tiistai 24. maaliskuuta 2009

Synnytysvalmennuksesta

Kävin tänään katsomassa Taysin sivuilta nettivalmennuksen, saapuminen sairaalan-videon, avautumisvaihe-videon ja useimmin kysytyt kysymykset. Olisi siellä ollut vielä keisarinleikkaus-video ja monikkovalmennus, mutta ne skippasin tällä kertaa. Noiden tietojen ja videoiden perusteella niin ensi- kuin uudelleen synnyttäjien sitten pitäisi synnyttää. Hhmmm...


Sen verran suppeaa oli mm. lääkkeettömien kivunlievityskeinojen esittely ja lääkkeellisten kivunlievittäjien haittavaikutusten kertominen, että piti mennä heti laittamaan palautetta. Laitoin kyllä muistakin jutuista, mutta nuo oli ne pääasiat. Sainkin heti useamman postin, jossa sanottiin, että palautteeni on lähetetty eteenpäin ja lopulta sain postia ylihoitajalta. Nettivalmennuksen sisältöön ei kuulemma ole tulossa muutoksia, mutta diojen kokoon ja selkeyteen tulee. Pöh.

Kirjoitin uudelleen takaisin sinne päin näin...

"Harmi ettei tekstin sisältöä olla kehittämässä. Vaikka puhe selventääkin diojen tekstiä, niin silti lääkkeettömien kivunlievitysvaihtoehtojen esittely jää todella pieneksi! Vesi ja lämmin geelipussi ovat erittäin hyviä, mutta vaihtoehtoja on PALJON muitakin. Koska tällä hetkellä PSHP/Tays:n osalta synnyttäjien valmentautuminen elämänsä yhteen tärkeimmistä hetkistä ja kokemuksista on pelkästään internet-valmennuksen varassa, pitäisi sen mielestäni olla informatiivisempaa kuin nyt!

Mielestäni ehdottomasti pitäisi saada myös tietoa lääkkeellisten vaihtoehtojen haittavaikutuksista! Näistä ei nykyisessä valmennuksessa ollut ollenkaan mitään! Eikä myöskään pdf:ssä, jossa oli yleisimmin kysytyt kysymykset. Nykyisen idaesityksen perusteella jää käsitys, ettei niissä ole mitään haittavaikutuksia - mikä ei pidä paikkaansa.

On harmi myös, ettei isän lisäksi synnytyksessä voi olla läsnä doulaa. Tilanahtaudella perustelu tuntuu väkinäiseltä, ja itse kokemuksesta tiedän, että intiimiys ja rauhallinen tunnelma synnytyksessä mahdollistuu jopa helpommin kun paikalla on kaksi synnyttäjälle tärkeää tukihenkilöä. Varsinkin näillä nykyisillä kätilöiden resursseilla ja kasvavilla synnyttäjien määrillä! "

Minusta tuntuu, että synnytykseen valmistautumista vähätellään.. tai oikeastaan sen merkitystä ei välttämättä ymmärretä?! Toki ymmärrän sen, että kaikki eivät halua valmistautua ihan niin pitkän kaavan mukaan mitä itse olen valmistautunut :D, mutta en ihan kyllä ymmärrä sitä tyyliä, että mennään synnyttämään lähes täysin valmistautumatta. Vauvan syntymä on ainutkertainen ja ihmeellinen tapahtuma ja kokemus, johon omalla toiminnallaan pystyy vaikuttamaan. Miksi siihen ei sitten valmistautuisi kunnolla etukäteen?


Usein monet sanovat, että menevät synnyttämään "avoimin mielin". Noh.. Se on mielestäni ihan ok siinä mielessä, että ei ole hyvä jos laittaa itselleen hirmu tarkat kriteerit ja suunnitelmat, että kuinka synnytys sujuu oikein. Avoin mieli kannattaa pitää siinä kohtaa, että suunnitelmat voivat muuttua, eikä se ole maailman loppu, eikä synnyttäjän huonoutta. Muuten mielestäni avoin mieli kannattaa pitää pienen suodattimen kanssa varustettuna.

Henkinen valmistautuminen synnytykseen on varmasti tärkeämpää kuin ns. fyysiset jutut. Jos on kerännyt henkistä voimaa ja rohkeutta raskausaikana tulevaa synnytystä varten, niin uskon varmasti, että myös synnyttäessä on enemmän rohkeutta ja itseluottamusta omaan kykyyn synnyttää ja omaan kroppaan. Mielestäni ns. riskiraskauksissa henkisen valmistautumisen ja synnytystä edeltävän voimaantumisen tärkeys korostuu, koska varsinkin niissä synnytyksissä saattaa tuntua siltä, että menettää hallinnan ja päätäntä vallan. Toki näin ei aina ole!

Tulipa muuten juuri mieleen, että missään kohtaa Taysin synnytys-sivuilla ei mainittu mitään synnytystoiveista! Miksiköhän? Vammalassa niitä nimenomaan toivottiin synnyttäjiltä. Itsekin jos olisin kätilö, haluaisin ehdottomasti, että synnyttäjällä olisi mukana tai jo valmiiksi papereissa synnytystoiveita. Niistä näkisi heti vähän suuntaa sille, että millaista apua ja tukea synnyttäjä mahtaa toivoa kätilöltä. Esim. jos toivelistalla lukee, että haluaa kokeilla ensin kaikki mahdolliset lääkkeettömät kivunlievitysvaihtoehdot ennen mahdollisia lääkkeitä, niin se on hyvin selkeä asia ja helppo toteuttaa. Tai jos toiveissa lukee, että haluaa yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti, niin jälleen kätilö tietää helposti miten toimia...

Annin synnytykseen tein tällaisen synnytystoivelistan:

* Mies ja doula synnytykseen mukaan!

* Toivon mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä! Haluaisin, että tunnelma olisi mahdollisimman kotoisa, turvallinen ja kiireetön.

* Toivon, että voisin olla mahdollisimman paljon liikkeellä ja minua kannustettaisiin siihen. Ponnistusvaiheessa haluaisin olla pystyasennossa (esim. seisaaltaan, kyykyssä, jakkaralla, tms.).

*Kivunlievitys:
1) Haluan kokeilla ensin kaikki muut mahdolliset keinot (amme, ym.) ja sitten vasta harkita lääkitystä.
2) Jos en kuitenkaan pärjää ilman lääkitystä, niin ensin kokeiluun harkinnan mukaan aquarakkulat, ilokaasu, kohdunkaulanpuud., pudendaalipuud.. Viimeisenä epiduraali-/spinaalipuud..

*Toimenpiteistä...
- Ei automaattisesti peräruisketta.
- Ei mielellään kalvojen puhkaisua ellei todella välttämätöntä.
- Ei episiotomiaa ellei todella välttämätöntä.
- Ei automaattisesti istukan irroituspiikkiä.

* Vauvan syntymän jälkeen...
- Pitkään rinnalla!
- Ei tarvitse pestä kinaa pois, pyyhkiminen riittää.


*muok*

Kattokaapa huvikseen tätäkin linkkiä. Näin synnyttäjiä taas dissataan, eikä kukaan sano mitään. Ryhtiä naiset. Ei alistuta tälläseen polkemiseen. Meillä on oikeus kunnollisiin ja monipuolisiin synnytysvalmennuksiin! Pidetään siitä kiinni, eikä suinkaan anneta viedä niitä vähäisiäkin valmennuksia mitä tarjolla on!!!

(Pieni mainos: Tampereen Napapiirin synnytysvalmennuksiin on vielä tilaa! Lisätietoja: www.tampereennapapiiri.fi)

5 kommenttia:

  1. Omassa tuttavapiirissänikin yleisimpänä tuntuu olevan linja: "Annan ammattilaisten hoitaa."

    Kätilöiltä tuntuu tulevan kommenttia, että nykyään äidit suunnittelevat niin tarkaan synnytystään, että se aiheuttaa ongelmia. Yhdessä sen faktan kanssa, että valmennuksia ei juuri tarjota (ainakaan täällä Keski-Suomessa), antaa tämä voimakkaan viestin. Itse ajattelen, että suunnittelu (ahtaasti ymmärrettynä) ja valmentautuminen pitäisi erottaa toisistaan.

    Olen hämmentynyt myös ammatti-ihmisiltä tulevien viestien ristiriitaisuudesta. Kätilöliitto antoi muistaakseni viimevuonna kannanoton synnytysten medikalisoitumisesta. Miksei tämä näy käytännössä missään? (Vai näkyykö?) Miksi sanotaan toista ja tehdään toista. Vaikka itseänikin medikalisaatio ottaa päähän, niin en ymmärrä miten äitejä syyllistetään niin kauan kuin aktiivisesti muita vaihtoehtoja ei tarjota.

    Tai miten sen nyt haluaa ajatella. Jos synnyttäjä tulee sairaalaan kovissa kivuissa ja sille tarjotaan jumppapalloa ja epiduraalia, niin voihan sitä pitää tarjoamisena. Läkkettömien vaihtoehtojen tarjoamiseen kuuluisi mielestäni juuri se valmentautuminen.

    Eräs tuttavani ihmetteli, että siinä karmeissa kivuissako hänen olisi eka kerran pitänyt kokeilla jumppapalloa. Ja päätyi epiduraaliin. Ymmärrän hyvin.

    Itse ajattelen, että oleellisin asia olisi edes kunnollinen tiedottaminen. Jos ammatti-ihmiset oikeasti ovat sitä mieltä, että synnytyskipua pitäisi pyrkiä hoitamaan vähemmän lääketieteen keinoi, se tulisi äideille jossain vaiheessa ENNEN synnytystä kertoa. Nyt kun tuntuu käyvän niin, että "antaa ammattilaisten hoitaa" -asenteella mennään ja tottakai sairaalassa ollessa kerrotaan että nyt sattuu ja haluaisi jotain apua, niin annetaan tietysti parasta mitä saatavilla. Synnyttäjä ei mielestäni tee aitoa päätöstä, koska on vajaavaisesti informoitu.

    Toki kaikilla on nykyään netti ja tietoa osataan etsiä aktiivisesti. Tällä ei kuitenkaan ole samaa vaikutusta. Kuvitelkaapa, jos lasten D-vitamiinien annosta puhuttaisiin vain netissä, eikä neuvolassa kukaan siitä muistuttaisi.

    VastaaPoista
  2. Lainauksia siitä viime vuoden kätilöliiton kannanotosta:

    "Vuonna 2006 ensisynnyttäjistä lähes 70 % käytti epiduraalia kivunlievityksenä.
    Uudelleensynnyttäjistäkin noin 49 % käytti epiduraalia. Synnytyksen keinotekoiseen
    vauhdittamiseen turvautui ensisynnyttäjistä 69,5 % ja kaikista synnyttäjistä 52 %. Kuitenkaan
    lisääntyneiden synnytysinterventioiden ei ole tutkimuksissa todettu parantavan lopputulosta vaan
    päinvastoin aiheuttavan jopa enemmän ongelmia."

    "Nykyisellään synnytyksiä hoidetaan ikään kuin kaikki synnyttäjät olisivat koko ajan suuren riskin
    synnyttäjiä vaikka suurin osa synnyttäjistä kuuluu matalan riskin synnyttäjiin."

    Jälkimmäinen lainaus antaa ymmärtää, että kannanotto on kohdistettu synnytyksiä hoitavalle henkilökunnalle. Ensimmäisen lainauksen sanavalinnat hiukan ihmetyttävät. En ole koskan kuullut synnyttäjästä, joka oma-aloitteisesti pyytäisi henkilökunnalta, että "laittakaapas tippumaan vähän nopsempaan sitä okitosiinia, että homma edistyy."

    Hitto soikoon, olen kerran ollut synnyttämässä. Pääsin onneksi Jyväskylän ainoaan ammeeseen tuolloin. Ainoa synnytystäni koskeva keskustelu käytiin tuolloin kun olin ammeessa ja kieltämättä tuskissani. "Jos sä haluaisit nyt jotain helpotusta, niin sen epiduraali pitäisi varmaan laittaa nyt." Onneksi olin niin kipeä etten "pystynyt" nousemaan ammeesta.

    Keskustelu oli oikeastaan ihan asiallinen, ei (enää) siinä tilanteessa olisi ollut oikea paikka keskustella mahdollisista riskeistä. Mutta tällaisen kokemuksen jälkeen ottaa päähän, että synnyttäjiä syyllistetään puudutteiden käyttämisestä.

    VastaaPoista
  3. Vaikka en Kätilöliiton toimintaa olekaan juuri seurannut, mutta silti minulla on sama mielikuva. Puhutaan kyllä, mutta tekoja on vähän. Itse odotan Kätilöliitolta enemmän aktiivisuutta ja esimerkiksi osallistumista yleiseen keskusteluun mm. synnytysasioista!

    VastaaPoista
  4. Tässä muuten linkki tuohon em. Suomen Kätilöliiton kannanottoon:
    http://www.suomenkatiloliitto.fi/kannanotto.pdf

    VastaaPoista
  5. Juu hieno kannanotto ja asiasta, mutta mitään konkreettista asian eteen ei ole Kätilöliitto tainnut tehdä!?! :/

    VastaaPoista