maanantai 30. maaliskuuta 2009

Synnytys naisen ja miehen kokemana - väitöskirja

Satuin löytämään netistä tiivistelmän Vallimies-Patomäki Marjukan väitöskirjasta Synnytys naisen ja miehen kokemana. Se löytyy täältä!

Tutkimustuloksista nousi heti muutama asia, joita tekee mieli purkaa myös täällä:

- Naisista hieman yli puolet kokeili liikkumista tai hieromista.

Noin harva nainen? Ällistyin kun luin tuon siitä tiivistelmästä. Miksi naiset eivät kokeile niinkin helppoja ja luonnollisia keinoja synnytyksestä selviytymiseen ja kivunlievitykseen? Eikö niistä tiedetä? Vai ajatellaanko ne jotenkin huonoina tai tehottomina? Liikkuminen ja jalkeilla olo on tutkitusti synnytystä edistäviä asioita ja usein myös helpottavat kivun kanssa.

- Noin joka neljäs nainen kokeili suihkua.

Tämäkin tuntuu kovin pieneltä määrältä. "Suihku on hyvä korvike, jos ammetta ei ole saatavilla (Hanna Hirvonen, 1998)." Veden erinomaisuudesta voi lukea lisää todella hyvästä kirjasta: Vesi kannattaa, jonka on kirjoittanut Hanna Hirvonen.


- Joka kymmenes kokeili rentoutumista.
Mitä ihmettä?!! Vain joka kymmenes? Rentoutuminen synnytyksen aikana on erittäin tärkeää. Jos ei pysty rentoutumaan supistusten aikana tai varsinkaan niiden välissä, niin varmasti olo on kivuliaampi ja ahdistuneempi. Itselle sopivia rentoutumiskeinoja kannattaa harjoitella jo raskaus-aikana ja laittaa myös paperille ylös, jotta voi antaa sen tukihenkilölle synnytykseen mukaan. Hän voi sieltä ehdottaa eri keinoja jos itse ei niitä siinä synnyttäessä enää muista.

- 43% naisista oli pääasiassa vuoteessa avautumisvaiheen ajan.

Hyväntahtoinen kehoitus sänkyyn jämähtäneille: YLÖS SIELTÄ SÄNGYSTÄ! Itselleni kävi juuri niin ensimmäisessä synnytyksessäni, että jäin sänkyyn. Onneksi noin 7 tunnin päästä vuoroon tuli uusi kätilö, joka kannusti keinutuoliin istumaan.

Makaaminen passiivisena on kaikkea muuta kuin luonnollista synnytyksen aikana. Sen ymmärrän, että välillä voi väsähtää ja haluaa levätä. Silloinkin on hyvä muistaa edes osittainen pystyasento eli lepää vaikka sängynpääty hieman koholla tai säkkituolin kanssa... Pystyasento edistää synnytystä ja auttaa vauvaa laskeutumaan alas. Liikkuminen, lantion pyörittely ym. auttaa myös vauvaa kiertymään ja laskeutumaan synnytyskanavassa..

Kuinka moni nainen makaa koko ajan kotona sängyssä ennen kuin lähtee sairaalaan? Mitä teette kotona helpottaaksenne oloa? Miksi ette tee niitä samoja asioita sairaalassa? Itse olisin kaivannut ensimmäisessä synnytyksessäni hieman kannustusta siihen, mutta toisessa olin jo paljon aktiivisempi ja luotin rohkeammin vaistooni. Älkää antako sairaalaympäristön passivoida teitä. :) Rohkeutta naiset! Rohkeutta olla omatoiminen, aktiivinen ja synnyttää JUURI SINULLE SOPIVALLA TAVALLA.

- Vain harva nainen ponnisti pystyasennossa.

Harmi. Pystyasennot ovat loistavia siinä mielessä, että ponnistussuunta on usein helpompi löytää ja niissä myös painovoima on synnyttäjän apuna! Pystyasennot eivät ole mitenkään vaikeita eikä hankalia, vaikka niin usein voisi luulla. Kokeilkaa ihmeessä eri asentoja, synnytysjakkaraa, ym. Usein ponnistusvaihe on nopeampikin kun asento on pystympi. Erilaisia pystyasentoja on esim.: synnytysjakkara, polviseisonta esim. säkkituolia, tukihenkilöä tai ylös nostettua sängynpäätyä vasten, seisominen tukea vasten, roikkuminen (tukihenkilö seisoo takana ja auttaa). Asentoja kannattaa kokeilla jo raskausaikana tukihenkilön kanssa.

- Tutkimuksessa 19% naisista koki synnytyksen kielteisenä.

Se on mielestäni TODELLA paljon... itseasiassa ihan liian paljon! Tiivistelmässä luki näin "Naisen kielteistä synnytyskokemusta ennustavat tekijät liittyvät lapsen ongelmiin, naisen sosiaalisen tuen riittämättömyyteen, voimakkaisiin pelkoihin ja kipuihin sekä synnytyksen epäsäännöllisyyteen ja vaikeana kokemiseen." Kun taas synnytyksen erittäin myönteisenä kokeneilla naisilla oli vähän ahdistusta ja pelkoja, he välttivät kipulääkityksiä ja heillä oli sosiaalista tukea.

Mielestäni nämä väitöskirjatutkimuksen tulokset ovat hyvä esimerkki siitä miksi synnytysvalmennukseen, synnytykseen valmistautumiseen ja tukihenkilön perehdyttämiseen pitäisi ehdottomasti panostaa enemmän.

Monilla naisilla (ja miehillä) on tv-synnytysten perusteella sellainen mielikuva, että on luonnollista ja normaalia maata sängyssä hiljaa koko synnytyksen ajan. Niinkuin jo olen sanonut, niin se on kaikkea muuta kuin luonnollista. Ihmettelen syvästi miksi nykyään valveutunut synnytyshenkilökunta ei kannusta nykyistä enemmän synnyttäjiä nousemaan sieltä sängyn pohjalta ja synnyttämään aktiivisesti. (Tässä on kyllä suuria kätilö ja synnytyspaikka kohtaisia eroja.)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Jokaisen raskaana olevan MUST-lukemisto...

...pitää sisällään ehdottomasti Sydänääni-lehdet! Niistä jos mistä löytää voimaa ja rohkeutta odottamiseen ja synnyttämiseen. Ne on siis todella voimaannuttavia.. Tai itse ainakin koin ne niin. :D Luin raskausaikana omia vanhoja Sydänääni-lehtiä kannesta kanteen ja odotin uusia lehtiä innolla... Kaikista ihanista synnytyskokemuksista, kirja-arvosteluista ja muista mielenkiintoisista artikkeleista mieleenpainuvimmat olivat 1/2008 lehden:

"Aktiivinen keisarinleikkaus - Voiko sektiosta saada pehmeän synnytyskokemuksen?" ja
"Andien naiset ja syntymän riitit"


Tuo aktiivinen keisarinleikkaus kiinnosti erityisesti siksi, koska Anni oli loppuvaiheessa perätilassa, ulkokäännökseen oli varattu aika ja ilmassa oli mahdollinen sektioon joutuminen jos ei saa alateitse yrittää. ONNEKSI Anni hoksasi vyöhyketerapian ja moksauksen avulla kääntyä oikein päin (tai siis väärin päin :) pää alaspäin :)), eikä tarvinnut kokeilla ulkokäännöstä tai jännittää sektioon joutumista (jos alatiesynnytys ei olisi onnistunutkaan). Ehdin kyllä vähän miettiä valmiiksi, että miten voisin olla aktiivisena sektiossa... Siihen oli hyvänä ajatusten liikkeelle panijana tuo edellä mainittu kirjoitus Sydänäänestä. :)

Sydänääni 2/2008 teemana oli tukihenkilöt. Siinä lehdessä oli myös kertomus Annin syntymästä ja sen lisäksi kirjoitukseni "Odotusaika - kokemukseni doulasta". :) Paras juttu tukihenkilöitä ajatellen oli mielestäni takakannen "Vinkkejä tukihenkilölle"-lista! Sen voisi melkeenpä tulostaa kaikille tukihenkilöille jo raskausajaksi henkistä valmentautumista varten ja sitten tietysti muistilistaksi synnytykseen mukaan! :)

PS. Aksyn jäsenyys maksaa VAIN 12e/vuosi ja siihen kuuluu NELJÄ huippu ihanaa Sydänääni-lehteä!!! Myös vanhoja/jo ilmestyneitä lehtiä saa tilattua.. jos muistan oikein niin 3e/lehti +pm?! www.aktiivinensynnytys.fi

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Jatkoa edelliseen luomusynnytys-juttuun

Surffailin eilen aikaisemmin löytämäni Birth-lehden sivuilla ja löysin sieltä Diony Youngin kirjoittaman artikkelin "What is normal childbirth and do we need more statements about it?". Se oli todella mielenkiintoinen ja siinä luonnollinen ja normaali synnytys kuvattiin fysiologisena synnytyksenä ilman lääkkeitä ja lääketieteellisiä puuttumisia, sponttaanina syntymänä ilman episiotomiaa, ja minimaalisena äidin ja vauvan toisistaan erottamisella ja aikaisella imetyksellä.

Artikkelissa sanottiin, että nykyään monissa länsimaissa ylläkuvattu luonnollinen ja normaali syntymä on epätavallinen tapahtuma sairaaloissa. Syynä on se, että nykyään teknologia ja medikalisaatio on ottanut isomman roolin ja synnyttäjiä kohdellaan suuren riskinsynnyttäjinä! (Vaikka näin ei oikeasti ole. Vain pieni osa synnyttäjistä on riskisynnyttäjiä ja heidänkin kohdallaan osa voisi synnyttää paljon luonnonmukaisemmin kuin nykyään annetaan!)

Jaahas. Enempää en ehdikään kirjoitella, mutta käykääpä lukemassa se artikkeli... :) Se löytyy täältä!

torstai 26. maaliskuuta 2009

Luomusynnytyksestä

Kirjoitin tähän ensin luomusynnytyksestä ja siitä mitä mielikuvia se ihmisille herättää, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että tekisi mieli hävittää koko luomusynnytys-sana maan päältä ja poistin kaikki. Ei sillä etteikö luomusynnytys olisi hyvä asia - päin vastoin.. vaan sillä, että se luomu-sana on saa monien ihmisten karvat pystyyn. Luomusynnytys-sana on usein väärinymmärretty.

Siis synnytyksen lähtökohtanahan pitäis olla tietysti aina LUONNONMUKAINEN synnytys. Totta kai se on synnyttäjän ja vauvan kannalta parasta ja luonnollisinta. Siis se, että synnytys saisi edetä omalla painollaan ilman turhia puuttumisia (toimenpiteitä ym.). Ei siis mitään ihmeellistä hörhöilyä vaan ihan todellista ja tavallista kehon ja synnyttäjän normaalia toimintaa synnytyksen aikana... Nykyään vaan synnytyskulttuuri on jo niin medikaalisoitunut ja teknistynyt, ettei edes jotkut kätilötkään enää tiedä tai muista millainen on luonnollinen synnytys.

Tietysti tässä luomusynnytys-määrittelyssäkin on todella monta eri näkemystä. Jotkut ovat sitä mieltä, että edes vauvan sydänääniä ei sais kuunnella luomusynnytyksen aikana. Itse en ole näin tiukka. Mielestäni pitäisi unohtaa jaottelu luonnonmukaiseen ja ei-luonnonmukaiseen synnytykseen ja puhua ennemmin synnytyksistä, joissa lähtökohtana on mahdollisimman luonnonmukainen syntymä unohtamatta kuitenkaan mahdollisuutta lääkkeelliseen kivunlievitykseen jne... TÄÄLLÄ on yksi näkemys luomusynnytyksestä.

WHO:lla on hyvin selkeät suositukset (normaali)synnytyksiin liittyen. Ne perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin ja pätevät kaikkien synnyttäjien kesken ympäri maailman. Suositukset löytyvät englanninkielisinä TÄÄLTÄ! Nämä suositukset tukevat ajatusta luonnolliseen synnytykseen pyrkimisestä.

(Ääh. Nyt väsyttää jo niin, että on pakko lopettaa ja mennä nukkumaan.)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Jee! Kattokaas tätä!!!!

Voi eiiiii!!!! Mä halkeen innosta... Ei mun mediatiedotteiden lähettely mennyt hukkaan!!! Kattokaas TÄTÄ!

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Synnytysvalmennuksesta

Kävin tänään katsomassa Taysin sivuilta nettivalmennuksen, saapuminen sairaalan-videon, avautumisvaihe-videon ja useimmin kysytyt kysymykset. Olisi siellä ollut vielä keisarinleikkaus-video ja monikkovalmennus, mutta ne skippasin tällä kertaa. Noiden tietojen ja videoiden perusteella niin ensi- kuin uudelleen synnyttäjien sitten pitäisi synnyttää. Hhmmm...


Sen verran suppeaa oli mm. lääkkeettömien kivunlievityskeinojen esittely ja lääkkeellisten kivunlievittäjien haittavaikutusten kertominen, että piti mennä heti laittamaan palautetta. Laitoin kyllä muistakin jutuista, mutta nuo oli ne pääasiat. Sainkin heti useamman postin, jossa sanottiin, että palautteeni on lähetetty eteenpäin ja lopulta sain postia ylihoitajalta. Nettivalmennuksen sisältöön ei kuulemma ole tulossa muutoksia, mutta diojen kokoon ja selkeyteen tulee. Pöh.

Kirjoitin uudelleen takaisin sinne päin näin...

"Harmi ettei tekstin sisältöä olla kehittämässä. Vaikka puhe selventääkin diojen tekstiä, niin silti lääkkeettömien kivunlievitysvaihtoehtojen esittely jää todella pieneksi! Vesi ja lämmin geelipussi ovat erittäin hyviä, mutta vaihtoehtoja on PALJON muitakin. Koska tällä hetkellä PSHP/Tays:n osalta synnyttäjien valmentautuminen elämänsä yhteen tärkeimmistä hetkistä ja kokemuksista on pelkästään internet-valmennuksen varassa, pitäisi sen mielestäni olla informatiivisempaa kuin nyt!

Mielestäni ehdottomasti pitäisi saada myös tietoa lääkkeellisten vaihtoehtojen haittavaikutuksista! Näistä ei nykyisessä valmennuksessa ollut ollenkaan mitään! Eikä myöskään pdf:ssä, jossa oli yleisimmin kysytyt kysymykset. Nykyisen idaesityksen perusteella jää käsitys, ettei niissä ole mitään haittavaikutuksia - mikä ei pidä paikkaansa.

On harmi myös, ettei isän lisäksi synnytyksessä voi olla läsnä doulaa. Tilanahtaudella perustelu tuntuu väkinäiseltä, ja itse kokemuksesta tiedän, että intiimiys ja rauhallinen tunnelma synnytyksessä mahdollistuu jopa helpommin kun paikalla on kaksi synnyttäjälle tärkeää tukihenkilöä. Varsinkin näillä nykyisillä kätilöiden resursseilla ja kasvavilla synnyttäjien määrillä! "

Minusta tuntuu, että synnytykseen valmistautumista vähätellään.. tai oikeastaan sen merkitystä ei välttämättä ymmärretä?! Toki ymmärrän sen, että kaikki eivät halua valmistautua ihan niin pitkän kaavan mukaan mitä itse olen valmistautunut :D, mutta en ihan kyllä ymmärrä sitä tyyliä, että mennään synnyttämään lähes täysin valmistautumatta. Vauvan syntymä on ainutkertainen ja ihmeellinen tapahtuma ja kokemus, johon omalla toiminnallaan pystyy vaikuttamaan. Miksi siihen ei sitten valmistautuisi kunnolla etukäteen?


Usein monet sanovat, että menevät synnyttämään "avoimin mielin". Noh.. Se on mielestäni ihan ok siinä mielessä, että ei ole hyvä jos laittaa itselleen hirmu tarkat kriteerit ja suunnitelmat, että kuinka synnytys sujuu oikein. Avoin mieli kannattaa pitää siinä kohtaa, että suunnitelmat voivat muuttua, eikä se ole maailman loppu, eikä synnyttäjän huonoutta. Muuten mielestäni avoin mieli kannattaa pitää pienen suodattimen kanssa varustettuna.

Henkinen valmistautuminen synnytykseen on varmasti tärkeämpää kuin ns. fyysiset jutut. Jos on kerännyt henkistä voimaa ja rohkeutta raskausaikana tulevaa synnytystä varten, niin uskon varmasti, että myös synnyttäessä on enemmän rohkeutta ja itseluottamusta omaan kykyyn synnyttää ja omaan kroppaan. Mielestäni ns. riskiraskauksissa henkisen valmistautumisen ja synnytystä edeltävän voimaantumisen tärkeys korostuu, koska varsinkin niissä synnytyksissä saattaa tuntua siltä, että menettää hallinnan ja päätäntä vallan. Toki näin ei aina ole!

Tulipa muuten juuri mieleen, että missään kohtaa Taysin synnytys-sivuilla ei mainittu mitään synnytystoiveista! Miksiköhän? Vammalassa niitä nimenomaan toivottiin synnyttäjiltä. Itsekin jos olisin kätilö, haluaisin ehdottomasti, että synnyttäjällä olisi mukana tai jo valmiiksi papereissa synnytystoiveita. Niistä näkisi heti vähän suuntaa sille, että millaista apua ja tukea synnyttäjä mahtaa toivoa kätilöltä. Esim. jos toivelistalla lukee, että haluaa kokeilla ensin kaikki mahdolliset lääkkeettömät kivunlievitysvaihtoehdot ennen mahdollisia lääkkeitä, niin se on hyvin selkeä asia ja helppo toteuttaa. Tai jos toiveissa lukee, että haluaa yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti, niin jälleen kätilö tietää helposti miten toimia...

Annin synnytykseen tein tällaisen synnytystoivelistan:

* Mies ja doula synnytykseen mukaan!

* Toivon mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä! Haluaisin, että tunnelma olisi mahdollisimman kotoisa, turvallinen ja kiireetön.

* Toivon, että voisin olla mahdollisimman paljon liikkeellä ja minua kannustettaisiin siihen. Ponnistusvaiheessa haluaisin olla pystyasennossa (esim. seisaaltaan, kyykyssä, jakkaralla, tms.).

*Kivunlievitys:
1) Haluan kokeilla ensin kaikki muut mahdolliset keinot (amme, ym.) ja sitten vasta harkita lääkitystä.
2) Jos en kuitenkaan pärjää ilman lääkitystä, niin ensin kokeiluun harkinnan mukaan aquarakkulat, ilokaasu, kohdunkaulanpuud., pudendaalipuud.. Viimeisenä epiduraali-/spinaalipuud..

*Toimenpiteistä...
- Ei automaattisesti peräruisketta.
- Ei mielellään kalvojen puhkaisua ellei todella välttämätöntä.
- Ei episiotomiaa ellei todella välttämätöntä.
- Ei automaattisesti istukan irroituspiikkiä.

* Vauvan syntymän jälkeen...
- Pitkään rinnalla!
- Ei tarvitse pestä kinaa pois, pyyhkiminen riittää.


*muok*

Kattokaapa huvikseen tätäkin linkkiä. Näin synnyttäjiä taas dissataan, eikä kukaan sano mitään. Ryhtiä naiset. Ei alistuta tälläseen polkemiseen. Meillä on oikeus kunnollisiin ja monipuolisiin synnytysvalmennuksiin! Pidetään siitä kiinni, eikä suinkaan anneta viedä niitä vähäisiäkin valmennuksia mitä tarjolla on!!!

(Pieni mainos: Tampereen Napapiirin synnytysvalmennuksiin on vielä tilaa! Lisätietoja: www.tampereennapapiiri.fi)

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Synnytyspelosta...

Lähes jokainen odottaja jännittää synnytystä. Se on normaalia ja kuuluu osana synnytykseen valmistautumista. Pieni osa odottajista pelkää synnytystä kuitenkin niin paljon, että se haittaa odotuksesta iloitsemista ja nauttimista, ja vaikuttaa normaaliin elämään. Voimakasta synnytyspelkoa esiintyy yhtä yleisesti niin ensi- kuin uudelleen synnyttäjillä. Usein odottajat häpeävät pelkojaan ja monista saattaa tuntua siltä, että ovat yksin pelkonsa kanssa.

Kuva on Maija Buttersin kirjasta Väkevä hauras

Yleensä voimakkaasti synnytyspelosta kärsivät voivat hakea apua omalta äitiysneuvolan terveydenhoitajalta tai keskussairaalansa synnytyspelko poliklinikalta (joillain pelkopoleilla on olemassa tukiryhmäkin). Avunsaanti ja pelkoihin suhtautuminen kuitenkin vaihtelee todella paljon ja odottaja saattaa kokea jääneensä totaalisesti ilman apua.

Voimakkaan synnytyspelon hoitaminen on tärkeää monestakin syystä. Hoitamattomana sillä on monenlaisia vaikutuksia odottajaan niin fyysisesti ja psyykkisestikin. Sen lisäksi tutkimusten mukaan sillä on ns. negatiivisia vaikutuksia mm. varhaiseen vuorovaikutukseen. Voimakasta synnytyspelkoa kannattaa hoitaa jo ennen raskautta, mutta viimeistään raskaana ollessa - mitä aikaisemmin sen parempi. Siksi suuresti ihmettelen ja kummastelen sitä, että pelkopoleille pääsee usein vasta raskauden loppuvaiheessa - jos silloinkaan!

Tampereella alkaa huhtikuussa synnytyspelko- vertaistukiryhmä, jonka ajatuksena on vertaistuen avulla helpottaa omia pelkojaan ja saada puhuttua niistä yhdessä toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Ryhmä kokoontuu joka kuun kolmas tiistai klo 17.30-19.00 Tampereen Napapiirillä.

Lisätietoja Tampereen synnytyspelko-vertaistukiryhmästä löytyy osotteista: www.aktiivinensynnytys.fi ja www.tampereennapapiiri.fi .

Vinkki! Hypnoosivalmennus auttaa myös synnytyspelkoon. Tampereella loistava ja erittäin ammattitaitoinen psykologi ja hypnoterapeutti Tuula Minkkinen antaa terapiaa ja pitää hypnoosivalmennuksia! Tuula antaa synnytyspelko/synnyttäjä asiakkaille 50% alennuksen vastaanottotaksasta. (Tuula Minkkinen, 2613 693 tai 0400-434 228,
tuula.minkkinen@dnainternet.ne)

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Raskauden ja odotusajan kehitystehtävät

Lainasin itselleni Pirkko Niemisen ja AnnaRaija Nummenmaan kirjoittaman kirjan Lapsen syntymisen psykologia - Raskaus ja synnytys sekä varhainen vuorovaikutus perheen näkökulmasta. Kirja on hieman vanha, mutta sisältö edelleen pätevä ja mielestäni jo pelkän selailun perusteella aika loistava (siis hoitoalan työntekijälle)! Kirjassa puhutaan mm. raskaus ja odotusajan kehitystehtävistä eli niistä asioista, jotka nousee käsiteltäviksi matkalla kohti äitiyttä ja isyyttä.

Kehitystehtäviä on monia niin vanhemmille yksin kuin molemmille yhdessä. Esim. tulevan äidin kehitystehtäviin kuuluu mm. muuttuva suhde omaan itseensä & omaan äitiinsä sekä tietysti suhde tulevaan lapseen. Kehitystehtävistä suoriutumisella on vaikutusta siihen kuinka odottaja asennoituu synnytykseen ja äitiyteen sekä myös jopa synnytyskokemukseen. Kirjassa mainitun tutkimuksen mukaan esimerkiksi äidit, jotka pyrkivät jo raskausaikana valmistautumaan vauvan syntymän tuomiin muutoksiin ja aktiivisesti ja tietoisesti käsittelivät niihin liittyviä ristiriitoja, kokivat synnytyksensä helppoina ja myönteisinä.

Minun mielestäni yksi tärkeä osa äitiyteen ja synnytykseen valmistautumiseen ja siihen liittyvien kehitystehtävien läpi käymiseen on lukeminen. Jokainen odottaja valmistautuu omalla tavallaan, mutta suosittelen silti kaikille tarttumista hyvään odotus-/synnytyskirjaan tai vaikka netissä johonkin hyvään artikkeliin - ja lukemaan. Usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta itse en allekirjoita täysin. Sanoisin enemminkin, että tietämättömyys, uskomukset, huhupuheet ja muiden kauhukertomukset lisää tuskaa, epävarmuutta ja ahdistusta/pelkoja.


Yksi aivan huikea kirja, jota voin lämpimästi suositella kaikille, on Maija Buttersin Väkevä hauras (Like, 2007)! Se on todella mahtava teos ja itse koin sen todella voimaannuttavana! Tekstit ja kuvat on upeita, ja lainaankin nyt yhtä pätkää myös tänne. (Maija Buttersin antamalla luvalla. - Kiitos Maija! :)) Tämä teksti oli yksi ehdottomasti tärkeimmistä voimaannuttajista ja ajatusten avaajista odottaessani Annia.

SIUNATTU TILA
Kirjasta Väkevä hauras by Maija Butters

"Kuin sisälläni keinuisi hiljaa ja kauniisti, olen kehto pienelle elämälle. Tunnen leijuvani tai kelluvani jossain. Maailmankaikkeus kaikkeudessa. Unenomainen tunne.

Tämä on siunattu tila. Niin siunattu, että sieluni on mennyt sijoiltaan. Kuin shamaani matkallaan: läsnä tässä kehossa ja silti jatkuvasti vähän toisaalla. Jossain raja-alueella, bardossa, ehkä etsimässä pienen ihmisen sielua, hakemassa poikaseni henkeä.

Täällä mutta toisaalla. Tämä tunne seuraa minua läpi raskauden ja tiivistyy synnytykseen. Joskus mietin itsekseni, mikä on se toinen paikka jonne henkeni haluaa matkata. Ehkä se on se, jossa tiedämme sanomatta ja jossa näemme katsomatta. Jonne on jatkuva ikävä.

Kuin painovoima olisi muuttunut: kohdustani on tullut kaiken keskipiste. ..."

*huoh* Tulee ihan haikeudella odotusajat mieleen... Muistan vielä todella elävästi sen kun luin tuota ensimmäistä kertaa. Kyyneleet valuivat ja oli huikea olo - "juuri noin minäkin tunnen, ihan kuin joku olisi kirjoittanut siihen minun ajatukseni ja kokemukseni". :)

Eli vinkkinä. Äläkää lukeko keskustelupalstojen kipuihin ja kurjuuteen keskittyviä tarinoita, vaan hyviä ja voimaannuttavia tekstejä! Älkää suotta kiusatko itseänne tai lisätkö ahdistusta... :)

PS. Maija Buttersin kirja on tilattavissa edullisesti osoitteesta www.like.fi!

torstai 19. maaliskuuta 2009

Rentoutumisesta

Yksi tärkeimmistä asioista synnyttäessä on rentoutuminen. Se auttaa kivun kanssa selviämisessä ja tavallaan nopeuttaa synnytystä. Kyky rentoutumiseen ei ole itsestäänselvä ja yksinkertainen juttu. Se voi olla monille yllättävänkin haastavaa ellei sitä ole harjoitellut jo raskausaikana tai jopa jo sitäkin ennen. Sitten taas esimerkiksi monet joogaa harrastaneet osaavat rentoutua helpostikin. Rentoutuminen raskausaikana on tärkeää muutenkin kuin vain synnytystä ajatellen. Se on omasta ja vauvan hyvinvoinnista huolehtimista ja itsensä "hemmottelua".

Rentoutua voi monella eri tavalla. Perinteinen tapa lienee rauhallisen musiikin kuunteleminen ja lepääminen. Muita tapoja on esim. rentoutuslevyn kuunteleminen, rauhallinen suihkuhetki ihanien mielikuvien siivittämänä (tämän vinkin sain itse doulaltani) tai vaikka kiireetön kävelyretki luonnossa. Heidiä odottaessa asuimme Näsijärven rannalla ja kävin siellä rannassa rentoutumassa kuuntelemalla aaltojen rantautumista.

Itse sain raskausaikana lahjaksi veljeltäni Chakra´s Dream - Pregnancy -cd:n. Kuuntelin sitä jonkun verran sohvalla levätessäni. Ahkerammin soittimessa soi kuitenkin internetistä löytämäni Tony O'Connorin & Paul Clementin cd Summer Rain. Se on aivan mahtava ja toimi minulla erittäin hyvin apuna rentoutumiseen (ja toimii edelleen ;)). Summer Rain levyä ja muita ed. mainittujen miesten levyjä voi esikuunnella heidän nettisivuillaan: http://www.tonyoconnor.com.au/ .


Summer Rain oli itselleni myös siinä mielessä mahtava löytö, kun en voi sietää yhtään monilla rentoutusmusiikki levyillä olevaa panhuilu-musiikkia, ja siinä sitä ei ollut lainkaan! Oli siellä muitakin ihania levyjä, mutta Summer Rain oli ehdoton suosikkini.

Minulla oli alunperin ajatuksena, että kuuntelen raskausaikana muutamaa levyä, jotka sitten synnyttäessä rentouttaisi ja tosi tutun & turvallisen olon. En laittanut musiikista mitään synnytystoivelistaan, mutta sairaalakassiin kylläkin. Lopulta kävi niin, että kotona yötä valvoessa kuuntelinkin jotain klassista radiokanavaa. :O Yleensä inhoan niitä, mutta nyt se toikin minulle sellaista rauhallista synnytystunnelmaa. Muistin kyllä minun omien levyjen olemassa olon, mutta siinä kohtaa riitti pelkkä tieto siitä, että voin ne tutut levyt ottaa jos siltä tuntuu. :)

Rentoutumista voi siis harjoitella musiikkia kuuntelemalla, hengitysharjoituksia tekemällä, mielikuva harjoituksilla, jne. Mielikuvaharjoitukset on siinä mielessä kivoja, että niihin voi palata vieraassa sairaalassa/synnytyssalissa... Eli jos käyttää omissa mielikuvaharjoituksissa vaikka itselleen rakkaita ja tuttuja paikkoja, niin niihin palaaminen voi tuoda hyvää turvallisuuden tunnetta vieraassa ympäristössä.

Nykyään on yhä enemmän tarjolla äitiysjoogaa, jossa itsekin kävin molempien raskauksien aikana. Sieltä saa hyvää harjoitusta rentoutumiseen ja tietysti monia hyötyjä ihan fyysisestikin. (Googlaamalla löytyy paljon äitiysjoogan tarjoajia. Tampereella äitiysjoogaa on ainakin Napapiirillä ja OmYogassa.)

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Eilen äkkiseltään kirjoittamani mielipide julkaistiin (suureksi yllätykseksi) tänään Aamulehdessä! :)


Synnyttäjillä oikeus hyvään synnytysvalmennukseen

Taysiin tulee synnyttäjiä ovista ja ikkunoista. Niukkaa henkilökuntaa ei olla lisäämässä ja synnytysvalmennuskin on vain internetin varassa. Täysien synnytyssalien ja kiireisen henkilökunnan takia laadukkaan synnytysvalmennuksen tarve korostuu. Usein synnyttäjät ovat suurimman osan ajasta yksin tukihenkilönsä kanssa, joten synnytykseen valmistautuminen etukäteen on todella tärkeää.

Synnyttäjillä on oikeus saada monipuolista tietoa ja
konkreettista valmennusta, jossa voi olla vuorovaikutuksessa valmentajansa kanssa, kokeilla erilaisia synnytysasentoja ja tutustua myös lääkkeettömiin kivunlievityskeinoihin ja kokeilla niitä. Näin mielestäni synnyttäjän mahdollisuus synnyttää itselleen sopivimmalla tavalla kasvaa.

Synnytykset ovat ainutlaatuisia kokemuksia, joista voi jäädä kauneimmillaan voimaantunut olo ja hieno muisto tai pahimmillaan vuosiksi traumat jättävä kipeämuisto, jonka vain haluaisi unohtaa. Synnytyskokemuksen laadulla on yhteys myös siihen millaista varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa on ja kuinka lapsivuodeaika sujuu. Sen takia on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että synnyttäjillä on mahdollisuus valmistautua synnytykseen monin eri tavoin. Onneksi tähän tarpeeseen on vastaamassa myös Tampereen Napapiirin synnytysvalmennukset!

Nimim. Synnyttäjien puolesta

Ei tuo mikään huippu ole, mutta tuntui siltä, että on pakko kirjoittaa edes jotain kun kukaan muu ei kirjoita. :)

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Vallankäyttöä synnytyssalissa...

Kun muistelen omia ja kuuntelen muiden synnytyskokemuksia, herää kysymys kenellä on valta synnytyssalissa? Usein se on äitien mielestä kätilöllä, vaikka kuitenkin tietävät, että se pitäisi olla synnyttäjällä itsellään! Perustelu tuohon miksi monet äidit kokee vallan olevan kätilöllä liittyy äitien puheiden perusteella siihen, että usein synnytyssairaala/-sali koetaan vahvasti toisen työpaikkana. Että mennään toisen työhuoneeseen!

Minun mielestä ns. valta pitäisi ja PITÄÄ olla äidillä - synnyttäjällä! Hänen kehostaan siinä on kyse. Hän siinä synnyttää. Ei kätilö, ei lääkäri, ei kukaan muu - vaan SYNNYTTÄJÄ ITSE! Ymmärrän toki sen, että kätilö ottaa ohjat käsiin jos tulee esim. vauvan tai äidin hyvinvointia ja terveyttä uhkaava hätätilanne, joka vaatii puuttumista. Normaalitilanteessa en taas ymmärrä sitä, että kätilö ottaa vallan itselleen ja samalla näin mm. ohittaa ja mitätöi synnyttäjän.

Monille äideille on jäänyt synnytyksestä huono kokemus sen takia, että kätilö ei ole huomioinut äitiä... hänen toiveitaan, sanojaan, tuntemuksia, jne. Tämä on juuri sitä vallankäyttöä mitä tässä tarkoitan. "Minä olen kätilö, minä tiedän parhaiten!" - EI! Juuri EI NÄIN! Se pitää olla juuri päin vastoin. "MINÄ TIEDÄN, MINÄ SYNNYTÄN!" Synnyttäjä ei ole sairas, eikä synnytys ole sairaus. Synnytys on luonnollinen tapahtuma, johon naisen keho on luotu.

Tässä kohtaa taas sanon, että ymmärrän riskisynnytykset ym., mutta ei silti synnyttäjältä saa omia hänen synnytystä pois. Usein esimerkiksi tosi-tv synnytyksissä huomaa hyvin kätilön vallankäytön - omitaan synnytys itselle! Päätetään äidin puolesta asioita, tavallaan omitaan vauvan syntymä kätilön omaksi saavutukseksi, näytetään synnyttäjälle ns. "kaapin paikka" heti synnytysvastaanotossa, jne.. Tämä tapahtuu hyvin vaivihkaa, ehkä jopa kätilöiltäkin huomaamatta. En kuitenkaan tarkoita (eikä ole tarkoitus yleistää), että kätilöt olisivat vallanhaluisia päällepäsmäreitä tms.!

Yhtenä pienenä esimerkkinä vallan osoittamisesta voisi olla se, että saatetaan vaihdattaa kaikki synnyttäjät sairaalavaatteisiin heti SVO:lle saapumisen jälkeen. Asia usein esitetään niin ettei vaihtoehtoja ole, vaikka todellisuudessa äiti voisi aivan hyvin olla halutessaan omissa vaatteissaan vaikka koko synnytyksen ajan!


Itse olin Annin synnytyksen ajan kotona miehen vanhoissa pitkissä kalsareissa ja vanhassa tutussa topissa. Sairaalamatkalle vaihdoin mukavat ja rennot vaatteet, joissa oli hyvä olla. Sairaalassa ollessa olin niissä niin pitkään, että riisuin ne vasta ennen ammeeseen menoa! Ja ammeesta tulin pois vasta vauva kainalossa... :) Viime Aksyn ryhmässä eräs nainen kertoi, että yhdessä maassa (en enää muista missä) on tapana ostaa aina synnytykseen uusi yöpaita päälle! Se otetaan paketistakin ensimmäistä kertaa vasta kun ollaan menossa synnyttämään/ ollaan synnyttämässä. :)

Voimaannuttavassa synnytyksessä olosuhteet ovat sellaiset ettei valtaa viedä synnyttäjältä pois! Kätilö antaa synnyttäjän synnyttää omalla tavallaan, kuuntelee synnyttäjää ja on tuntosarvet pystyssä, on läsnä ja tukee - ei suorita liukuhihnalla tai määräile! Olosuhteet voimaannuttavassa synnytyksessä on myös siinä mielessä positiiviset, että kätilön työyhteisön yhteinen linja ja toimintatapa on synnyttäjän aktiivisuutta ja turvallisuuden tunnetta lisäävä. Esim. ihan vaikka se juuri, että saa halutessaan pitää omia vaatteita.

Voimaannuttavassa synnytyksessä äidillä on tunne, että hän itse synnyttää ja hänen kehonsa pystyy siihen (hetkittäin voi tulla tunne ettei pysty/jaksa, mutta se menee kyllä ohi). Synnyttäjällä on myös sellainen olo, että hän on aktiivinen synnyttäjä, eikä passiivinen suorittaja! Myös hyvän ja asiansa osaavan tukihenkilön/doulan rooli voi olla merkittävä. He voivat pitää herkässä tilassa olevan synnyttäjän puolia ja hänen toiveistaan kiinni!

Jotta synnytyskulttuuria saataisiin muutettua enemmän perhelähtöiseksi (tarkoitan tässä kohtaa vallan siirtoa kätilöiltä takaisin synnyttävälle perheelle), täytyy myös vallankäyttöasiasta puhua niin perheiden ja synnyttäjien kuin henkilökunnankin keskuudessa!

Ajatusten pyörremyrsky

Ponnistusasennot. Doula. Äänenkäyttö. Synnytyspelko. Kotisynnytys. Vauvamaha. Ensi imetys. Synnytyssali. Vesi. Vallankäyttö synnytyssalissa.

Minulla ei nykyään muuta mielessä pyöri kuin synnytysasiat. Aina kun on hetki aikaa pysähtyä tai varsinkin nukkumaan mennessä pompsahtelee mieleen paljon kaikkea mistä tekisi mieli tänne kirjoittaa. Tai aiheita mistä haluaisin lukea lisää. :) Harmi vaan, kun päivällä ei ehdi (ellei neidit sattumalta nuku yhtä aikaa päikkäreitä) ja illalla olen aikaisten heräämisten takia ihan rättipoikkiväsynyt. Eilenkin koitin taas lukea Synnytyslaulu-kirjaa, mutta uni tuli ihan väkisin.

Yksi mikä minun päätä pyörittää synnytysjuttujen lisäksi, on kätilö-koulutus. Viikon päästä alkaa yhteishaku, jossa aion hakea... En millään malttaisi odottaa heinäkuun alkuun (vai koska ne tulokset tuleekaan), että pääsenkö sinne. Tietysti jos en pääse pääsykokeisiin, niin sittenhän en ainakaan pääse koko kouluun... mutta uskon, että ainakin pääsykokeisiin pääsisin. Noh.. Se selviää sitten joskus. :)

Jaahas. Maa kutsuu synnytyslandiasta takaisin. :) Tytöt on myllännyt sohvan ja sohvatyynyt on pitkin lattiaa.. Jos vaikka saisi tänään tytöt yhtä aikaa päikkäreille, niin voisin kirjoitella vaikkapa vallankäytöstä synnytyssalissa. Onko valta kätilöllä vai synnyttäjällä itsellään? Hhmmm...

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kivunlievitystä...

Kattavampi 50+ luonnollista kivunlievityskeinoa synnytykseen -lista löytyy blogin uudesta osoitteesta voimaannuttavasynnytys.fi -sivustolta

MATERIAALIT -osiosta




HUOM!


Uusilla Voimaannuttava synnytys sivuilla on ladattavissa myös
"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje!



*****

Löysin koneelta Annin raskausaikana tekemäni listan kivunlievityskeinoista. Se on tässä:
*muokattu 3.10.2011*

LIIKKUMINEN/PYSTYASENTO
* Käveleminen, juokseminen, tanssiminen
* Lantion keinuttelu eri asennoissa
* Liikkuminen/keinuminen eri asennoissa: seisaaltaan, kontillaan, syvässä kyykyssä, polviseisonnassa
* Nojaaminen esim. säkkituoliin tai jumppapalloon
* Roikkuminen sängyn laitaa vasten, tukihenkilön kaulassa, puolapuissa tai katossa roikkuvassa köydessä
* Rentoutuminen keinutuolissa

HENGITYS
- Aina suu ja alaleuka rentona!
* Mahdollisimman rauhallinen hengitys
* Ilma hyvin hitaasti ulos
* "kynttilän puhaltaminen" -> ikäänkuin puhaltaisit kynttilää sammuksiin, mutta niin ettei se ihan sammukaan (ponnistusvaiheessa erityisen hyvä)
* Kuplien puhaltaminen veteen (tärkeää, että silloinkin on suu ja leuka rentona)

ÄÄNI, HENGITYS JA SYNNYTYSLAULU
- Aina suu ja alaleuka rentona!
* Huokailu
* Pitkä rento (h)aaa-ääni
* Aoum
* Uloshengityksellä vokaaleja mahdollisimman rennosti ja matalasti
* Laulaminen
* Hyräily
* "Yhy yhy yhy":ttäminen jos pitää pidetellä ponnistamista

VESI
* Tavallinen ja hierova suihku
* Jumppapallolla istuminen lämpimässä suihkussa
* Kipu kohdan suihkuttaminen kuumalla vedellä
* Ammeessa/altaassa rentoutuminen ja liikkuminen
* Sukeltaminen (snorkkelilla tai ilman)

SAUNA
* Rentoutuminen saunan lämmössä (muista juoda vettä!)

MUSIIKKI
* Mikä tahansa musiikki mikä tuntuu hyvältä/rauhoittavalta/rentouttavalta
* Valmiit raskaus- ja rentoutus-cd:t (esim. Raskausmeditaatioita tai Synnytä rentoutuneena)

LÄMMIN JA KYLMÄ
* Lämmitetty jyväpussi / geelipussi alamahalle, selkään, ihan minne haluaa ja tuntuu hyvältä
* Kylmäkaulin (= vedellä täytetyllä ja jäädytetyllä kaulimella hierominen)
* Jääpalapussi, kylmä pyyhe tms. kipukohtaan
* Kylmällä ja kuumalla vuorottelu
* Kylmällä märällä pyyhkeellä otsan ja kasvojen pyyhkiminen

JUMPPAPALLO
* Istuskelu, lantion pyörittely, kevyt pomputtelu (voi tarvittaessa ottaa tukea tukihenkilöstä tms.)

MIELIKUVAT
* Supistuksen aikana hiihtää/polkee ylämäkeen ja supistuksen huipun jälkeen laskee rennosti alas samalla rentoutuen
* Luontoon ja/tai tuttuun ja turvalliseen paikkaan hakeutuminen mielikuvien avulla
* Mielikuva aallonharjalla menemisestä supistusten tahdissa
* Delfiinit hyviä synnyttämään, mielikuva voi auttaa varsinkin altaassa

TUKIHENKILÖ/DOULA
* Usein pelkkä tukihenkilön läsnä olo ja positiivinen asenne auttaa kipuun
* Tutkimusten mukaan doulan läsnä olo (yksin tai yhdessä toisen tukihenkilön kanssa) vähentää esim. kipulääkityksen ja toimenpiteiden tarvetta.

KOSKETUS
* Hieronta (käsin, nystyräjutulla)
* Gua Sha
* Painelu ja/tai kipukohdan yhtä jaksoinen painaminen
* Hyväily, halaaminen, sively
* Suuteleminen (voi rentouttaa tehokkaastikin kohdunsuun aluetta, saattaa edistää synnytystä)

Doula hieromassa selkää supistuksen aikana

VOIMALAUSEET
* Minä synnytän. Minä tiedän parhaiten. Vauva syntyy. Luotan vaistooni! Kuuntelen kehoani. Teen yhteistyötä vauvan ja kivun kanssa. Autan vauvaa syntymään! Uskon itseeni! Keskityn itseeni ja vauvaani. Vapautan itseni.
* Aukean kuin kukka. Osaan synnyttää. Minä pystyn tähän.

KEHUMINEN, KANNUSTAMINEN
* Hienosti menee! Olet ihana/mahtava. Rakastan sinua. Synnytät hienosti!

AKUPUNKTIO, VYÖHYKETERAPIA
* Akupisteiden painaminen
* Kamman puristaminen (ohje löytyy edellisestä Babyidean linkistä)
* Akupunktio kuula/magneetti
* Vyöhyketerapian "pisteet ja otteet"

HYPNOOSI
- Hypnoosi on täysin luonnollinen syvän rentoutumisen ja keskittymisen tila
* Trikkeriin perustuva hypnoosi
* Itse-hypnoosi

HOMEOPATIA
- Varmista homeopaatilta itsellesi sopivat aineet ja annostus!
*Arnica Montana, Pulsatilla, Caulophyllum, jne.

LEPO
* Vaikkapa nojaten säkkituoliin, tyynykasaan, tms.

AROMATERAPIA
- Varmista itsellesi sopivat tuoksut asiantuntijalta!
- Joko tuoksulampussa tai hierontaöljynä.

* Jasmiini, Salvia, Laventeli, Sitruuna, ym.

TENS-LAITE
- neljällä elektrodilla selkään kiinnitettävä sähköimpulsseja lähettävä laite, jota on käytetty menestyksekkäästi synnytyskivun lievittämiseen ympäri maailmaa
* Laitteesta riippuen mahdollisuus valita erilaisia impulsseja kivun ja synnytyksen vaiheen mukaan

****

Lähes kaikkia yllä mainittuja voi käyttää yhdessä toistensa kanssa ja kokeilla missä synnytyksen vaiheessa tahansa. Kaikki ovat (joidenkin keinojen etukäteisvalmisteluja lukuunottamatta) nopeasti kokeiltavissa ja lopetettavissa heti jos niin haluaa. Poikkeuksena tietysti homeopaattiset rakeet jotka on jo niellyt. :)

Kaikki vaihtoehdot eivät sovi/toimi kaikilla, mutta ei siinä mitään menetä jos kokeilee. ;) Joskus kannattaa kokeilla vaikka vielä uudelleen toisessa vaiheessa synnytystä, jolloin se auttaakin silloin paremmin. Yllä olevan listan voi ottaa synnytykseen mukaan.

Synnytyslaulu -kurssi

Äänenkäyttö ja synnytyslaulu on halpa (siis ilmainen =)), nopea, helppo ja yksinkertainen kivunlievityskeino! Se on myös siitä loistava, että siinä ei ole mitään haittavaikutuksia ja se sopii varmasti kaikille! :) Synnytyslaulun voi myös aloittaa koska vain ja lopettaa koska vain - toisin kuin lääkkeitä ei saa enää laittamisen jälkeen pois vaikka haluaisi.

Järjestän Tampereella muutaman muun äidin kanssa Synnytys-laulukurssin pe 12.6. klo 11-16.30. Kouluttajana on musiikkipedagogi & synnytyslaulu-guru Hilkka-Liisa Vuori Helsingistä. Kurssi on tarkoitettu odottaville äideille, isille ja tukihenkilöille, hoitoalan ammattilaisille, musiikin varhaiskasvattajille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kurssille voi osallistua missä raskauden vaiheessa tahansa, eikä siellä tarvitse osata laulaa!

Lisätietoja / mainos löytyy osoitteesta: http://www.tampereennapapiiri.fi/file/Synnytyslaulumainos09.pdf .

Itse odotan kurssia kuin kuuta nousevaa!! Olisin halunnut Synnytyslaulu-kurssille jo Heidiä odottaessa, mutta silloin ei ollut kursseja Tampereella. (Nyt sitten päätin itse alkaa järjestämään sitä.) Onnekseni Napapiirin Pintaa syvemmälle- synnytysvalmennuksessa harjoiteltiin vähän myös synnytyslaulua, joten ihan pelkän luetun tiedon varassa ei tarvinnut synnyttämään mennä. :) Käytinkin ääntä molemmissa synnytyksissä ja siitä oli monia hyötyjä. Se mm. auttoi rentoutumaan ja keskittymään hengitykseen ja sitä kautta myös lievitti kipua. Erityisesti Annin synnytyksessä synnytyslaululla oli iso merkitys!

Suosittelen ehdottomasti kaikille perehtymistä äänenkäyttöön synnytyksen aikana. Vaikkei se kipua kokonaan poista, niin se auttaa monin eri tavoin synnyttäjää ja myös vauvaakin. Esim. kun äidin hengitys syvenee, hänen hapensaanti paranee ja näin myös vauva saa paremmin happea.

Mikäli et pääse synnytyslaulu-kurssille tai muuten ohjatusti harjoittelemaan äänenkäyttöä/synnytyslaulua, lue ainakin tämä kirja:


Lukea kannattaa myös netistä: www.voxsilentii.fi & http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/synnytys.htm .

Blogin nimestä...

En muistanut kirjoittaa tuonne blogin ensimmäiseen tekstiin nimen alkuperästä mitään... tai siis siitä miksi sen valitsin.

Hienoimmillaan synnytys voi olla naiselle upea ja voimaannuttava kokemus! Voimaannuttava nimenomaan siinä mielessä, että synnyttäessä voi löytää itsestään aivan uutta alkukantaista voimaa ja rohkeutta ja kykyä synnyttää oman vaiston johdattamana. Voimaannuttava synnytys jättää synnyttäjälle positiivisen muiston ja rauhallisen mielen.


Kaikki synnytykset eivät kuitenkaan ole voimaannuttavia... Synnytys saattaa olla "ihan hyvä" ja siihen se jääkin. Esikoiseni syntymä oli juuri tälläinen. Kaikki meni ns. ihan hyvin ja lopputulos oli mainio: suloinen vauva, molemmat hengissä ja vielä terveinäkin. Silti synnytyksestä puuttui jotain - voimaantuminen. Silloin en sitä kyllä edes osannut "kaivata". Huomasin sen kunnolla vasta Annin syntymän jälkeen.

Onneksi Heidin synnytyksessä kuuntelin itseäni siinä kohtaa kun sai alkaa ponnistamaan. En halunnut sänkyyn ja ajatuskin sängylle maaten käymisestä tuntui luonnottomalta. Seisova asento sänkyyn nojaten tuntui taas hyvältä ja luontevalta. Seisoin sängyn vieressä ja vastasin sisukkaasti kätilölle kertatoisensa jälkeen, että aion ponnistaa siinä paikassa ja siinä asennossa. Ponnistus meni hienosti ja siitä jäi todella hyvä mieli. Tuntui siltä, että olin oikeasti saanut jotain aikaan - olin luottanut vaistooni, tehnyt yhteistyötä vauvan kanssa, synnyttänyt.. Siis minä ja minun vartaloni. :)

Kaikki synnytykset ei kuitenkaan ole voimaannuttavia. Osa synnytyksistä voi olla jopa traumatisoivia ja jättää synnyttäjään syvät arvet. Jos synnytys on ollut erilainen kuin se mitä toivoi ja haaveili, se ei tarkoita sitä, että synnyttäjässä olisi jotain vikaa, hän olisi huono synnyttäjä tai olisi toiminut jotenkin väärin/huonosti (vaikka siltä ehkä saattaisi tuntua)!!

Minun mielestä myös (kauhu-synnytystarinoilla ruokittu) synnytyspelko voi olla estämässä voimaannuttavan synnytyskokemuksen syntyä. Synnytyspelkojen hoitamiseen pitäisikin mielestäni kiinnittää nykyistä enemmän huomiota - niin äitien kuin hoitoalan ammattilaistenkin.

Tässä blogissa minulla on ajatuksena kirjoitella raskausaikaan ja synnytykseen liittyviä asioita voimaantumista lisäävästi ja niin, että yhä useammalla äidillä olisi rohkeutta ja tietoa synnyttää itselleen sopivalla tavalla! (Ei siis ole tiedossa mitään kauhutarinoita synnytyksistä tms. :D) Olisi myös aika hienoa jos synnyttäjien tukihenkilötkin löytäisivät tänne ja saisivat vinkkejä synnyttäjän tukemiseen kohti hienoa synnytyskokemusta! :) Joten Voimaannuttava synnytys- nimi on minusta ihan mainio ja kuvaava tälle blogille.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Synnytyskanava - tiedoite

Tässä myös tänne tämä Aktiivinen synnytys ry:n tiedoite:

SYNNYTYSKANAVA -BLOGI AVATTU

Aktiivinen Synnytys ry on avannut Synnytyskanava -nimisen blogin osoitteessa http://synnytyskanava.blogspot.com/ . Blogilla yhdistys haluaa tuoda julki synnytykseen liittyviä mietteitä laidasta laitaan. Synnyttämisen monet näkökulmat tuntuvat jäävän julkisessa keskustelussa paitsioon keskittyen yhteen synnyttämisen normiin, yhdistyksen puheenjohtaja Minna Haataja toteaa.

Blogissa yhdistykseen kuuluvat voivat tuoda julki ajatuksiaan synnyttämisestä ja siihen liittyvistä asioista. Alkuvuonna yhdistys on ollut liikekannalla Lappeenrannassa ja Jyväskylässä sairaaloissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Myös Tammisaaren ja Salon tilanteet ovat puhuttaneet yhdistysväkeä. 'Suomen synnytyskulttuuria näytetään ajavan amerikkalaiseen suuntaan, mikä on todella valitettavaa äitien kannalta. Ne äidit, jotka toivovat jotain muuta, pehmeää ja rauhallista sivuutetaan valheellisesti turvallisuuden nimissä' puheenjohtaja kertoo.

Jo nyt pienten yksikköjen toiminnan rajoitukset ja lakkautukset näkyvät, esimerkiksi Tampereelta on tullut yhdistykselle palautetta, kun synnyttäjät odottavat omaa huonetta ja rauhallista tilaa käytävillä, muiden synnyttäjien kanssa.

Yhdistys haluaa Suomeenkin kätilöjohtoisia yksiköitä, joihin naiset halutessaan ja raskauden turvallisuuden niin salliessa voisivat mennä synnyttämään. 'Muualla maailmassa tämän kaltaiset yksiköt ovat toiminnassa, eikä niissä synnyttäminen ole yhtään turvattomampaa kuin sairaalassakaan', toteaa yhdistyksen puheenjohtaja, itsekin ammatiltaan kätilö.

Blogin tavoitteena on herättää keskustelua ja lisätä aktiivista vuorovaikutusta terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Yhdistys haluaa olla välittämässä äitien mielipiteitä julkiseen tietoon ja herättää niiden pohjalta tasavertaista vuoropuhelua.

Pienen Annin elämä on vasta aluillaan...
(kuva ei liity tiedotteeseen)

Aktiivinen synnytys ry: www.aktiivinensynnytys.fi

Aktiivinen synnytys ry on ympäri maata toimiva naisten verkosto, joka luo uutta synnytyskulttuuria naisten, lasten ja perheiden ehdoilla.
Yhdistyksen perustivat vuonna 1986 naiset, jotka olivat huolissaan raskaudenaikaisen hoidon ja synnytyskäytännön muuttumisesta tekniseksi ja rutiininomaiseksi.
Haluamme rohkaista naista ottamaan vastuun itsestään ja etsimään omat tapansa olla raskaana ja synnyttää.
Raskaana oleva, synnyttävä ja lastaan hoitava nainen on itsensä ja oman tilansa paras asiantuntija.

Yhdistyksen tavoitteet:
• naisen ja perheen yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa
• synnytyspaikka tulee saada valita; pienet synnytysyksiköt tulee säilyttää, myös kotisynnytyksen tulee olla todellinen vaihtoehto
• synnytysvalmennuksen tulee olla laadukasta ja laaja-alaista; naisille ja perheille tulee antaa tasapuolista tutkimustuloksiin perustuvaa tietoa raskaudesta ja synnytyksen eri vaihtoehdoista, mm. veden käytöstä, kivunlievityksestä ja muista toimenpiteistä sekä kotisynnytyksestä
• luoda tukiverkosto raskaana oleville ja synnyttäneille naisille ja heidän perheilleen
• perheellä tulee olla oikeus ympärivuorokautiseen yhdessäoloon synnytyksen jälkeen
• naisilla tulisi olla mahdollisuus hoidon jatkuvuuteen; sama kätilö/kätilötiimi raskauden ja synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen

Lisätietoja puheenjohtaja Minna Haataja, info@aktiivinensynnytys.fi

Mistä tämä blogi sai alkunsa?

Raskausaika... syntymän ihme... Pieni vauva... Kukapa niistä ei innostuisi? :) Raskaaksi tuleminen ei ollut minulle itsestään selvää, joten esikoisen odotusaikana ajattelin ottaa siitä kaiken irti. Päätin myös, että aion valmistautua synnytykseen ja vauva-aikaan neuvolan ja Taysin tarjoamia valmennuksia syvällisemin.

Siitä se hurahtaminen sitten alkoi... :) Heidiä odottaessa kävin Aktiivinen synnytys ry:n teemailloissa, imetystukiryhmässä, hypnoosivalmennuksessa, vyöhyketerapiassa, äitiysjoogassa, jne. Heidin synnytys sujui ihan kivasti, tosin jälkeen päin mietittynä olisin tehnyt montakin asiaa toisin. :) Synnytyksestä jäi hyvä muisto ja imetys meni kivasti. Uskon vahvasti, että odotusaikana käymistä imetystukiryhmistä oli hyötyä ja apua, koska minun ei tarvinnut kysyä imetysaikana apua kertaakaan.

Sairaalassa ollessa (kolmen vuoronvaihdon verran) ei ollut aktiivisesta synnyttämisestä tietoakaan - paitsi ponnistusvaiheessa! (Ponnistin seisaaltaan.)

Kun aloin odottamaan Annia ajattelin heti, että haluan valmistautua vielä paremmin kuin edellisellä kerralla. Mietin Heidin synnytystä ja huomasin sieltä asioita, joita en toivonut tapahtuvan Annin synnytyksessä. Kävin edelleen Aksyn teemailloissa, uudelleen muutaman kerran hypnoosivalmennuksessa, vyöhyketerapiassa, pyysin itselleni doulan, jne. Sain myös moksausta ja vyöhyketerapiaa perätilan kääntöä varten (joka myös onnistui).
Valmistauduin Annin synnytykseen paljon myös henkisesti ja pikku hiljaa ajatukset kypsyivät entistä enemmän luonnonmukaisen synnytyksen suuntaan. Synnytyspaikka toiveeksi nousi tälläkin kertaa Vammala. (Heidiä odottaessa haaveilin Vammalasta, mutta päädyin Taysiin.)

Annin syntymä oli aivan erilainen kokemus kuin Heidin synnytys. Olin täysin omassa maailmassani - kaksin Annin kanssa. Keskityin vain synnyttämiseen ja mies ja doula hoitivat muut asiat. Liikuin, nojasin, käytin ääntä... Mies ja doula auttoivat hieromalla, akupunktio kuulilla, lämpöpaketeilla, eteerisillä öljyillä, homeopatialla, jne. Pärjäsin ilman lääkeitä ja synnytin Annin veteen. Olo oli heti syntymän jälkeen rento, mutta virkeä. Annin syntymä kokonaisuudessaan oli erittäin kaunis ja voimaannuttava kokemus.

Veden syli - ihana ja rentouttava.

Näiden kokemuksien innoittamana olen entistä aktiivisemmin ollut mukana Aksyn teemailloissa (nykyään järjestäjän roolissa) ja kiinnostus erityisesti synnytykseen liittyviä asioita kohtaan on koko ajan vain kasvanut. :) Haaveilen jopa kouluttautumisesta kätilöksi...

Aloitin tämän blogin, koska en halunnut "tukkia" toista blogiani kaikilla näillä päästä pursuavilla raskaus- ja synnytysjutuilla.. :D