keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kirja: The Mama Bamba Way

Joku aika sitten siivosin synnytyskirjakaappiani ja laitoin monta kirjaa kiertoon. Todelliset helmet jätin kaappiin ja yksi niistä on The Mama Bamba Way, johon tutustuin ensimmäisen kerran Saksassa Midwifery Todayn konfrenssissa. Kirjan on kirjoittanut Robyn Sheldon ja se todella vie mennessään. Kirja on visuaalisesti kaunis ja sisällöltään voimaannuttava! Suosittelen lämpimästi.


Tiedän, että monelta äidiltä ja kätilöltä jää kirja lukematta, koska se on englanniksi. Siksi halusin kirjoittaa siitä tähän jotain sattumalta valitsemiani lempikohtia, vaikka olenkin surkea kääntäjä. Luulen kuitenkin, että saan kuitenkin välitettyä niiden viestin suomeksi. Ehkä vähän puujalkaisena, mutta kuitenkin. :)

"Synnytyksen rakastaminen on samansuuntainen kokemus kuin rakastaa elämää. Me emme voi kokea rakkauden ja naurun täyteistä synnytystä syleilemättä sitä kokonaisuudessaan. Kivun syleilemisen idea ja synnytyksen intensiteetti voi tuntua alkuun pelottavalta ja hölmöltä, mutta koko sydämestään sukeltaminen kokemukseen muuttaa sen. Synnytyksessä jokaisen kivuliaan tuntemuksen tullessa sen tervehtiminen sisältää mahdollisuuden muuttaa kokemus.

Fysiologisen, psykologisen, älyllisen ja henkisen lähestymistapojen keskinäinen riippuvuus elämään ilmentyy selvästi syntymässä ja kuolemassa. Nämä siirtymävaiheet ilmentää intensiteetin mikä, syleillessä, muuttaa meitä ja maailmaa ympärillämme. Synnytyksestä voi tulla ekstaattinen ja miellyttävä silloin kun rakastamme sitä. Kuolema myös läheltä sisältää mahdollisuuden parantaa valtavia emotionaalisia haavoja niin kuolevassa kuin surevassakin."

"Ainoa työväline jonka tarvitsemme elämän, syntymän ja kuoleman syleilemiseen on luottaa kehon luontaiseen kykyyn rakastaa. Kätilönä tiedän kehon uskomattoman kyvyn synnyttää luonnollisesti ja antautumisen synnytysprosessille kuin eläin. Omista synnytyskokemuksistani tiesin eron supistuskipujen vastaan taistelemisen tai avoinna pysymisen epätavallisella omasta kehosta tulevalla voimalla jokaisen synnytysaallon mennessä minun läpi. Taistelu kipua vastaan aiheutti pelon, pahoinvoinnin ja kidutuksen aaltoja. Prosessille avoinna pysyminen ei ollut fysikaalisesti vähemmän intensiivistä. Mutta kokemus oli aivan toinen."

                                        ~~~~~

"Vauvat tuntevat enemmän kuin me tietoisesti tiedostamme ja synnytys psykologia tukee hypoteesia, että vauva on viisas ja sensitiivinen. Monet perinatalogiset psykologit myöntävät, että synnytys voi vaikuttaa vauvan asenteeseen elämää kohtaan joko positiivisesti tai negatiivisesti."

"Olemalla täysin läsnä synnytyksessä on tärkein lahja jonka voimme antaa lapsillemme - jos emme pelkää synnytystä, heillä ei ole tarvetta pelätä elämää; me suomme heille kyvyn upottaa itsensä täysin sen ihmeisiin ja rikkauteen."

                                         ~~~~~

"Kontrolli ja vastustus muodostaa pelkoa ja kipua synnytykseen, mikä johtaa lisäkontrollin tarpeeseen ja aiheuttaa lisää vastustusta ja suuren halun paeta tuntemusten kokemista."

"Häiritsemättömien synnytysten aikana vajoamme transsimaiseen tilaan synnytyksen loppua kohti. Voimme tarvittaessa kuulla mitä kehomme ulkopuolella tapahtuu ja vastata kysymyksiin, mutta ulkopuolinen maailma tuntuu siirtyneen kauas, ja olemme syvästi uponneita alkukantaiseen synnytyspaikkaan minne luomme omat äänet ja meidän oman maailman.
...
Paljon meidän synnytyspelosta saattaa polveutua haluttomuudesta mennä näihin pimeisiin tuntemattomiin paikkoihin. Tanssi ja täysin rakastettuna olemisen intiimiys synnytyksessä luo tarpeellisen tuen antautumiselle ja irti päästämiselle synnytyksessä."

"On olemassa symbolisia viestejä koneissa, henkilökunnan asenteessa, synnytyslääkärin äänessä ja kysymyksiin antamissa vastauksissa, jotka viestittää meidän tarvitsevan kaiken mahdollisen avun joka on saatavilla koska meidän synnyttävä kehomme on suunniteltu viallisiksi. Luottamuksen puuttuessa ja pelon ympäröidessä synnytystä kehoillemme on vaikeaa olla noudattamatta näitä odotuksia, ja monet meistä kokee melkein helpoitusta antaessa kehomme asiantuntijoiden käsiin, täten vahvistaen ´ei riittävän hyvä´-tunnetta meidän valmiiksi epävarmassa itsetunnossa."

"Synnytyksessä vauvat ilmeisesti kokevat tuntemuksen ahtautumisesta kehoonsa, mikä tuntuu painavalta, kömpelöltä, melko sopimattomalta ja erittäin rajoittavalta. Samanaikaisesti heidän pieni vartalonsa voi tuntua myös ihmeelliseltä, uudelta ja innostuneelta jos heidät kohdataan rakkaudella ja hyväksynnällä ja jos heillä on järjestelmässään (ts. kehossa) endorfiinejä ja oksitosiinia äidiltään luonnollisen ja pelottoman synnytyksen kautta."

"Häiritsemättömillä ja pelottomilla synnytyksillä on emotionaalinen vaikutus synnyttämiimme vauvoihin. Ei ole myytti, että vauvat voi hymyillä syntyessään; he usein tekevät niin, jos eivät ole sokissa tai emotionaalisesti perääntynyt synnytyksessä."

                                   ~~~~~~

"Kun näemme synnytyksen arkkityyppisenä tapahtumana on sillä merkittävä psykologinen vaikutus meidän vastasyntyneille. Silloin me kunnioitamme synnytystä eri tavalla; me ymmärrämme sen rituaalisen tarkoituksen, sen merkityksen meidän elämälle. Se kuinka me synnymme vaikuttaa siihen kuinka me elämme."


torstai 6. marraskuuta 2014

Naisvoimaa ja yhteisöllisyyttä

Aktiivinen synnytys ry:n hallituksen postituslistalla oli kommentoitavana eilisen (?) Synnytyskapina keskustelupaneelin aiheet. Olisi todella mielenkiintoista päästä kuuntelemaan sitä keskustelua! Oli nimittäin laitettu hyviä kysymyksiä puhujille. Itsellä jotenkin nyt on pinnassa tosi paljon synnyttäjän ja hänen perheen oikeudet ja niiden toteutumisen näkökulma. On jotenkin ihan hullua, että sairaala "pitää vauvaa omanaan" kunnes antavat perheelle luvan lähteä kotiin. Jotenkin se lähtökohta on ihan nurinkurinen.


Luin jostain/kuulin, että jossain synnytyssairaalassa perhe ei päässyt siirtymään synnytyssalista osastolle ennen kuin isä oli laittanut vauvan siihen sänkykärryyn. Perusteena oli se, että jos isä kompastuu ja kaatuu vauvan kanssa. Vauvan isä ei siis saanut kantaa omaa lastaan. Ai morjes! Suomi on kyllä yksi holhousvaltio.

Noh.. Kun tässä istuin ja mietin, että mitä tänne haluaisin kirjoittaa (kun oli olo, että jotain pitäisi jakaa mielen päältä), niin spotifysta sattui tulemaan Pasi Vainionperän laulama laulu ja huomioni kiinnittyi näihin sanoihin:

"Aina jotain uutta ja järisyttävää
aina jotain uutta ja alleen jyräävää
jotain meitä suurempaa
joka tullessaan ei kysele
vaan vie mukanaan."

Sopii niiiiiiiiiin hyvin synnyttämiseen tuo. :) Itse ajattelen tuon positiivisessa mielessä, enkä niin, että se jyrää jotenkin negatiivisessa mielessä. Synnytys on niin ihmeellinen tapahtuma kaikenkaikkiaan, että itsellä on välillä vaikea löytää sille sanoja. Toki tuo laulunpätkä saattaa sopia jonkun traumaattiseen synnytykseenkin. Jos jää hoitamattoman kivun kanssa yksin, niin silloin todellakin voi tuntua siltä, että jää jonkun itseään suuremman ja hallitsemattoman alle.

Olen ollut itsenäinen ja "ilman muita naisia pärjäävä" vuosikaudet. En ole ollut mikään halailija ja naisporukoiden yhteiset kivat ei ole tuntuneet minun jutuilta. Olen tässä parin viimeisen vuoden aikana tehnyt paljon töitä henkisen kasvun ja voimaantumisen puolella, ja huomannut pikku hiljaa suhtautumiseni muuttuneen muita naisia kohtaan. Yhä enemmän huomaan kaipaavani sellaista sisterhood -meininkiä ja naisten yhteisöllistä tukea. Huomaan myös, että muutos näkyy myös aiempaa voimaakkaampana tarpeena puolustaa naisten oikeuksia. :)

Aiemmin ajattelin, että kuka hullu nyt haluaisi muita naisia synnytykseensä mukaan kuin sen kätilön. Nyt ajattelen, että voi kumpa itselläni (jos joskus vielä synnytän) ja kaikilla muillakin naisilla olisi mahdollisuus synnyttää huolehtivan ja rakastavan naisjoukon tukemana. Itseasiassa niinhän se on ennen ollut! Niinhän se on nykyäänkin monissa pienissä yhteisöissä (esim. joissain paikoissa Afrikassa). Turvallisuuden tunne on niin oleellinen synnytyksen sujumisen suhteen! Tuntuu hullulta, että niistä paikoista joissa edelleen voisi synnyttää tuttujen naisten kesken, viedään äidit sairaalaan synnyttämään medikalisoidusti sänkyyn ohjattuna. Enkä nyt tarkoita, että ei olisi kätilöä paikalla jos sellainen on siellä seudulla olemassa. :)

Minulle tuli tässä mieleen, että olisi kiva haastaa kaikki naiset ottamaan askeleita pois mukavuusalueiltaan liittyen suhtautumiseen toisia naisia ja yhteisöllisyyttä kohtaan. Ensin toki olisi hyvä itsekseen pohtia omaa suhtautumista itseensä naisena ja muihin myös. Yhteisöllisyyttä pohtiessa voi miettiä, että miten se näkyy elämässäsi nyt vai näkyykö? Raskauteen ja synnytykseen liittyen ehdotuksia konkreettisiksi teoiksi voisi olla vaikka:

- Vie synnyttäneen naisen perheeseen rotinoita (ruokaa tms.) helpottamaan arkea

-Aanna synnyttäneelle kortti jossa lupaat KUUNNELLA hänen raskaus- ja synnytyskertomuksen (ja sen jälkeen annat kiitokseksi jakamisesta katsekontakti + lämmin halaus... sanoja ei tarvita)

- Kerro elämäsi naisille miksi kukin on tärkeä sinulle

- Tarkkaile muita naisia: miten he ovat läsnä toisille naisille, miten käyttäytyvät... onko jotain ominaisuutta tai tapaa jonka toivoisit itsellesi? Harjoittele tietoisesti ko. asiaa, vaikka se tuntuisi vaikealta.

- Kun joku kertoo synnytyskokemuksestaan, keskity KUUNTELEMAAN. Vaikka tekisi mieli kertoa omasta kokemuksestasi, niin jätä väliin ja anna toiselle tilaisuus mennä omassaan pintaa syvemälle ja kertoa ehkä jotain mitä ei ole aiemmin sanonut ääneen toisille.

- Kysele ystäviltä ja tutuilta millaisia elämäntilanteita heillä on... Millaista naistenyhteisöllisyyttä he kaipaisi? Kerro myös mitä itse kaipaat. Voitte miettiä olisiko joku tapa helpottaa toistenne arkea tai tuoda iloa äitiyteen? Esim. lastenhoitovaihtarit koulun vanhempainiltojen ajaksi, lounaskokkaukset (vaikkapa kasvissosekeitto) vuoronperään esim. joka toinen viikko, tms.

- Raskaanaolevat tarvitsevat (vaikkeivät myönnä) ja ansaisevat kaikilta extrahuomiota. Monille naisille sitä voi olla vaikea ottaa vastaan, mutta sitäkin on tärkeää opetella jotta osaisi ottaa apua vastaan vanhemmuuden raskainakin aikoina. Yllätä ystäväsi vaikka hänen tullessaan teillä kylään tekemällä jalkakylpy, tai tee kauniskortti voimaannuttavan ajatuslauseen kera, tms.

Itse haluaisin järjestää mother blessing juhlia tuleville äideille! Ne on niin ihania... ja viedä rotinoita ym. Minun täytyy kuitenkin harjoitella lisää rohkaistumista, kun välillä jutut jää vain ajatusasteelle enkä ole välttämättä tohtinut ehdottaa juhlien järjestämistä tai olen suhtautunut vaatimattomasti rotinoihin joita olisin ollut viemässä. Luulen, että monilla muillakin saattaa olla sama ajatus/tunne... että ei kehtaa. Vähän sama kun ajattelee, että muiden arki on tosi kiireistä ja täynnä hienoja juttuja, vaikka ihan sitä samaa arkea lopulta suurin osa elää kuin omakin perhe. Tosin siinä kiireen tekemisessä on eroja.. Meillä on vähän sellainen leppoistamis meininki.



maanantai 27. lokakuuta 2014

Synnytyskapina on täällä!

Suomessa on uusi liike alkamassa... Synnytyskapina! Se on Helsingissä perustettu feministinen synnyttäjien oikeuksien puolesta taisteleva verkosto. Lisää Synnytyskapinasta voit lukea heidän uudesta blogistaan.

Minun mielestä juuri tällaisia synnytyskapinan kaltaisia liikkeitä nyt tarvitaankin! Tämä koko ajan huolestuttavampaan suuntaan menevä synnytysyksiköiden keskittämisbuumi ei ole hyväksi naisille ja heidän syntyville lapsille, eikä kyllä heidän perheille ja kätilöillekään. Naisten on seistävä tukevasti jaloillaan ja sanottava mitä me halutaan.

Facebookissa puhututti tänään erään miehen kirjoitus siitä millaista synnytystenhoito ym. olisi jos miehet synnyttäisi. Sen perimmäinen ajatus ymmärtääkseni oli juuri se, että mitä arvostetaan niin siihen panostetaan. Kirjoituksessa oli kerrottu kuinka synnytyssairaalat olisi maksimissaan 30km päässä jokaisesta naisesta, synnytysympäristö miellyttävä ja paikalla aina kaksi kätilöä jne.. Alla lyhyt lainaus tekstistä:

 "Synnytyssairaalaan saisi mennä viisi päivää ennen laskettua aikaa. Synnytyksen jälkeen siellä saisi olla kymmenen päivää (niin kuin ennen saikin). Tätä pidettäisiin vähimmäismääränä, jotta synnyttäjä voisi toipua rasituksesta.
Yhtä synnyttäjää avustaisi kaksi kätilöä. Synnytyssalit olisi maalattu kullanhohtoisiksi ja niiden viihtyvyyteen panostettaisiin. Mies saisi valita itselleen parhaimman synnytystavan aina vesisynnytystä myöten. Taustalla soisi rauhoittava musiikki."
 
Sen kirjoituksen luettuani jäin itse miettimään, että arvostaako todella miehet noin paljon enemmän omia oikeuksiaan kuin naiset? Tuli ihan sellainen olo, että tekisi mieli tehdä iso, herätteleveä ravistelu, ei pelkästään suomen naisille, vaan ihan koko maapallon naisille. Me ollaan tosi vahvoja ja meissä on se voima, joka tarvitaan muutoksen tekemiseen. Nyt on vaan alettava toimimaan isommalla vaihteella. :)

Muutos ei tapahdu hetkessä ja niinhän se on, että pienistä puroista tulee iso joki. Siksi mieltäni lämmittää todella paljon Synnytyskapinan synty. Nyt on Aktiivinen synnytys ry:n rinnalla toinenkin porukka ajamassa tärkeitä asioita.

Synnytyskapinan suljetturyhmä löytyy facebookista.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Sektioarven hieronta

Follow my blog with Bloglovin
Tiesittekö, että on olemassa oma hieronta sektioarvelle? No minä en ennen tiennyt. :) Sektioarpea on siis mahdollista hoitaa siihen tarkoitetulla hieronnalla. Sen siis tekee koulutettu hieroja. Tarkemmin en osaa siitä kertoa, kun asia tuli tänään puheeksi ystäväni tehdessä minulle raskaushierontaa (en ole raskaana).

Se raskaushierontakin oli itselle uusi juttu, kun en aiemmin tiennyt että on ihan vartavasten raskaanaoleville suunniteltu hieronta. Jotkut hierojathan hieroo kyllä raskaana olevia ilman sen ihmeempiä erityisjuttuja. Tässä raskaushieronnassa oli ihan omia juttuja raskautta ja synnytystä ajatellen.

Minua on monesti harmittanut se, että raskaana oleville sanotaan, että vaivoille ei voi tehdä juuri mitään. Miten niin ei. Moniin vaivoihin löytyy apua, mutta tylsää on se, että sitä joutuu itse etsimään. :/

Ystävälläni oli tänään niin hoitavat kädet kyllä, että aion varmasti ostaa raskaana oleville ystävilleni viimeistään mother blessing lahjaksi sellaisen hieronnan. :D

PS. Minua pyydettiin Naiseuden Voiman bloggariksi ja sieltä voi lukea mm. tämän päiväisistä ajatuksista lisää. :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Synnytyskulttuurin muutosta rakenteissa?!

Viime viikonloppuna olleessa Kotisynnytysseminaarissa oli puhumassa tanskalainen Jette Aaroe Clausen. Hän on kätilö, apulaisprofessori Kööpenhaminan kätilökoulusta. Jotain kirjoitinkin jo aiemmin Kotisynnytys blogiini, mutta nyt tänne ajattelin jatkaa Jeten ehdotuksista synnytyskulttuuriin muuttamiseksi. Hän kertoi esimerkkejä siitä kuinka Tanskassa on saatu muutoksia aikaan silloin, kun siellä suljettiin pieniä kätilöjohtoisia yksiköitä ja kuitenkin äidit ja kätilöt halusivat vaihtoehtoja!

Ensiksikin on hyvä ymmärtää se, että naisia ja äitejä on erilaisia. Erilaisista perheistä, elämäntilanteista ja erilaisin toivein. Naisilla on oikeus päättää missä ja miten synnyttää, joten vaihtoehtoja on tarjottava mikäli tämä oikeus halutaan tunnustaa ja halutaan, että synnyttäminen on edelleen turvallista. Tanskassa naiset voi valita yhteiskunnan maksaman koti- tai sairaalasynnytyksen tai sitten yksityisen hoidon.

Jette muistutti, että laissa tai säädöksissä lukee, että mitä kätilön työhön kuuluu. Siihen viitaten monia rakenteessa olevia käytäntöjä voisi ryhtyä muuttamaan äiti- ja kätilölähtöisempään suuntaan. Pois medikaalisaation ja lääkärien niskaan hengittämisen suunnasta. Yhtenä esimerkkinä oli synnytyksissä joskus tarvittava oksitosiinipiikki verenvuotoa tyrehdyttämään. Nythän sitä voi kirjoittaa reseptillä vain lääkärit ja kätilöt joutuvat etsimään lääkärin joka sitä heille kirjottaisi. Jette kertoi, että "rakenteita" muuttamalla kätilöt voisivat itse kirjoittaa niitä reseptejä. Suomessahan jo joillain sairaanhoitajilla on rajoitettu reseptien kirjoitusoikeus. Kätilöt eivät edes tarvitsisi mielestäni lisäkoulutusta oksitosiinin kirjoittamiseen, koska se on ollut jo vuosia yksi tavallisimmista heidän työssään käytössä olevista lääkkeistä.

Jette muistutti myös moneen kertaan sitä, että sairaaloiden käytännöt eivät ole laki! Esim. rutiini CTG ei ole tutkitusti perusteltua, joten miksi sitä käytäntöä ei muutettaisi heti äitien ja vauvojen terveyttä paremmin vaalivaksi. Tärkeää on perheiden informoiminen eri asioista jo raskausaikana! Synnytyksessä voidaan antaa lyhyt info jos sitä haluaa, mutta ei synnytys ole oikea paikka saada sitä tietoa ensimmäisen kerran ja niin monipuolisesti. Eli jos äiti ei halua roikkua CTG:ssä, niin kätilö voi toki keskustella asiasta, seurata vauvan vointia torvella tai dopplerilla, ja kirjoittaa asian asiakkaan tietoihin. Jette korosti sitä, että EI OLE MITÄÄN LAKEJA jotka velvottaisi tekemään niin tai näin. Erilaisia käytäntöjä on ympäri maailmaa, ja sairaaloissa usein omansa.

Voin kuvitella, että moni lukija on nyt ihan kierroksilla. Ihan rauha vaan! Pelot ne on jotka sieltä nousee.

Seminaarissa viimeisinä oli puhumassa kaksi kätilöä, joista kumpikin sanoi ettei ole saanut äidin kanssa keskusteltua asioita. Eli jos äiti on vastustanut jotain toimenpidettä tms., vaikka kätilö on ollut sitä mieltä, että se olisi tarpeen. Eikä kyseessä ole ollut painostaminen tai uhkailu, vaan hyvässä luottamuksen ilmapiirissä käyty keskustelu, jonka päätteeksi äidin ja/tai vauvan voinnin turvaamiseksi on tehty joku asia.

En muista kuinka paljon Tanskassa/ Kööpenhaminassa on kotisynnytyksiä, mutta muistaakseni siirtoprosentti oli vain 10% ja niistä taisi olla vain 1% kiireellisiä. Jos joku muu muistaa tarkemmin, niin laittakaahan viestiä, niin tarkennetaan ja korjataan. Pointti tuolla vaan siis se, että kotona synnyttäminen EI ole vaarallista, niin kuin annetaan ymmärtää. Kotisynnyttäjille on erilaisia kriteerejä, mutta niissäkin kannattaa muistaa se, että äiti saa silti valita missä synnyttää.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Synnytyslaulukursseja Tampereella


Synnytyslaulukurssit

Perheille
La 8.11. klo 10-12.30
Su 14.12. klo 10-12.30

Kätilöille ja Doulille
Su 26.10. klo 12-14.30
Su 14.12. klo 15-17.30

Synnytyslaulu on yksinkertainen ja helppo, mutta tehokas kivunlievityskeino synnytykseen. Synnytyslaulu on hallittua äänenkäyttöä, kuitenkaan laulutaitoa EI tarvita! Synnytyslaulua käyttäessä synnytyspaikalla tai -tavalla ei ole väliä. Sitä voi käyttää myös vauvan rauhoittamisessa ym.

Paikka: Ajaton Tila, Tampere (www.ajatontila.fi)
Hinta: 25€/hlö

Kouluttajana synnytyslauluohjaaja Terhi Nummi

Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
terhinummi at gmail.com
050-5350952


__________________________

Voimaannuttava synnytys löytyy nyt myös Facebookista. Tähän mennessä olen ajatellut etten tekisi blogille sivua sinne, mutta tänään sille tuli tarvetta. Tosin enää en muista mikä se oli.. :) Mutta siis siellä se nyt sitten on.. Katsotaan mitä se tuo mukanaan vai tuoko mitään.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Neuvoloiden synnytysvalmennuksista...

Tänään kiehahti veri pitkästä aikaa oikein kunnolla. Onneksi lasten vuoksi en ehtinyt heti kirjottamaan postausta tänne blogiin, vaan nyt monta tuntia myöhemmin asia on jo vähän neutraalimmin tuolla päässä. :)

Luin siis keskusteluja liittyen matkasynnytyspäivään ja synnytysyksiköiden karsimiseen Suomessa. Keskusteluun nousi myös neuvoloiden synnytysvalmennukset ja niiden heikko taso. Samanlaisia äitien kokemuksia surkeista valmennuksista olen kuullut JATKUVASTI eri puolilta Suomea! Tämä teksti ei siis todellakaan perustu vain yhden tai kahden äidin kokemuksiin vaan todella MONIEN äitien ja perheiden.

Synnytykseen valmistautuminen on TODELLA TÄRKEÄÄ HYVIN ERI TAVOIN! Sillä on positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin lopputulokseen koko perheen kannalta. On kiistattomasti merkityksellistä saada hyvää synnytysvalmennusta ennen synnytystä. En voi millään ymmärtää minkälaisella ammattiylpeydellä ja -osaamisella neuvoloissa pidetään valmennuksia, joista perheelle ei jää käteen mitään todellista apua, neuvoa, vinkkiä, toivoa!

Tai no... Jos neuvoksi ja/tai vinkiksi lasketaan se mitä siellä tunnutaan aina hokevan on, että "synnytykseen ei kannata/tarvitse valmistautua, sitä ei kannata miettiä liikaa etukäteen ja kannattaa mennä avoimin mielin, niin kyllä henkilökunta sitten kertoo" sekä "pyydät vain heti sen epiduraalin sitten, lääkkeellisillä kivunlievityskeinoilla ei ole mitään haittavaikutuksia".

ARGH!




Tiedän, että itseni lisäksi myös kätilöt toivovat perheiden valmistautuvan synnytykseen etukäteen ja ottavan vastuuta omasta itsestään. Kyllä kätilöillä on osaamista ja ammattitaitoa auttaa ja neuvoa, mutta ei siinä synnytyksen aikana kätilöllä välttämättä ole aikaa olla paikalla.. Eikä synnytyksen aikana ole nainen, eikä usein puolisokaan vastaanottavaisimmillaan. Synnytyksen kulkua voi häiritä suurestikin se, että äiti joutuu kyselemään, vastailemaan, kuuntelemaan faktatietoa ja ohjeita... eli siis pitämään aivojen "järkipuolta" aktiivisena, kun synnytyksen kannalta nimenomaan olisi tärkeä antaa sen puolen vaimentua passiivisemmaksi.

Toiseksi, kyllä lääkkeellisillä kivunlievityskeinoilla  - epiduraali mukaan lukien, on haittavaikutuksia.Naisilla on oikeus saada tietää lääkkeiden ja toimenpiteiden hyödyt JA haitat, jotta voivat osallistua päätöksen tekoon omaan hoitoonsa liittyen. On täydellistä ammattitaidon puutetta sanoa ettei esim. epiduraalista ole mitään haittaa! Minusta sellaisille terveydenhoitajille pitäisi antaa huomautus esimiehen kautta.

Mietin tässä, että eikö neuvolat pyydä palautetta valmennuksistaan? Tai että eikö perheet uskalla antaa rehellistä palautetta? Vai eikö perheet odota valmennuksilta yhtään enempää? Eikö terveydenhoitajilla ole mitään rajaa siinä minkä tasoista palvelua tarjoaa? Jos kyseessä olisi yksityinen palvelu, niin perheet äänestäisi hyvin nopeasti jaloillaan.

Nyt kun synnytysvalmennus on monilla paikkakunnilla osa perhevalmennusta, luulisi terveydenhoitajien saaneen lisäkoulutusta tietojen päivittämiseen ja konkreettisia ohjeita parempien valmennusten pitämiseen. Harmi, että niinkin ainutlaatuinen mahdollisuus joka tavoittaa suurimman osan Suomen odottajista puolisoineen, menee ihan harakoille surkean valmennuksen takia!

Vaatikaa perheet parempaa ja antakaa rehellistä palautetta rohkeasti! Jos ihmiset ei sano mitään, niin mikään ei muutu.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Matkasynnytyspäivä 10.10.2014

Kätilöliitto järjestää valtakunnallisen mielenilmauksen pienten synnytyssairaaloiden lakkauttamisten ja lakkautusuhan takia. Matkasynnytyspäivä järjestetään 10.10.2014 ajatuksella, että kuka tahansa voi pistää pop-up synnytysyksikön pystyyn tienvarteen, huoltoasemalle tms.

Jo nyt suunnittelemattomien sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrä on lisääntynyt, vaikka päivystysasetusta ei ole muutettu koskemaan alle 1000 synnytyksen sairaaloita. Aiemmin rajaksi oli laitettu 500 synnytystä (muistaakseni) ja nyt tuota rajaa ollaan nostamassa 1000 synnytykseen. Se siis tarkoittaa yhä useamman synnytysyksikön sulkemista ja synnytysmatkojen pidentymistä.

ALLEKIRJOITA kansalaisaloite, jotta asiaa saataisiin järkevämmälle tolalle.

Tässä vielä pari linkkiä Matkasynnytyspäivän uutisointiin:

Kätilöt lietsovat suomalaisia "pop-up synnytyspisteisiin" - kyseessä mielenosoitus

Kätilöiltä raju tempaus: synnytyspaikkoja moottoriteiden rampeille, bussipysäkeille



perjantai 11. heinäkuuta 2014

Maailma navassa, maailma rinnoilla..

Lapset on tärkeitä. Ilman lapsien välittömyyttä, eloisuutta, viattomuutta, iloa, rakkautta, olisi maailma... aika erilainen. Lapset on elämä. Odotusaika on siunattua aikaa ja uuden sielun saapuminen pyhää. (Kirjoitan ei-uskonnollisessa mielessä.) On ok, että "maailma on navassa" kun kantaa ihmistaimea. On ok, että "maailma on rinnoilla ja sylissä" kun hoivaa pientä vauvaa. On ok, että antaa lapsen elää omaa elämäntarinaansa,ja kulkea siinä vanhempana rinnalla. 


Lapset tulee opettamaan aikuisia. Opettamaan läsnäoloa, uudenlaista rakkautta, hetkessä elämistä ja pienien asioiden ihmeellisyyttä. Lapset nostaa aikuisia korkeuksiin rakkaudella ja valolla & viisaudella, ja vastaavasti palauttaa maanpinnalle arjen puuhilla ja rutiineilla. 

Lapsilla on oikeus tulla rakastetuiksi ja kohdatuiksi reilulla ja myötätuntoisella tavalla. Lapsia ja heidän viisauksia pitäisi kuunnella herkemmin. Nämä koskee ihan kaikkia lapsia. Ei siis vaan meidän suomalaisten ja suomessa asuvien lapsia, vaan ihan kaikkia lapsia suomessa ja täällä maapallolla. Maailma ja maapallo on yhteinen ja samoin sen lapsista huolehtiminen. 

Elämä on upea mahdollisuus. Kannattaa käyttää se. Kiitollisuuden kautta saa paljon iloa ja rakkautta elämään. Kokeile vaikka. Muista huomata pienetkin asiat joista voit olla kiitollinen päivän aikana, niin huonot asiat ei tunnu samalla tavalla kuin ennen.  


PS. Sain tähän tekstiin inspiraation kahdesta jutusta: tänä viikonloppuna Saukkolassa oleva Natural High Healing festivalista ja Facebookissa olleesta äidin tekstistä kuinka hänen  adoptiolapsensa oli haukuttu uimarannalla mm. neekereiksi ilman, että kukaan ulkopuolinen puuttui siihen tai olisi tullut perheen tueksi. 

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Odotus ja uiminen

Oltiin tänään uimarannalla ja uidessa tuli mieleen uimareissut raskaana ollessa. Kesähelteet on raskasta aikaa monille ihan jo kuumuuden ja lisääntyneen painon takia. Toiset taas nautti lämmöstä täysillä.



Itse kuuluin helteestä kärsiviin odottajiin. Silloin olikin super ihanaa uida järvessä nauttien veden tuomasta viilennyksestä ja painottomuudesta. Usein myös ajattelin uidessa vauvaa omassa vedessään, ja vettä rentouttajana ja apuna tulevassa synnytyksessä. 


Helteillä tein itselleni viilentäviä jalkakylpyjä. Niihin voi laittaa vaikka kotipihalta kukkia, kaapista merisuolaa, jne. Ihanaa pientä arjen luksusta. Kun pitää itsestään huolta ja huomioi pienillä hemmotteluilla ja "omilla jutuilla", niin jaksaa paremmin ja  itsestä välittäminen ja ihan yleinenkin rakkauden tunne kasvaa. Kaikki se hyvä välittyy myös sinne masuun vauvalle tai jos vauva on jo syntynyt niin hän saa sen hieman eri kautta. :)


Ihanaa kesää kaikille odottajille! Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille muillekin Voimaannuttava synnytys - blogin lukijoille! 

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ammatillistaohjausta UK:ssa kätilöille

Etsiskelin taustatietoja projektiani varten ja löysin netistä todella mielenkiintoisen ohjekirjasen, jossa on kerrottu UK:n kätilöiden ammatillisenohjauksen systeemistä. Siellä siis on Supervisor of Midwives, jotka toimii LSA midwifery officer:n alaisuudessa. Nämä Supervisor of midwivesit valvoo tavallaan, että kaikki kätilöt toimii annettujen ohjeiden ja säädösten mukaan. Tarkoituksena on, että jokaisella kätilöllä on oma nimetty Supervisor, joka auttaa, tukee, neuvoo, ohjaa, jne. Supervisor on myös mukana selvittämässä mahdollisia hoitovirheitä tai auttaa lisäkouluttautumaan jos osoittautuu, että kätilöllä on puutteita jossain osa-alueilla.

Kannattaa ehdottomasti tutustua alla olevassa linkissä olevaan esitteeseen. Siinä on todella hyvin selitetty mistä siinä on kyse. Tähän en jaksa alkaa tämän tarkemmin sitä avaamaan, vaikka mieli tekisi. Vastaavanlaista systeemiä toivoisin Suomeenkin. Sitä ennen Suomeen täytyisi kuitenkin saada valtakunnalliset ohjeet. Taysin Marikki-projektin ohjeet ovat saanet hyviä tuloksia aikaan. Se on hyvä alku.

UK:ssa on paljon selkeitä ohjeistuksia kätilöille..

Midwifery regulation

Free birthing


Se mikä itselle pisti positiivisessa mielessä silmään kaikissa tänään silmiin osuneissa artikkeleissa, ohjeissa, ym. oli, että KUNNIOITA SYNNÄTTÄJÄN TOIVEITA! Siis vaikka äiti kieltäytyy jostain minkä kätilö kuitenkin katsoisi tarpeelliseksi, niin kätilön on kunnioitettava äidin päätöstä ja oltava silti tukena. Suomessa ei olla vielä niin pitkällä, että naisella todella olisi täysi oikeus omaan kehoonsa ja todellinen päätäntä valta. Edes niinkään pientä asiaa ei aina nainen saa päättää itse, kuin ponnistusasento tai kuinka monta tukihenkilöä hänellä on vierellään... Saati, että voisi todellisuudessa päättää synnyttääkö kotona vai sairaalassa. Tai jopa, että päättää synnyttää avustamattomana. Suomessa siitä nousisi iso haloo ja äiti peloteltaisiin ja ns. uhkailtaisiin sairaalaan.

Mielenkiintoisia juttuja.... :)

Iloinen tapaaminen

Olin tänään mukana Taysin ja doulien tapaamisessa, jossa oli mukana mm. synnärin kätilöitä ja Tampereen seudulla toimivia doulia. Tapaaminen oli ensimmäinen laatuaan, vaikka doulat ovat olleet tervetulleita (puolison kanssa samaan aikaan) täysiin jo vuodesta 2009. Tapaamisessa tays ja  muutama doulataho esitteli toimintaansa ja oli vapaata keskustelua. Itselle jäi siitä hyvä fiilis ja uskon, että tapaamisen jälkeen yhteistyö on puolin ja toisin helpompaa. :)

Sovimme tapaamisessa välittömästä palautteen annosta ja siitä, että doula aina ilmoittaa kätilöille kun lähtee kotiin. Doulat sai myös luvan tilata tarvittaessa puhelinkeskustelua synnytystä hoitaneen kätilön kanssa, jos on jäänyt joku asia mietityttämään tms. Puhelinsoitto tilataan samaan tapaan kuin äiditkin tilaavat omansa eli laittaa synnärilätilöiden mailiosoitteeseen postia ja kätilö soittaa takaisin viimeistään parin viikon päästä. Kuulostaa todella hyvältä ja olen iloinen tällaisesta yhteistyöstä ja avusta!

Tiesittekö muuten, että doulilla on nykyään oma yhdistys, johon itsekin kuulun!?

 Suomen Doulat ry

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kerran doula, aina doula

Tapasin tässä viikolla pari doulaa ja hupskeikkaa aika meni kuin siivillä. Puhuttavaa olisi riittänyt vaikka moneksi päiväksi. :) Tuli ihan sellanen "kerran doula, aina doula"-olo. :) Sattuipa vielä niinkin, että sain samana iltana puhelun naiselta, joka haeskeli itselleen doulaa. Hetken jo teki mieli suostua samantein, mutta elämäntilanne kolmen kotihoidossa olevan ja yhden koulukuskattavan kanssa on ihan riittävän haasteellinen ilman doulausta.

Doulia tavatessa tuli mieleen se kuinka tärkeää kätilöille ja doulille olisi olla ottamatta valtaa naiselta itseltään pois. Se käy niin helposti ja huomaamatta. Kätilöystäväni kirjoitti blogissaan (matkaan.weebly.com) hyvin:

"Jokaisen naisen kohdalla kätilö muistaa, että aina kun naisen osuus vaihtuu subjektista objektiksi, tulee perustelun olla vankka. Jokainen ehdotus asennonvaihdosta tai hengitystavasta on naisen horjuuttamista pois omasta yhteydestä kehoonsa, jota hän on ennen synnytystä vaalinut ja kasvattanut. Kätilö tietää, että kätilön työtä on on olla kärsivällinen ja antaa tilaa synnyttäjän ainutlaatuiselle hienovaraiselle prosessille. Kätilö tasapainoilee sen kanssa, että antaa tilaa ja aikaa naisen omalle tavalle synnyttää, mutta toisaalta hyödyntää aktiivisia menetelmiä, joilla voi synnytystä haastavissa tilanteissa edesauttaa."

Olenkin tässä miettinyt yhdeksi postauksen aiheeksi synnytysten eettisiä juttuja ja synnyttäjän oikeuksiin liittyviä asioita. Tuntuu, että naiset ovat välillä todella yksin oikeuksiensa suhteen. Neuvoloissakin voi kohtelu olla todella mielenkiintoista. :( Vaikka usein naisista tulee melkoisia naarasleijonia, niin silti raskaanaollessa nainen on toisaalta myös haavoittuvaisimmillaan, kun hänellä on aarre kannettavana sisällään.

Jaahas... Lapset kaipaa äitiään. Täytyy mennä.

PS. Jos joku kaipaa amber teething necklaceja eli meripihkakaulakoruja vauvalle helpottamaan mm. hampaidentuloa, niin laitakaa mailia! ;)

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Hengissä ollaan :)

Niin se aika vaan vierähtää ja päivät menee tohinalla ohi. Blogin päivitys on jäänyt, kun iPadilla en ole saanut kirjoitettua ja vanha läppäri hajosi. Meidän pienin on nyt melkein 10kk ikäinen. Synnytyskertomus on vieläkin kirjoittamatta. :) Neljän lapsen kanssa elämä on kyllä aikamoista hulabaloota, mutta nyt alkaa helpottaa siinä mielessä, että liikenee  jo pikkasen aikaa joillekin omille jutuille (aktiivinen synnytys ryn hallitustyöskentelylle).

Synnytysjutut on edelleen lähellä sydäntä, mutta huomaan kyllä, että kiinnostuksen kohteet on hieman muuttuneet. Elämäntilanne ei tule antamaan myöden doulaamiselle moneen moneen vuoteen, joten sen olen jättänyt toistaiseksi taakse. Tällä hetkellä intoa ja mahdollisuuksia voisi riittää luonnollisesta raskaudesta ja synnytyksestä kiinnostuneiden äitien mentorointiin. Vähän niinkuin raskausajan doulaamista, mutta äidiltä äidille - naiselta naiselle. :) Synnytyslaulun opetusta ja mother blessing juhlia toivon tulevaisuuteen myös. Katsotaan mitä tuleman pitää. :D

Nyt lähitulevaisuudessa olen järjestämässä Eeva Koskisen kanssa doulille synnytyslaulu ja akupainanta koulutusta täällä Tampereella 4.5.! Lisätietoja löytyy käsittääkseni Tampereen Napapiirin sivuilta. Sen lisäksi olen puuhanaisena Aktiivinen synnytys ryn seminaarissa: Lempeästi, luonnollisesti, rakkaudella, joka on myös Tampereella (su 18.5.). Ohjelma on monipuolinen ja todella kiinnostava. Lisätietoja löytyy Aksyn sivuilta.