tiistai 29. joulukuuta 2009

Perätilan kääntö 2/2

Ystävältä tuli tekstiviesti, jossa kysyttiin perätilan kääntöön vinkkejä.

Tässä vanha bloggaukseni aiheesta ja alla pari uutta linkkiä, jotka kannattaa katsoa ja lukea. :)

Perätilan kääntö artikkeli netissä (engl.)

Turn baby turn (myös asentohoitokuvia)

Lyhykäisyydessään vaihtoehtoiset keinot, joita voi yrittää sairaalassa tehtävän ulkokäännöksen sijaan/lisäksi on:
- asentohoito
- vauvan kääntymiseen liittyvät mielikuvat ja vauvalle puhuminen kääntymisestä
- refleksologia/vyöhyketerapia, akupunktio, moksaus (yleensä tehokkaita mikäli vauva on kääntyäkseen)
- homeopatia?

Vauvan ollessa perätilassa kannattaa erityisesti välttää:
- kyykkyasentoa, koska se saattaa ohjata vauvan pepun syvemmälle lantioon
- istumista jalat ristissä

Vauvan vinkkaamisesta optimaaliseen asentoon löytyy lisätietoa mm. Bebes infonsivulta.

Tutkimus akupunktiosta raskausaikana ja synnytyksessä

Birth -lehden toiseksi tuoreimmassa julkaisussa oli artikkeli kirjallisuustutkimuksesta, jossa oli tutkittu akupunktion vaikuttavuuteen liittyviä aikaisempia tutkimuksia. Caroline A. Smithin ja Suzanne Cochranen tekemän tutkimuksen mukaan akupunktioon liittyviä tutkimuksia on tehty pikku hiljaa enemmän ja niiden laadullinen taso on noussut. Tutkimustulosten mukaan akupunktion vaikuttavuudesta löytyi lupaavia todisteita raskauspahoinvoinnin hoidossa, selkä ja lantio kivun hoidossa, sikiön asennon vaihdossa (pois perätilasta) ja synnytyskivun hoidossa.


Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Tampereen Napapiirin mielenkiintoinen kevät!

Tampereen Napapiirillä onkin ensi keväänä paljon kaikkea mielenkiintoista niin raskaana oleville kuin muillekin! Tässä vähän esimakua tulevasta:

Kevään 2010 uutuudet:

- Rentoutus-meditaatio illat tammikuussa
- Synnytyspelko -intensiiviryhmät (ensimmäinen alkaa helmikuussa)
- Synnytyslaulu -ilta helmikuussa (mahdollisesti myös keväämmällä toinen)

Syksyltä jatkaa kerran kuukaudessa:

- Synnytys teemaillat
- Suositut Supistusta syvemmälle- synnytysvalmennukset
- Kaikille naisille tarkoitetut Äitiyden illat
- Tehokas hypnoosivalmennus kahdesti kuussa raskaana oleville ja synnytystä pelkääville ei-raskaanaoleville

Lisätietoja Napapiirin nettisivuilta, ja allekirjoittaneelta Äitiyden illoista, synnytys teemailloista, synnytyslaulu illasta ja synnytyspelko intensiiviryhmästä.

~~~~

Tampereen Napapiiri on vapaaehtoisten äitien ylläpitämä Pirkanmaalaisten lapsiperheiden kohtaamispaikka Tampereen keskustan tuntumassa. Napapiirillä kokoontuu monipuolisesti erilaisia ryhmiä, siellä järjestetään pieniä tapahtumia, kuten kestovaippakirppiksiä ja ompelukursseja, ja sitä vuokrataan erilaisia kokoontumisia ja tapahtumia varten (esim. mammaporukoille).

maanantai 21. joulukuuta 2009

Annin synnytys

Vajaa kaksi vuotta sitten meillä oli ollut minun äiti kylässä pari yötä siltä varalta, että on sitten lapsenlikka valmiina jos tulee lähtö synnyttämään. Annia ei kuitenkaan kuulunut ja vietiin äiti junalle. Samana iltana tuli vielä ystäväni kylään. Olin nukkunut huonosti edellisen yön ja päivällä ollut kipeä vähän joka puolelta ja huonovointinenkin jotenkin. Mietin, että perunko ystävän kyläilyn, kun oli ollut sen verran kenkku, mutta en sitten perunut... Sanoin siinä illalla miehelle ja ystävälleni, että jos tänä yönä alkaa synnytys, niin kumpa saisin edes pari tuntia nukuttua!

Menin sitten illalla kymmenen aikaan nukkumaan (rv 39+0), mutta eipä siitä mitään tullutkaan. Ensimmäinen supistus tuli ennen kun olin ehtinyt nukahtaa. Tunnin tai pari pötköttelin silti sängyssä ja koitin levätä supistuksista huolimatta. Joskus puolen yön aikaan supistukset oli jo niin kipeitä, että pelkkä huokailu ja pötköllään keinuttaminen ei enää auttanut. Oli siis pakko nousta liikkeelle.

Klo 01:44 olin kirjoittanut synnytysvihkoon: "Vessassa oon tehny limatulppa löytöjä, joten eiköhän tässä Viltsua synnytetä?! :) Miehen herätin äsken ja se säikähti... :) Sanoin, että jää vielä nukkumaan. Missähän vaiheessa sitä piätis laittaa doulalle viestiä? :)"

Alkuun istuskelin supistuksen välit surffailemassa koneella ja puuhailin jotain viime hetken juttuja. Supistusten aikana kuljin pitkin huushollia ja hieroin alamahaa. Jyvä- ja geelipussejakin taisin jo siinä vaiheessa lämmitellä mikrossa. Ääntä käytin (aaaa-vokaalia) koko ajan ja se helpotti. Välillä mietin, että tuleekohan niitä supistuksia enää ja lopahtaakohan tämä, mutta kyllä sieltä sitten aina uusi tuli. :)

Jalassa mieheltä lainatut romantiikan poistajat ;)

Laitoin klo 02:26 doulalle viestin ja herätin miehen. Synnytysvihkoon olin kirjoittanut synnytyksen jälkeen: "Puoli kolmen jälkeen menin sit herättää miehen ihan kunnolla. Mies alkoi hääräilee keittiössä + hiero mun selkää jne. Siinä vaiheessa mulla oli tapana kulkee supistusten aikana kovaa kyytiä kämppää ympäri samala hengitellen ja/tai ääntä käyttäen. Mies kulki yhden supistuksen ajan mun perässä kunnes kysyin huvittuneena, että "miks sä seuraat mua?!" Oli kuulemma ajatellut, että voisi ehkä olla apuna..

Klo 03:45 saapui doula. Siinä vaiheessa rauhoituin supistusten ajaksi sohvalle kontilleen tai etunojaan tyynyjen varaan. Kuuma geelipussi oli selänpäällä ja samalla doula tai mies hieroi kovaa alaselästä. Välillä he hieroivat ihan perinteisesti käsin, välillä taas gua shaa. Doula oli tuonut eteerisiäöljyjä ja käytimme niitä. Ääni oli edelleen käytössä ja siitä oli hurjasti apua. Olo oli rauhallinen koko ajan, kiitos hypnoosivalmennuksen. :)


Klo 04:30 supistuksia tuli 3 min välein ja alettiin valmistautumaan ajomatkaan kohti Vammalaa. Doula laittoi automatkaa silmällä pitäen korvaan sellaisen akupunktio helmen/magneetin, jota pystyi sitten itse painamaan. Ensin sen helläkin painaminen sattui paljon, mutta automatkalla se ei tuntunut ollenkaan vaikka kuinka kovaa koitti puristaa sitä.

Automatkasta olin kirjoittanut synnytyksen jälkeen synnytysvihkoon näin: "Mä istuin takapenkillä ns. hajareisin, pidin supistusten aikana nyrkkejä/rystysiä alaselän ja penkin välissä + hieroin niiin kovaa kuin pystyin. Samalla tietysti "aaa" ja "aaaooommm" raikui autossa. Autossa oloon autto tiukka keskittyminen selän hieromiseen ja äänenkäyttöön. + ajatus siitä, että antaa kohdun tehdä työtään rauhassa ja kuljettaa samalla vauvaa alas päin -autto myös."
Klo 05:40 sairaalan pihaan pääsyn jälkeen ensimmäisen supistuksen kanssa meinasi tulla "paniikki", koska yht´äkkiä olikin paljon eri vaihtoehtoja missä asennossa olla tai mitä tehdä supistuksen aikana. Autossa ollessa kun niitä vaihtoehtoja ei juuri ollut. Sain kuitenkin keskittymisestä taas kiinni ja jatkoin samaa rataa kuin kotonakin. Eli nojasin aina eteenpäin supistuksen aikana ja mies hieroi selkää.

Sairaalassa matkalla ensiavusta synnytysosastolle, piti pysähtyä pari kertaa supistuksen takia. Aina oli hirmuinen tarve päästä jotenkin polvilleen/kontilleen ja kiipeilinkin siellä sitten tuoleille ym. supistusten ajaksi. :) Odotusaulassa kiipeilin parin supistuksen ajan ennen kuin kätilö tuli ottamaan meitä vastaan. Tästä olin kirjoittanut synnytyksen jälkeen:
"Välillä oli kuuma ja heitin vaatetta pois. Sit taas tuli kylmä ja doula sai hakee jotain lämmikeeks. :) Supistukset alko olee ilmeisesti sen verran kipeempiä, että ne sai reidet vapisemaan... Kun kätilö oli ottanu meidät vastaan, me mentiin tutkimushuoneeseen jossa hän teki sisätutkimuksen (klo 05:55). Voi mikä pettymys VAAN 3cm auki (ei kaulaa enää)!"

Sali ei ollut ihan valmis, siksi mentiin hetkeksi tutkimushuoneeseen. Oksensin pari kertaa tutkimushuoneessa. Se ei ihmetyttänyt, kun Heidinkin synnytyksessä oksensin ja tiesin, että oksentaminen kuuluu asiaan. :)


Klo 06:05 alettiin ottamaan synnytyshuoneessa sydänkäyrää. Olin kontillaan parisängyn päällä ja nojasin säkkituoliin. Mies hieroi selkää (sormin + gua sha) ja piti isoa geelipussia selän päällä. Doula piti anturia paikallaan, kun se ei muuten pysynyt. Klo 06:33 tiputettiin antibiootti ja otettiin muutkin mittaukset. Siinä meni siis kaiken kaikkiaan tunti, kontillaan ollessa. Välillä oli vaikeuksia saada pidettyä ääni aisoissa ja kroppa rentona. Jotkut supistukset oli niin järisyttäviä, että ne vaati kaiken keskittymisen. Välillä oikein kroppa värisi ja tärisi. En huolestunut tai panikoinut, vaikka ne oli minulle ennestään ihan outoja. Heidin synnytyksessä sellaisia ei ollut ollut ollenkaan.


Klo 7.00 pääsin ihanaan isoon ammeeseen ja lämpimään veteen. Siellä oli ihanaa kun pystyi vaihtamaan asentoa helposti ja vesi rentoutti ympärillä. Montaa supistusta en siellä ehtinyt olla kun yhden järisyttävän supistuksen aikana meni lapsivedet. Sen jälkeen alkoikin ponnistuttaa (tuntui erilaiselta kuin Heidin synnytyksessä). Kätilö teki viimeisen sisätutkimuksen, joka tuntui aivan järkyttävältä. Se sai ilmeisesti supistuksen aikaan ja teki mieli karata siitä takaisin kontilleen. Olin 10cm auki! Eli noin tunnissa oli avautunut 7cm.


Vuorossa sattui olemaan synnytysvalmennuksen pitänyt ja vesisynnytyskokemusta omaava kätilö, joka tuli sitten minun kätilön avuksi. Doula laittoi tuoksulamppuun sitruunaa ja tuikkasi suuhun homeopaattisia rakeita. Sain alkaa ponnistamaan ja ponnistin vedessä konttausasennossa (ja välillä istuin jalkojeni päällä) aamuauringon sarastaessa toisen tytön. :)


Synnytysvihkoon olin kirjoittanut: "Aluks tuntu, että virtsaputken suunnalta nahka repee ja sen jälkeen tuntu, että joka paikka repee. Huusin varmaan, ku naarasleijona, mutta silti se syntymän tunne oli hieno. Kokeilin muuten päätäkin ennen kuin se syntyi kokonaan. Mieskin kävi vilkasemassa hulmuavia hiuksia. :) Ponnistusvaihe ei kestäny pitkään. Kuulin kaikkien kannustavan ja kehuvan, että hienosti menee. Mies silitteli hiuksia ja oli mukana kannustusjoukoissa. Vähän ennen loppurytistystä tuli semmonen rauhallisempi hetki (supistusten välillä), että koitin rauhottaa hengityksen ja kerätä voimia seuraavaa supistusta varten. Mietin jo, että eikö sitä tulekaan, mutta tuli se ja niin tuli kohta vauvakin. :) Kätilö auttoi vauvan jalkojen välistä ja nostin pikkusen syliin. Oli ihana vaan istuskella siellä lämpimässä vedessä vauva sylissä. :) Jossain välissä älysin jopa vilkaista sukupuolen ja tyttönenhän siinä sylissä köllötteli, ensi rääkäsyn jälkeen nukahtaneena."


Anni painoi 2980g ja oli 48cm pitkä.


Repeämisiä tai muita ei tullut, eikä tarvinnut ommella. Toipuminen oli todella nopeaa ja heti synnytyksen jälkeen mieli oli kirkas ja vointi hyvä. Tuo mielen kirkkaus oli ihan erilainen Heidin synnytykseen verrattuna. Silloin olin jotenkin pöhnänen niistä lääkkeistä ja puudutteista. Ainut kurjempi asia on ollut voimakkaat jälkisupistukset. Pari kertaa supisteli vauvaa imettäessä niin, että meinasin oksentaa. Hengitykseen keskittyminen auttoi siihen tosi hyvin. Vain kerran jouduin pyytämään paracetamolia.

Synnytyksen jälkeisistä tunnelmista olin sairaalassa ollessa kirjoittanut näin: "Jälkeen päin ajateltuna ei se synnyttäminen sattunu yhtään niin paljon mitä kuvitteli etukäteen. Missään vaiheessa ei tullu sellasta oloa niin ku Heidin synnytyksessä, että jos joku olis tullu kysymään, että leikataanko, ni olisin heti sanonu kyllä. Eikä kyllä kertaakaan käyny mielessä, että olisin halunnu jotain lääkettä! Kätilöt kehui synnytystä, ja doulakin kehui myös. Doula sanoi, että olin vaikuttanu koko ajan tosi rauhalliselta. Tänään kävi apulaisosastonhoitaja antamassa mulle piikin ja hän sano siinä samalla, että oli kätilön pyynnöstä käyny kurkkimassa sitä ponnistusvaihetta. Kun se oli kuulemma niin lempee ja jotain..."

Olin myös lisännyt jälkeen päin vihkoon, että "Kotona & sairaalassa auttoi myös hiihto ylämäkeen-mielikuva! Supistus ei tuntunu sillon niin pitkältä."

Tällainen viesti lähti aamutuimaan Annin syntymän jälkeen sukulaisille ja ystäville:
"Tänään oli aamu arkinen, vaan pikkuinen tyttö (2980g & 48cm) muutti sen. Tuli päivästä suuri ja ihmeellinen, me varmasti kauan muistamme sen."

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Heidin synnytyskertomus

En ole aiemmin laittanut tänne omia synnytyskertomuksiani kokonaisuudessaan, mutta tässä tulee nyt ensimmäinen eli Heidin synnytys noin kolmen ja puolen vuoden takaa.

*****

Yhtenä syyskuun iltana (rv 38+5) oltiin ajettu miehen ja koiran kanssa anoppilaan kylään. Olin siinä istuskellessa tehnyt paria kohtualueisiin vaikuttavaa vyöheketerapia juttua ja muutama tunti sen jälkeen, klo 23.15 se sitten alkoi. Istuin nojatuolissa ja yht´äkkiä tuli jostain syystä sellainen olo, että on pakko nousta ylös. Seisomaan noustessa lapsivedet holahtivat lattialle oikein tulvahtamalla. Mies ja oli pikku veljensä kanssa ihmeissään ja epäilivät olinko pissanut housuuni. :)

Vietiin koira kotiin, soitin synnärille, kävin suihkussa ja sairaalakassin pakkaamisen jälkeen lähdettiin sairaalaan näytille. Klo 00.45 oltiin paikan päällä ja klo 01.30 olin päässyt käyrältä ym. muista alkusysteemeistä, mutta odottelin vielä labrakokeiden ottamista ja lääkärin tutkimusta. Vasta klo 02.35 palattiin kotiin hakemaan supistuksia käynnistys-kutsun kanssa. Aamuksi oli siis sovittu käynnistys koiran eläinlääkärin jälkeen, jos ei omin avuin ala yön aikana käynnistymään.

Klo 04:35 lukee synnytysvihkossa näin: "En saa nukuttua. Supistukset alkaa olee sen verran kipeitä, että niiden aikana ei pysty olee paikallaan. Kaurapussi lämpiää mikrossa, jos siitä olis vaikka apua. Mies nukkuu - hyvä niin. Se oli niin väsyny, kun joutu valvoo. Silmätkin oli punaset! Nyt se ehtii nukkua (toivottavasti) n. 3-4h. ((Jälki toim.huom.: Juuri niin tyypillistä naisilta, että synnyttäessä vielä höösää miestäkin. ;) ))

Klo 05:01: Päivän Aamulehti on luettu. Kaurapussi on kovassa käytössä, kuten myös jumppapallo. Siinä oon keikutellu kaurapussi alavatsalla melkeen 1/2h. En viitti herättää miestä, mutta tens-laite olis paikallaan ja sitä en saa yksin... Klo 05:64 Supistuksia tulee 3-4 min välein. Ei pysty olee paikallaan, vaan pitää köpötellä pitkin huushollia kaurapussin kanssa. Mies nukkuu edelleen. :) Klo 06:07 Herätin miehen ja sanoin, että ei taideta viedä koiraa eläinlääkäriin vaan täytyy varmaan lähtee synnärille... Menin suihkuun ja mies jäi nukkumaan... Paitsi ei saanutkaan enää unta, kun pelkäs/ajatteli, että synnytän suihkuun. :)"

Lähdössä sairaalaan...

Ennen puolta kahdeksaa lähdettiin synnäriä kohti ja siellä todettiin, että kohdunsuun tilanne on sama kuin ennen sairaalasta lähtöä alkuyöstä, eli sormelle auki. Klo 08:23 alettiin siirtymään salia kohti, kun en halunnut petidiiniä, eikä synnytysvastaanotossa ollut muita vaihtoehtoja.

Salissa ollessa kävin suihkussa, mutta siitä ei oikein ollut apua. Jälkeen päin ajatellen olin ehkä hiukan levoton, enkä malttanut edes kunnolla rauhoittua sinne ja kokeilla sitä rauhassa. Ilokaasua kokeilin, mutta oksensin. (Oksettava olo oli ollut jo kotona.) Päädyin ottamaan klo 09:50 petidiiniä, vaikka alunperin olin ajatellut, etten sitä haluaisi. Muistin kuitenkin, että vastaavissa tilanteissa siitä on ollut apua, joten suostuin. Mies hieroi selkää..

Klo 12:05 olin auki 2-3cm. Sain tipan ja epiduraalin. Mies oli kirjoittanut siinä vaiheessa synnytysvihkoon: "Pieni paniikki, että mitä kaikkee ne vaimoon tuuppaa :( mut vastas se et on ok. Mut en mä tiä onko vaimo enää tässä maailmassa."


Klo 14:00 olin 3cm auki. Ja todellakin maannut koko tähän astisen sairaalassa olo ajan sängyssä. *huoh* Mihin se aktiivinen synnytys-ote jäi? Sain puoli kolmelta uuden satsin epiduraalia ja melkein heti perään vaihtui uusi kätilö. Se oli reipas otteinen ja heti ehdotti, että nousisin sängystä ylös. Nousinkin sitten keinutuoliin, jossa jatkoin torkkumista. Jälkeenpäin tajusin, että olin ihan pöhnässä koko synnytyksen ajan sen petidiinin jälkeen...

Klo 16.30 kohdalla lukee vihkossa: "Kätilö tutki - 4cm auki. Ilokaasulla niin pitkään ku pystyy, sitten uus satsi epiduraalia." Epiduraali ei siis enää oikein vaikuttanut ja supistukset tuntuivat huomattavasti kipeämmiltä kuin ennen epiduraalien laittamista. 45min hengitin ilokaasua ja keskityin pelkästään siihen, että leuka on rentona. Ääni tuli sitten itsestään... Eli haaaaaa - ulos hengityksen mukana. Sen kolmen vartin jälkeen kätilö tuli tarjoamaan uutta satsia ja otinhan minä. Jälkeen päin olen miettinyt, että olisin varmaan pärjännyt kyllä ilmankin.

Klo 18.15 kävin vessassa pissaus-yrityksellä, mutta tulikin kakan tunne. Kätilö tunsi vauvan pään sisätutkimusta tehdessä (seison sängyn vieressä) ja sain alkaa harjoittelemaan ponnistamista. Vartin päästä olinkin täysin auki ja sain alkaa oikeasti ponnistamaan. Kätilö kysyi monta kertaa, että "oletko aivan varma, että haluat olla tässä seisaaltaan?". Sänky tuntui niin luonnottomalta asennolta ponnistaa, että vastasin aina, että "olen!". :) Klo 19:22 syntyi avotarjonnassa ollut suloinen tyttö, jonka sain heti kätilön antamana ottaa jalkojen välistä etupuolelle syliin.

Pikku Heidi painoi 2890g ja oli 50cm pitkä.

Episiotomiaa ei tehty. Pieni nirhauma tuli, mutta sitä ei tarvinnut ommella. Synnytysvihkossa lukee toisena synnytyksen jälkeisenä päivänä, että: "Vointi on mun mielestä ihan hyvä. Jonkun verran on haaroväli kipee ja turvoksissa, mutta ei ny ihan hirveesti. Äsken otin kolmannen kerran särkylääkettä, ni on kivempi olla ja kulkee.

Välillä imettäessä alkaa kohtu supistelee. Tai ainakin on semmosta menkkakipu tuntemusta, välillä vähän kurjan tuntuiseksikin asti."


Siellä vihkossa lukee muuten myös kätilöstä, että "Tai oikeestaan rohkas mua valitsemaan ite, että missä ja miten ponnistan ja synnytän." Aika hauskaa sinänsä, kun minulla on ollut koko ajan se mielikuva, että kätilö vain kysyi monta kertaa siitä seisomisesta ja etten haluaisi sänkyyn. Jälkeen päin kätilö kyllä innoissaan sanoi kollegalleen, joka melkein myöhästyi syntymä hetkestä, että "menipä kivasti ensisynnyttäjältä seisoviltaan ponnistaminen ja vauva oli vielä raivotarjonnassa!".

Ponnistusvaihetta lukuunottamatta sairaalassa oloaika oli kyllä todella passiivista. Ponnistusvaiheen aktiivisuuden ansiosta synnytyksestä jäi kuitenkin hyvä mieli ja kokemus. :)

perjantai 18. joulukuuta 2009

Tays taas otsikoissa

Tämän päivän Aamulehdessä oli etusivun juttuna Taysin synnytysosastot ja niiden ahtaus. Juttu on luettavissa täällä.

Ajatukset sinkoilee sitä vauhtia, etten saa nyt mitään kommentoitua, mutta komentoikaa te! Joko tänne tai Aamulehden sivuille...tai molempiin. :)

torstai 10. joulukuuta 2009

Mietiskelyllä voimaantumista

Viime aikoina minulle aiemmin vieras aihealue: meditaatio, mantrat, ym. on tullut hieman tutummiksi. Olen nyt entistä vakuuttuneempi siitä, että erityisesti raskaana oleva, synnytykseen valmistautuva nainen hyötyy paljon meditaatiosta, rentoutumisesta, hypnoosin avulla valmentautumisesta, mielikuvaharjoittelusta ja myönteisestä ajattelusta. Edellä mainittujen asioiden avulla voi myös minun mielestä saada paremmin yhteyttä masussa kasvavaan vauvaan ja myös omaan muuttuvaan kehoon.

Nykypäivänä monilla aikuisilla ja jopa monilla lapsillakin on vaikeuksia rauhoittua ja rentoutua. Mieli ja elimistö on siis koko ajan "menopäällä", eikä oman kehon viestien kuuntelemiseen oteta aikaa. Usein raskaana olevat naisetkin sinnittelevät työelämässä pitkään, vaikka keho ja mieli olisi sanonut jo pitkään, että pitäis jo rauhoittaa tahtia ja levätä. Kannattaa siis oikeasti kuunnella omaa kehoa ja luottaa siihen. Raskaana olevalla on tietysti vielä itsensä lisäksi toinenkin huolehdittava, joten sen merkitys kasvaa entisestään. Vauva kun aistii äitinsä tunnelmat ja olotilat, niin vauvankin kannalta olisi hyvä että äiti huolehtisi itsestään kaikin puolin.

Mietiskely ja rentoutuminen on hyvä keino rauhoittua ja ottaa aikaa itselle ja kasvavalle vauvalle. Usein sitä täytyy harjoitella ennen kuin se onnistuu, mutta se on ehdottomasti kannattaa ja yleensä myös on voimaannuttavaa ja eheyttävää. Apuja mietiskelyn ja rentoutumisen harjoitteluun voi hakea mm. joogatunneilta (esim. äitiysjooga, kundaliinijooga), mammajooga kirjoista, rentoutus ja meditaatio cd:iltä (esim. Synnytä rentoutuneena), myönteisenajattelun kirjoista, synnytyslaulukirjasta, Kalevalaisista synnytysloitsuista, jne.

Itse tyttöjä odottaessa kävin refleksologilla ja hypnoosivalmennuksessa säännöllisesti ja ne oli paikkoja joissa otin itselleni sitä rentoutumisaikaa. Itse asiassa ehdollistuin jopa niin refleksologikäynteihin, että kun nyt tänä syksynä Aksyn teemaillassa refleksologini näytti minun jalasta yhtä hierontakohtaa, tuli sama rentoutunut olo johon olin oppinut raskausaikoina. :)

Toivoin, että olisin ehtinyt laittaa tähän paremman vinkkilistan, että mistä kannattaa etsiä apua tuohon harjoitteluun ja aiheeseen ylipäänsä, mutta nyt en ehdi kun tytöt kaipailee äitiään... :) Jos joku kaipaa tarkempia vinkkejä, niin laittakaahan kommenttiboksiin viestiä.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Tampereen Napapiirin kevät 2010

Tampereen Napapiirillä on ensi keväänä vaikka mitä ihanaa toimintaa. Raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen liittyviä ryhmiä jatkaa syksyltä, ja uusiakin juttuja on tulossa.

Napapiirillä järjestetään mm.
- Rentoutus-meditaatio iltoja
- Äitiyden iltoja eri teemoilla kerran kuussa
- Suosittuja synnytysvalmennuksia
- Aksyn synnytysteema iltoja
- Synnytyspelko- intensiiviryhmiä
jne..

Tarkempia tietoja löytyy Napapiirin nettisivuilta eli täältä!

Lämpimästi tervetuloa Napikselle!!

***********

Nyt tiedän, että monenkin päätteen takana jokunen äiti harmittelee, kun omalla paikkakunnalla ei järjestetä mitään. Ei muuta kun rohkeasti vain järjestämään! Viime Sydänäänessä oli kirjoitus vertaistukiryhmän perustamisesta ja vinkkejä saa myös minulta (s.postilla vaikkapa). Ryhmän alkuun saaminen ei välttämättä vaadi suuriakaan ponnistuksia, jos mukana on muutama innostunut äiti. :)

torstai 3. joulukuuta 2009

Esikoistaan odottavien valmistautuminen

Voi voi... Päivityksessä on ollut vähän hitautta, kun on joutunut laittamaan monen muun asian sen edelle. Pöh. Monta hyvää ideaakin ehti tuossa välissä unohtumaan, kun en päässyt ajoissa tänne kirjoittelemaan.

Olen usein itsekseni miettinyt ja joidenkin ystävien kanssa puhunut esikoistaan odottavien valmistautumisesta synnytykseen. Nykyään se on varmasti paljon vaihtelevampaa kuin ennen, jolloin tavallisesti esim. synnytysvalmennukset saatiin joko kunnan tai sairaanhoitopiirin tarjoamina. Nykyään valmentautuminen on entistä enemmän perheen omalla vastuulla ja osittain yksityisten valmennusten tarjoajien varassa.


Minua harmittaa se, että liian usein naiset joutuvat kokemaan syystä tai toisesta kamalan synnytyksen ja välttääkseen toisen vastaavanlaisen kokemuksen, etsivät vaihtoehtoja. Harmittaa myös se, että niihin vaihtoehtoihin tutustumiselle ei nähdä tarvetta jo ensimmäistä odottaessa. En nyt syyllistä ketään, vaan haluan herättää perheet ja synnytysalan henkilökunnan (erit. kätilöt ja terkat) miettimään asiaa.

Monet perheet saattavat lähteä synnytykseen ehkä hieman naiivistikin. Ajattelevat, että kyllä minä siitä selviän kun muutkin ovat selvinneet ja että kyllä siellä sitten sanotaan mitä pitää tehdä. Kyllä siitä varmaan selviääkin valmistautumatta, eri asia on se millainen kokemus ja muisto siitä jää loppuiäksi. Ja kyllä varmasti sairaalassa sanotaan mitä sinun pitää tehdä jos niin haluat, eri asia on onko se juuri sinulle sopiva tapa synnyttää ja toimia.

Monilla naisilla/perheillä voi olla sellainen harhakuva synnyttämisestä, että naisen kuuluu olla sängyssä hillitysti ja hiljaa, ja lopuksi sitten huohottaa, ähkiä ja huutaa vauva pihalle. Usein nämä mielikuvat ovat tulleet elokuvista ja/tai tv-ohjelmista. Näissä mielikuvissa synnyttävän naisen rooli on aika passiivinen ja nainen on objekti. Oikeasti asia pitäisi olla juuri päin vastoin.


Raskaana oleva ja synnyttävä nainen on kaiken keskipiste! Hän tuntee itsensä ja kehonsa parhaiten, hän tietää mitä tekee ja tarvitsee. Synnyttävä nainen tarvitsee yleensä ympärilleen kannustavia ja turvallisia ihmisiä, jotta pystyy luottamaan täysin omaan kehoonsa, voimaansa ja kykyynsä synnyttää. Synnyttävä nainen on aktiivinen toimija, eikä suinkaan mikään tekemisen kohde.

Taisi olla Aila Miettinen-Jaakkola, joka on sanonut, että synnyttävä nainen voi olla aktiivinen vain jos on valmistautunut synnytyksen aktiivisesti. Jos ei ole millään tavalla perehtynyt normaalin, luonnonmukaisen synnytyksen fysiologiaan ja tavallisimpiin toimenpiteisiin ym. joihin sairaalasynnytyksessä voi törmätä, niin ei nainen pysty välttämättä tekemään niitä päätöksiä ja valintoja joita mahdollisesti tarvitsisi. Esimerkiksi synnytystoivelistan tekeminen on hyvää valmistautumista synnytykseen, koska siinä tulee samalla tutustuttua ja pohdittua näitä asioita.

On tutkittu, että synnytysvalmennus vaikuttaa synnytyskokemukseen positiivisesti. Synnytysvalmennustapoja voi olla erilaisia. Niin kuin aiemmin kirjoitin, paikkakunnasta riippuen tarjolla voi olla julkisen ja yksityisen sektorin valmennuksia, jotka ovatkin monille jo tuttuja. Lisäksi voi olla vapaamuotoisempia tapoja valmentautua, kuten Aksyn teemaillat, koulutetun doulan kanssa tehtävä valmentautuminen ja esim. hypnoosivalmennukset.

Tähän loppuun laitan vielä listan Pirkko Niemelän mukaan synnytyskokemukseen vaikuttavista asioista:
- raskauden suunnitelmallisuus
- asennoituminen äitiyteen
- puolisoiden vuorovaikutussuhteen laatu
- äidin persoonallisuuteen liittyvät tekijät
- se, odottaako äiti helppoa vai vaikeaa synnytystä
- herkkyys kipuärsykkeille
- isän (/puoliso) läsnäolo synnytyksessä
- toimenpiteet ja henkilökunta synnytyksessä
- synnytys- ja perhevalmennus

((Tutkitusti myös doulat ja hypnoosi vaikuttavat positiivisella tavalla synnytyksiin. Synnytykset ovat lyhyempiä, tarvitaan vähemmän toimenpiteitä ja kokemukset ovat positiivisempia.))

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Äitiyden illat

Järjestimme ystäväni kanssa ensimmäisen Äitiyden illan kuluneella viikolla ja siitä oli pieni artikkeli tämän päivän Aamulehden Ihmiset-liitteessä.


Tämän viikkoinen Äitiyden ilta oli tarkoitettu uudelleen synnyttäjille. Ensi kuussa on sitten taas ensisynnyttäjien vuoro. :) Suunnitteilla on lisää iltoja jo mahdollisesti tämän vuoden puolelle meditaatio-teemalla ja ensi vuoden puolella alkaakin ihan uudet kuviot, mutta niistä lisää hiukan myöhemmin. :)

Lisätietoja löytyy Tampereen Napapiirin nettisivuilta.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Synnytys -teemaillat keväällä 2010

Aktiivinen synnytys ry:n järjestämien SYNNYTYS -teemailtojen aiheet ensi keväälle on selvillä Tampereen osalta. Eli joka kuun ensimmäinen tiistai kokoonnutaan Tampereen Napapiirin tiloihin keskustelemaan vertaistuen hengessä mm. näiden aiheiden parissa:

ti 12.1. klo 18 Synnytykseen valmistautuminen
- miksi ja miten synnytykseen kannattaa valmistautua?

ti 2.2. ko 18 Aktiivisuus sairaalasynnytyksessä

ti 2.3. klo 18 Tukihenkilöiden rooli raskausaikana, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen

ti 6.4. klo 18 Seksuaalisuus ja parisuhde

ti 4.5. klo 18 Lempeä syntymä kotona ja sairaalassa
- miten luoda hyvä alku uudelle perheenjäsenelle?

TERVETULOA kaikki asiasta kiinnostuneet -myös isät ja lapset!

Lisätietoja Napapiirin sivuilta.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Kirjoja lapsille

*muokattu 25.6.2015

Kirjalista lapsille tarkoitetuista kirjoista löydät Voimaannuttavasynnytys.fi sivuston Materiaalit osiosta. Lista on ladattavissa ja tulostettavissa esim. kirjastoon mukaan! Linkki sinne tässä:

Materiaalit -> Kirjoja lapsille


********
Tilasin likoille joululahjaksi kirjoja Adlibriksestä ja yksi kirjoista oli "Tyttö joka tahtoi takaisin äidin vatsaan". Omasta kirjahyllystä löytyi sen lisäksi kaksi muutakin perheenlisäykseen liittyvä lasten kirja, joista toinen niistä on Annin lempi iltasatu. Jälleen kerran vauvakuumeisena olen välillä miettinyt noita "perheenlisäys"-kirja ja sainkin nyt innostuksen kerätä mahdollisimman monta lapsille suunnattua kirjaa tänne blogiin, joissa on aiheena perheenlisäys ja synnytys.

"Kun äiti muni"
Babette Cole



"Tyttö, joka tahtoi takaisin äidin vatsaan"

Thierry Robberecht & Philippe Goossens



"Tahdon siskon"

Tony Ross


"Onni-pojasta tulee isoveli"
Sanna Pelliccioni / 2009



"Otto ja keijuvauva"

Aulikki Miettinen


"Vallaton vauva valtaa vatsan"
Thomas Svensson


"Aino, pikkuinen tyttö"
Kristiina Louhi


"Aino ja pakkasen poika"
Kristiina Louhi


"Äidin vatsassa on talo"
Giles Andreae


"Heinähattu, Vilttitossu ja vauva"
Sinikka Nopola & Tiina Nopola


"Vauva tulee valtakuntaan"
Eeva Huikko & Ritva Tuomisto


"Sanna ja pikkuveli"
Gunilla Wolde


"Puppe saa pikkusiskon"
Eric Hill


"Tukkaa hassuissa paikoissa"
Babette Cole


"Aamu ilman äitiä"
Anne Finne & Joelle Dreidemy


"We ´re having a homebirth!!" (engl.)
Kelly Mochel


"Welcome with love"
Jenny Overend




Kirjastoissa ja kivien alla:
- Villit vauvat vatsassa / Thomas Svensson
- Susu ja pikkuveli / Lucy Cousins
- Prinsessa saa pikkuveljen / Gerda Wagner
- Minäkin haluan siskon / Astrid Lindgren
- Karhuherra ja uusi vauva / Debi Gliori
- Pidä vaipasta kiinni! / Mecka Lind
- Tervetuloa meille vauva! / Jan Höjer
- Vauveli kasvaa vatsassa / Nele Moost
- Franklin saa pikkusiskon / Paulette Bourgeois
- Äiti, mistä lapset tulevat? / Janosch
- Meidän oma Nuppulotta / Liisa Kallio
- Täällä määrää ankanpoika / Amy Hest
- Minä ja pikkusiskoni kukkakaali / Ulf Nilsson
- Klaarasta tulee isosisko / Gunilla Hansson
- Haikaroiden vauva / Markus Majaluoma

maanantai 16. marraskuuta 2009

Gua Sha -kampakirppis *muokattu 27.11.*

Tein kimppatilauksen Gua Sha-luulastoista/kammoista. Tilaus saapui alkuviikosta ja vielä on ylimääräisiä lastoja jäljellä. Vaihtoehtoina on alla olevat mallit..


Alempi lasta on kooltaan hieman pienempi kuin ylempi lasta.

Hinta on 4e/kpl . Lisäksi tulee mahdolliset Suomen postituskulut jos tarvitsee postittaa muualle Suomeen. Mikäli haluat oman Gua Sha -kamman niin laita s.postia: voimaannuttavasynnytys at gmail.com.

Mikäli Gua Sha hieronta synnytyskivun helpottajana kiinnostaa, niin minun bloggaus aiheesta löytyy täältä. Gua Sha hierontaa voi tehdä kotona muutenkin, joten kammalle löytyy varmasti käyttöä synnytyksen jälkeenkin. :)

Itse ajattelin ostaa niitä muutaman itselleni "varastoon" ja antaa joidenkin raskaana olevien ystävieni puolisoille lahjaksi yhdessä hieronta ohjelappusen kanssa. "Odottavat puolisot" kun harvemmin saavat mitään, varsinkaan sellaista josta olisi apua myös synnytyksessä. Tukihenkilöt usein kaipaavat konkreettisia keinoja millä auttaa rakasta ihmistään syntymän voiman keskellä. Gua Sha on yksi hyvä keino, jota kannattaa kokeilla.

Toinen lahjaehdoitus on Hanna Hirvosen Isä syntymässä- kirja - niin puolisoille kuin muillekin tukihenkilöille. :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Isät sai kenkää Kemin synnäreiltä

Tahruska infosi aiheesta/uutisesta, joka nosti heti samantein minun verenpaineeni taivaisiin. Käykäähän katsomassa tätä:

Isiä ei oteta synnytyssaliin Kemissä sikainfluenssavaaran takia

Kotiuduin juuri Helsingistä Aktiivinen synnytys ry:n doulakoulutuksesta ja olen vielä ajomatkan jäljiltä ihan poikki. En siis kommentoi uutista sen enempää kuin, että voihan %#"&#¤"½!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Doula pohdintoja

Olin tänään kai virallisesti viimeisellä doula-koulutus osuudella täällä Tampereella ja paljon on taas ajateltavaa. Tuli ihan jopa huono omatuntokin, että "miksi en ole aiemmin näitä miettinyt?" ja oma toiminta vaikuttaa nyt ihan tyhmältä. En tiedä sitten olenko vain niin kriittinen vai olenko oikeasti ollut joissain asioissa aasi. :) Aivot siis raksuttaa hurjaa vauhtia..


Välillä tuntuu siltä, että doulilta odotetaan liian paljon tai niiden toimintaa rajoitetaan ihan ihmeellisillä tavoilla. Minulla oli kuopuksen synnytyksessä mukana doula. En tiedä odotinko häneltä ns. liikoja, mutta ainakin sain mitä halusin ja toivoin! :) En myöskään tiedä miten doulani koki pestinsä. Tarkoitan nyt tässä sitä, että doulatkin on vain ihmisiä... niinkuin kätilötkin. Molemmat tekevät varmasti parhaansa synnyttävän perheen hyväksi, mutta mitään yli-ihmisiä he eivät silti ole.

Usein juuri nuo odotukset mietityttääkin. Entäs jos perhe onkin pettynyt minuun doulana? Mitäs jos en osaakaan toimia yhtään niinkuin pitäis vaan kaikki menee pieleen? Jne.. Olen varma, että synnytykseen valmistautuvat puolisotkin miettivät näitä samoja asioita. Toki puolisoille saattaa tulla doulaa enemmän ns. suorituspaineita. Odotukset voivat olla synnyttäjän osalta kovat ja tosipaikan tullen, kun näkee oman rakkaansa syntymän ihmeen voiman keskellä, voikin tulla täysi jäätyminen eikä pystykään toimimaan tai ajattelemaan.

Doulana oleminen ja synnytykseen valmistautuminen on aivan mahtava asia ja suuri kunnia. Se on todella mielenkiintoista ja kasvattavaa. Helppoa se ei ole, mutta palkitsee. :)

maanantai 9. marraskuuta 2009

Artikkeli synnytysvalmennuksista Aamulehdessä

Tämän päivän Aamulehdessä oli artikkeli yksityisistä synnytysvalmennuksista Tampereella. Kuvaa klikkaamalla artikkeli on luettavissa.


Olen samaa mieltä kuin kätilö Kati Illahe. Synnytysvalmennukset pitäisi olla kunnan tai sairaanhoitopiirin vastuulla ja kaikille ilmaiset. Niiden rinnalla voi hyvinkin olla yksityistä valmennusta, mutta minusta mennään väärään suuntaan siinä, että lopetetaan toimintoja ja sysätään muiden järjestettäväksi. Synnytysvalmennuksetkaan eivät ole turha rahanmenoreikä, vaan ihan tutkitustikin tarpeellisia hyvän synnytyskokemuksen saavuttamiseksi. (Toki hyvän kokemuksen voi saada vaikka ei ulkopuolisen tahon valmennuksessa kävisikään, mutta silloin täytyy olla aktiivinen asian suhteen omatoimisesti.)

****

Eilen illalla innostuin pistämään pystyyn Kotisynnytys- aiheisen blogin. :) ...ihan kun ei olis univelkaa noin niin kuin muutenkin. ;) Blogi löytyy osoitteesta: www.kotisynnytys.blogspot.com eli täältä!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Orgasmeja synnyttäessä

Olen menossa Aktiivinen synnytys ry:n doulakoulutukseen viikon päästä ja ennakkotehtävässä oli yhtenä tehtävänä lukea kirja tai katsoa video ja kirjoittaa siitä heränneistä ajatuksista. Halusin jotain uutta, joten valitsin tehtävässä osoitetun videon Orgasmic labur birth. Se löytyy täältä.

Aihe sinänsä ei ollut minulle täysin uusi, mutta video valoitti kyllä asiaa lisää. Video oli erittäin mielenkiintoinen. Orgasmisista synnytyksistä ei puhuta juuri missään ja se taitaa olla asia jota ainakin jonkun verran hävetään? Minulle jäi kuitenkin tuon videon perusteella sellainen olo, että asia on aivan luonnollinen, on hienoa jos kokee sellaisen synnytyksen ja sitä ei tarvitse hävetä. Itsehän synnyttäjä ei pysty sille mitään, jos synnytys saa aikaan orgasmeja. Itse ajattelen niin, että on hienoa jos synnyttäjä, hänen tukijoukot ja synnytysympäristö on niin hyvässä tasapainossa ja synnyttäjä kokee ne turvallisina ja tuttuina, niin että synnyttäjän keho antaa hänen kokea jotain noin hienoa.

En usko, että sairaala synnytyspaikkana voi koskaan mahdollistaa tuollaisen synnytyksen. Tai no.. ehkä silloin jos synnyttäjä kokee synnytyssalin ehdottomasti turvallisimpana ja tutuimpana synnytyspaikkana, ja jos kaikki muutkin "palaset loksahtaa oikein paikoilleen".

Aihe on kyllä todella mielenkiintoinen. Onkohan siitä tehty yhtään tutkimuksia? Jos joku tietää aiheeseen liittyvistä tutkimuksista, niin laitathan kommentteihin infoa tai s.postia.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Gua shaa kipuun

HUOM! Uusilla Voimaannuttava synnytys sivuilla on ladattavissa

"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje, jossa mukana myös vinkit lastojen ostamiseen.

***********


*muokattu 24.10.2014

Luulin, että olin jo aiemmin kirjoittanut tänne Gua sha:sta, mutta kun tarkistin asian niin huomasin etten ollutkaan.

Gua sha on vanha kiinalainen hoitomenetelmä, jota käytetään edelleen erilaisten vaivojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Gua sha hoito lievittää tehokkaasti kipua, elvyttää aineenvaihduntaa, tasapainottaa kehon toimintaa ja lisää energiaa. Gua sha hieronnassa rapsutetaan öljyttyä ihoa luulastalla/-kammalla tai gua sha kivellä. Gua sha on helppo ja toimiva keino myös synnytyskivun lieventämiseen. Synnytyksen aikana tukihenkilö, doula tai kätilö voi kaapia synnyttäjän selkää luulastalla tai pyöreäreunaisella hillopurkin kannella.


Fish shaped Gua sha lasta

Ennen kaapimisen aloittamista iholle kannattaa laittaa öljyä. Sitten lastalla tai purkin kannella vedellään selkärangan molemmin puolin ylhäältä alaspäin  napakasti, mutta ei niin että sattuu. Lastaa/purkin kantta pidetään hieman vinossa. Selkärankaan kannattaa pitää väliä pari sormen leveyttä. Usein pelkkä kaapiminen riittää ja auttaa, jotkut haluavat vielä hieroa erikseen kohtia jotka Gua shan myötä alkavat punoittaa. Synnyttävällä naisella saattaa olla KOKO SELKÄ aivan punainen tai jopa sinertävä. :)

Sydänääni -lehdessä (3/2003) lukee näin:
"Hieronnan aikana iholle saattaa muodostua punainen kohta tiettyyn akupisteeseen. Ihon punertuminen kertoo hierojalle missä kipu on. Ihoa hierontaan, kunnes punaisen kohdan väri ei enää muutu."

"Synnytyskipuihin auttaa lantion seudun hierominen supistuksen aikana. Hieronta nostattaa iholle punaisia pisteitä, jotka synnytyksen edetessä siirtyvät alaspäin. Punainen piste on merkkinä kipeästä kohdasta ja kohdan hierominen lievittää supistuksen aiheuttamaa kipua."
(Kirjoittaja: Melina Haapala. Haastateltu: osastonhoitaja Agneta Westerlund)

Yläselän guashaus
- vapauttaa erityisesti oksitosiinia ja tuo hyvää oloa -> supistukset loppuvat tai alkavat kunnolla
- erityisesti silloin kun synnytys ei ole vielä kunnolla käynnissä, synnyttäjä haluaa levätä tai haluaa apua maidon nousuun

Alaselän guashaus
- auttaa erityisesti selkä kipuun ja tehostaa supistuksia

Kun odotin Annia kokeilimme Gua shaa vanhempieni luona sisarusteni kesken. Se oli todella jännää. Jokaisella oli omat punoitus kohtansa ja teimme niin, että hieroimme niitä yksittäisiä kohtia sormin sen jälkeen kun olimme ensin vedelleet purkin kannella. Välillä kaavimme kannella ja oli jännää huomata kuinka ne kohdat pikku hiljaa vaihtoivat väriä hieromisen myötä. Gua shaa voi siis tehdä muulloinkin kuin synnyttäessä. :) Esim. maidontuloakin voi Gua shalla auttaa, silloin kaapimis/hieromis alue on hartioissa.

Kokeilimme Gua shaa myös Annin synnytyksessä. Oli se ihan hyvä apu, mutta koin paremmaksi ihan perinteisen hieromisen käsin. Alaselkää piti hieroa todella kovasti, synnytyksen jälkeisinä päivinä se oli hirmuisilla mustelmilla hieromisen jäljiltä. :)

Lisää guashauksesta: guasha.com

Itse olen tilannut täältä:  www.guashashop.com

maanantai 2. marraskuuta 2009

Pohjantähden alla: Kotona syntynyt

Katsoin juuri hetki sitten YLE tv 2:lta ohjelman Pohjantähden alla: Kotona syntynyt. Ohjelman oli käsikirjoittanut, kuvannut ja editoinut Marko Kilpi, jonka puoliso synnytti ohjelmassa kotonaan. Voi että sentään. Se oli ihana ohjelma ja hieno synnytys. :)

Kirjoitin yhtenä päivänä bloggauksen kotisynnytyksestä ja siitä, että olen alkanut miettimään jos synnyttäisin seuraavan lapsen kotona (mikäli meille vielä lapsia suodaan). Eksyin kuitenkin Kaksplussan palstalle googlen kautta ja parin kommentin jälkeen alkoi se epäilyttää. Ei niinkään se, että olisiko se turvallista, vaan se että jaksaako ympäristön kauhistelua, syytöksiä, epäilyä, ym. Koska sitähän siinä saisi osakseen. Ihmisten ennakkokäsitykset ja -luulot kotisynnytyksen turvallisuutta kohtaan saavat heidät pistämään usein kotisynnytystä suunnittelevat ahtaalle. Yhteiskuntakaan ei ole kovin myötämielinen kotisynnytystä kohtaan.

Nyt kun katoin tuon ohjelman, sai se minut taas uskomaan kotisynnytykseen ympäristön mahdollisesta vastustuksesta huolimatta. :)

lauantai 31. lokakuuta 2009

Jumalattaria

Innostuin tutkiskelemaan eri mytologioiden ja muinaisen Eqyptin Jumalattaria, jotka liittyvät jotenkin hedelmällisyyteen ja äitiyteen. Ne ovatkin aika mielenkiintoisia ja tekee mieli lukea niistä lisää.

Tässä muutama mielenkiintoisin:

HEKET
Muinaisen Egyptin sammakkojumalatar, joka kuvattiin amuleteissa yksinkertaisena sammakkona. Erityisesti raskaana olevat käyttivät niitä amuletteja. Heket yhdistettiin synnyttämiseen, hedelmällisyyteen ja kasvien jälleensyntymiseen. Kätilöitä kutsuttiin "Heketin palvelijoiksi".

ISIS
Isis oli muinaisessa Egyptissä palvottu äitijumalatar. Hän oli yksi merkittävimmistä jumalattarista ja hän oli suuri äiti, kuolematon puoliso, taivaankuningatar ja perheen ja perhearvojen puolustaja.

FRIGG
Skandinaavisen mytologian jumalaäiti, ja hedelmällisyyden ja avioliiton jumalatar.


HATHOR
Hathor oli myös yksi merkittävimmistä muinaisen Egyptin jumalattarista. Hän oli rakkaudenjumala, joka yhdistetään usein myös äitiyteen ja imetykseen. Hän myös määräsi ihmisten kohtalon heidän syntymähetkellään.

Lähde: Wikipedia.

Muita mielenkiintoisia jumalattaria: Afrodite, Astarte, Freija, Fortuna, Gaia, Kybele, Rhea ja Venus.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Imetyksestä

Tänään oli Aamulehdessä mielipidekirjoitus imetysohjauksen puutteesta niin sairaalassa kuin neuvolassakin ym. Tarkemmin en enää muista, enkä voi luntata lehdestä, kun Anni (1,5v) sattui kakkaamaan sen päälle aamulla. :) Tärkein asia kirjoituksessa oli kuitenkin se, että imetysohjaukseen on panostettava ehdottamasti enemmän niin sairaalassa kuin neuvoloissa ja siihen on saatava lisäresursseja!

Imetyksestä on tutkitusti hyötyä sekä vauvalle että äidille, joten sen onnistumiseen olisi tärkeää saada apua ja tukea mikäli äiti sitä kokee tarvitsevansa. Imetys ei ole välttämättä helppoa ja luontevaa heti alusta alkaen tai ongelmia voi tulla myöhemminkin. Syystä tai toisesta joidenkin äitien täytyy nähdä toisia enemmän vaivaa, jotta imetys onnistuisi. Esimerkiksi vauvan kanssa saattaa joutua tekemään hommia, että hän oppii oikean imuotteen jne.

Tutkimusten mukaan puolison tuella on iso merkitys imetyksen onnistumisen kannalta, joten myös puolisoiden kannattaisikin perehtyä imetysasioihin jo raskausaikana. Imetyksen tuki ry:n sivuilta löytyy erilaisia pamfletteja imetykseen liittyen. Yksi niistä on puolisoille, ystäville ja sukulaisille tarkoitettu "Apua, meillä imetetään"-lehtinen. Siinä on todella hyviä vinkkejä kuinka voi tukea imetystä pienillä keinoilla.


Ystäväni täällä Tampereella on imetystukiäiti ja hän kertoi, että jos vauva ei ole päässyt heti syntymän jälkeen äidin kanssa ihokontaktiin ja siitä omaan tahtiin tissille, niin hänelle pitäisi lavastaa sama tilanne myöhemmin. Esim. sektion jälkeen heti kun äiti jaksaa, vauva kannattaisi ottaa ihokontaktiin ja antaa vauvan hamuta itsensä tissille.

Kauneimmillaan imetys on äidin ja vauvan yhteisiä ilon hetkiä läheisyyttä tankaten molemmin puolin. Pahimmillaan taas kaikkea muuta, kaukana ihanasta ja mukavasta imetyshetkestä. Apua kannattaa hakea jo ennen kuin ongelma paisuu sietämättömäksi tai ennen kuin harkitsee imettämisen lopettamista ongelmien takia. Apua voi löytää esimerkiksi

* Imetystuki puhelimesta
* Imetyksen tuki ry:n sivuilta
* Imetys.fi- sivustolta
* Ympäri Suomea toimivista imetystuki ryhmistä
* Imetystukiäideiltä, joita on myös ympäri Suomea (ks. yllä olevasta linkistä)


Ihania imetyshetkiä kaikille imettäville äideille!

torstai 22. lokakuuta 2009

Radioon radioon..

Tulin tänään radiotoimittajan haastattelemaksi ryhmänohjaaja kollegani Katin kanssa. Aiheena oli meidän synnytyspelko -vertaistukiryhmä. Haastattelustamme tulee ulos 3 minuutin pätkä tiistaina 27.10. klo 17-17.30 olevassa ohjelmassa Radio Moreenissa. Tajuus 98.4MHz, kuuluvuusalue 50km Näsinneulasta. :D Nettiradiosta voi kuunnella kauempana asustavat.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

TENS-laitteen vuokrausta

Olethan kaikki jo tulleet tutuiksi TENS-laitteen kanssa? Tai ainakin kuulleet siitä?

Lyhyesti:
"TENS tulee sanoista “Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation”. Laitetta on käytetty menestyksekkäästi vuosikausia synnytyskipujen lievityksessä ympäri maailmaa. TENS-laite on paristokäyttöinen. Se lähettää kehoosi sähköimpulsseja selkään laitettavien elektrodilappujen kautta . Nämä impulssit vaikuttavat positiivisesti niihin hermoihin, jotka ovat tekemisissä aivoihin vietävien kipuviestien kanssa estäen kipuviestien etenemisen." (Teksti Aksyn TENS-blogista)

Aktiivinen synnytys ry vuokraa TENS-laitteita ja vuokraustoiminta on saamassa uusia laitteita vuokrattavaksi piakkoin. Kaksi laitetta tulee tänne Tampereelle ja minun kautta niitä voi vuokrata. Yhteystiedot ja vuokraustilanne on sitten nähtävissä tuolta edellä mainistusta TENS-blogista.

Lisää TENS-laitteesta myöhemmin. Nyt pitää lähteä perhekerhoon. ;)

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Ihanaa palautetta!

Tapasin tänään MUKSUT-messutapahtumassa yhden äidin, joka oli käynyt tässä syksyn aikana yhdessä Napapiirillä olleessa Synnytys-teemaillassa. Messuilla ollessa hän oli jo synnyttänyt ja kertoi kokemuksestaan. Oli aivan mahtavaa kuulla, että teemaillassa käynnistä oli ollut hänelle apua! Hän lainasi samalla sieltä myös Michel Odentin kirjan Luonnonmukainen synnytys, joka oli myös auttanut häntä kohottamaan itseluottamustaan ja saavuttamaan toivomansa synnytyskokemuksen.

Surullista oli kuitenkin kuulla, että edelleen (aina ja yhä uudelleen) löytyy kätilöitä jotka koittavat "kammeta" synnyttäjää sänkyyn ja yrittävät saada synnyttäjää synnyttämään selällään maaten, koska se on hänen (kätilön) mielestään paras tapa synnyttää. :/

Voi että sentään. Alkaa taas verenpaine nousta, kun mietin näitä asioita. En vaan voi ymmärtää miksi ei
a) luoteta synnyttäjän omaan kehoon ja vaistoon, ja kykyyn synnyttää? Meidät naisethan on sentään luotu synnyttämään.
b) miksi joillain kätilöillä on niin vahva tarve pyrkiä hallita, kontrolloida ja päsmäröidä tilanteessa, jossa se kaikki kuuluisi synnyttävälle naiselle? On surullista, että kätilön oman epävarmuuden ja pelon takia monet äidit kokevat tulleensa synnyttäjänä yliajetuksi, nöyryytetyksi, ym.

Palaan vielä tuohon messuilla saamaani palautteeseen. Oli tosiaan todella mukava kuulla, että joku on saanut niin paljon konkreettista apua omaan synnytykseensä ja siihen valmistautumiseen meidän teemaillasta. Se antaa intoa ja energiaa jatkaa vapaaehtoistyötä synnytysasioiden äärellä. :)

perjantai 16. lokakuuta 2009

Muksut messuilla nähdään!

Olen Muksut- messuilla koko tulevan viikonlopun Tampereen Napapiiri ry:n kojussa. Paikalla myös kätilö molempina päivinä vastaamassa kysymyksiin klo 14-15 ja samalla kerrotaan odottajille tarkoitetusta Napapiirin toiminnasta...


Tervetuloa moikkaamaan! :)

maanantai 12. lokakuuta 2009

Tätä ei voi uskoa todeksi!

Tammisaaren synnytysosaston tuomio on tässä: SULJETAAN! Uskomatonta. Ja surullista.

Tässä linkki Iltasanomien uutiseen.

Iltasanomien jutussa sanotaan, että HUS:n hallitus laskee säästävänsä Tammisaaren sulkemisella 1,9 miljoonaa euroa. Totta tai ei, siitä on ihmiset montaa eri mieltä, mutta se ainakin on taivaan tosi, että Tammisaaren synnäri EI OLE rahassa mitattavissa. Se on ollut ehdottomasti yhtenä tärkeimmistä suunnan näyttäjistä kohti perhekeskeisempää ja lempeämpää synnytystenhoitoa Suomessa. Sitä mitä Tammisaari on menestyksekkäästi tehnyt useiden vuosien ajan, ei ole, niin kuin jo sanoin, rahassa mitattavissa.

Tammisaaren sulkeminen nostaa heti tummia pilviä muiden pienempien synnytysosastojen ylle. On totta, että Tammisaaren synnytysosaston synnytyskulttuuri pitäisi saada JOKAISEEN Suomen synnytyssairaalaan, mutta silti on suunnaton menetys Tammisaaren lopettaminen. Pienempiä yksiköitä tarvitaan ja halutaan. Ei suuria massalaitoksia, joissa synnyttäviä naisia perheineen saatetaan kohdella kuin kantavia nautoja tehonavetassa.

Mihin tämä meidän synnytyskulttuuri ja synnytystoiminta on menossa? Monissa muissa maissa perustetaan synnytyskoteja ja muita vaihtoehtoisia synnytyspaikkoja perinteisen laitossynnytyksen ja kotoisan kotisynnytyksen lisäksi, mutta mitä me teemme Suomessa? Sammutamme tähdet taivaalta ja hävitämme kirkkaimmat timantit maan päältä.

Olen todella pettynyt ja surullinen.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Uusin Sydänääni

Uusin Aktiivinen synnytys ry:n Sydänääni-lehti ilmeistyi hiljattain ja siellä oli taas paljon mielenkiintoista ja tärkeää luettavaa. Lehden teemana oli voimaantuminen.


Sydänääni-lehteä kootaan vapaaehtoisvoimin ja se ilmestyy neljä kertaa vuodessa (mikäli muistan oikein). Oman lehtesi saat liittymällä Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi. Jäsenmaksu on vain 12e vuodessa! Lehden lisäksi jäsenet saa käyttää Aksy ry:n kirjastoa ja vuokrata edullisemmin Aksyn altaita, synnytysjakkaraa ja TENS-laitetta jne.. Lisätietoja jäseneksi liittymiseksi: täällä!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Kirja löytö!

Aksyn postituslistalla vinkattiin kirjasta, jossa on yli sata sivua meditaatiota ja voimaantumista raskausaikaa ja synnytystä ajatellen. Kävin lainaamassa kirjan kirjastosta ja se oli mahtava löytö!


Gilli Moorhawk - Yhdeksän tärkeää kuukautta Meditaatiota ja myönteisiä ajatuksia raskauden ja synnytyksen ajalle

Moorhawkin kirjassa on helppoja meditaatioharjoituksia, joita voi tehdä yksin tai yhdessä puolison tai miksi ei vaikka doulankin kanssa. Sitten kirjassa on positiivista ajattelutapaa vahvistavia lauseita mm. eri raskauden vaiheisiin, parisuhteen lujittamiseen, pelkoihin ja synnytykseen. Ajattelinkin lainata kirjasta tähän synnytyspelkoon liittyvät lauseet:

"Luovun nyt kaikista kielteisistä ajatuksista, jotka eivät kannusta eivätkä ravitse minua.
Tiedostan, että minulla on huolia ja pelkoja raskaudesta ja äidiksi tulosta. Nämä pelot ovat normaaleja.

Vauvani on suojassa kielteisiltä kokemuksilta ja tunteilta, joita minulla voi olla raskauden aikana.


Kuuntelen sisäistä ääntä, ja olen sopusoinnussa vauvani tarpeiden kanssa.


Lapseni ja minä olemme koko ajan valon sisällä.

Olemme turvassa kaikilta huolilta ja murheilta.


Syntymä on luonnollinen tapahtuma.


Näen itseni loistavan terveenä koko odotusaikani.


Nautin, kun näen vartaloni muuttuvan lapsen kasvaessa sisälläni.


Olen rakastava äiti.


Olen tyyni ja tyytyväinen.

Unohdan kaikki huolet ja ajatukset, jotka vaivaavat minua.


Vauvani voi hyvin. Hän on onnellinen ja tyytyväinen.


Lapseni on terve ja vahva, täydellinen kaikin puolin.


Heitän mielestäni kaikki mielikuvat ikävistä synnytyskokemuksista ja vaalin niiden sijasta myönteisiä, rohkaisevia ajatuksia.


Uusi ihminen sisälläni kasvaa hienosti niin fyysisesti kuin emotionaalisesti ja henkisestikin.


Jätän nyt menneet pelot ja ongelmat ja katson eteenpäin, tulevaisuuteen, johon kuuluu vauva.


Ongelmat elämässäni ratkeavat ennen vauvan syntymää.


Kiedon lapseni rakkauteen - aina."


~ Gilli Moorhwak - Yhdeksän tärkeää kuukautta, 1995, s.68-78. ~

Jos olisin raskaana niin tekisin varmaan itselleni jonkun pienen taulun tai vaikka A5/A6 kokoisen vihkon, johon laittaisin itselleni tuosta kirjasta voimaannuttavia lauseita ja ideoita meditaatioon. Lisäksi varmaan piirtäisin sivuille pieniä mandaloita ja muita piirroksia raskauteen, äitiyteen ja synnytykseen liittyen. Osan sivuista jättäisin tyhjiksi, jotta voisin matkan varrella piirtää lisää. Pitäisin sitä kirjaa/taulua mukanani ja aina sopivan hetken tullen selailisin sitä. Tai sitten pitäisin yöpöydällä ja aina ennen nukkumaan menoa katsoisin sitä.

((Niin ja se täytyy sanoa, että olen todella surkea piirtämään. Hyvä jos tikku-ukko luonnistuu, mutta se ei olekaan pääasia, vaan se kokonaisuus... Asioiden miettiminen, oma-aika, rauhoittuminen, yhteyden luominen vauvaan, piirrosten tekeminen tuli niistä millaisia tahansa... :)))

perjantai 2. lokakuuta 2009

Äitiyden ilta

Tule viettämään voimaannuttava ilta naiseuden ja äitiyden äärellä!

Tampereen Napapiiri ry:n järjestämän illan teemoina sisäinen voima, luottamus omaan kehoon, raskausaika ja synnytys. Alustusten ja keskustelujen lisäksi Äitiyden illassa myös käsillä tekemistä. Äitiyden illat on tarkoitettu raskaana oleville.


Syksyn illat:
to 26.11. klo 17.30-20 uudelleen synnyttäjät
ti 15.12. ko 17.30-20 ensisynnyttäjät

Hinta: vapaaehtoinen tee-/kahvimaksu vuokrakulujen kattamiseksi. Lisätietoja illasta Napapiirin nettisivuilta. Paikkoja rajoitetusti, joten ilmoittaudu pian!

Illan vetäjinä vapaaehtoiset äidit Pia (kätilö) ja Terhi.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Terhi / terhinummi at gmail.com

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Sisäistä voimaa ja luottamusta

Monelta eri taholta olen saanut kuulla ja lukea enenevässä määrin naiseuteen ja äitiyteen liittyvien asioiden ongelmista. Tarkoitan lähinnä raskaana olemista ja synnyttämistä, äitiyteen kasvamista ja naiseutta äidiksi tulon jälkeen. Joka puolelta tulee samaa viestiä: yhä useampi nainen on eksyksissä.

(Kuva on Tittamari Marttisen kirjoittamasta kirjasta: Äidin karkkipäivä, jonka on kuvittanut Virpi Talvitie.)

Moni nainen on kadottanut kosketuksen omaan itseensä ja sitä kautta myös esimerkiksi raskaana oleminen ja synnytys saattavat tuntua pelottavilta ja vierailta. Oma sisäinen voima, oman kehon viestien kuunteleminen, oman kehon tunteminen ja omaan kehoon ja vaistoon luottaminen tuntuu vaativan entistä enemmän työstämistä naisilta.

Naisen keho on upea! Se on luotu kantamaan vauvaa ja synnyttämään. Jo pelkästään lantio on erilainen miesten lantioon verrattuna. Synnytys on luonnollinen tapahtuma, jonka keho osaa hoitaa ison ja vahvan kohtulihaksen, uskomattoman tarkan ja monipuolisen sisäerityksen ym. tärkeiden elinten ja alueiden avulla. Keho saattaa tarvita joskus pienen tönäisyn oikeaan suuntaan, mutta silloinkaan sen ei välttämättä tarvitse olla mikään iso asia. Ihan vaikkapa lämminhalaus ja kannustavat sanat, jotka saavat äidin rentoutumaan ja sitä kautta hormonitoiminnan tehostumaan ja synnytyksen edistymään.

Omaa sisäistä voimaa ja luottamusta omaan kehoon voi etsiä itsetutkiskelun kautta, matrojen ja mielikuva/meditaatioharjoitusten avulla, rentoutumalla, lukemalla synnytyksen luonnollisesta kulusta, vertaistukirymistä (esim. Aksyn teemaillat), hypnoosivalmennuksella ja vaikkapa synnytystaiteen avulla. Esimerkiksi tuosta synnytystaiteesta voi lukea kuukauden kirjasta Birthing from within. Se on aika helppo lukuinen kirja. Tai googlaamalla mandalan-piirtämisjuttuja.

Usein traumaattisen synnytyksen tai vaikkapa jonkun seksuaalisuuteen liittyvän trauman takia luottamus omaan kehoon tai naiseus voi olla hukassa. Siihen voi hakea apua edellisten lisäksi vaikkapa neuvolapsykologilta, suggestoterapiasta, seksuaali- ja parisuhdeterapeutilta, pelkopolilta tai synnytyspelko -vertaistukiryhmästä. Tosin viimeksi mainittuja on tällä hetkellä vain Tampereella ja ehkä Turussa (siitä en ole varma).

Omaa äitiyteen kasvua ja naiseutta voi myös elvyttää ja parantaa rakastamalla itseä, pitämällä itsestään hyvää huolta ja hellimällä itseään. Oman ajan ottaminen ja itseensä keskittyminen ei ole itsestään selvyys tässä hektisessä maailmassa, varsinkin jos on lapsia jo ennestään.

Ole kerrankin kaikessa rauhassa saunassa ja/tai suihkussa. Laita vaikka kynttilöitä palamaan ja hoida itseäsi saunan lämmöllä ja valuvalla vedellä. Nauti omasta kehosta ja jos olet raskaana niin muuttuvasta kehostasi ja sisälläsi kasvavasta vauvasta. Anna itsellesi aikaa - aikaa olla itsesi kanssa!

Tai sitten voit ottaa paperia ja värikyniä/vesivärejä ja piirtää. Voit miettiä vaikkapa
- naisena olemista
- naiseksi kasvua
- äitiyttä
- äitiyteen kasvamista juuri tälle lapselle
- haavetta vanhemmuudesta
- pelkoja ja huolia (jotka haluat piirroksen myötä poistaa myös mielestä)
- tulevaa vauvaa
tai ihan mitä haluat, ja sitten annat vain mennä... Annat kynän/siveltimen liidellä paperilla juuri niin miten sinusta sillä hetkellä tuntuu. Piirtää ei siis tarvitse osata. Piirrokset kannattaa säilyttää. Vaikka et haluaisi tutkiskella niitä nyt, niin myöhemmin ne voivat osoittautua erittäin antoisiksi ja ihaniksi muistoiksi.

Loppuun vielä Pam Englandin ja Rob Horowitzin Birthing from within kirjasta pieni pätkä, joka kuvaa hyvin myös sen mitä itse haen takaa, vaikka en sitä välttämättä osaa auki kirjoittakaan.

"Through soul-searching
and listening more deeply
to the women I was working with,
I finally understood that women
have to prepare for birth
in their heart and soul,
not their head.
And that giving birth is somethgins a woman does
in her body,
not in her head."

- Pam England -

Onnea löytöretkelle omaan itseesi!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Synnytyslaulusta

Uusimmissa Kaksplus ja 9 kuukautta -lehdissä on artikkelit Synnytyslaulusta ja Hilkka-Liisa Vuoresta. Kannattaa lukea, varsinkin jos ei ole aiemmin tutustunut synnytyslauluun ja/tai äänenkäyttöön synnytyksessä ja raskauden aikana.

(Kuva: Ann-Marie Brentenstein, lainattu Hilkka-Liisan luvalla)

Hilkka-Liisan vetämiä synnytyslaulu-kursseja on syksyllä mm. Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella (la 5.12.). Tampereen kurssipäivästä sovin juuri Hilkka-Liisan kanssa, joten kellonajat ym. on vielä auki. Jos kiinnostaa, niin minulta voi kysyä lisätietoja ja myös ilmoittautua kurssille. Lisätietoja löytyy Hilkka-Liisan sivuilta ja sitä on tulossa myöhemmin myös tänne, Napiksen sivuille kuin Facebookiinkin. :)

Synnytyslaulusta voi lukea Hilkka-Liisan sivuilta tai sitten minun aiemmista bloggauksista, jotka löytyy helpoiten sivun oikean reunan alaosasta "tunniste"-osiosta otsikolla synnytyslaulu. :)

lauantai 19. syyskuuta 2009

"Stan-laitteen käyttö on turvallista"

Tämän aamuisessa Aamulehdessä oli mielipide kirjoitus stan-laitteesta. Klikkaa kuvaa, niin kirjoitus on luettavissa.


Kun en ole alan ammattilainen, niin ihan täysin en osaa ottaa asiaan kantaa, mutta jonkinlainen mielipide asiaan löytyy. Nykytekniikka on ihan hyvä apu kätilön työssä, mikäli se tosiaan on täysin turvallista. Kuitenkin se mielikuva minkä olen joistain nykypäivän kätilöistä saanut ympäri Suomea, kertoo siitä että liian useat kätilöt ovat hukanneet synnytyksen luonnollisuuden, luottavat liikaa koneisiin eikä heidän ammattillinen varmuus ole kovin kummoinen.

Siksi minua hirvittää lisääntyvä tekniikka ja sillä tavalla puuttuminen ja synnyttäjän häiritseminen kaikilla vempaimilla, joiden tulosten tulkinnoissa on valtavasti haastetta ja liian usein myös puutteita. Toki niinkuin sanoin, lisäapuna tekniikka on ihan ok, mutta helposti sitten unohdetaan kaikkien niiden laitteiden keskellä, että synnytys sujuu ja on "hoidettavissa" turvallisesti yleensä ilman laitteistojen kavalkaadia ja synnyttäjän piuhoittamista sänkyyn!

tiistai 8. syyskuuta 2009

Ponnista, ponnista!

"Loma" alkaa olla ohi ja arki pikku hiljaa käynnistymässä. Jo pitkään on tehnyt mieli kirjoittaa ponnistusvaiheen jutuista, mutta vasta nyt on siihen hiemaan aikaa ja keskittymistä.

Ponnistaminen ja ponnistusvaihe on kiehtova. Siinä synnytys lähenee loppuaan ja vauvan syntymä, loppuhuipentuma, on ihan lähellä. Ponnistaminen voi olla helpoittavaa ja hienoa tai kamalinta maailmassa, se siis on hyvin yksilöllistä ja riippuu myös tilanteesta. Ponnistusvaiheessa omalla aktiivisuudella on suuri merkitys. Esimerkiksi mitä pystympi asento on, sitä paremmin painovoima auttaa vauvaa ja synnyttäjää.

Ponnistusasentoja on monenlaisia ja ponnistusvaiheen aikana asentoja voi kokeilla ja vaihtaa. Kannattaa kuunnella omaa vaistoa ja tuntemuksia. Kannattaa olla siinä asennossa missä on hyvä ponnistaa ja mikä tuntuu itsestä luontevalta. Hyvä ponnistusasento on minusta sellainen, joka
- helpottaa vauvan kulkua synnytyskanavassa
- hyödyntää painovoimaa
- on synnyttäjästä hyvä

Aila Miettinen-Jaakkolan kirjassa Nainen naiselle on lopussa hyvät kaaviot makuuasennon haitoista ja pystyasennon eduista. Kannattaa ehdottamasti katsoa! Esimerkkinä muutama pystymmän ponnistusasennon etu:
- synnytys paremmin äidin omassa hallinnassa
- kipu vähäisempi
- äidin työntövoima suurempi
- supistukset harvempia, voimakkaampia ja tehokkaampia
- lääkityksen tarve pienempi
- vähäisempi tarve toimenpiteisiin
jne jne... (Nämä siis Ailan kirjasta.)

Hyviä, synnytystä edistäviä ja ponnistamista helpottavia asentoja on esim. ponnistaminen kyykyssä, jakkaralla, kontillaan, seisaaltaan, polviseisonnassa, ns. korkeassa polviseisonnassa, jne. Eri asentoja on todella paljon erilaisia ja asentoja on helppo vaihtaa, varsinkin vedessä.

Esimerkiksi jos ei jaksa enää olla kontillaan, voi ottaa eteen tueksi jumppapallon/säkkituolin/tukihenkilön istumaan tuolille ja nojata häneen, tai voi vaihtaa polviseisontaan ja ottaa tukea tukihenkilöstä tai ylösnostetusta sängynpäädystä. Konttausasennosta on helppo vaihtaa tukihenkilön avulla myös kyykkyyn tai vaikka jakkaralle. Kaiken kaikkiaan asentoja on helpompi vaihtaa tukevalla isolla ja matalalla sängyllä ja lattialla vaikkapa jumppamaton päällä, kuin yläilmoihin nostetussa kapeassa sairaalasängyssä.

Kontillaan vedessä

Puoli-istuva asento on muuten aika suhteellinen käsite. Samoin kuin kylkiasento, joka muuten on parempi kuin tuo puoli-istuva, jos ajattelee vaikkapa häntäluun joustamista ja välilihaan kohdistuvaan painetta ja venymistä. Tiedän, että selinmakuulla toinen jalka koukussa ja ihan lievästi sängynpäätyä kohotettuna ponnistaneen äidin asento oli kätilöiden mielestä puoli-istuva kylkiasento.

Ponnistusasennoista löytyy kuvia kun googlaa vaikka birthing positions. Myös Bebesin sivuilla on kauniita kuvia eri ponnistusasennoista. Tässä linkki niihin. Täällä taas oli sivun alareunassa (toiseksi viimeinen kuva) ponnistusasento jota en olekaan ennen missään kuvissa nähnyt.

Muutaman vinkin haluaisin antaa käymieni keskustelujen muiden synnyttäneiden ja joidenkin kätilöiden kanssa, ja lukemieni tekstien perusteella:

1. Odota rauhassa!
Ei kannata alkaa ponnistamaan liian aikaisin. Joskus kätilökin saattaa olla hosuvaa sorttia ja antaa luvan alkaa ponnistelemaan jo ennen kuin kohdunsuu on täysin auki tai vauva laskeutunut tarpeeksi alas. Jos alkaa ponnistamaan liian aikaisin, siinä vain suotta väsyttää itsensä, kohtunsa ja myös vauvankin.
Kannattaa siis odottaa ponnistamisen tarpeen tunnetta, tai jos olet tuhdisti puudutettuna niin varmistaa kätilöltä, että vauva on varmasti tarpeeksi alhaalla.

2. Mene rohkeasti siihen asentoon mihin vaistosi sanoo!
Synnyttäjä ei hakeudu asentoon, joka olisi haitallinen, joten sitä ei tarvitse pelätä. Yleensä synnyttäjät hakeutuvat luontaisesti pystympään asentoon ja monet vierastavat sängyssä ponnistamista puoli-istuvassa tai makaavassa asennossa jo ennen synnytystäkin. Vaikka olisit puudutettu, niin mikäli se ei ole vetänyt sinua täysin jalattomaksi, niin itse puudute ei ole este sille ettetkö voisi ja saisi ponnistaa muualla kuin sängyssä (puoli-istuvassa tai makaavassa asennossa).

3. Leuka rintaan ja lantionpohjan lihakset rennoiksi!
Kun ponnistat, laita leuka rintaan. Se saa vartalosi automaattisesti parempaan asentoon syntymää ajatellen. Ponnista työntämällä vatsalihaksilla vauvaa alas päin ja yritä pitää samaan aikaan lantionpohjan lihakset rentoina. Usein kätilöt käskevät pidättämään hengitystä ja olemaan hiljaa ponnistamisen aikana, mutta valveutuneemmat kollegat tietävät että ponnistaessa saa hengittää ja käyttää hallitusti ääntä!
Matala m-kirjain ja/tai murina ovat hyviä ääniä ponnistusvaiheessa ja auttavat myös lantionpohjaa rentoutumaan.

Tässä kun aloin kirjoittamaan näitä ponnistusjuttuja, minua nauratti ensimmäinen synnytykseni lähes kolme vuotta sitten. Olin tullut synnytyssalin vessasta ja kätilö teki sisätutkimuksen seisoessani sängyn vieressä. Olin täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Kätilö kysyi haluanko mennä sängylle ja minä sanoin, että "en, olen tässä". Kätilö kysyi vielä ainakin kaksi kertaa, että "haluatko varmasti olla tässä?" ja minä vadtasin aina "joo!". En voinut kuvitellakaan, että olisin käynyt siihen sänkyyn edes puoli-istuvaan asentoon. Se tuntui täysin luonnottomalta, jo ajatuksena.

Se mikä minua nauratti kun äsken tuota tapahtunutta muistelin, oli ajatus kätilöstä, joka yrittää "hienovaraisesti" taivutella minua sänkyyn synnyttämään, jotta se olisi hänelle tuttua ja turvallista. Tokikaan en tiedä millä mielin kätilö kuunteli minun "JOO!"-vastauksia, mutta näin jälkeen päin huvittaa ajatus pienessä paniikissa olevasta kätilöstä, joka joutuukin avartamaan ammattitaitoaan seisaaltaan ponnistavalla ensisynnyttäjällä. Heidin syntymän jälkeen kuulin kätilön innoissaan puhuvan toiselle kätilölle, että "menipä hienosti, kun ensisynnyttäjä ponnisti seisaaltaan ja oli vielä avotarjontakin!". :)

torstai 20. elokuuta 2009

Synnyttäjän voima

Olin todistamassa tänään syntymän ihmettä. Oli upeaa nähdä kuinka traumaattisen ensimmäisen synnytyksen kokenut nainen sai kokea toisen voimaannuttavan ja hienon syntymän!

Naisissa on voimaa ja kykyä aivan valtavasti kunhan heihin luotetaan, heitä kannustetaan ja heille annetaan mahdollisuus ottaa omat voimavarat käyttöön.

Kahden "doula-synnytyksen" kokemuksella voisin antaa pari vinkkiä:
1. Harjoittele rentoutumista ja hengittämis-juttuja jo raskausaikana
2. Ota mukaasi synnytykseen sellainen henkilö (tai henkilöt), joka varmasti valaa sinuun uskoa ja hyvää energiaa synnytyksen aikana

Kätilö on merkittävässä roolissa synnytyksen aikana siinä, että millainen tunne synnyttäjällä on. Tarkoitan sitä, että jos kätilö on tyly tai ei sano mitään positiivista tai vaikkapa keskittyy enemmän tekniikkaan kuin synnyttäjään, vaikuttaa se tietysti synnyttäjään ja hänen kokemukseen synnytyksestä. Jos tukea ei saa kätilöltä, niin silloin tukihenkilön antamaan tuen ja kannustuksen tarve ja merkitys kasvaa. Jos tukihenkilöltäkään ei saa voimaa ja tukea, niin synnyttäjä jää kyllä aika yksin juuri sillä hetkellä kun eniten tukea kaipaisi ja on kaikista haavoittuvaisimmillaan ja herkimmillään.

**
Pakko mennä syömään, kun olin syömättä koko päivän eli synnytyksen ajan.. Tai no. Jos 3 sukulakua ei lasketa. :) Mutta ei sen puoleen, ei tehnyt mieli ruokaa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Ensimmäinen doula-synnytys takana

Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa tukihenkilönä synnytyksessä. Ensimmäinen puhelu, kun tuli alkoi perhosilla hirmuinen show mahassa, eikä se meinannut rauhoittua millään. Yhdessä vaiheessa kysyinkin mieheltä, että missä vaiheessa hänellä on meidän tyttöjen synnytyksissä loppunut jännitys ja hän vastasi, että sitten kun ollaan menty sairaalaan. :) Minulla se meni ohi kyllä siinä päivän aikana kun oltiin hautajaisissa... Osa jännityksestä oli varmasti myös sitä, että mietin ehdinkö koko hautajaisiin tai pitääkö lähteä juuri jollain oleellisella hetkellä puhelimeen tai kokonaan pois. :)

Monessa kohtaa tuli kyllä mieleen, että "ai tältäkö miehistäkin tuntuu". Esimerkiksi siinä kun synnytysvastaanotossa piti odottaa ja odottaa, eikä kukaan tullut kertomaan miten siellä kätilöiden puolella sujuu. Välillä mietin, että menisinkö kysymään, mutta en sitten kuitenkaan mennyt. Lähinnä minulla oli mielessä se, että makuuttaavatko ne siellä turhaan käyrällä vaikka voisi tulla välillä kävelemäänkin, mutta eivät he onneksi sellaista tehneet ainakaan minun doulatettavalle.

Synnytyssalissa olimme oikeastaan koko ajan kaksin, vaikka kätilöllä ei ollut ketään muuta synnyttäjää ennenkuin vasta vauvan syntymän jälkeen. Itse olisin toivonut kätilön olevan enemmän paikalla, vaikka kyllä ihan hyvin pärjättiin keskenämmekin. Välillä olisin ollut vailla lisäkäsiä ja olisi se muutenkin ollut ihan mukava, että hän olisi ollut paikalla vähän enemmän kuin pelkästään pakollisten käyntien ajan piipahten.

Täytyy kyllä sanoa, että ainakin Taysissa, jossa ei ole tapana olla synnyttäjän luona kuin pakollisten juttujen ajan (esim. laittaa käyrälle, ottaa käyrältä pois), toivoisi erityisesti kahta tukihenkilöä synnyttäjän mukaan. Kyllä yksinkin pärjää ja voi hyvin olla synnyttäjän apuna ja tukena, mutta minusta voisi olla parempi että olisi kaksi. Tietysti jos kätilö olisi oikeasti läsnä synnyttäjän luona ja apuna hänkin, niin sitten yksi tukihenkilö voisi riittää.

Jaahas. Likat riehuu tuossa vieressä siihen malliin, että parempi lopettaa tältä erää. Haluan kuitenkin ennen sitä toivottaa onnea ja voimia kaikille tukihenkilöiksi meneville. Tukihenkilön rooli ei ole niin helppo mitä jotkut saattavat kuvitella, joten tsemppiä! :)

torstai 6. elokuuta 2009

Asenne huolestuttaa

Nyt en tässä kohtaa voi juuri puhua muusta kuin Pirkanmaan seudusta, koska en muun Suomen sairaaloiden tai kätilökoulujen tilannetta kovin hyvin tiedä, mutta... *syvä huokaus* minua huolestuttaa todella nykyisten ja erityisesti tulevien kätilöiden asenne synnyttäjää kohtaan. Tässä kohtaa haluan vapauttaa kaikki ihanat, empaattiset ja synnyttäjää kunnioittavat lempeää hoitotyötä tekevät kätilöt, ennen kuin jaan nuhteet.

Olen viime aikoina kuullut ja lukenut tutuilta ja tuntemattomilta synnyttäjiltä ja kätilöiltä, kokemuksia ja viestejä siitä kuinka huonosti synnyttäjiä ja heidän tukihenkilöitä kohdellaan. Synnyttävän perheen toiveita pilkataan ja heidän synnytykseen valmistautumiselle naureskellaan. Oma ennakkoasenne ja välinpitämättömyys synnyttävän perheen kokemuksen ainutlaatuisuutta kohtaan on pyöristyttävää.


Asenne-ongelman yksi pahimmista on melkeimpä "tehdään näin, koska meillä on aina tehty näin"-asenne, koska se ei mahdollista parempaa ja raikastavaa uudistusta, jota monesti kaivattaisiin. Ed. mainittu asenne ihmetyttää myös senkin takia, että hoitotyönhän pitäisi perustua tutkittuun tietoon ja synnytysten kohdalla asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin, eikä vanhoihin tapoihin joista ei vain haluta luopua.

Tämän saman asenne huolen voisin kyllä kohdistaa myös neuvoloiden suuntaan. Synnytyspeloista kärsivät naiset jäävät oman onnensa nojaan ja pahimmillaan neuvola-työntekijä jopa väheksyy naisen pelkoja ja mitätöi ne. Synnytyksiin valmistautuminen neuvoloiden osalta on minimaalista, vaikka sen ei tarvitsisi olla sen kummempaa välttämättä kuin keskustella pitkin raskautta synnytykseen liittyvistä mietteistä, toiveista ja peloista.

Usein (sairaaloissa ja neuvoloissa) vedotaan siihen, että resursseja on vähennetty, on kiire, henkilökuntaa vähän ja se vaihtuu tiuhaan. Ne ovat ihan todellisia ongelmia, joihin pitää kaikkien pyrkiä saamaan muutosta - niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin, mutta ne eivät silti oikeuta tai ole syynä siihen että odottavaa naista ja synnyttävää perhettä voisi kohdella niin rumasti kuin usein on saatettu kohdella.

Asenne ja hoito-/synnytyskulttuuri asioissa opiskelijoiden ohjaaminen ja opettaminen on tärkeässä roolissa. Heistähän tulee meille seuraavia kätilöitä ja terveydenhoitajia. Minusta on todella huolestuttavaa, että jo opiskeluaikana osa opiskelijoista oppii asenteen joka on kaikkea muuta kuin sellainen jollaista raskaana oleva, juuri synnyttänyt tai pienen vauvan vanhempi kaipaa tai tarvitsee. Jo ihan peruskohteliaisuus ja käytöstavat on joillain hukassa.

Usein puhutaan esimerkiksi synnyttäjän asenteesta synnytyksessä ja siitä, että on hänestä kiinni miten synnytys menee jne. Se on kyllä osaltaan totta, mutta täytyy muistaa, että kyllä kätilönkin asenne täytyy olla kohdallaan, jotta voi tehdä kätilön työtä niin hyvin kuin synnyttävä perhe ansaitsee!

Minulla on sellainen tuntuma, että tämä sama asia on nähtävissä koko Suomessa. Asenne-ongelman laajuus voi toki vaihdella ja on varmasti paljon hyviä synnytysyksikköjä ja neuvoloita, joissa tunnelma, asenne ja asiakkaan kohtaaminen on kohdallaan. Toivoisin, että ed. mainitut hyvät asiat leviäisivät myös niihin joissa ihan vastaavalla tasolla ei olla, ja että henkilökunta hellittäisi vähän vallan kahvasta ja keskittyisi enemmän ja aidosti asiakkaisiinsa.

Voimia ja rohkeutta kaikille kätilöille ja terveydenhoitajille, jotka jaksavat tehdä töitä perhelähtöisempään suuntaan!

tiistai 4. elokuuta 2009

Synnytyssuunnitelma sektioon

Löysin muutaman linkin, joista voi saada ideoita omaan synnytyssuunnitelmaan/-toivelistaan suunniteltua keisarinleikkausta varten.

- Caesarean birth plan
- My ceasarean birth plan
- The Trial of labor -blogissa on lisää linkkejä sektio suunnitelman tekoon...
- Bebesinfon synnytystoivelistassa on myös pari kohtaa sektioon liittyen

Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, niin äänen ja musiikin käyttö sektionkin aikana on mahdollista ja hyödyllistäkin.

Aktiivinen sektio on mahdollista... voimaantuminen keisarinleikkaus-synnytystapana on mahdollista. Rohkeasti siis vain miettimään teille sopivia vaihtoehtoja sektioon ja esittämään niitä sairaalan henkilökunnalle. Jos tuntuu, että saatte kylmää vettä niskaan, niin älkää lannistuko! :) Onneksi Suomessakin on jo sellaisiakin sairaaloita, joissa sektioistakin pyritään tekemään lempeitä syntymiä niin vauvoille kuin vanhemmillekin. Eikä se todellakaan ole turvallisuudesta pois, vaikka totutusta eri tavalla toimittaisiinkin!

maanantai 3. elokuuta 2009

Kuka päättää? - Se joka synnyttää.

Kirjoitin pitkän tekstin liittyen jo aiemminkin kirjoittamaan aiheeseen vallankäytöstä synnytyssalissa. Aihe on kuitenkin arka ja minun mielipide asiaan aika ehdoton, joten poistin sen.

Sen kuitenkin haluan sanoa, että...

On väärin ja törkeää, että jotkut (= liian monet) synnytyshenkilökunnan jäsenet näkevät oikeudekseen päättää synnyttävän naisen kehosta ja ottaa vallan pois synnyttäjältä, jolle se kuuluisi.

Jos joku ei vielä hoksannut mitä tarkoitan, niin tässä muutama esimerkki:
1. Ei luoteta synnyttäjän kehoon ja kykyyn synnyttää.
2. Tehdään synnyttäjälle toimenpiteitä kysymättä lupaa tai edes kertomatta mitä aiotaan tehdä.
3. Kätilö tai lääkäri kieltää synnyttäjää toimimasta vastoin omaa vaistoaan, vaikka siitä ei ole mitään haittaa/vaaraa kenellekkään.
4. Puhutaan synnyttäjälle rumasti/tylysti/loukkaavasti ja näin voidaan vahingoittaa synnyttäjää monella eri tavalla pitkäksi aikaa.
5. Puututaan synnytyksen kulkuun sitä nopeuttavasti vain, että saadaan pian sali tyhjäksi.
6. Ei anneta perheille mahdollisuutta synnyttää heille sopivalla tavalla, vaan painostetaan ko. sairaalan tapaan "hoitaa" synnytykset.

Synnytykseen valmistautuville haluan sanoa, että
Muistakaa: se on teidän synnytys, sieltä syntyy teidän vauva!

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Synnytysvalmennuksessa

Olin tänään Tampereen Napapiirin Supistusta syvemmälle- valmennuskurssilla vierailemassa ja puhumassa tukihenkilöstä synnytyksessä. Oli todella kiva päivä, vaikka kovin pitkä olikin. Nyt on hirmu synnytyshuuma päällä ja vauvakuume taas nostamassa päätään. :) Voi, että synnytysjutut osaakin olla niin mielenkiintoisia ja ihania. :D

Toivon kovasti, että kurssilaiset saivat sitä mitä halusivatkin. Palautetta odotan innolla ja mielenkiinnolla. Tosin huomasin oikein hyvin, että vaikka kurssi olikin klo 11-17.30 (n. tunnin ruokatauolla), niin ei siihen kyllä millään saa ympättyä kaikkea mitä haluaisi kertoa, näyttää ja opastaa... :D No, ehkä se ei ole tarkoituskaan. ;) Onneksi tiistaina on Aksyn teemailta aktiivisuudesta synnytyksessä, jolloin voi jatkaa aiheesta lisää.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Lisäyksiä kirjalistaan

Kirjaluettelo sai Aksy-ystävältäni roimasti lisää hyviä lukuehdotuksia. Kannattaa siis käydä vilkaisemassa.

Minun oma tämän hetkinen

TOP 5

1. Ina May´s guide to childbith
2. Birth partner
3. Synnytyslaulu
4. Luonnonmukainen synnytys
5. Väkevä hauras


PS. Tässä vielä yksi linkki imetyksestä ja isän tuesta, jonka lähetti toinen ystäväni. Imetys jutuista lisää paremmalla ajalla. Nyt pitää rientää, kun likat (ja mies ;)) riekkuu iltapalahommissa keittiössä.