tiistai 11. elokuuta 2009

Ensimmäinen doula-synnytys takana

Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa tukihenkilönä synnytyksessä. Ensimmäinen puhelu, kun tuli alkoi perhosilla hirmuinen show mahassa, eikä se meinannut rauhoittua millään. Yhdessä vaiheessa kysyinkin mieheltä, että missä vaiheessa hänellä on meidän tyttöjen synnytyksissä loppunut jännitys ja hän vastasi, että sitten kun ollaan menty sairaalaan. :) Minulla se meni ohi kyllä siinä päivän aikana kun oltiin hautajaisissa... Osa jännityksestä oli varmasti myös sitä, että mietin ehdinkö koko hautajaisiin tai pitääkö lähteä juuri jollain oleellisella hetkellä puhelimeen tai kokonaan pois. :)

Monessa kohtaa tuli kyllä mieleen, että "ai tältäkö miehistäkin tuntuu". Esimerkiksi siinä kun synnytysvastaanotossa piti odottaa ja odottaa, eikä kukaan tullut kertomaan miten siellä kätilöiden puolella sujuu. Välillä mietin, että menisinkö kysymään, mutta en sitten kuitenkaan mennyt. Lähinnä minulla oli mielessä se, että makuuttaavatko ne siellä turhaan käyrällä vaikka voisi tulla välillä kävelemäänkin, mutta eivät he onneksi sellaista tehneet ainakaan minun doulatettavalle.

Synnytyssalissa olimme oikeastaan koko ajan kaksin, vaikka kätilöllä ei ollut ketään muuta synnyttäjää ennenkuin vasta vauvan syntymän jälkeen. Itse olisin toivonut kätilön olevan enemmän paikalla, vaikka kyllä ihan hyvin pärjättiin keskenämmekin. Välillä olisin ollut vailla lisäkäsiä ja olisi se muutenkin ollut ihan mukava, että hän olisi ollut paikalla vähän enemmän kuin pelkästään pakollisten käyntien ajan piipahten.

Täytyy kyllä sanoa, että ainakin Taysissa, jossa ei ole tapana olla synnyttäjän luona kuin pakollisten juttujen ajan (esim. laittaa käyrälle, ottaa käyrältä pois), toivoisi erityisesti kahta tukihenkilöä synnyttäjän mukaan. Kyllä yksinkin pärjää ja voi hyvin olla synnyttäjän apuna ja tukena, mutta minusta voisi olla parempi että olisi kaksi. Tietysti jos kätilö olisi oikeasti läsnä synnyttäjän luona ja apuna hänkin, niin sitten yksi tukihenkilö voisi riittää.

Jaahas. Likat riehuu tuossa vieressä siihen malliin, että parempi lopettaa tältä erää. Haluan kuitenkin ennen sitä toivottaa onnea ja voimia kaikille tukihenkilöiksi meneville. Tukihenkilön rooli ei ole niin helppo mitä jotkut saattavat kuvitella, joten tsemppiä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti