perjantai 26. helmikuuta 2010

Nopea synnytys

*muokattu 28.2.*

Usein synnytykseen valmistautuessa mielessä on ajatus pitkästä synnytyksestä ja monien tuntien rupeamasta. Joskus kuitenkin synnytys tapahtuu nopeasti, jopa ensisynnyttäjillä, eikä siihen ehdi päästä henkisesti mukaan ollenkaan. Sen takia siitä saattaa jäädä pitkäksi aikaa huonoja, jopa traumaattisia mielikuvia ja pelkoa synnytystä kohtaan. Monet ulkopuoliset taas saattavat kadehtia toisen nopeaa synnytystä ymmärtämättä välttämättä kuinka hurja tapahtuma se on kaiken kaikkiaan ollut.

Itse en juuri tiedä nopeista synnytyksistä (paitsi joitain synnytyskertomuksia ja kokemuksia) enkä tiedä miten auttaisi toista nopeaan synnytykseen valmistautumisessa tai siitä toipumisessa. Siksi vähän googlailin ja lueskelin aiheesta lisää. Tässä pari linkkiä, joita kannattaa mielestäni vilkaista, jos aihe kiinnostaa.

About fast labours

Consequences of a fast labour

Emotional considerations

Can a labour be "too fast"?

Fast labour

**********

Tuli tässä mieleen, että en muistanut aikaisemmin laittaa yhdestä asennosta mitään. Eli olen lukenut ja kuullut, että rukousasento (konttausasennosta pääpuoli maahan ja peppu pysyy ylhäällä) voisi auttaa myös nopeissa synnytyksissä hiukan hidastamaan tapahtumia. Noissa engl.kielisissä linkeissähän oli jossain, että makuu ja kylkiasento (ponnistusvaiheessakin) olisi nopeissa synnytyksissä hyviä, mutta ihme ettei ollut mitään tuosta "peppu pystyssä" asennosta.

torstai 25. helmikuuta 2010

Se on tullut!

(Siis kirjakauppoihin.. itseasiassa jo varmaan parisen viikkoa sitten, mutta tällä viikolla tuli Adlibrikseen.)

Adlibriksen sivuilta kopsattua:

"Verenpaine. Sokeritasot. Kilot ja sentit. Vaikka raskaana oleva nainen on jatkuvan valvonnan alla, hänelle jää neuvolassa ja synnytyksessä usein passiivinen rooli. Raskaus, synnytys, äitiys kannustaa äitiä pysymään raskautensa asiantuntijana. Helposti lähestyttävässä oppaassa korostetaan kehollisten viestien kuuntelua, ja fysiologisia vaikutuksia sekä synnytyksen lainalaisuuksia käsitellään myös tuntemuksien kielellä.

Laajasta harjoiteosiosta löytyvät keinot uuden tasapainon etsintään ja monien vaivojen helpottamiseen. Joogassa tietämys hengityksen mahdollisuuksista on hioutunut huippuunsa, ja kirjassa onkin runsaasti joogasta omaksuttuja harjoituksia. Syvän hengityksen ja aktiivisen rentoutumisen avulla nainen voi löytää tyynen ytimen synnytyksen voimakkaimmankin myrskyn keskellä. Kirja ohjaa myös synnytyksen jälkeisessä ajassa ja imetyksessä."

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Liitoskivut

Olen kai kirjottanut liitoskivuista joskus aiemminkin, mutta nyt on pari uutta vinkkiä, joten teenpäs uuden listan.... :)

Liitoskipuihin voi kokeilla:

- raskaushieronta (esim. tämä)
- tukivyö (tavallinen tukivyö tai fysioterapeuteilta ilmaiseksi lainaan saatava Si-vyö)
- kävellen peruuttamalla (minulla ainakin toimii)
- jumppapallon päällä istuskelua ja lantionpyörittelyä jalat täysin levällään tai sitten suppeemmalla (ihan kumpi itselle toimii paremmin)
- nukkumista paksuhko tyyny/imetystyyny jalkojen välissä
- joogaa
- refleksologiaa/vyöhyketerapiaa
- akupunktiota
- osteopatiaa
- lämpöä: sauna, kaurapussi, jne.

Liitoskivut on minun kirous raskauksien aikana ja tässä raskaudessa ne alkoi jo rv:llä 12. Annia odottaessa oli niitä päiviä, kun eteenpäin pääsi vain peruuttamalla. Toivottavasti tässä raskaudessa niitä päiviä ei ole kovin montaa... ;) Liitoskivut on todella kipeä ja inhottava vaiva, mutta olen koittanut ajatella niin, että on vain hyvä kun liitokset aukee ja onneksi ne minulla loppuu viimeistään synnytykseen. :)

*muok* 24.10.2014
Selasin näitä vanhoja postauksia ja tämän kohdalla tuli tarve kirjoittaa liitoksien kuulumisia nuorimmaisen syntymän jälkeen. :D Late on kohta 1,5v ja liitokset synnytyksen jälkeen liitokset on olleet kipeinä oikeastaan vain jos on esim. uinut sammakkoa. Pelkästään istuminen jalat auki ei niitä kipeytä, mutta sellanen isompi aukinainen liike. Raskausaikanahan liitokset oli todella kipeät, niinkuin minulla aina. Siihen auttoi kyllä tosi hyvin osteopaatilla käynti. Kävin keskiraskaudessa kerran ja loppuraskaudessa kerran.

On todella kurjaa, että liitoskipujen tehokas hoitaminen vaatii rahaa, kun kaikilla ei sitä rahaa ole hoitoihin käyttää. Olen kiitollinen, että sain käytyä pari kertaa ja kokonaisvaltaisesti oma vointi koheni huomattavasti. Raskausajan krempat on tavallisia, mutta niihin on saatavilla apua. Ei siis kannata uskoa, jos joku sanoo että "ei sille mahda mitään".

tiistai 23. helmikuuta 2010

Akuutti ti 23.3. - aiheena aktiivinen synnytys

***HUOM! Lähetyspäivä aikaistui viikolla!****

Maaliskuun AKUUTTI-ohjelmassa

ti 23.3. tv2 klo 19.20 (uusinta seur. torstaina klo 15.25 ja Yle Areenassa katsottavissa 7 päivän ajan)

on lyhyt juttu aktiivisesta synnytyksestä/synnyttämisestä. Mukana ohjelmassa mm. hyvä ystäväni, joka on kätilö. :)

Kannattaa siis katsoa!

Fetus ejection reflex

Paukut on loppu tältä päivältä, joten tässä muutama linkki tärkeästä asiasta ilman sen kummempia höpinöitä...

Fetus ejection reflex and the art of midwifery

Champange and the fetus ejection reflex

Fetus ejection reflex

OP and foetal ejection reflex
- sivun alareunassa myös linkki Midwfery todayn "Posterior position"-teemaiseen lehteen

The fetus ejection reflex revisited

Do not disturb: The importance of privacy in labour

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Unnan odotus osa 4

"Suutarin lapsilla ei ole kenkiä..."

Tuo kuvaa hyvin sitä oloa mikä minulla on juuri nyt tämän raskauden suhteen. :) En siis ole ehtinyt enkä jaksanut tehdä tai ajatella mitään. Eli kaikki mitä ehdotan muille, on jäänyt itseltäni tähän mennessä tekemättä.

Syksyllä kun suunnittelin Napapiirin ohjelmaa odottajille ajattelin, että on sitten kiva järjestää muille kaikkea raskauteen liittyvää kun itse ei ole raskaana. No, toisin kävi. Tulin raskaaksi ja järjestän silti muille. Se on kivaa ja tykkään siitä, välillä vaan ei millään jaksaisi ja toisinaan on sellainen olo, että voisipa itsekin vain tulla, olla osallistujana ja lähteä. :) Kesäksi en ole sopinut mitään! Sen ajattelin pyhittää omalle rentoutumiselle ja valmistautumiselle.

Elämää Kalevassa- blogiini laitoinkin ultrasta kuvan jo aiemmin. Käytiin siis tämän kuun alussa ultrassa ja LA aikastui viikolla. Nyt siis pitäisi olla se hehkeä, energinen ja ihana keskiraskaus. :) Sitä se onkin ellei laske mukaan ajoittaista väsymystä ja jo alkaneita liitoskipuja. Saapa nähdä montako "peruuttamis-päivää" tässä raskaudessa tulee, kun ne liitoskivut jo näin alussa alkoi. Annistakin ne alkoi aikaisemmin kuin Heidistä, mutta ei kyllä näin aikaisin. Annia odottaessa tosiaan oli niitä päiviä, kun kävelemään pääsi vain peruuttamalla. :D

Yleensä tässä vaiheessa olen jo hyvää vauhtia kirjoittanut raskauskirjaa ja synnytysvihkoa, ja ottanut jo monet mahakuvat. Nyt raskauskirjassa on muutamat kirjoitukset, synnytysvihko ammottaa tyhjyyttään ja mahakuvatkin on jääneet ottamatta "pötsi"-kriisin takia. ;) Olen kyllä ajatellut, että alkaisin kirjoittelemaan synnytystoiveita sinne vihkoon. Tuntuu, että niistä on helpoin aloittaa kun muuten en tiedä mitä sinne vihkoon tarvitsisin... Olo tuntuu valmiilta, mutta ehkä sinne voisi laittaa ylös jotain vinkkejä ja juttuja siltä varalta, että kaikki ei menekään normaalisti tai en pärjääkään omin avuin (äänenkäyttö + liikkuminen + hypnoosi) kivun kanssa.

Minun on myös pitänyt lukea kirjaa Yhdeksän tärkeää kuukautta ja katsoa olisiko siellä minulle sopivia lauseita joita voisin ajatella ennen nukahtamista yöunille. Sekin on jäänyt, mutta jos nyt tästä siirtyisin tuonne sohvalle sen kanssa, niin tulisi ainakin yksi asia tehtyä. :)

PS. Olen muutaman kerran yrittänyt surffata netistä jotain tarpeellista, uutta ja vauva-ajan mullistavaa vauvatarviketta/-tavaraa, mutta täytyy sanoa, että en ole löytänyt sitten mitään! Kaikkea krääsää vain kaikki nettikaupat pullollaan, jota ei oikeasti edes vauvan kanssa tarvitse. Mietin, että Manducan ostaisin/lainaisin, muutaman vaatekerran ostaisin ja jonkun sitterin hommaisin (Doomoo kiinnostaa). Niin ja itselle pestäviä liivinsuojuksia. Siinä se.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ohjattu ponnistaminen vs. spontaani ponnistamisen tarve

*muokattu myöhemmin*

Pitkästä aikaa ehdin vähän surffailemaan synnytysjuttuja ja löysin mielenkiintoisen info-lehtisen ponnistamisen tarpeesta ja ohjatusta ponnistamisesta. Siinä luki mm. näin:

"On normaalia, että synnyttävälle naiselle, jonka vauva on valmis syntymään, tulee voimakas ponnistamisen tarve ja hän ponnistaa vauvan ulos ilman, että kukaan sanoo hänelle mitä hänen pitää tehdä."

"Useiden vuosien ajan länsimaisessa kulttuurissa kätilöt, lääkärit ja sairaahoitajat ovat käyttäneet ohjattua ja valmennettua ponnistamista tai "Valsalva"-manööveriä, jossa avustaja neuvoo synnyttäjää 'Vedä syvään henkeä, pidätä hengitystä ja ponnista...'."

Infolehtisessä kehoitetaan miettimään ponnistamis asiaa jo ennen synnytystä. Toki synnyttäessä täytyy aina ottaa tilanteet huomioon ja toimia sen mukaan, mutta esim. näitä asioita kannattaa miettiä ja/tai pitää mielessä:

- Onko ponnistamisen tarpeen odottamisesta jotain haittaa?
(Vapaasti suomennettuna:) Ei ole. Ohjatussa ponnistamisessa voi vauvalle tulla todennäköisemmin mahdollisesta stressistä johtuvia sydämen sykkeen vaihteluita, toisin kuin silloin kun synnyttäjä ponnistaa spontaanisti.

- Onko episiotomian tai välilihan repeämisen riski suurempi jommassa kummassa vaihtoehdossa?
(Vapaasti suomennettuna:) Synnyttäjälle, joka ponnistaa ohjatusti, tehdään todennäköisemmin episiotomia tai hän saa repeämän, kuin synnyttäjälle joka odottaa spontaania ponnistamisen tarvetta.

Ohjelehtisen lähteenä oli käytetty Bosomworth A. & Bettany-Saltikov J. tekemää tutkimusta ja artikkelia. Ohjelehtinen löytyy engl. kielisenä kokonaisuudessaan täältä.

((Jos jollekin jäi vielä epäselväksi niin tuossa yllä olevassa jutussa tarkoitettiin spontaanilla ponnistamisen tarpeen perusteella tapahtuvalla ponnistamisella sitä, että äiti ensin odottaa että ponnistamisen tarve tulee ja ponnistaa sitten sponttaanisti kehon mukana. Ohjattu ponnistaminen saattaa alkaa jo heti kun synnyttäjä on auki 10cm vaikka ponnistamisen tarvetta ei vielä olisi ja vauva saattaisi olla tulossa vasta aika "ylhäälläkin" synnytyskanavassa.))

Itseasiassa mielenkiintoista, että törmäsin tuohon lehtiseen. Olen viime aikoina lukenut sieltä ja täältä pystyasennon etuja ponnistamisessa ja tänään se tuli puheeksi myös perhekerhossa. Eräs äiti kertoi synnyttäneensä kuopuksensa sairaalan suihkussa seisaaltaan vastaanottaen itse vauvansa. Kaikki tapahtui niin nopeasti ettei kätilöt ehtineet hommaan mukaan. Tärkein juttu tässä oli se, että äiti kertoi seisaaltaan ponnistamisen huomattavasti helpommaksi ja suorastaan itsestään tapahtuvaksi verrattuna edellisen synnytyksen, sängyssä puoli-istuvassa asennossa, ponnistamiseen.

Seisaaltaan ponnistamisessa, ja pystyasennoissa muutenkin, on hyvin paljon etuja niin äitiä kuin vauvaa ajatellen. En oikein ymmärrä miksi liian monet kätilöt, eivät ota niitä faktoja kuuleviin korviinsa vaan painostavat synnyttäjänsä sänkyyn. Joka kerran kun kuulen jonkun äidin kertovan, että kätilö ei antanut nousta sängystä tai että kätilö "vannotti minua menemään heti sänkyyn jos yhtään ponnistutti" tms.! Kuka siinä silloin synnyttää ja kenen etuja ajetaan takaa? Ei ainakaan synnyttäjän.

Tästä aiheesta riittäisi kirjoittaimista vaikka koko loppuvuodeksi, mutta nyt on mentävä iltapalalle.... :)

PS. Aika usein pitkä ponnistusvaihe saattaa/voi johtua ihan siitäkin, että on alettu ponnistamaan liian aikaisin eli toisin sanoen ennen kuin kunnon ponnistamisen tarvetta on edes tullut. Vauva ei siis silloin ole ollut vielä tarpeeksi alhaalla ja synnyttäjän voimia menee hukkaan kun joutuu ponnistamaan vauvaa niin ylhäältä.

**********************

Pakko vielä lisätä tämä oiva löytö tänne. Eli:

The Midwife lehdessä ollut artikkeli You OB (or midwife) still does WHAT? # 3 Directed pushing on luettavissa täällä. Artikkelissa on käytetty lähteinä aiheeseen liittyviä tutkimuksia.

Siellä sanotaan mm. näin: "Even a woman who has epidural anesthesia can feel the pressure of the fetal heas when the baby is low enough in the birth canal, and can generally push effectively at that time."

Vauvan stressistä siellä sanotaan myös, että jos aiotaan ponnistaa ja synnyttäjä on synnyttänyt ennenkin ja osaa ponnistaa tehokkaasti ja nopeasti vauvan ulos niin vauvan olo helpottuu. Muussa tapauksessa vauvan stressi vain tod.näk. kasvaa. Todennäköisesti vauvan oloa helpottaa kuitenkin enemmän asennonvaihtaminen, lepo ja hengittäminen supistusten aikana!

Paras lause oli artikkelin lopussa:
"Our bodies are perfectly designed to gently ease the baby out the birth canal with the least amount of stress."

Lisäksi ihana kätilön tarina luettavissa täällä. Lisäsin myös tärkeisiin sivuihin uuden aivan loistavan linkin Birth Sense.


perjantai 12. helmikuuta 2010

Kylmää kipuun...

Kätilö-ystäväni kertoi, että Turussa on hoksattu kylmän teho synnytyskipun hoidossa. Siellä laitetaan täytettävään kaulimeen vettä, kaulin pakkaseen ja sitten sillä kylmällä kaulimella kaulitaan selkää. (En tiedä kauliivatko muitakin paikkoja, esim. reisiä?) Ilmeisesti Tupperwaren muovinen kaulin, jonka voi täyttää ja sulkea korkilla, on tähän tarkoitukseen aivan loistava.

Idea kuulostaa todella hyvältä. Kylmä tekee varmaan kutaa ja kaulimella voi kaulia oikein jämäkästi vaikka alaselkää ja näin helpottaa entisestään kipua. Täytyypä pitää mielessä seuraavassa synnytyksessä, kun tuollainen kaulin sattuu löytymään keittiön kaapistakin. :)

maanantai 8. helmikuuta 2010

Viha-rakkaussuhde kirjaan...

Olen jo pitkään lukenut Sylvie Donnan kirjaa Preparing for a healthy birth. Olen lukenut sen yli viidestä sadasta sivusta vasta 130 ja olen jo nyt yhtä aikaa vihastunut ja rakastunut. Kirja on aivan loistava, mutta aika ehdoton ja "äärilaitainen". Kirjassa kyllä perustellaan sen väitteet tai muiden väiteet jotka siinä kumotaan, mutta silti vaikka siinä viitataan tutkimuksiin niin lähdetietoja ei juuri ole. Kovin ristiriitaisesti sitä siis luen.


Tänä aamuna karvoja nosti pystyyn vaihtoehtomenetelmät synnytyksessä. Kirjassa hyväksyttiin VAIN 4 vaihtoehtoista asiaa

1. Vadelmanlehtitee kolmanella raskauskolmanneksella ja synnytyksessä.
2. Homeopatinen Arnica 30 päivittäin raskauden viimeisen kuukauden ajan ehkäisemään ruhjeita.
3. Foolihapon käyttö ensimmäisellä raskauskolmanneksella ehkäisemään selkäydin vammoja.
4. Omega 3 kalaöljyn käyttö viimeisellä raskauskolmanneksella auttamaan vauvaa aivojen kehityksessä.

Kaksi ensimmäistä perusteltiin sillä, että niitä on käytetty jo niin pitkään, että ovat todettu hyviksi ja turvallisiksi. Kaksi viimeistä taas ovat viime aikaisten tutkimusten mukaan tarpeellisia ja hyödyllisiä. Muuten kaikki aromaterapia, akupunktio, tens, vyöhyketerapia, ym. olivat liian voimakkaita keinoja ja kirjan mukaan häiritsevät liikaa synnytyksen normaalia ja luonnollista kulkua.

Kirjan alku oli kyllä todella vakuuttava. Siinä puhuttiin terveellisestä synnytyksestä ja siitä kuinka kaikilla naisilla olisi siihen mahdollisuus. Siellä oli todella loistavia kommentteja mm. Michel Odentilta ja paljon kannustusta terveellisemmän synnytyksen suuntaan. Nyt taas kirjaa lukiessa tuntuu, että jaottelu on siellä hyvin musta-valkoinen. Joko synnytät terveellisesti ilman mitään lääkityksiä tai vaihtoehtoisia menetelmiä ja minimaalisella puuttumisella tai sitten et synnytä terveellisesti.

Itse ajattelen niin, että synnytyksen pitäisi saada alkaa mahdollisimman luonnollisesti ja puuttumatta, ja synnytykseen pitäisi puuttua mahdollisimman vähän. Olen siis hyvin monissa asioissa samoilla linjoilla kirjan kirjoittajan ja Michel Odentin kanssa, mutta en yhtään niin jyrkästi tai mustavalkoisesti. Minusta nykypäivän naisilla on oikeasti aivan liian huonot mahdollisuudet synnyttää tavalla joka kirjassa tuodaan esille, joten esim. tens-laitteen käyttö on täysin ymmärrettävää ja positiivinenkin asia, kun se auttaa yhä useampaa suomalaistakin naista synnyttämään vähemmillä kipulääkityksillä. Tosin kirjassa sanottiin, että tensin käyttö voi voimistaa supistuskipua loppuvaiheessa synnytystä ja lisätä sen takia kipulääkityksen tarvetta, mutta siitä ei muistaakseni ollut mitään tutkittua tietoa.

Kirjan lukeminen on minulla tosiaan vielä täysin kesken,joten saa nähdä mitä mieltä olen kirjan luettua. Vaikka ristiriitaisin ajatuksin olen välillä sitä lukenutkin, niin silti suosittelen sitä lämpimästi muillekin! :)

perjantai 5. helmikuuta 2010

Hyvä Veera ja Piia!

No nyt on Suomessakin ns. ammattidoulia! Ihanat Veera ja Piia on pistänyt pääkaupunkiseudulle pystyyn Doula palvelun. Sen sivut löytyy täältä.

Aktiivisuus sairaalasynnytyksessä

Meillä oli viime Aksyn synnytysteemaillassa aiheena aktiivisuus sairaalasynnytyksessä. Kotisynnytyksissä synnyttäjät ovat lähes automaattisesti aktiivisia, eikä heistä tule missään vaiheessa potilaita, niinkuin usein sairaalasynnytyksissä voi tulla. Siksi siis juuri sairaalasynnytykset ja aktivisuus niissä oli aiheena.

Olin kotona tehnyt pahville pari aivoriihtä, joita hyödynsin alustuksessa. Toisella puolella oli "Aktiivisuus/Passiivisuus" ja toisella "tavallisimmat riskikohdat". Jätin pahvin Napapiirille, joten ulkomuistista koitan muistella tähän ne mitä siihen laitoin. Lisään myös vähän selvennyksiä, ettei tule väärinkäsityksiä. :)

Aktiivisuus
* Alkaa jo raskausaikana
* Lähtee aktiivisesta asenteesta synnyttämistä kohtaan
* Synnyttäjä tekevä ja synnyttävä osapuoli
* On aktiivista osallistumista: mm. liikkuminen, omien toiveiden esille tuominen...
* Vaikka joutuisikin lääketiet. syystä makuutetuksi voi silti olla aktiivinen
* Käytännössä oman kehon ja vauvan auttamista!
* Ei tarkoita sitä, etteikö voisi levätä välillä ;)

Jotta synnytyksessä voi olla aktiivinen, täytyy jo raskausaikana ainakin hiukan perehtyä synnyttämiseen ja siihen missä asioissa itse voi (ja kannattaa) vaikuttaa. Aktiivinen asenne myös vaikuttaa ja synnytyksen aikana sitä on hyvä ylläpitää. Siinä kohtaa tukihenkilöt ja kätilö ovat tärkeitä.

Aktiivisessa synnytyksessä synnyttäjällä on tunne siitä, että HÄN synnyttää ja tekee - ei kätilö tai kukaan muu! Synnyttäjä osallistuu eri tavoin ja samalla auttaa omaa kehoaan synnyttämään ja vauvaa syntymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi levätä välillä. Toki saa, ja täytyykin jos siihen on tarvetta!!! Jos taas joutuu jostain lääketieteellisestä syystä makuutetuksi, niin myös silloin voi olla aktiivinen. Esim. tilanteen mukaan makuuasentokin voi olla pystympi tai jos ei muuta oikein voi niin äänenkäyttö ja ns. synnytyslaulu on hyvä vaihtoehto olla aktiivinen ja auttaa kehoa ja vauvaa.

Passiivisuus
* On potilaan rooliin asettumista
* Tekemisen kohteena olemista
* Käytännössä usein pedissä makaamista koko sairaalassa olo aika
* Jälkeen päin synnyttäjälle saattaa jäädä synnytyksestä tyhjä ja pettynyt olo, voi tuntua siltä, että kätilö synnytti mutta itse äiti ei. (Toki noin voi tuntua muustakin syystä.)

Passiivisuutta on monenlaista. Tavallisimmin synnytyksessä se on sitä, että synnyttäjä jämähtää punkkaan ja joutuu kaiken tekemisen ja erilaisten toimenpiteiden kohteeksi.
Tai sitten synnyttäjä saattaa jopa haluta, että kätilö "synnyttää hänen puolestaan".

Tavallisimmat riskikohdat
* Sairaalaan meno
* Siirtyminen synnytyssaliin
* Toimenpiteet ja puudutteet
* Ponnistusvaihe
* Kätilön (tai muiden työntekijöiden) vuoronvaihdot

Sairaalaan menoon ja synnytyssaliin siirtymiseen liittyy kaikista voimakkaammin ed. mainituista riskikohdista ympäristön muutos ja vieraat ihmiset. Synnyttäjä on synnyttäessään hyvin herkässä tilassa ja myös hormonitoiminta reagoi herkästi erilaisiin muutoksiin. Sairaala on useimmille synnyttäjille vieras ja ehkä pelottavakin paikka, joten helposti sinne mennessä ottaa potilaan roolin, johon myös sairaalan yhdistää aiemmista kokemuksista. Synnyttäjä ei kuitenkaan ole sairas, eikä synnytys sairaus. Potilaan rooliin ei siis ole tarvetta mennä missään vaiheessa.

Usein kotona synnyttäjä on päässyt "omaan juttuun" sisälle, mutta sairaalaan meno ja/tai synnytyssaliin siirtyminen voi häiritä sitä ratkaisevasti. Jopa niin, että synnytys pysähtyy joksikin aikaa. Monikaan synnytyssairaala tai synnytysvastaanotto ei ole aktiivisuuteen rohkaiseva tai kannustava, joten aktiivisuus voi olla hieman haastavaa varsinkin ensisynnyttäjälle, jolle synnytys on eri tavoin uusi ja vieras kokemus.

Ympäristö on useissa sairaaloissa myös siinä mielessä potilaan rooliin ohjaava, että sängyt ja niissä makaaminen on liian usein isossa roolissa. Esimerkkinä sairaalaan tullessa otettava sydän- ja supistuskäyrä, joka jostain ihme syystä otetaan todella monissa sairaaloissa laverilla maaten. Myös monissa synnytyssaleissa hallitsevana elementtinä on keskellä huonetta komeileva sairaalasänky.

Kolmas riskikohta liittyy erilaisiin toimenpiteisiin ja puudutteisiin. Lähinnä siksi, että ne usein tehdään sängyssä (puudutteet aina) ja kun siihen sitten käy maaten, ei välttämättä tulekaan noustua ylös. Voi olla ettei rohkene, kun ei tiedä joko saa nousta tai sitten kätilö tykkäisi makuuttaa eikä antaisi nousta sieltä (vaikka siihen ei olisi perusteita). Tukihenkilön/doulan rooli tulee taas tärkeäksi tässäkin vaiheessa. Kannattaa siis kannustaa nousemaan sieltä sängystä ylös. Epiduraalikin, jos on onnistunut hyvin, mahdollistaa liikkumisen ja pystyyn nousemisen.

Toimenpiteisiin ja puudutteisiin liittyy usein myös letkut ja piuhat, jotka saavat usein synnyttäjät passivoitumaan ja jämähtämään sänkyyn. Letkuissa ja piuhoissakin saa tavallisesti nousta ylös ja liikkua, ellei ole jotain erityistä.

Yksi kompastuskivi on ponnistusvaihe. Usein synnyttäjä voi olla siinä vaiheessa lopen uupunut ja sen takia haluton pystympään asentoon. Tai sitten synnyttäjä on laitettu ponnistamaan liian aikaisin ja väsyy turhaan (tätä tapahtuu luvattoman usein!). Itse kannustaisin nousemaan tai kääntymään vaikka tyynyjen varaan kontilleen, jos on hiukkasenkaan voimia. Pystymmässä asennossa ponnistusvaihe on yleensä selkeästi lyhyempi kuin makaavassa/puolimakaavassa asennossa (selällään, tai kyljellään), joten sitä kannattaa kokeilla!

Henkilökunnan vuoronvaihdot muodostavat riskikohdan sen vuoksi, että uusi ja vieras kätilö (tai muu henkilö) ei välttämättä olekaan yhtään sellainen, joka kannustaisi aktiivisuuteen tai jonka kanssa synnyttäjällä synkkaisi hyvin yhteen. Kannattaa muistaa, että aina on oikeus pyytää toista työntekijää jos siltä tuntuu. Isommissa yksiköissä työntekijän vaihtaminen onnistuu helpommin, pienissä voi olla haasteellisempaa kun vuorossa on vähemmän väkeä.

Tuossa siis jotain ajatuksia mitä minulle tuli mieleen ko. aiheesta. :)