*muokattu myöhemmin*
Pitkästä aikaa ehdin vähän surffailemaan synnytysjuttuja ja löysin mielenkiintoisen info-lehtisen ponnistamisen tarpeesta ja ohjatusta ponnistamisesta. Siinä luki mm. näin:
"On normaalia, että synnyttävälle naiselle, jonka vauva on valmis syntymään, tulee voimakas ponnistamisen tarve ja hän ponnistaa vauvan ulos ilman, että kukaan sanoo hänelle mitä hänen pitää tehdä.""Useiden vuosien ajan länsimaisessa kulttuurissa kätilöt, lääkärit ja sairaahoitajat ovat käyttäneet ohjattua ja valmennettua ponnistamista tai "Valsalva"-manööveriä, jossa avustaja neuvoo synnyttäjää 'Vedä syvään henkeä, pidätä hengitystä ja ponnista...'."Infolehtisessä kehoitetaan miettimään ponnistamis asiaa jo ennen synnytystä. Toki synnyttäessä täytyy aina ottaa tilanteet huomioon ja toimia sen mukaan, mutta esim. näitä asioita kannattaa miettiä ja/tai pitää mielessä:
- Onko ponnistamisen tarpeen odottamisesta jotain haittaa?
(Vapaasti suomennettuna:) Ei ole. Ohjatussa ponnistamisessa voi vauvalle tulla todennäköisemmin mahdollisesta stressistä johtuvia sydämen sykkeen vaihteluita, toisin kuin silloin kun synnyttäjä ponnistaa spontaanisti.
- Onko episiotomian tai välilihan repeämisen riski suurempi jommassa kummassa vaihtoehdossa?
(Vapaasti suomennettuna:) Synnyttäjälle, joka ponnistaa ohjatusti, tehdään todennäköisemmin episiotomia tai hän saa repeämän, kuin synnyttäjälle joka odottaa spontaania ponnistamisen tarvetta.
Ohjelehtisen lähteenä oli käytetty Bosomworth A. & Bettany-Saltikov J. tekemää tutkimusta ja artikkelia. Ohjelehtinen löytyy engl. kielisenä kokonaisuudessaan
täältä.
((Jos jollekin jäi vielä epäselväksi niin tuossa yllä olevassa jutussa tarkoitettiin spontaanilla ponnistamisen tarpeen perusteella tapahtuvalla ponnistamisella sitä, että äiti ensin odottaa että ponnistamisen tarve tulee ja ponnistaa sitten sponttaanisti kehon mukana. Ohjattu ponnistaminen saattaa alkaa jo heti kun synnyttäjä on auki 10cm vaikka ponnistamisen tarvetta ei vielä olisi ja vauva saattaisi olla tulossa vasta aika "ylhäälläkin" synnytyskanavassa.))Itseasiassa mielenkiintoista, että törmäsin tuohon lehtiseen. Olen viime aikoina lukenut sieltä ja täältä pystyasennon etuja ponnistamisessa ja tänään se tuli puheeksi myös perhekerhossa. Eräs äiti kertoi synnyttäneensä kuopuksensa sairaalan suihkussa seisaaltaan vastaanottaen itse vauvansa. Kaikki tapahtui niin nopeasti ettei kätilöt ehtineet hommaan mukaan. Tärkein juttu tässä oli se, että äiti kertoi seisaaltaan ponnistamisen huomattavasti helpommaksi ja suorastaan itsestään tapahtuvaksi verrattuna edellisen synnytyksen, sängyssä puoli-istuvassa asennossa, ponnistamiseen.
Seisaaltaan ponnistamisessa, ja pystyasennoissa muutenkin, on hyvin paljon etuja niin äitiä kuin vauvaa ajatellen. En oikein ymmärrä miksi liian monet kätilöt, eivät ota niitä faktoja kuuleviin korviinsa vaan painostavat synnyttäjänsä sänkyyn. Joka kerran kun kuulen jonkun äidin kertovan, että kätilö ei antanut nousta sängystä tai että kätilö "vannotti minua menemään heti sänkyyn jos yhtään ponnistutti" tms.! Kuka siinä silloin synnyttää ja kenen etuja ajetaan takaa? Ei ainakaan synnyttäjän.
Tästä aiheesta riittäisi kirjoittaimista vaikka koko loppuvuodeksi, mutta nyt on mentävä iltapalalle.... :)
PS. Aika usein pitkä ponnistusvaihe saattaa/voi johtua ihan siitäkin, että on alettu ponnistamaan liian aikaisin eli toisin sanoen ennen kuin kunnon ponnistamisen tarvetta on edes tullut. Vauva ei siis silloin ole ollut vielä tarpeeksi alhaalla ja synnyttäjän voimia menee hukkaan kun joutuu ponnistamaan vauvaa niin ylhäältä.
**********************
Pakko vielä lisätä tämä oiva löytö tänne. Eli:
The Midwife lehdessä ollut artikkeli
You OB (or midwife) still does WHAT? # 3 Directed pushing on luettavissa
täällä. Artikkelissa on käytetty lähteinä aiheeseen liittyviä tutkimuksia.
Siellä sanotaan mm. näin: "Even a woman who has epidural anesthesia can feel the pressure of the fetal heas when the baby is low enough in the birth canal, and can generally push effectively at that time."
Vauvan stressistä siellä sanotaan myös, että jos aiotaan ponnistaa ja synnyttäjä on synnyttänyt ennenkin ja osaa ponnistaa tehokkaasti ja nopeasti vauvan ulos niin vauvan olo helpottuu. Muussa tapauksessa vauvan stressi vain tod.näk. kasvaa. Todennäköisesti vauvan oloa helpottaa kuitenkin enemmän asennonvaihtaminen, lepo ja hengittäminen supistusten aikana!
Paras lause oli artikkelin lopussa:
"Our bodies are perfectly designed to gently ease the baby out the birth canal with the least amount of stress."
Lisäksi ihana kätilön tarina luettavissa
täällä. Lisäsin myös tärkeisiin sivuihin uuden aivan loistavan linkin
Birth Sense.