keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Synnytysvalmennus turhaa?

Satuin huomaamaan äsken Iltalehden sivuilta artikkelin "Tutkimus: Synnytykseen valmentavista tekniikoista ei merkittävää apua". Linkki siihen tässä. Olisipa mielenkiintoista lukea koko tutkimus, mutta nyt en kyllä ehdi alkaa etsimään sitä netistä tai mistään muualtakaan.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä ajatus tai väite, että valmentautuminen olisi turhaa. Olen kyllä ennenkin ollut sitä mieltä, että henkinen valmistautuminen on tärkeämpää kuin muu valmentautuminen, mutta viime aikoina se ajatus on vahvistunut entisestään. Täytyy kyllä silti sanoa, että minusta ihan konkreettinenkin valmennus on tärkeää. Tosin synnytyshetkellä ei parhaatkaan opit auta välttämättä tippaakaan jos kaikki muu on pielessä.. eli jos ei saa keneltäkään tukea ja rohkaisua, tunnelma ja kätilö on kiireinen tai jopa paniikinomainen jne.

Eli toisinpäin sanottuna jos tunnelma on hyvä, synnyttäjää rohkaistaan ja kannustetaan luottamaan itseensä ja kykyynsä synnyttää ja synnyttäjällä on turvallinen olo, niin silloin ei välttämättä tarvitse/kaipaa synnytysvalmennuksen oppeja?!

En nyt meinaa millään saada ajatuksiani tähän järkevästi, mutta lähinnä kai tarkoitan sitä, että synnytysvalmennus ei ole välttämätöntä, mutta ei myöskään todellakaan turhaa! :)

PS. Tampereen Synnytyslaulu-kurssille kaivataan vielä muutamaa osallistujaa!!! Se kurssi jos mikä on hyvä alkusysäys henkiseen valmistautumiseen ja sieltä saa sellaisia neuvoja ja vinkkejä jotka OIKEASTI auttavat synnytyksessä! :) Linkki kurssin lisätietoihin löytyy sivupalkista.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Haaste äitiysneuvoloiden terkoille

Haastoin aikaisemmin kätilöt miettimään työtapojaan ym. uudella ja luonnonmukaisemmalla tavalla. Nyt haluaisin vuorostaan haastaa äitiysneuvoloiden terveydenhoitajat.

Neuvolajärjestelmä on hieno asia, mutta sen verran on annettava palautetta, että esim. synnytystä pelkäävien hoito on ihan olematonta. Tai no. Riippuu tietysti tosi paljon siitä millanen tuuri käy terkan suhteen. Jotkut osaa auttaa ja kuunnella, mutta osa ei kyllä sitten pätkän vertaa.

Äitiysneuvolan käynnit ovat yksi tärkeimmistä kontakteista odottajiin. Siksi on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että sieltä saa laadukasta palvelua koko raskauden ajan ja vielä synnytyksen jälkeenkin. En nyt välttämättä osaa selittää tarkemmin mitä tarkoitan, mutta alla olevat kysymykset varmastikin avaa sitä enemmän.

Haastan kaikki terveydenhoitajat miettimään hetkeksi:

* Miten minä autan neuvolatyössäni odottajia valmistautumaan synnytykseen?
* Koska olen viimeksi päivittänyt tietojani esim. synnytyksiin liittyen?
* Olenko ajantasalla asiakkaideni käyttämän/käyttämien synnytyssairaalan käytännöistä?
* Otanko synnytyspelon vakavasti? Hoidanko asian siirtämällä vastuun pois itseltäni ja tekemällä lähetteen pelkopolille tai ihan vain sanomalla, että ei sitä vielä kannata miettiä?
* Millaisia perhe- ja synnytysvalmennuksia pidän? Kestääkö ne kriittisen tarkastelun vaikkapa työryhmässä tai kahdessa eri valmennuksessa käyneiden perheiden kanssa?
* Onko minulla imetysasiat hallussa ja osaanko tukea jo raskausaikana odottajaa positiiviseen imetykseen?

Näiden kysymyksien myötä toivon, että edes yksi äitiysneuvolan terveydenhoitaja innostuisi miettimään ja kehittämään omaa ammattitaitoaan ja työtapojaan. :)

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Mielikuvia

Ina Mayn kirja on kyllä avannut totaalisesti minun ajatukset, mielikuvat, mielikuvituksen ja kaiken mahdollisen liittyen synnytykseen ja syntymään. Yksi parhaimmista jutuista minkä olen kirjan myötä ns. "löytänyt" on mielikuvat synnytyksessä.

Kuva on Maija Buttersin kirjasta Väkevä hauras, 2007

Heidin ja Annin raskausaikana mielikuvat tulivat tutuiksi hypnoosivalmennuksesta ja parista kirjasta, mutta en silti oikein hoksannut niitä kunnolla. Heidin synnytyksessä kokeilin hypnoosivalmennuksesta tuttua "hiihto ylämäkeen"-mielikuvaa, mutta silloin se ei oikein tuntunut luontevalta. Annia synnyttäessä ajattelin supistusten aikana, että annan vauvan laskeutua supistuksen mukana jne.. Mutta ei siis tuon kummempia kokemuksia tai tietoja mielikuvien käytöstä tms.

Nyt sitten tosiaan tuon Ina Mayn kirjan myötä asia on saanut ihan uuden merkityksen. Mielikuvista voi olla aivan hurjan hyvää apua supistusten kanssa työskentelemiseen ja myös rentoutumiseen synnytyksen aikana.

"Vähitellen suljen maailman pois. Enää en näe enkä kuule muuta kuin pimeän meren lailla vellovat aallot vartalossani. Ne muuttuvat jatkuvasti edellistä suuremmiksi ja voimakkaammiksi. Minun mereni on myrskyinen meri, Raivotar."
Maija Butters - Väkevä hauras (LIKE 2007)

Yksi tavallisimmista mielikuvasta lienee aallot ja se kuinka ne tullessaan suurenee ja suurenee, lopulta pyyhkäisee yli ja vetäytyessään on vienyt kivun mennessään. Eli samalla tavalla kuin supistus itsekin: ensin voimistuu suurimmilleen ja sitten loppuu tauon ajaksi.

Yhdessä Ina Mayn kirjan synnytyskertomuksessa äiti kertoi mielikuvasta jossa meren aalto loiskahtaa syvälle rantaluolan sisälle ja vetäytyy sieltä taas pois. Hän ajatteli, että emätin ja kohtu on se luola, johon aalto (eli supistus) tulee täyttäen koko luolan, ja supistuksen loppuessa eli aallon vetäytyessä se vetää mukanaan vauvaa alaspäin synnytyskanavassa.

(Hitsi kun on muuten vaikea koittaa kuvailla näitä niin, että ne ymmärtää muutkin kuin minä. :))

Toinen mielikuva mikä äkkiseltään Ina Mayn kirjasta muistuu mieleen on kukka-mielikuva. "As the flower blooms, the baby is being pushed out" (Ina Mays guide to childbirth, 2003). Eli supistuksen alkaessa ja sen aikana voi ajatella, että suuri kukka puhkeaa kukoistamaan upeana ja kauniina ja samalla auttaa vauvaa laskeutumaan ja syntymään.

Sitten on mielikuva synnyttävästä delfiinistä, joka sopii hyvin vedessä olevalle synnyttäjälle. Tästä mielikuvasta kuulin ensimmäisen ystävältäni, joka on kätilö. Delfiinit on hyviä synnyttäjiä ja delfiinin uiminen aallon harjalla voi tuntua hyvältä ja helpottavalta mielikuvalta supistusten aikana.

Muita mielikuvia ei nyt tule/muistu mieleen. Ajatukset katkesi täysin jo puolessa välissä tätä kirjoitusta. :/

maanantai 18. toukokuuta 2009

Syntymän jälkeen..

Usein raskaana ollessa tulee luettua ja kuultua asioita pelkästään synnytyksen alusta vauvan syntymään, mutta ei juurikaan syntymän jälkeisiin juttuihin. Itse en ennen Heidin syntymää tiennyt juuri muuta kuin ihokontakti jutut, ensi imetys asiat ja sen, että jälkisupistuksen sattuu. Ei niistä puhuttu edes synnytysvalmennuksissa, paitsi Napapiirin Pintaa syvemmälle-valmennuksessa.

Nyt kaksi synnytystä ja monia tekstejä "viisaampana" voin antaa muutaman vinkin...

* Kirjoita synnytystoivelistaasi jos haluat jotain erityisiä juttuja sitten kun vauva on syntynyt. Esim. istukan ottaminen talteen. Minulla oli molemmissa toivelistoissa, että haluan vauvan olevan pitkään ihokontaktissa heti syntymän jälkeen. Annin toivelistassa oli vielä tarkemmin. Halusin, että tunnelma syntymän jälkeen on kiireetön ja rauhallinen, vauva on pitkään sylissä, enkä halunnut automaattisesti istukan irroituspiikkiä.

Laita halutessasi synnytystoivelistaasi toiveesi myös siinä tapauksessa, että olet joutunut sektioon. Minulla oli toiveena (suullisesti sanoin miehelle raskausaikana), että jos joudun sektioon, niin mies on koko ajan vauvan kanssa ja että haluan vauvan luokseni niin pian kuin mahdollista.

* Istukkan syntymä usein mainitaan synnytysvalmennuksissa tai synnytys-artikkeleissa, mutta silti se saattaa jäädä oudoksi ja epämääräiseksi asiaksi. Usein istukka syntyy ihan itsestään, mutta nykyään taidetaan aika usein automaattisesti pistää äidille reiteen pistos, joka nopeuttaa istukan syntymistä. (Tässäkin asiassa on synnytyssairaaloissa eroja.) Ina May sanoo kirjassaan hauskasti, että "istukan syntyminen on helppo juttu, eihän siinä ole edes luita". :) Joskus kätilö saatta auttaa istukan syntymistä painamalla mahan päältä ja se voi tuntua kurjalta ja kipeältä.

* Vauvan voi ottaa heti syntymän jälkeen masun päälle ihokontaktiin mikäli vauvalla on kaikki ok. Jos synnytys on sujunut hyvin, eikä olla odotettu erityisvauvaa, niin kätilö kyllä näkee heti vauvan synnyttyä onko kaikki ok. Tarkotan siis sitä, että minun mielestä äidillä on ja pitäisi olla oikeus ottaa oma vauvansa syliin halutessaan heti, eikä vasta sitten kun kätilö on tehnyt temppunsa. Tästä esimerkkinä Nelosen tv-synnytykset joissa kätilöt kuivaa vauvan mielestäni aika kovakouraisesti ja sitten vielä "roikottaa" vauvaa itkemässä äidin alavatsan päällä. Ja kuten yksi ystäväni hyvin sanoi, kaikilla äideillä kädet lähtee automaattisesti kohti itkevää vauvaansa, mutta palaavat sitten takaisin aivan kuin äiti epäröisi saako häntä ottaa oman vauvansa kätilöltä. :/

* Jälkisupistukset saattaa yllättää ellei niistä ole kuullut ennen synnytystä. Ne on kuitenkin ihan hyvä juttu äidin kannalta, koska ne auttaa kohtua supistumaan takaisin pienemmäksi. Imetys voi saada kohdun supistelemaan useammin/kovemmin. Usein uudelleen synnyttäjällä jälkisupistukset on hieman kovemmat kuin ensisynnyttäjällä. Sairaalassa niihin tarjotaan usein särkylääkettä, mutta niihin auttaa myös homeopatia ja hypnoosi.

Annin syntymän jälkeen minulla oli niin kovia jälkisupistuksia, että meinasin oksentaa. Mietin jo särkylääkkeen pyytämistä, mutta onneksi ne kovimmat supistukset loppuivat pian. Supistaessa mietin, että "tämä kuuluu asiaan" & "hyvä kun supistaa niin kohtu pienenee". Samalla hengitin mahdollisimman rauhallisesti ja syvään. Minulla oli käytössä myös Arnica ja hypnoosivalmennuksessa oli yhtenä osana myös tuo jälkisupistelu.

* Häpyhuulet saattaa olla synnytyksen jäljiltä tooooodella turvoksissa ja erikoiselta tuntuva "alakerta" saattaa yllättää/säikäyttää kun on ensimmäisen kerran alapesulla. Kyllä se turvotus siitä laskee ja mahdollisten tikkien aiheuttama kiristely helpottuu. Itse meinasin saada slaakin kun olin suihkussa Heidin syntymän jälkeen... megaturvotus tuli totaalisena yllätyksenä. :)

* Sektion jälkeen toiset on tosi kipeitä ja toiset taas melkein heti kohta ihan normaalissa kunnossa ilman sen kummempia kipuja tms. Myös sektion jälkeisiin kipuihin auttaa homeopatia ja raskauden aikainen hypnoosivalmennus.

Tässä muutama juttu mitä tuli äkkiseltään mieleen... :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Synnytyshuone kilpailun "voittaja"

Ihania unelmien synnytyshuoneita kaikilla! Se täytyy kyllä sanoa. Harmi vaan, että Suomessa ei ole missään sellaisia... vielä. Kumpa pian olisi!

Jos voisin, lähettäisin mielelläni kaikille osallistujille Maija Buttersin kirjan, mutta kun en voi niin joku on valittava. Varsinaista voittajaa ei ole, kun ei tällaisella asialla oikein voi (enkä halua) varsinaisesti kilpailla, mutta todella perusteellisesta vastauksesta kuvineen on mielestäni Mamma_74 ansainnut kirjan!

Laitatko yhteystietosi os. tahvo_99@hotmail.com, niin laitan kirjan postiin! :)

lauantai 16. toukokuuta 2009

Kuukauden kirja

Tämän kuun kuukauden kirjana on ollut Ina May´s Guide to childbirth. Kirjan vinkkasi minulle alunperin Aksyn ja Tampereen teemailtojen aktiivinen jäsen. :) Iso kiitos todella hyvästä kirjavinkistä.


Olen nyt lukenut kirjaa aina kun olen ehtinyt (eli siis en yhtään niin paljon kuin haluaisin) ja se on osoittaunut todella ihanaksi ja mielenkiintoiseksi. Kirjan ensimmäinen osa on pelkästään synnytyskertomuksia ja loppuosa faktaa synnytyksen luonnonmukaisesta kulusta ym. En ole mikään huippu englanninkielessä, mutta silti kirjan lukeminen onnistuu, kun se on niin helppolukuista englantia. Tosin synnytys-sanasto oli aluksi outoa, mutta nopeasti ne oppi siinä lukiessa.

Kirjan kirjoittaja Ina May on kätilö, joka on ollut todella monessa kotisynnytyksessä mukana. Ina Mayn ja hänen kollegoidensa lempeä ja luonnollinen suhtautuminen synnyttäjään ja syntymään huokuu kirjasta selvästi. Synnytyskertomukset ovat synnyttäneiden äitien kirjoittamia ja ihanan voimaannuttavia, vaikka niissä on synnytyksien kurjatkin puolet ja tapahtumat kerrottuna. :)

Voin kyllä lämpimästi suositella kirjaa, ja niinkuin kirjaa minullekin suositellut henkilö sanoi: jos haluat lukea vain yhden kirjan - lue tämä!

PS. "Unelmiesi synnytyshuone"-kilpailu loppuu huomenna.. vielä ehdit kertoa omasta unelmien synnytyshuoneestasi. :)

torstai 14. toukokuuta 2009

Inspiraatio

Sain tänään hirmu inspiraation ja tein valmiiksi ensi syksyn Aksyn teemailta aiheet. Samalla innolla tuli muutama aihe ensi vuodellekin. :) Kiitos Katille, jolta sain alkusysäyksen tähän kaikkeen.. :D Odotan innolla ensi syksyä ja uusia keskusteluiltoja. Tekisi mieli laittaa jo tähän ne aiheet, mutta varmistan ne vielä Katilla, joten jos sitten vasta laitan ne tännekin nähtäville. :)

Nyt lauantaina 16.5. on Tampereen Napapiirillä odotus- ja vauva-ajantarvike kirppis (klo 10-13). Klo 10.30 pidän Katin kanssa synnytysinfon, jossa Kati kertoo pari synnytysjuttua ja samalla kerrotaan Napapiirin toiminnasta odottajille. Näin etukäteen se meidän suunnitelma kuulostaa niin kivalta, että odotan sitäkin innolla. :)

Minulla on oma pöytä tuolla kirppiksellä ja olen laitellut vanhoja odotusvaatteita ym. valmiiksi. Aika haikein mielin olen niitä vaatteita viikkaillut. Yhdet housut ja yksi hame on ihan pakko jättää jemmaan. Niistä en raaski luopua! :)

Tämmöisiä tänään.. :)

PS. Osallistukaahan synnytyshuone kilpailuun! Vielä ehtii... :)

tiistai 12. toukokuuta 2009

Kotisynnytys dokumentti

Eilen tuli FST:ltä tosi kiva kotisynnytys dokumentti Yhdysvalloista. Jos dokumentti jäi näkemättä, niin käyhän täällä. Sieltä löytyy dokumentista traileri ja sitä kautta voi myös ostaa DVD:n itselleen.

Itse tykkäsin dokumentista kovasti. Oli ihana nähdä kolme täysin erilaista kotisynnytystä ihan alkuvalmisteluista jopa yhden vauvan nimenantoon asti. Ainoa kohta jossa jännitti, oli se kun yksi vauva syntyi täysin velttona eikä odotusten mukaan parkaissutkaan heti. Kätilö toimi kuitenkin ripeästi ja äitiä panikoimatta. Sanoi jopa minusta aika kivasti, että "tämä vauva ei pidä kiirettä" tai jotain sinne päin. :) Se myös oli jotenkin ihanaa, kun kätilö sanoi äidille että juttele vauvalle. Siinä se kätilö sitten hieroi vauvaa pyyhkeellä ja äiti silitteli ja jutteli. Onneksi vauva virkosi ja tulihan se huutokin sieltä. Mietin vain, että jos olisi oltu sairaalassa, niin vauva olisi varmasti viety heti pois ja jätetty äiti ja mahd. tukihenkilö paniikissa odottamaan.

PS. Löysin myös uuden kivan linkin, jossa oli mm. doulalle tarpeellisia tavaroita myynnissä: http://www.birthbalance.com/home.asp . Se löytyy myös jatkossa tuolta reunan luettelosta.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Järkyttävää ja surullista!

Tammisaaren synnytysosasto on jälleen lakkautusuhan alla! Uskomatonta. Vastahan tästä samasta asiasta taisteltiin ja Tammisaari sai jäädä. Nyt se on uudelleen nuijan alla. :(

Ks. linkki BEVARA EKENÄS BB !

Tammisaaren sairaalasta kirjoitetaan nettiadressissa näin:

"Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytysosasto Tammisaaressa kuuluu maamme esimerkillisimpiin synnytysosastoihin yksilöllisen synnytyskulttuurin edistäjänä ja edelläkävijänä. Tammisaaren synnytysosastolle on myös myönnetty Suomessa ensimmäisenä Maailman terveysjärjestön WHO:n vauvamyönteisyyssertifikaatti. Tunnustus perustuu WHO:n ja Unicefin alla toimivaan Baby Friendly Initiative -ohjelmaan, jossa keskeisenä pidetään mm. imetyksen suojelemista, tukemista ja edistämistä."

Ei siis mikään turha paikka todellakaan! Eikä tässä mielestäni ole kyse nyt pelkästään Tammisaaresta, vaan ylipäänsä kaikista Suomen pienistä synnytysairaaloista/-yksiköistä. Niitä ollaan yksitellen sulkemassa ja synnytykset halutaan siirtää vähin äänin isoihin massalaitoksiin, joissa luonnonmukaisuus ja perhelähtöisyys on aika kaukana. Jo nyt isot sairaalat pullistelevat synnyttäjistä ja henkilökunta on vedetty minimiin. Tätäkö me todella haluamme?

Tämä menee koko ajan hullummaksi. Synnytysmatkat pitenee, synnytykset teknistyy, kätilöiden ammattitaitoon ei luoteta (kun esim. lastenlääkäritkin puuttuu synnytyksiin pyytämättä), äidin kehoon ja luontaiseen voimaan ei luoteta eikä sille anneta mahdollisuutta, kätilöt "hoitaa" synnytyksiä keskusvalvomosta monitoreja seuraten, jne..

Tämä kuulostaa jo niin pahalta, että voiko tämä olla edes totta? Onko oikeasti kohta vain kaksi vaihtoehtoa -> tekninen ja sairaalalähtöinen synnytys isossa sairaalassa tai rauhallinen ja turvallinen kotisynnytys (niille jotka sen voivat kriteerien puolesta valita)?

Miksi Suomeen ei voida jättää ja LISÄTÄ välimuotoja?
- Pieniä perhelähtöisiä synnytyssairaaloita niinkuin esim. Tammisaari ja Vammala
- Haikaranpesä tyyppisiä synnytysyksiköitä sairaalojen yhteyteen
- Birth centereitä, joita on jo muualla Euroopassa

Nyt jos koska tuntuu olevan aika nousta osoittamaan mieltä synnytyskulttuurin muuttamisen puolesta! Jos synnytysasiat eivät tässä kohtaa tunnu ajankohtaisilta, niin miettikääpä lapsianne tai lastenlapsianne ja sitä millaisessa synnytyskulttuurissa he pääsevät/joutuvat synnyttämään!

************

Nettiadressin Tammisaaren säilyttämiseksi voi allekirjoittaa täällä!

Tammisaaren säilyttämisen puolesta järjestetään myös mielenosoitus Helsingissä ma 25.5.09 klo 17 Eduskuntatalon portailla.

Menkäähän kaikki kynnelle kykenevät ilmaisemaan mielipiteenne lakkautusuhasta ja samalla myös näyttämään, että synnytyspaikalla on väliä! Harmi, kun itse en pääse paikalle.

Facebookissa on oma ryhmä Tammisaaren asiaan liittyen: Bevara Ekenäs BB!!!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kilpailu: Unelmiesi synnytyshuone

Pistänpä pystyyn pienen "kilpailun": Millainen on unelmiesi synnytyshuone?

Kuvaile (tai laita vaikkapa linkki kuvaan jos on) kommentti-laatikkoon oma unelmien synnytyshuoneesi. Valitsen vastausten joukosta "voittajan", joka saa palkinnoksi Maija Buttersin Väkevä hauras-kirjan.

Kuvassa yhden birthcenterin synnytyshuone.
Kuva lainattu täältä: http://www.themomcrowd.com/why-i-chose-a-birth-center-for-my-delivery

Kilpailu päättyy tasan viikon päästä eli sunnuntaina 17.5. klo 23:00.

PS. Minun unelmieni synnytyshuoneessa on:
- tilaa, valoa ja harmonisuutta ja se on nopeasti muutettavissa tunnelmalliseksi ja hämäräksi synnytyspesäksi
- iso matala parisänky
- ihana ja tilava allas
- pieni sauna
- paljon tyynyjä ja/tai säkkituoli
- jumppapallo, keinutuoli & synnytysjakkara
- mahdollisuus päästä ovesta pihalle (kävelemään ja haukkaamaan happea)

Uusia synnytysvideo löytöjä

Löysin ihania synnytysvideoita... Vielä en ehtinyt katsoa kuin pari, joista tämä on ihanin!

Kuva on kirjasta Äidin karkkipäivä
Kirj. Tittamari Marttinen, kuv. Virpi Talvitie

Lisää videoita ja vähän muutakin :) löytyy osoitteesta: http://www.pregnancybirthandbabies.com/birthvideo.htm .

*muok 24.10.2014*
Lisää upeita synnytyksiä:

Kolmannen lapsen syntymä


Liikuttava sairaalasynnytys

30 luonnollista synnytystä, joilla voi valmistaa lasta kotisynnytykseen

perjantai 8. toukokuuta 2009

Syntymän ihme

Sain kaveriltani lainaan kätilö Aila Porkan kirjoittaman kirjan "Syntymä". En ole sitä vielä ehtinyt juuri muuta kuin selailemaan aina silloin tällöin ja silti se on herättänyt minussa hurjasti ajatuksia. :) Aila Porkka työskenteli kätilön vuosina 1957-1994. (Kirja on julkaistu vuonna 2004.)


Heti kirjan alussa on teksti, joka minun on ihan pakko kirjoittaa tänne.

"Kiitokseksi Suomen Kätilöliitolle, joka urheasti taisteli äitien ja perheiden puolesta. Kätilöliitto ei ollut vain etujärjestö, vaan on ollut kehittämässä äitiyshuoltoa ja kätilökoulutusta. Kätilöliitto joutui taistelemaan jopa kätilö-ammattinimikkeen puolesta. Aikana, jolloin raskaudesta ja synnytyksestä yritettiin tehdä sairaus, hoitajienkin olisi tullut olla erikoissairaanhoitajia, ei kätilöitä."

"Tiedoksi nuoremmille ja tuleville sukupolville siitä "kivuliaasta synnytyksestä", jota äitiyshuolto ja synnytysten hoito on kokenut matkalla tähän päivään. Näen nykyisyyden kohtalaisen hyvänä ja turvallisena. Teknii
kka on tullut jäädäkseen, mutta se on apuna, ei pääasiana. Luonnollisuudelle ja luonnonmukaisuudelle tosin tulisi antaa tilaa, mahdollisuutta vieläkin enemmän."
Aila Porkka - Syntymä.

(Suomen kätilöliitto ry (alunperin Suomen kätilöyhdistysten keskusliitto) perustettiin vuonna 1919.)

Minulla on sellainen tunne, että tämän päivän kätilöliitto ei kovin ponnekkaasti aja äitien ja perheiden asiaa. En tiedä ajavatko omien jäsentensäkään, ainakaan kentältä kuuluneet uutiset ei kuulosta siltä. :/ Toivoisin kovasti, että kätilöliitto olisi nykyistä aktiivisempi ja äänekkäämmin perheiden ja synnyttäjien puolella. Jo ihan siinä asiassa, että synnytys ja lapsivuodeosastoilla olisi tarpeeksi henkilökuntaa töissä!

Tuo Ailan ajatus siitä, että tekniikka on apuna - ei pääasiana, on se mitä itsekin tykkään ajatella. Harmi, ettei se niin tunnu aina olevan. Tekniikka tuntuu vievän entistä enemmän tilaa tuolta luonnonmukaisuudelta, mitä Ailakin sanoi. :( Surullista, koska olen aivan 100% varma siitä, että mitä enemmän synnytyksessä on tekniikkaa - sitä todennäköisemmin synnytys ei ole äidille niin mieluinen ja voimaannuttava kokemus mitä se voisi kaikessa luonnomukaisuudessaan olla!

Kuva on kirjasta Äidin karkkipäivä.
Kirj. Tittamari Marttinen, kuv. Virpi Talvitie.

Ailan kirjassa on moniakin asioita mitkä pistää miettimään pintaa syvemmälle. Yksi niistä on SYNTYMÄ. Ailan mukaan se on "syntymistä äidiksi, isäksi, isoveljeksi ja sisareksi, perheeksi ja kätilöksi lapsen syntymän lisäksi". Usein sitä urautuu miettimään synnytystä fysiologian tms. kannalta, mutta ei välttämättä tule ajatelleeksi syntymän ihmeellisyyttä ja sen moniulottuvuutta. Syntymän upeutta ja herkkyyttä lisää juuri tuo asia - siinä syntyy uusi ihminen ja samalla monta muuta uutta roolia vauvan lähipiirille (äiti, mummo, sisarus, eno/setä, serkku, jne...).

Pelastusrengas

Vauva sukumme toimia jatkaa,
vauvamme aloittaa aikamatkaa,
pieni asuu perheessä tässä,
täysillä kiinni on elämässä.

- Tittamari Marttinen -

Vauvan syntyminen on hieno ja ainutlaatuinen hetki. Sitä pitäisi vaalia entistä enemmän perhelähtöisenä ja rauhallisena tapahtumana, jossa pääroolissa on äiti ja vauva. Kotisynnytyksissä (ja joissain sairaalasynnytyksissäkin) on usein ympäristö ja tunnelma kohdallaan. Ympärillä on rauhallinen ja turvallinen paikka ja tukihenkilöt, ja usein myös lämmin, hieman hämärä ja hiljainen. Sellaiseen paikkaan ja äidin syliin on vauvan varmasti hyvä päättää rankka matka kohdusta maailmaan.

"Maanantaina masua mairittelen, maanittelen,
tiistaina tuttua tulijaa taputtelen,
keskiviikkona kasvavaa kehun ja keinuttelen,
torstaina tervetulleeksi toivottelen,
perjantaina - pitäkää peukkuja!
pinnistelen, ponnistelen,
lauantaina lepäilen, lempeästi lauleskelen,
sunnuntaina sievästi supistelen,
syntynyttä sylissä suukottelen."

- Tittamari Marttinen -

Kuva on kirjasta Äidin karkkipäivä.
Kirj. Tittamari Marttinen, kuv. Virpi Talvitie.

torstai 7. toukokuuta 2009

Doula-koulutus

Olen kysellyt kunnollisen doula-koulutuksen perään ja laitoinkin eilen illalla sähköpostia asiasta yhdelle henkilölle. Luin äsken mailit ja siellä odottikin jo vastaus -MIELUINEN SELLAINEN. Suomeen ollaan järjestämässä virallinen DONA- doulakoulutus! Aivan mahtavaa! Odotan kurssia innolla ja toivon vain, että ajankohta ja hinta ovat sellaiset, että pystyn osallistumaan. Teen kyllä kaikkeni, että sinne pääsen. :)


Olen usein miettinyt miten Suomessa saisi tuota doulan käyttöä luonnollisemmaksi ja hyväksytymmäksi asiaksi synnytyssairaaloissa. Esimerkiksi Taysin nettivalmennuksessa sanotaan, että synnyttäjällä saa olla vain yksi tukihenkilö mukana. Perusteluina tälle on ahtaat tilat ja halutaan pitää synnytys intiiminä tapahtumana. Tosin Taysiin saa kyllä isän lisäksi doulan synnytykseen mukaan, mutta sitä varten täytyy sinne olla erikseen yhteydessä.

No miksi doula sitten pitäisi halutessaan saada synnytykseen mukaan? Syitä on monia, mutta ihan alkuun muutama...
Kun doula on mukana synnytyksessä:
* Synnytys on yleensä nopeampi ja tarvitaan vähemmän toimenpiteitä.
* Vähentää negatiivisiä tunteita synnytyskokemukseen liittyen.
* Vähentää äidin tarvetta lääkkeelliseen kivunlievitykseen.
* Vähentää mm. imukuppisynnytyksen ja keisarinleikkauksen tarvetta.
* Usein myös lisää isän aktiivisuutta äidin tukemiseksi.

Lisää hyviä syitä yllä olevien lisäksi löytyy DONA Internationalin-sivuilta. Linkki sivuille on myös tuolla "tärkeät sivut" kohdassa. Lisätietoja koulutuksesta kunhan tiedän enemmän. :)

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kätilöntorvi

Ostin itselleni eilisestä Kotisynnytys-teemaillasta Kari Kaarlaksen tekemän kätilöntorven! Se on ihana! Nyt kun vielä pääsisi testaamaan sitä jonkun kaverin tai tutun vauvamahan kanssa. :)


Kätilöntorvella voi kuunnella vauvan sydänääniä raskausaikana (rv18-) ja synnytyksessä. Nykyään monetkaan kätilöt eivät välttämättä osaa torvea käyttää, mutta ennen jokainen kätilö osasi sen taidon. Tänä päivänä teknologia on korvannut torven, mutta itse olen sitä mieltä, että edelleen jokaisen kätilön täytyis osata kuunnella torvella ja oikeasti myös käyttääkin sitä. Nimittäin torvella kuunteluun harjaantuneet osaavat kuulemansa perusteella tulkita myös vauvan vointia kohdussa, usein vielä jopa luotettavammin kuin kone. Minusta siis kätilöiden kannattaisi pitää taitoa yllä ja myös hyödyntää sitä teknologian rinnalla!

Täällä kätilön torvesta luki näin: "The Pinard Horn fetoscope was developed in France by Dr. Pinard in the early to mid-1800’s. Many midwives like to use the Pinard horn because they feel that it brings them physically closer to the women they are caring for. Today many mothers and caregivers find that using a Pinard horn is a more hands-on way to check the heart tones of their baby."

Täällä on myös kuva kätilöntorvesta ja pari lausetta siitä.

Äkkiseltään en löytänyt mistään ohjeita kätilöntorven käyttämiseen. Tietäisikö kukaan linkkiä tms. josta ohjeita voisi löytää?

tiistai 5. toukokuuta 2009

Haaste kätilöille

Olen usein itsekseni miettinyt ja myös muiden kanssa keskustellut siitä miksi äideillä on usein tunne, että synnyttämään täytyy mennä valmiina PITÄMÄÄN PUOLIAAN. Syitä on varmasti paljon. Esim.
- valta synnytyksessä on siirtynyt sairaaloille ja kätilöille synnyttäjän sijaan
- synnytysten hoito vaihtelee paljon eri kätilöiden ja myös sairaaloiden kesken
- monilla synnyttäjillä on kokemus siitä ettei hänen toiveitaan ole kuunneltu tai hänet on dissattu synnytyksen aikana
jne..

Mielestäni synnytyskulttuurin pitäisi olla sellainen, että synnyttäjä on oikeasti ja aidosti pääroolissa ja aktiivisena synnyttäjänä. Hän tietää parhaiten oman kroppansa, kipunsa ja tapansa synnyttää kunhan hänelle annetaan siihen mahdollisuus ja rohkaistaan siihen. Ammattitaitoinen kätilö osaakin toimia näin ja antaa äidille tilaa synnyttää ilman turhia puuttumisia.

Kuva on Botticelli Sandron maalauksesta The Birth of Venus.
(Kuva on lainattu täältä.)


Haluaisinkin nyt kansainvälisen kätilöiden päivän kunniaksi haastaa kaikki kätilöt laajentamaan ammattitaitoaan ja avartamaan kätilötyötään entistä perhe- ja synnyttäjälähtöisemmäksi ja luonnonmukaisemmaksi. Heitä vanhat rutiinisi syrjään ja kokeile uusia tapoja suhtautua synnyttäjään ja uudenlaista näkökulmaa synnytyksessä auttamiseen.

Synnyttäjiäkin usein kehotetaan menemään synnyttämään avoimin mielin. Minäpä kehoitan nyt hyvässä hengessä kaikkia kätilöitä hoitamaan synnytyksiä avoimin mielin! Saman haasteen lähetän myös muille synnytyshenkilökunnan jäsenille.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Kotisynnytys pohdintoja

Olimme tänään anoppilassa kylässä ja ihanassa vanhassa keinutuolissa Annin kanssa keinutellessa tuli mieleen, että olisipa täällä kiva synnyttää. Voisi istuskella siinä elämää nähneessä keinutuolissa, nauttia lämpimästä takkatulesta, kellua olohuoneeseen tai isoon pesuhuoneeseen laAitetussa altaassa, rentoutua saunassa jne... Anoppi ja appi asuu omakotitalossa ja ollaan paljon oltu heillä, joten siinä mielessä talo on tuttu ja tuntuu kotoisalta. Enpä vain tiedä mitä anoppi, appi ja miehen veli sanoisi moiseen, kun kysyisin lupaa siellä synnyttämiseen. :D Heh..

Täällä meidän omassa kodissa en osaa kuvitella synnyttäväni. En vain jotenkin osaa kuvitella kotisynnytystä ja sen lempeää tunnelmaa tänne meidän kerrostalo asuntoon.

Ai niin. Siis enhän minä edes ole raskaana ja silti tällaisia mietin. :) Tämä kotisynnytyspohdinta on siinäkin mielessä vähän uutta, kun en ole ennen ajatellut että synnyttäisin kotona. On se kyllä käväissyt aina silloin tällöin mielessä, mutta ei silti ole tuntunut todelliselta vaihtoehdolta. Vaikka nyt kyllä tuli juuri mieleen, että olen leikilläni äidiltäni jo aikaisemmin "varannut" isäni syntymäkodin "yhtä synnytystä varten". :) Tosin lapsuudenkotini ei tule oikeasti kysymykseen ihan käytännön syistä, mutta suhtaudun silti kotisynnytysvaihtoehtoon vakavammin kuin ennen. :)

Ylihuomenna on Aksyn teemailta Tampereen Napapiirillä klo 18 ja aiheena on kotisynnytys. Paikalle tulee myös kotilo Kari Kaarlas ja avustaja Tuulikki Mäkeläinen. :) Odotan iltaa innolla.. täytyy vain toivoa, ettei se pahenna minun vauvakuumetta entisestään. ;D