keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Sisäistä voimaa ja luottamusta

Monelta eri taholta olen saanut kuulla ja lukea enenevässä määrin naiseuteen ja äitiyteen liittyvien asioiden ongelmista. Tarkoitan lähinnä raskaana olemista ja synnyttämistä, äitiyteen kasvamista ja naiseutta äidiksi tulon jälkeen. Joka puolelta tulee samaa viestiä: yhä useampi nainen on eksyksissä.

(Kuva on Tittamari Marttisen kirjoittamasta kirjasta: Äidin karkkipäivä, jonka on kuvittanut Virpi Talvitie.)

Moni nainen on kadottanut kosketuksen omaan itseensä ja sitä kautta myös esimerkiksi raskaana oleminen ja synnytys saattavat tuntua pelottavilta ja vierailta. Oma sisäinen voima, oman kehon viestien kuunteleminen, oman kehon tunteminen ja omaan kehoon ja vaistoon luottaminen tuntuu vaativan entistä enemmän työstämistä naisilta.

Naisen keho on upea! Se on luotu kantamaan vauvaa ja synnyttämään. Jo pelkästään lantio on erilainen miesten lantioon verrattuna. Synnytys on luonnollinen tapahtuma, jonka keho osaa hoitaa ison ja vahvan kohtulihaksen, uskomattoman tarkan ja monipuolisen sisäerityksen ym. tärkeiden elinten ja alueiden avulla. Keho saattaa tarvita joskus pienen tönäisyn oikeaan suuntaan, mutta silloinkaan sen ei välttämättä tarvitse olla mikään iso asia. Ihan vaikkapa lämminhalaus ja kannustavat sanat, jotka saavat äidin rentoutumaan ja sitä kautta hormonitoiminnan tehostumaan ja synnytyksen edistymään.

Omaa sisäistä voimaa ja luottamusta omaan kehoon voi etsiä itsetutkiskelun kautta, matrojen ja mielikuva/meditaatioharjoitusten avulla, rentoutumalla, lukemalla synnytyksen luonnollisesta kulusta, vertaistukirymistä (esim. Aksyn teemaillat), hypnoosivalmennuksella ja vaikkapa synnytystaiteen avulla. Esimerkiksi tuosta synnytystaiteesta voi lukea kuukauden kirjasta Birthing from within. Se on aika helppo lukuinen kirja. Tai googlaamalla mandalan-piirtämisjuttuja.

Usein traumaattisen synnytyksen tai vaikkapa jonkun seksuaalisuuteen liittyvän trauman takia luottamus omaan kehoon tai naiseus voi olla hukassa. Siihen voi hakea apua edellisten lisäksi vaikkapa neuvolapsykologilta, suggestoterapiasta, seksuaali- ja parisuhdeterapeutilta, pelkopolilta tai synnytyspelko -vertaistukiryhmästä. Tosin viimeksi mainittuja on tällä hetkellä vain Tampereella ja ehkä Turussa (siitä en ole varma).

Omaa äitiyteen kasvua ja naiseutta voi myös elvyttää ja parantaa rakastamalla itseä, pitämällä itsestään hyvää huolta ja hellimällä itseään. Oman ajan ottaminen ja itseensä keskittyminen ei ole itsestään selvyys tässä hektisessä maailmassa, varsinkin jos on lapsia jo ennestään.

Ole kerrankin kaikessa rauhassa saunassa ja/tai suihkussa. Laita vaikka kynttilöitä palamaan ja hoida itseäsi saunan lämmöllä ja valuvalla vedellä. Nauti omasta kehosta ja jos olet raskaana niin muuttuvasta kehostasi ja sisälläsi kasvavasta vauvasta. Anna itsellesi aikaa - aikaa olla itsesi kanssa!

Tai sitten voit ottaa paperia ja värikyniä/vesivärejä ja piirtää. Voit miettiä vaikkapa
- naisena olemista
- naiseksi kasvua
- äitiyttä
- äitiyteen kasvamista juuri tälle lapselle
- haavetta vanhemmuudesta
- pelkoja ja huolia (jotka haluat piirroksen myötä poistaa myös mielestä)
- tulevaa vauvaa
tai ihan mitä haluat, ja sitten annat vain mennä... Annat kynän/siveltimen liidellä paperilla juuri niin miten sinusta sillä hetkellä tuntuu. Piirtää ei siis tarvitse osata. Piirrokset kannattaa säilyttää. Vaikka et haluaisi tutkiskella niitä nyt, niin myöhemmin ne voivat osoittautua erittäin antoisiksi ja ihaniksi muistoiksi.

Loppuun vielä Pam Englandin ja Rob Horowitzin Birthing from within kirjasta pieni pätkä, joka kuvaa hyvin myös sen mitä itse haen takaa, vaikka en sitä välttämättä osaa auki kirjoittakaan.

"Through soul-searching
and listening more deeply
to the women I was working with,
I finally understood that women
have to prepare for birth
in their heart and soul,
not their head.
And that giving birth is somethgins a woman does
in her body,
not in her head."

- Pam England -

Onnea löytöretkelle omaan itseesi!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Synnytyslaulusta

Uusimmissa Kaksplus ja 9 kuukautta -lehdissä on artikkelit Synnytyslaulusta ja Hilkka-Liisa Vuoresta. Kannattaa lukea, varsinkin jos ei ole aiemmin tutustunut synnytyslauluun ja/tai äänenkäyttöön synnytyksessä ja raskauden aikana.

(Kuva: Ann-Marie Brentenstein, lainattu Hilkka-Liisan luvalla)

Hilkka-Liisan vetämiä synnytyslaulu-kursseja on syksyllä mm. Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella (la 5.12.). Tampereen kurssipäivästä sovin juuri Hilkka-Liisan kanssa, joten kellonajat ym. on vielä auki. Jos kiinnostaa, niin minulta voi kysyä lisätietoja ja myös ilmoittautua kurssille. Lisätietoja löytyy Hilkka-Liisan sivuilta ja sitä on tulossa myöhemmin myös tänne, Napiksen sivuille kuin Facebookiinkin. :)

Synnytyslaulusta voi lukea Hilkka-Liisan sivuilta tai sitten minun aiemmista bloggauksista, jotka löytyy helpoiten sivun oikean reunan alaosasta "tunniste"-osiosta otsikolla synnytyslaulu. :)

lauantai 19. syyskuuta 2009

"Stan-laitteen käyttö on turvallista"

Tämän aamuisessa Aamulehdessä oli mielipide kirjoitus stan-laitteesta. Klikkaa kuvaa, niin kirjoitus on luettavissa.


Kun en ole alan ammattilainen, niin ihan täysin en osaa ottaa asiaan kantaa, mutta jonkinlainen mielipide asiaan löytyy. Nykytekniikka on ihan hyvä apu kätilön työssä, mikäli se tosiaan on täysin turvallista. Kuitenkin se mielikuva minkä olen joistain nykypäivän kätilöistä saanut ympäri Suomea, kertoo siitä että liian useat kätilöt ovat hukanneet synnytyksen luonnollisuuden, luottavat liikaa koneisiin eikä heidän ammattillinen varmuus ole kovin kummoinen.

Siksi minua hirvittää lisääntyvä tekniikka ja sillä tavalla puuttuminen ja synnyttäjän häiritseminen kaikilla vempaimilla, joiden tulosten tulkinnoissa on valtavasti haastetta ja liian usein myös puutteita. Toki niinkuin sanoin, lisäapuna tekniikka on ihan ok, mutta helposti sitten unohdetaan kaikkien niiden laitteiden keskellä, että synnytys sujuu ja on "hoidettavissa" turvallisesti yleensä ilman laitteistojen kavalkaadia ja synnyttäjän piuhoittamista sänkyyn!

tiistai 8. syyskuuta 2009

Ponnista, ponnista!

"Loma" alkaa olla ohi ja arki pikku hiljaa käynnistymässä. Jo pitkään on tehnyt mieli kirjoittaa ponnistusvaiheen jutuista, mutta vasta nyt on siihen hiemaan aikaa ja keskittymistä.

Ponnistaminen ja ponnistusvaihe on kiehtova. Siinä synnytys lähenee loppuaan ja vauvan syntymä, loppuhuipentuma, on ihan lähellä. Ponnistaminen voi olla helpoittavaa ja hienoa tai kamalinta maailmassa, se siis on hyvin yksilöllistä ja riippuu myös tilanteesta. Ponnistusvaiheessa omalla aktiivisuudella on suuri merkitys. Esimerkiksi mitä pystympi asento on, sitä paremmin painovoima auttaa vauvaa ja synnyttäjää.

Ponnistusasentoja on monenlaisia ja ponnistusvaiheen aikana asentoja voi kokeilla ja vaihtaa. Kannattaa kuunnella omaa vaistoa ja tuntemuksia. Kannattaa olla siinä asennossa missä on hyvä ponnistaa ja mikä tuntuu itsestä luontevalta. Hyvä ponnistusasento on minusta sellainen, joka
- helpottaa vauvan kulkua synnytyskanavassa
- hyödyntää painovoimaa
- on synnyttäjästä hyvä

Aila Miettinen-Jaakkolan kirjassa Nainen naiselle on lopussa hyvät kaaviot makuuasennon haitoista ja pystyasennon eduista. Kannattaa ehdottamasti katsoa! Esimerkkinä muutama pystymmän ponnistusasennon etu:
- synnytys paremmin äidin omassa hallinnassa
- kipu vähäisempi
- äidin työntövoima suurempi
- supistukset harvempia, voimakkaampia ja tehokkaampia
- lääkityksen tarve pienempi
- vähäisempi tarve toimenpiteisiin
jne jne... (Nämä siis Ailan kirjasta.)

Hyviä, synnytystä edistäviä ja ponnistamista helpottavia asentoja on esim. ponnistaminen kyykyssä, jakkaralla, kontillaan, seisaaltaan, polviseisonnassa, ns. korkeassa polviseisonnassa, jne. Eri asentoja on todella paljon erilaisia ja asentoja on helppo vaihtaa, varsinkin vedessä.

Esimerkiksi jos ei jaksa enää olla kontillaan, voi ottaa eteen tueksi jumppapallon/säkkituolin/tukihenkilön istumaan tuolille ja nojata häneen, tai voi vaihtaa polviseisontaan ja ottaa tukea tukihenkilöstä tai ylösnostetusta sängynpäädystä. Konttausasennosta on helppo vaihtaa tukihenkilön avulla myös kyykkyyn tai vaikka jakkaralle. Kaiken kaikkiaan asentoja on helpompi vaihtaa tukevalla isolla ja matalalla sängyllä ja lattialla vaikkapa jumppamaton päällä, kuin yläilmoihin nostetussa kapeassa sairaalasängyssä.

Kontillaan vedessä

Puoli-istuva asento on muuten aika suhteellinen käsite. Samoin kuin kylkiasento, joka muuten on parempi kuin tuo puoli-istuva, jos ajattelee vaikkapa häntäluun joustamista ja välilihaan kohdistuvaan painetta ja venymistä. Tiedän, että selinmakuulla toinen jalka koukussa ja ihan lievästi sängynpäätyä kohotettuna ponnistaneen äidin asento oli kätilöiden mielestä puoli-istuva kylkiasento.

Ponnistusasennoista löytyy kuvia kun googlaa vaikka birthing positions. Myös Bebesin sivuilla on kauniita kuvia eri ponnistusasennoista. Tässä linkki niihin. Täällä taas oli sivun alareunassa (toiseksi viimeinen kuva) ponnistusasento jota en olekaan ennen missään kuvissa nähnyt.

Muutaman vinkin haluaisin antaa käymieni keskustelujen muiden synnyttäneiden ja joidenkin kätilöiden kanssa, ja lukemieni tekstien perusteella:

1. Odota rauhassa!
Ei kannata alkaa ponnistamaan liian aikaisin. Joskus kätilökin saattaa olla hosuvaa sorttia ja antaa luvan alkaa ponnistelemaan jo ennen kuin kohdunsuu on täysin auki tai vauva laskeutunut tarpeeksi alas. Jos alkaa ponnistamaan liian aikaisin, siinä vain suotta väsyttää itsensä, kohtunsa ja myös vauvankin.
Kannattaa siis odottaa ponnistamisen tarpeen tunnetta, tai jos olet tuhdisti puudutettuna niin varmistaa kätilöltä, että vauva on varmasti tarpeeksi alhaalla.

2. Mene rohkeasti siihen asentoon mihin vaistosi sanoo!
Synnyttäjä ei hakeudu asentoon, joka olisi haitallinen, joten sitä ei tarvitse pelätä. Yleensä synnyttäjät hakeutuvat luontaisesti pystympään asentoon ja monet vierastavat sängyssä ponnistamista puoli-istuvassa tai makaavassa asennossa jo ennen synnytystäkin. Vaikka olisit puudutettu, niin mikäli se ei ole vetänyt sinua täysin jalattomaksi, niin itse puudute ei ole este sille ettetkö voisi ja saisi ponnistaa muualla kuin sängyssä (puoli-istuvassa tai makaavassa asennossa).

3. Leuka rintaan ja lantionpohjan lihakset rennoiksi!
Kun ponnistat, laita leuka rintaan. Se saa vartalosi automaattisesti parempaan asentoon syntymää ajatellen. Ponnista työntämällä vatsalihaksilla vauvaa alas päin ja yritä pitää samaan aikaan lantionpohjan lihakset rentoina. Usein kätilöt käskevät pidättämään hengitystä ja olemaan hiljaa ponnistamisen aikana, mutta valveutuneemmat kollegat tietävät että ponnistaessa saa hengittää ja käyttää hallitusti ääntä!
Matala m-kirjain ja/tai murina ovat hyviä ääniä ponnistusvaiheessa ja auttavat myös lantionpohjaa rentoutumaan.

Tässä kun aloin kirjoittamaan näitä ponnistusjuttuja, minua nauratti ensimmäinen synnytykseni lähes kolme vuotta sitten. Olin tullut synnytyssalin vessasta ja kätilö teki sisätutkimuksen seisoessani sängyn vieressä. Olin täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Kätilö kysyi haluanko mennä sängylle ja minä sanoin, että "en, olen tässä". Kätilö kysyi vielä ainakin kaksi kertaa, että "haluatko varmasti olla tässä?" ja minä vadtasin aina "joo!". En voinut kuvitellakaan, että olisin käynyt siihen sänkyyn edes puoli-istuvaan asentoon. Se tuntui täysin luonnottomalta, jo ajatuksena.

Se mikä minua nauratti kun äsken tuota tapahtunutta muistelin, oli ajatus kätilöstä, joka yrittää "hienovaraisesti" taivutella minua sänkyyn synnyttämään, jotta se olisi hänelle tuttua ja turvallista. Tokikaan en tiedä millä mielin kätilö kuunteli minun "JOO!"-vastauksia, mutta näin jälkeen päin huvittaa ajatus pienessä paniikissa olevasta kätilöstä, joka joutuukin avartamaan ammattitaitoaan seisaaltaan ponnistavalla ensisynnyttäjällä. Heidin syntymän jälkeen kuulin kätilön innoissaan puhuvan toiselle kätilölle, että "menipä hienosti, kun ensisynnyttäjä ponnisti seisaaltaan ja oli vielä avotarjontakin!". :)