keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Yhdeksän kuukautta

Olen ollut pari päivää sairaslomalla ja viettänyt aikaa elokuvia katsellen (kerrankin rauhassa ja aivoja nollaten). Yhdessä elokuvassa oli repliikki, joka vei ajatukseni raskausaikaan...

"Voimme päättää vain mitä teemme sillä ajalla joka meille annetaan." 

Yhdeksän kuukautta... alussa tuntuu ikuisuudelta, mutta menee lopulta hurjan nopeasti. Alkuun voi jännittää tai pelottaa, että meneekö raskaus kesken tai onko ensimmäisessä ultrassa kaikki hyvin. Tai sitten heti alusta alkaen iloitsee raskaudesta ja tulevasta vauvasta ilman huolia... Tai mitä tahansa siltä väliltä.


Monet odottaa rv 12 (ja ensimmäiseen ultraan) ennen kuin kertoo raskaudesta muille. Toisille jonkinlainen rajapyykki on rv 20 kohdalla.  Usein synnytys asiat tulee mieleen vasta ihan loppuraskaudessa, eikä sitä ennen ole osannut ajatella niitä juurikaan.

Raskausaika on monin tavoin aika myllertävää... Jos on tulossa ensimmäinen lapsi, niin usein pohdituttaa miten raskaus ja synnytys sujuu, miten se vaikuttaa parisuhteeseen, millaisia vanhempia lapsen äidistä ja isästä kasvaa, miten pientä vauvaa osaa hoitaa, miten suhtautua sukulaisten neuvoihin ja kommentteihin, mihin vauvalle tehdään tilaa omassa kodissa, jne... Seuraavia lapsia odottaessa miettii usein, että kuinka rakkautta riittää kaikille, miten olla tasapuolinen, miten mahdollinen parisuhde kestää uuden perheenjäsenen, miten arki sujuu isompana perheenä, mahdutaanko autoon tai kotiin isompana perheenä, jne...

Usein raskausaikana taustalle jää lopulta ne tärkeimmät... raskaudesta nauttiminen, itsensä hoivaaminen, hyvinvointia tuovasta ravitsemuksesta huolehtiminen, ja ennen kaikkea vauvaan yhteyden luominen jo raskausaikana.

Monissa maissa ajatellaan, että raskaana oleva nainen on "sacred temple" ja häntä kohdellaan raskausaikana ja synnytyksessä sen mukaisesti. Minusta suomalaisiin pitäisi saada juurrutettua samaa "pyhä temppeli / siunattu tila" ajatusta. Ei raskaus ole vain joku toissijainen tila. Raskaana olessa nainen kantaa sydämensä alla pientä ihmisen alkua, omalla hyvällä ravitsemuksellaan mahdollistaa vauvan hyvän kehityksen ja kasvun kohdussa, oman kehon tuntemisen kautta auttaa itseään ja vauvaa synnytyksessä, oman henkisen kasvun ja yhteyden kautta voimaantuu kasvaessaan naisena ja syntyessään äidiksi.

Toivon, että entistä enemmän vaalittaisiin ja arvostettaisiin raskausaikaa, ja hoivattaisiin raskaana olevia. Muutamia mother blessing juhlia järjestäneenä voin sanoa, että sellaisten juhlien järjestäminen on todella voimaannuttavaa niin juhlittavalle äidille ja vauvalle kuin vieraillekin.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Synnytyskonfrenssikuulumisia ja linkkejä

Kotiuduin tiistaina Saksasta Midwifery Todayn synnytyskonfressista... Reissu oli aivan mieletön. Luennot ja workshopit pursui rakkautta synnyttäjiä ja vauvoja kohtaan, vakaata luottamusta synnytyksen fysiologisuuteen ja luonnollisten keinojen hyödyntämistä raskausaikana ja synnytyksessä. Yritän kirjoittaa tänne myöhemmin jotain muistiinpanojen perusteella... :)



Osallistuimme mexicolaisen kätilön Angelina Martinaz Miranda koko päivän mittaiseen workshopiin, joka oli todella huikea. Kuvassa oikealla Piia Jokela (doula, vyöhyketerapeutti, Aktiivinen synnytys ry:n varapuheenjohtaja), keskellä Angelina ja oik. allekirjoittanut. :) 

 Sitten niitä linkkejä:

- Aktiivinen synnytys ry avasi uuden sivuston -> www.synnytysloukkaus.wordpress.com 
Kannattaa käydä katsomassa!

- Kansainvälinen vetoomus Euroopan äitishuoltoon liittyvien ihmisoikeuksien puolesta, on allekirjoitettavissa täällä: https://www.change.org/petitions/human-rights-violations-in-european-maternity-care

- Mielenkiintoinen artikkeli (engl. kielinen) punaisesta viivasta löytyy osoitteesta: http://www.scienceandsensibility.org/?p=5547#.UHU1qwlZIu8.facebook

Saksassa yhden rakennuksen katossa oli maalattuna raskaana olevia enkeleitä.