sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Unnan odotus osa 3

Nyt taitaa olla menossa rv 9+ jotain. Väsymys, huono olo, paleleminen ja huimaus jatkuu edelleen, tosin ehkä hiukan lievempänä kuin ennen. Maha on possahtanut ja ensimmäiset kolme raskausarpea "kaunistaa" mahaani. Järkyttävää miten nyt jo on pakko siirtyä lököhousuihin ja äitiysvaatteisiin. En ymmärrä miten maha voi olla tällainen jo nyt, vaikka en ole syönyt ylenmäärin tai edes normaalia enempää.

Tämä on ihan erilaista kuin aiemmissa raskauksissa, vaikka niissäkin olen kyllä joutunut aika pian vaihtamaan normaalit housut äitiys-malleihin. Maha tuntuu nyt jotenkin kamalan täydeltä, ihan kuin loppuraskaudessa. Illalla iltasatua lukiessa en päässyt pitkiä lauseita loppuun ilman välihengityksiä, ihan kuin minulla olisi hengenahdistusta tai olisin toooooodella huonossa fyys.kunnossa. :)

Esikoinen on ihana, kun se aina puhuu vauvasta.. Tänään vaihdoin tyttöjen huoneessa sänkyjen paikkoja ja kun olin hetken aikaa sängynpäätyjen välissä, Heidi sanoi: "Äiti! Vauva alkaa itkemään masussa, kun sä oot siellä välissä.". :) Sitten se aina sanoo, että "kato nyt äiti tota sun mahaa!". Huvittavinta on se, että eihän tämä minun maha ole vielä minkään kokoinen verrattuna siihen mitä se vielä tulee olemaan. :D

Ensi viikolla pitäisi mennä labraan verikokeisiin ja nyt pitäisi muistaa varata myös sokerirasitukseen aika. Yhtään ei huvittaisi mennä, kun nytkin on aina aamuisin aivan mieletön nälkä! Toivottavasti saan varattua heti aamun ensimmäisen ajan.

Ultraan on vielä parisen viikkoa. Kovasti sitä jo itsekin odotan, varsinkin kun ollaan miehen kanssa vitsailtu, että "entäs jos tuleekin kaksoset?!". Se vasta juttu olisikin! Huh heijakkaa... :)

Ei muuta tällä erää. Toivottavasti jaksan pian päivitellä jotain muutakin tänne. :)

maanantai 25. tammikuuta 2010

Synnytykseen valmistautuminen - turhaa vai ei?

Meillä oli viime Aksyn teemaillassa aiheena synnytykseen valmistautuminen. Asiaa tuli mietittyä jo iltaan valmistautuessa ja tietysti siellä illassa ja sen jälkeen. Itsellekin aihe on ajankohtainen ja olenkin jo alkanut valmistautumaan tulevaan synnytykseen, vaikka sinne on vielä toivottavasti monta kuukautta aikaa.

Synnytykseen valmentautumistapoja on niin monenlaisia kuin on synnyttäjiäkin. Esim. minä olen aina ajatellut niin, että monipuolinen tai kokonaisvaltainen synnytykseen valmistautuminen on tärkeää ja olenkin käynyt molempien edellisten raskauksien aikana mm. äitiysjoogassa, teemailloissa, hypnoosivalmennuksessa ja synnytysvalmennuksissa. Minun valmentautumiskeinot ovat sopineet minulle ja olen saanut niistä kaiken mitä olen synnytyksiini kokenut tarvitsevani.

Joku toinen taas kokee jotkut muut tavat riittäviksi ja hänelle sopiviksi. Niinkuin teemaillassa puhuimmekin niin sillä "tekemisen määrällä" ei ole merkitystä esim. sen suhteen on joku paremmin valmistautunut kuin toinen. Tärkeintä on, että jokainen tunnistaa sen oman valmentautumisen tarpeen ja sen mikä on hänelle ja hänen perheelleen paras tapa. Valmentautuminen itsessään on erittäin tärkeää, ja se on tutkitustikin todettu. Esim. Perhevalmennus kirjassakin viitataan tutkimuksiin, joiden tulosten mukaan synnytysvalmennuksella on positiivinen vaikutus synnytyskokemukseen ja synnytyksen kulkuun.

Itse henkilökohtaisesti en millään osaisi ajatella lähteväni synnyttämään valmistautumatta ja perehtymättä ainakin sen verran, että tietäisin edes hiukan mitä on tulossa. Synnytys on kokonaisvaltainen tapahtuma, jolla on kauas kantoiset vaikutukset niin omaan kuin vauvan ja muun perheen elämään, että en itse millään voisi lähteä siihen valmistautumatta.

Niinkuin jo aiemmin sanoin, synnytykseen voi valmistautua todella monin eri tavoin. Voi käydä joogassa, erilaisissa valmennuksissa, lukea kirjoja, katsoa videoita, keskustella doulan kanssa, osallistua hypnoosivalmennukseen ja/tai vyöhyketerapiaan, jne.. Tärkeintä lienee kuitenkin se tärkeä työ mitä synnyttäjä tekee päässään. Sen olen itsekin hoksannut nyt Annin syntymän jälkeen kun olen entistä enemmän perehtynyt synnytysjuttuihin.

Mitä se päässä tehtävä työ sitten on? No se voi olla omien pelkojen tunnistamista ja työstämistä, omien voimavarojen löytämistä, oman itsetunnon ja itse luottamuksen kohottamista, positiivisien mielikuvien työstämistä, omaan kehoon tutustumista ja sen viesteihin luottamista ja vastaamista, tulevan synnytyksen ajattelua ja siihen liittyvien toiveiden miettimistä (-> synnytystoivelista), jne.

Minulle Annia odottaessa tärkein juttu oli se, että doula pyysi synnytystoivelistaa tehdessäni miettimään sitä millaisen tunnelman synnytykseeni haluan! Se oli tärkeä asia. Niinkuin teemaillassakin ystäväni sanoi jotenkin, että "kun tunnelma on kunnossa niin silloin moni muukin asia synnytyksessä on hyvin/menee hyvin". Tunnelma on erittäin tärkeä jo synnyttävän naisen hormonitoiminnan kannalta! Jos tunnelmassa on jotain pielessä, niin se vaikuttaa hyvin nopeasti myös synnyttäjään ja hänen hormonituotantoonsa, joka taas vaikuttaa synnytyksen kulkuun. (Näistä voi lukea lisää kirjoista: Prepairing for a healthy birth & Gentle birth, gentle mothering, jotka löytyy sivunreunan kirjalistastakin.)

Synnytyssuunnitelmista ja -toivelistoista sen verran, että ne ovat usein hyvinkin väärinymmärrettyjä jo heti alkuunsa. Niitä on hyvä miettiä jo hyvissä ajoin raskausaikana, koska sieltä usein nousee asioita, joista synnyttäjä voi vielä kaivata lisätietoa ja myös sen takia, että se on yksi hyvä valmentautumistapa. Siinä synnyttäjä käy mielessään tulevaa synnytystä läpi ja myös niitä toiveita mitä hänellä on synnytyksen suhteen. Toiveita on täysi oikeus olla, eikä ne tarkoita sitä että niin olisi pakko tapahtua.

Synnytyssuunitelma/-toivelista on myös kätilön kannalta hyvä asia, vaikka kaikki kätilöt eivät niin koekaan. Suunnitelmasta kätilö näkee nopeasti sen millaista synnytystä synnyttävä perhe toivoo ja mitkä asiat ovat heille tärkeitä. Perhelähtöistä hoitotyötä toteuttava kätilö kunnioittaa synnyttäjän ja perheen toiveita ja pyrkii mahdollisuuksien mukaan toimimaan niin, että ne myös toteutuvat. Mikäli synnytyksessä käy niin, että kätilö evää synnyttäjältä jonkun toiveen, jolle synnyttäjän ja hänen tukihenkilön/-henkilöiden mielestä ei ole perusteita, eikä kätilökään osaa perustella sitä esim. lääketieteellisillä syillä, niin kannattaa pyytää, että toive ja sen evääminen kirjataan koneelle. Jos siihen palataan synnytyksen jälkeen, niin se sitten on virallisesti kirjattuna ja löytyy synnyttäjän tiedoista. Myös synnytyssuunnitelma/-toivelista on hyvänä apuna synnytyksen läpi käymisessä vaikkapa tukihenkilön kanssa synnytyksen jälkeen.

Itse nyt kolmanteen synnytykseen valmistautuessa ja vielä näin alkuraskaudessa, koen että itseäni minun ei tarvitse juuri valmentaa ainakaan lukemalla tai valmennuksilla. Minulla on tunne, että kahden synnytyksen jäljiltä tiedän jo mikä on se minun juttu ja kuinka pärjään. Ainoa valmennus mihin aion osallistua on hypnoosivalmennus, koska se on aivan loistava ja tiedän, että se toimii!!! :) Kun itsellä on jo aika "valmis" olo, niin mietin sitä miten valmennan tukihenkilöt ja millaisia asioita toivoin heidän osaltaan. Toki itsekin valmistaudun (henkisesti; mielikuvat, voimaantuminen, jne), mutta niinkuin jo sanoin niin suurin painopiste on tukihenkilöiden valmentamisella, jotta tietäävät mitä haluan ettei sitten synnytyksessä tarvitse sitä alkaa kertomaan. :D

Mielenkiintoista valmentautumista kaikille raskaana oleville!

PS. Jos osallistutte valmennuksiin tms., niin kannattaa mennä jo keskiraskaudessa. Silloin jaksaa istua ja keskiskittyä paremmin ja jää sitten vielä sen valmennuksen jälkeen omaa valmentautumisaikaa uusien ideoiden kanssa joita valmennuksessa on noussut.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Unnan odotus osa 2

Tänään oli ensimmäinen neuvola ja sain saman neuvolantädin kuka on ollut tytöilläkin. Oli ihan kiva käydä kirjautumassa tilastoihin ja varaamassa kaikenmaailman aikoja millon minnekin. Pää on ihan pyörällä, että mihinkäs sitä pitääkään mennä ja koska. On ultraa, labraa, sokerirasitusta, lääkärineuvolaa, jne... Ihan hullua, mutta jos mielessä siintää varalla kotisynnytys, niin pakko on kiltisti kaikki kiertää. Vaikka jotain kyllä rajasin jo ohjelmistosta pois (esim. veriseula + np-turvotusmittaus).

Tällä viikolla kysyin doulatkin itselleni valmiiksi. Ihanaa!!! Se oli yksi suurimmista mielessä pyörineistä asioista ja vaikka raskaus on näin alussa ja synnytykseen aikaa rutkasti, niin helpotti kummasti kun asia selvisi. :D Minulla on nyt siis doula ja varadoula. Toisen varadoulan pyydän myös, mutta vasta myöhemmin.

Alkuraskauden väsymys on ollut hurjaa. Esikoista odottaessa olikin luksusta, kun pystyi nukkumaan kaikki vapaa-ajat mitä ei ollut töissä. Nyt se ei onnistu juuri mitenkään päin. :) Eilen yritin sohvalla torkkua kun kuopus nukkui päikkäreitä, mutta esikoinen hoki koko ajan vieressä aina kun silmät lumpsahti sekunniksikaan kiinni, että "ÄITI. Älä nuku!". :D

Jaahas... alavatsalla pistelee ja juilii. Taitaa olla aika mennä maate. Ei siis enempää tällä kertaa. Moro.

Tutkimus uutisia..

Iltalehden sivuilla oli vaihteeksi taas muistutus tärkeästä asiasta: SYNNYTYKSEN AIKANA VOI SYÖDÄ JA JUODA!!! Usein sairaaloissa sanotaan, ettei synnyttäjä saisi syödä jos hän joutuukin leikkaukseen ja syöty ruoka aiheuttaa aspiraatioriskin. Tämä väite on kumottu jo ajat sitten, mutta edelleen synnyttäjien syömistä ja juomista rajoitetaan täysin syyttä. Iltalehden artikkeli on yksi monista, joissa asiasta pyritään kertomaan tuleville synnyttäjille.

Linkki artikkeliin on tässä.

Sen verran kritisoin, että artikkelissa sanotaan ettei syömisestä olisi erityisesti hyötyäkään, niin täytyy kyllä sanoa olen eri mieltä lukemieni kirjojen ja artikkeleiden perusteella. Jos synnytys kestää hyvin pitkään, eikä synnyttäjä syö mitään koko aikana, niin varmasti väsyy ja verensokeri laskee. Ihan taatusti on hyötyä siitä, että syö välillä vähän jotain, että jaksaa loppuun asti paremmin. Toki usein synnytyksen intensiivisessä vaiheessa ei edes tee mieli syödä, mutta usein silloin ollaankin jo loppusuoralla.

***

Toinen Iltalehden bongaus oli synnytysasennoista. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan naisten mielestä parhaat asennot ovat istuma-asento ja kylkiasento. Huonoin asento oli puoli-istuva asento. Lisää artikkelista ja tutkimuksesta täällä.

Kumpa makuuttamiseen tottuneet kätilöt viisastuisivat tästä ja alkaisivat vihdoin kuuntelemaan naisia ja synnytyksen luonnollisuutta. Synnytysasioiden maailmanlaajuinen "guru" Michel Odent on tarkkailut, seurannut ja tutkinut naisia, jotka saavat synnyttää häiritsemättömästi. Hän on huomannut ja tullut siihen tulokseen, että ed. mainitut naiset hakeutuvat usein pystyasentoon ponnistuvaiheessa ja jos todellakin saavat synnyttää "undisturbed" (hankala suomentaa tuo sana), niin he tekevät juuri ennen kuin vauva syntyy, pienen lantion liikkeen eteenpäin. Se saa vauvan syntymään helposti, auttaa istukkaa irtoamaan nopeammin ja helpommin sekä vähentää hurjasti vuodon määrää!

Iltalehden artikkelissa puhuttiin kätilöiden selkävaivoista jakkarasynnytysten hoitamisessa. Muistan aina sen, kun nyt jo eläkkeellä oleva hurjan ammattitaitoinen, empaattinen, synnyttäjä ja perhelähtöinen ja kotisynnytyksiäkin paljon hoitanut kätilö sanoi jakkara synnytysten hoitamiseen, että "mikä vaikeus siinä muka on... istua lattialla mukavasti synnyttäjän edessä ja odotella, että vauva syntyy...". :) Tosiaan... mikä pakko sinne jakkaran alle on itseään tunkea tai kurkkia sinne hankalassa asennossa. ;) Osalla kätilöistä taitaa olla edelleen sama vimma kuin keski-ajalla eräällä kuninkaalla, päästä katsomaan paraatipaikalta se kun vauva syntyy.

torstai 14. tammikuuta 2010

Kirja ostoksia..

Tilasin Adlibriksestä alla olevat kirjat. Sen verran monta kirjaa on jo aikasemmalta kesken, että en tiedä koska näitä ehtii avata, mutta toivottavasti pian... :)


Odotus- ja synnytyskirjatkin on ostettu (Infosta ja Akateemisesta). Vas.puoleisiin kukkakirjaan olen jo aloittanut kirjoittamaan raskausjuttuja ja oik. puoleiseen olisi tarkoitus koota synnytysvihkoa. :)

maanantai 11. tammikuuta 2010

Unnan odotus osa 1

Ennen raskauden julkistamista olin niin onnellinen ja iloinen raskaudesta, että vain hymyilin tyhmän näköisenä aamusta iltaan. Mieskin sanoi kerran huvittuneena, että "no ootpa sä tosi onnellinen". :)

FB:ssä ja näissä minun blogeissa kertomisen jälkeen alkoikin ahdistaa. Kävin kyllä netissä haaveilemassa Bola-korusta, etsimässä Nalle Nöttösen suloisia vaippoja vastasyntyneelle, jne., mutta tunnetasolla en enää pystynytkään ajattelemaan ja nauttimaan raskaudesta. En oikein tiennyt, että mikä ahdisti. Meinasin monta kertaa soittaa ystävälleni, joka odottaa neljättä lastaan, että mitä tämä oikein on.. ja että onko hänellä ollut mitään tällaista. No en sitten soittanut.

Eilen illalla kun olo oli niin kurja, niin ajattelin, että kokeilen josko Mandalan piirtäminen auttaisi. Tekeminen oli ensin vaikeaa. Yritin miettiä omaa oloa, ajatuksia liittyen raskauteen ja sitä ahdistusta mikä oli päällä, ja piirtää sitä paperille. Koko ajan koitti järki pistää hanttiin. Teki mieli piirtää synkillä väreillä, mutta mielessä oli alkuun koko ajan, että "enhän minä nyt onnellisesta asiasta voi synkillä väreillä piirtää". Kyllä se sitten onnistui kun vain keskittyi, eikä laittanut hanttiin.

Siitä mandalasta tuli tällainen


Keskellä oleva violetti ympyrä on sikiö (ajattelin siis tekohetkellä sen sikiönä, en vauvana joka kasvaa masussani). En tiedä miksi tuli tarve piirtää sikiöstä nuo juovat ympärille... olisiko se eräänlainen napanuora? :) Punainen tähti kuvastaa niitä ristiriitaisia ajatuksia joita on ollut mielessä, keltainen reunus taas odotuksen iloa. Vaaleanpunaiset pallot on onnea ja rakkautta masuvauvaa Unnaa kohtaan.

Kun olin piirtänyt nämä, tuli tarve laittaa mustaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että en voi niin synkkää laittaa ja päätin ensin laittaa harmaata. Tiesin, että huijaan joten laitoin sitten sen mustankin. Tein keskustan ympärille renkaan, ikäänkuin muurin. Jäin miettimään sitä ja syytä miksi piti sellainen tehdä. Oli todella vaikea myöntää, mutta se muuri oli todellinen, se oli ne pelot ja muut mitkä ahdisti. Siinä vaiheessa aloin itkemään.

Raskauden julkistamisen jälkeen tajusin vasta kunnolla, että olen raskaana ja meille tulee vauva. Se herätti mieleen ajatuksia ja pelkoja siitä, että "mihin olen oikein pääni taas pistänyt?", "en tiedä onko minusta tähän", "selviänkö tästä selväjärkisenä ja hermoja menettämättä?", "ajattelinkohan ihan loppuun asti kun toivoin raskautta tyttöjen ollessa noin pieniä?!", "miten minä jaksan?", jne.. Lähinnä siis pelotti oma jaksaminen sitten kun on vauva, yksi taaperon ja leikki-ikäisen välimalli ja yksi leikki-ikäinen. Pikkuisen oli mielessä myös sekin, että kun raskaus on näin alussa ja kaikki jo tietää... tosin niin on tiennyt aina ennenkin. ;)

Kello 00:30 siis itkin olkkarin lattialla ja piirsin mandalan loppuun. Ahdistus helpotti heti kun olin myöntänyt itselleni sen, että raskaus ilon ja onnen ohella myös vähän ahdistaa ja tuleva pelottaa. Loppumandala olikin iloisempi ja rauhallisempi. Vihreän juovan päällä olevat rastit ovat jäljellä olevia raskauskuukausia, kukka taas LA. Vaaleansinisiä sydämiä on neljä. Jokaiselle perheenjäsenelle yksi, myös Unnalle, ja ne kuvastaa rakkautta, iloa ja onnea siitä, että ovat perheessäni ja elämässäni. :) Olen onnellinen perheestäni ja masuvauvastani.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Hypnosynnytys kurssi Espoossa

Seuraava HypnoSynnytys INTENSIIVIvalmennus järjestetään Espoossa 23-24.1.2010.

12 tuntia HypnoSynnytystä - asiapitoista, tunteita, alitajuntaa ja
tietoisuutta puhuttelevaa synnytykseen ja perheen muodostamiseen
valmistautumista!

Kaikki tämä kahdessa päivässä- tämä kurssi sopii pidemmältä tulijoille
kuten kiireisille pareille, joille ei työ- tai muista syistä tavallinen
neljän tapaamisen kurssi niin hyvin sovi.

Lisätietoja: www.synnytysvalmennus.fi

Kylyn kyselijä

Suomen paras kuoro- ohjelmasta monelle tutuksi tulleen PHILOMELA -kuoron uusimmalla Joulun Sydänyö levyllä on yhtenä osana Lauluja Maarian virrestä. Laulut on tehnyt Mia Makaroff, ja mikäli olen ymmärtänyt oikein niin sanojen lähteenä on Kantelettaren Maarian virsi.

Minun piti jo joulun aikaan kirjoittaa tänne, koska se on aivan mahtava laulu-sarja. Philomelan tyylisesti se on kylmiä väreitä nostattava ja hyvinkin mieltä herkistävä ja liikuttava. Lauluja Maarian virrestä on viiden laulun sarja ja se kertoo Kaleva henkisesti ja peri suomalaiseen tapaan kaikille tutun Marian ja Jeesuksen tarinan, tosin tässä tapauksessa on kyse Marjatasta - pyhä piika pikkaraisesta, joka tuli raskaaksi puolukasta. :)

Tässä muutama pätkä Maarian virsistä

MAARIA MATALA NEITI

"Maaria matala neiti,
pyhä piika pikkarainen
katselevi kartanolla,
kuunteli kujan perällä
Jopa marja maalta huusi,
puolukkainen kankahalta:
'Tule neiti noppimahan,
punaposki poimimahan.' ...

... Niimpä marja maasta nousi
puhtahille polviloille
puhtahilta polviloilta,
heleville helmoillehen
Nousi siitä vyöriville,
vyörivöiltä ryntähillen
ryntähiltä leuoillehen,
leuoiltahan huulillehen
Huulilla hypertelihen,
siitä suuhun pyörähytti
keikahutti kielellensä,
siitä vatsahan valahti."

KYLYN KYSELIJÄ

"Maaria matala neiti,
pyhä piika pikkarainen
kantoi kohtua kovoa,
vatsan täyttä vaikiata
kuuta seitsemän, kaheksan,
ympäri yheksän kuuta
vaimon vanhahan lukuhun kuuta puolen kymmenettä.

Niin kuulla kymmenennellä
impi tuskalle tulevi
kohtu kääntyvi kovaksi,
vatsantäysi vaikeaksi.
Kysyi kylpyä emolta:

'Anna kylpyä emoni, jossa,
huono hoivan saisin!
Anna kylpyä emoni,
avun, ange, tarvitseisin!' " ...

... "Maaria matala neiti,
pyhä piika pikkarainen;
aina tuskansa tulessa,
vatsan vaivoissa kovissa
otti vastan varjoksensa,
astua aloittelevi;
nousevi kipumäkeä,
kipuvuorta kiipueli."

HENKÄSE HYVÄ HEVONEN

... "Henkäsi hyvä hevonen
huokasi vetäjä varsa.

Maaria matala neiti,
pyhä piika pikkarainen
kylpi kylyn kyllältänsä,
vatsan löylyn vallaltansa
Syntyi poika polvillehen,
lapsi lantehuisillehen
syntyi tuonne poikasensa,
hevon heinähuonehensen."

JO ON SYNTYNYT JUMALA

"Jo on syntynyt Jumala,
yli armo auennunna
Näin mä tähen taivahalla,
pilkun pilvien lomassa" ...

... "Eikä vaihtaisi poijuttansa
vaskihin valettaviin
hopioihin hohtaviin,
kultihin kumottaviin
ei kuuhun, ei päivähän,
aurinkoisehen hyvähän

Siitä meille tähti syntyi,
kasvoi valta kaunihimpi
Pani Luoja poikuensa
uuen päivän päättäjäksi"

KIESUSKIN KEHOSSA KIIKKUI

"Kiesuskin kehossa kiikkui,
kaikkivaltias vasussa
Luojan apsi liikkuessa,
kapalossa kaunis Jumala" ...

... "Tuuti lasta, tuuti pientä,
tuuli lasta nukkumaan
Tuuli pilven pitäjäksi,
taivahan tähyäjäksi
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päättäjäksi

Anna maata lapsen pienen,
levätä vähäväkisen
anna maata maan unia,
maan unia, puun unia" ...

Lauluja Maarian virrestä löytyy siis Philomelan levyltä ja jos vain mahdollista niin kannattaa ihmeessä kuunnella se! Se on ihana. Muiden Philomelan laulujen pätkiä voi kuunnella Philomelan My Spacessa eli täällä. Sieltä esim. Samsara & Kuka nukkuu tuutussasi on IHANIA, tokikaan ei ole kuin ne lyhyet pätkät kuunneltavissa.

torstai 7. tammikuuta 2010

Jos nyt sitten paljastaisi...

...kun tuolla Naamakirjan puolella on jo vähän tätä epäilty. ;)


"Salaisuuden kuuluville
nyt jo julki julistamme.
Kuiskasimme haik
aralle,
poutapilven enkelille:

"Pikkuruinen suuri ihme

josko tulla voisi meille."

Isukki on innoissaan,
äiti melkein oksentaa.

Vaan asukki se masussa

vatsaa jo kasvattaa.


Vielä on aikaa arvuutella,

odotella ja ihmetellä.

Jos matkalla on enkeleitä,
syyskuussa viisi on meitä."

(En tiedä kenen kirjoittama tuo alkuperäinen runo on, enkä löytänyt netistäkään sen kirjoittajaa. Muokkasin sitä vähän meille sopivammaksi..)


Meille siis tulee kolmas lapsi, jos kaikki menee. Todella alussa ollaan ja vasta muutama päivä sitten tein raskaustestin. Melkein viikon ajan olin jo ajatellut olevani raskaana, mutta neuvolaa varten piti vielä varmistaa testillä. :)


Voimaannuttava synnytys -blogikin saa varmaan uuden lisäyksen sisältöön, kun kirjoittelen jatkossa sinne raskaus kuulumisia.. :) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja "Unna" pysyy matkassa koko lopputalven, kevään ja kesän.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Hyviä kokemuksia...

HUOM! Uusilla Voimaannuttava synnytys sivuilla on ladattavissa

"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje, jossa mukana myös vinkit lastojen ostamiseen.

******

Suurin osa kimppatilauksen GuaSha -lastoista on lähtenyt jo maailmalle ja olen kuullut niistä hyvää palautetta. Yksi tällainen tuli guasha-lastojen lisätilauksen merkeissä:
"Tarvitsisin kaksi lisää, kun äiti ja sisko ihastuivat kamman vaikutuksiin joululomalla. Ollaan miehenkin kanssa käytetty kampaa melkein päivittäin, enkä ole vieläkään lakannut ihmettelemästä sen tehoa tavalliseen hierontaan verrattuna."

Meillä kävi miehen selkää hieroessa niin, että alaselkään ilmeistyi peukalon pään kokoinen punainen täplä. Aloin hieromaan sitä sekä lastalla että käsin ja kohta mies sanoi, että se minun hieroma kohta onkin juuri se kohta mikä hänellä on ollut jo pitkään todella kipeä. Yllätyin kovasti siitä, että olin löytänyt sen kipukohdan guashaamalla ja hierontakin oli kuulemma auttanut ainakin jonkun verran. :)

(PS. Guasha-lastoja on vielä muutama jäljellä.)


Olen hoitanut nyt jo vähän aikaa Aksyn TENS-laitteiden vuokrausta ja vuokraajilta on tullut erittäin positiivista palautetta siitä. Eräskin tuore isä oli ihana, kun hän laitetta palauttaessa hehkui tuoreen isän intoa ja onnea. :) Hän kertoi laitteesta olleen todella paljon apua.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Lääkketöntä kivunlievitystä *muokattu lista*

50+ luonnollista kivunlievityskeinoa synnytykseen -lista

on ladattavissa ja tulostettavissa voimaannuttavasynnytys.fi -sivustolla

MATERIAALIT - osiossa


Vanha lista siis päivittyi sinne, kun blogi muutti uuteen osoitteeseen.


HUOM! Uusilla Voimaannuttava synnytys sivuilla on ladattavissa myös

"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje!

Kirjoja ja lisää kirjoja

Raskaus ja synnytys kirjoja on todella moneen lähtöön. On kirjoja, jotka antavat hyvää ja oikeaa tietoa raskaana olevalle ja synnytykseen valmistautuvalle. Sitten on niitä, jotka ovat ns. vähemmän hyödyllisiä hömppäkirjoja, joista ei lopulta saa itselleen mitään hyödyllistä.

Olen koittanut katsoa tänne blogiin sellaisia kirjoja, jotka eivät juuri ole näitä hömppäkirjoja. Kaikkia kirjoja en ole itse välttämättä lukenut, mutta kuullut paljon positiivista palautetta muilta. Vaikka hyviä kirjoja on paljon, silti jotkut kirjoista nousevat selkeästi yli muiden. Tällaisia on esimerkiksi Ina Mayn kirjat, Michel Odentin kirjat ja suomalaisista Hanna Hirvosen kirjat. Harmi kun suomenkielisiä kirjoja on niin vähän. Kannattaa siis rohkeasti tarttua myös englannin kielisiin. Ne ovat usein yllättävän helppolukuisia.

Ina May Gaskinilta onkin ilokseni ilmestynyt synnytyskirjan lisäksi imetyskirja. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta toivottavasti pian saan sen luettua. :)


Tänä vuonna 2010 on odotettavissa heti alkuvuodesta muutama uusi mielenkiintoinen kirja:

- Malla Rautaparran "Raskaus, synnytys, äitiys" (josta jo aiemmin olenkin kertonut)
- Elizabeth Davisin "Orgasmic birth: Your guide to a safe, satisfying and pleasurable birth experience"
- Katerina Janouchin "Lasten kanssa: Synnytys"

Löysin myös pari itselleni uutta kirjaa jotka olisi mielenkiintoista lukea:
* Gurmukh Kaur Khalsa: Bountiful, beautiful, blissful: experience of natural power of pregnancy and birth with kundalini yoga and meditation (2004)
* Svennevig Hanna: Kehon mieli (2005)