Linkki artikkeliin on tässä.
Sen verran kritisoin, että artikkelissa sanotaan ettei syömisestä olisi erityisesti hyötyäkään, niin täytyy kyllä sanoa olen eri mieltä lukemieni kirjojen ja artikkeleiden perusteella. Jos synnytys kestää hyvin pitkään, eikä synnyttäjä syö mitään koko aikana, niin varmasti väsyy ja verensokeri laskee. Ihan taatusti on hyötyä siitä, että syö välillä vähän jotain, että jaksaa loppuun asti paremmin. Toki usein synnytyksen intensiivisessä vaiheessa ei edes tee mieli syödä, mutta usein silloin ollaankin jo loppusuoralla.
***
Toinen Iltalehden bongaus oli synnytysasennoista. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan naisten mielestä parhaat asennot ovat istuma-asento ja kylkiasento. Huonoin asento oli puoli-istuva asento. Lisää artikkelista ja tutkimuksesta täällä.
Kumpa makuuttamiseen tottuneet kätilöt viisastuisivat tästä ja alkaisivat vihdoin kuuntelemaan naisia ja synnytyksen luonnollisuutta. Synnytysasioiden maailmanlaajuinen "guru" Michel Odent on tarkkailut, seurannut ja tutkinut naisia, jotka saavat synnyttää häiritsemättömästi. Hän on huomannut ja tullut siihen tulokseen, että ed. mainitut naiset hakeutuvat usein pystyasentoon ponnistuvaiheessa ja jos todellakin saavat synnyttää "undisturbed" (hankala suomentaa tuo sana), niin he tekevät juuri ennen kuin vauva syntyy, pienen lantion liikkeen eteenpäin. Se saa vauvan syntymään helposti, auttaa istukkaa irtoamaan nopeammin ja helpommin sekä vähentää hurjasti vuodon määrää!
Iltalehden artikkelissa puhuttiin kätilöiden selkävaivoista jakkarasynnytysten hoitamisessa. Muistan aina sen, kun nyt jo eläkkeellä oleva hurjan ammattitaitoinen, empaattinen, synnyttäjä ja perhelähtöinen ja kotisynnytyksiäkin paljon hoitanut kätilö sanoi jakkara synnytysten hoitamiseen, että "mikä vaikeus siinä muka on... istua lattialla mukavasti synnyttäjän edessä ja odotella, että vauva syntyy...". :) Tosiaan... mikä pakko sinne jakkaran alle on itseään tunkea tai kurkkia sinne hankalassa asennossa. ;) Osalla kätilöistä taitaa olla edelleen sama vimma kuin keski-ajalla eräällä kuninkaalla, päästä katsomaan paraatipaikalta se kun vauva syntyy.
Pitkästä aikaa täällä lukemassa! Onnittelut vauvan odotuksesta, todella hienoja uutisia!
VastaaPoistaTuo syömättömyysasia tuli minulle oikeastaan yllätyksenä omassa synnytyksessäni. Synnytys käynnistyi kolmelta yöllä, ja olin silloin ollut noin kolmisen tuntia syömättä. Vedet menivät samoin tein ja sairaalaan kannustettiin tulemaan piakkoin. Pakkailimme kotona kuitenkin rauhassa, mutta jännitti niin ettei ruokahalua ollut. Sairaalassa sitten sanottiin ettei saisi syödä oikeastaan kuin ehkä omenan ja juoda vaan nesteitä. Siinä sitten sinniteltiin vaikka aamupala-aika oli ja meni. Sitten aloin olla viisi senttiä auki ja oksensin useaan otteeseen. Kaiken mitä vatsassa varmaan oli. Pyynnöistä huolimatta en meinannut saada mitään syötävää, vaikka heikotti ja sokeritasot olivat varmaan tosi alhaalla. Ponnistusvaihekin läheni. No, lopulta sain jogurtin kinuttua, mutta olisipa ollut varmasti kiva lisä ponnistuksiin jos olisi ollut hiukan ravinnosta saatua energiaa:/
No, ensi kertaa varten tiedän nyt että otan omat eväät ja syön juuri silloin kuin haluan ja tarvitsen.
Niin ja tarpeetonta lienee sanoa että minut makuutettiin automaattisesti kun tuli aika ponnistaa:(