keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Nettikaupat..

Tuonne sivupalkin "Sivut"-osioon olen lisännyt uuden sivun: Nettikauppoja. Lisään niitä sinne kunhan ehdin istahtaa hetkeksi seuraavan kerran. :)

Birth-ease:sta tekisi mieli tilata vähän kaikenlaista... ;)

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Unnan odotus osa 12

Esikoinen odottaa jo kovasti Unskin syntymää. Heidi sanoi, että mieheni serkku "voi sitten tervehtiä Unnaa... sitten kesän jälkeen!". :) Unna on aina menossa mukana jo nyt. Eilenkin Heidi oli sitä mieltä, että Unna tykkäisi jos menisin Heidin kanssa uimaan. :) Minä en kyllä olisi tykännyt uimaan menosta, enkä mennyt, kun vesi oli vielä niin jäätävää.

Heidin ottama "masukuva"

Haluaisin mökkeillä tyttöjen kanssa koko kesän miehen suvun mökillä saaressa. Saa nähdä kuinka pitkälle elo-syyskuun vaihteeseen uskallan/uskalletaan siellä olla. Tosin miehen loma on kyllä melkein elokuun loppuun asti, että siinä mielessä on hyvä tilanne, mutta kyllä minä tänään mietin "mitä jos"-tilannetta. Kävin siis mielessäni sen, että jos synnytys alkaisikin hurjaa vauhtia ja olisinkin tyttöjen kanssa kolmisin mökillä ilman moottorivenettä. Oli ihan jännä ajatussarja... ;) Se oli kyllä melkein kuin jostain "mieletön mökkisynnytys"-ohjelmasta (hyvällä tavalla...tai minun mielestä hyvällä tavalla.. ihan moni ei taida haaveilla saalaa avustamattomasta mökkisynnytyksestä luonnonkeskellä saaressa ;) ). Eli ei ihan realistinen. Heh.

Olen kyllä entistä vakuuttuneempi siitä kuinka tärkeitä etukäteis mielikuvat on liittyen raskaana olemiseen, synnytykseen ja äitiyteen. Minun mielestä sillä on suuri merkitys, että miten sinun ympärillä olevat läheiset ystävät ja sukulaiset kokevat nuo asiat. Tyypillisin malli on tietysti äidiltä saatu (tai jos ei ole äitiä, niin totta kai sekin vaikuttaa). On kuitenkin lohdullista, että vaikka olisikin hyvää vauhtia "aivopesty" kauhusynnytysten ja rankan äitiyden tarinoilla ja kommenteilla, niin ne on mahdollista korvata voimaannuttavammilla ajatuksilla. Joko ihan itse positiivisempia mielikuvia harjoittamalla säännöllisesti tai vaikka hypnoosivalmennuksessa. Jos oman paikkakunnan lähellä ei ole hypnoosia tarjolla, niin cd:itä on kyllä. (Ks. cd:t/dvd:t sivu reunapalkista)

Meidän muutto sen kun lähenee. On kivaa kun sitten muuton jälkeen voi pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan Unskin vaatteiden pesua ym. Toisaalta koitan pitkittää vauvan tavaroiden laittamista, koska muuten alan odottamaan entistä enemmän vauvan syntymää, enkä millään malttaisi odottaa. Toisaalta taas tekee mieli laittaa ne aika pian valmiiksi, varsinkin kun toiveena on mahdollisimman paljon mökillä oloa kesän aikana. Miehen lomakin on tosiaan juuri siinä ennen LA:ta ja olisi tarkoitus olla reissussa ja mökillä oikeastaan koko se aika, niin olisi kiva kun kotona olisi vauvalla jutut odottamassa koska sitten päättääkään syntyä. :)

Ensi viikolla on lääkärineuvola ja sokerirasituskoe. Jälkimmäinen vähän taas jännittää. On tullut hirmu himoja esim. banaanijugurttiin ja suklaaseen... Joten hiphei. Hienoa koittaa rajoittaa sokerin ym. määrää, kun tekee mieli Fazerin sinistä niin pirusti!!! :)

maanantai 10. toukokuuta 2010

Uusi blogi!

Uusin blogini VOIMAANNUTTAVAT SYNNYTYSKOKEMUKSET löytyy TÄÄLTÄ!

Toistaiseksi siellä on vasta vain Annin synnytyskertomus, mutta toivon että pian siellä olisi monta muutakin tarinaa, jotka loisivat uskoa tuleviin synnyttäjiin mahdollisuudesta itsekin saada hyvä tai ihanan voimaannuttava synnytyskokemus!

perjantai 7. toukokuuta 2010

Ruuhkia.... ja lisää ruuhkia?

Kätilöliitto on ottanut kantaa pienempien synnytysyksiköiden lakkautus puuhailuihin. Kätilöliiton mielestä synnytyssairaaloiden vähentäminen 23:sta 19:sta lisää mm. käynnistettyjen synnytysten määrää.

Olen Kätilöliiton kanssa samaa mieltä siinä, että pieniä yksiköitä ei saa lopettaa! Jo nyt monissa isoissa sairaaloissa pullistellaan synnyttäjistä ja hoidetaan heitä liukuhihnalla. Tays on tuossa minun naapurissa, joten kuulen sieltä eniten uutisia. Viimeisempänä verenpainetta nostaneena kuulin, että synnytyssalien RUUHKA osoittautuikin usean kätilön joukkokahvitteluksi kaikessa rauhassa. Pari tuntia siitä oli sitten se OIKEA RUUHKA... ja miksi. Syy oli se, että synnyttäjien oksitosiini tiputuksia oli lisätty todella tiuhaan ja aivan uskomattomia määriä kerralla, joka aiheutti lopulta sen, että moni synnyttäjä olikin sitten yhtä aikaa ponnistusvaiheessa.

Toinen asia oli se, että saleilla oli ollut kiire ja synnyttäjille oli laitettu pinnejä vauvojen päihin, jotta kiireiset kätilöt voivat seurata synnytyksen etenemistä kanslian monitorilta.

Lisäksi useiden synnyttäjien vatsasta painetaan kun he ponnistaa. Niin ei saa tehdä ja Suomi & Kreikka ovat Euroopan ainoat maat joissa se on enää kätilöillä tapana! Vatsasta painaminen aiheuttaa äidille kipeän/aran vatsan ja moninkertaisen riskin kohturepeämään.

Voi, että minua suututtaa! Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen asti, että on henkilökunnalla oikeasti kiire, eivät ehdi olemaan läsnä synnyttäjän luona olemassa tukena ja apuna kivun hallinnassa. Sitä en hyväksy ollenkaan, että monissa sairaaloissa jo itse kulttuuri on sellainen, ettei ole tapana olla synnyttäjän luona muuta kuin niiden tarpeellisten toimenpiteiden ajan. En myöskään hyväksy sitä, että kiireeseen vedoten (oli se sitten tosi tai ei) puututaan synnytykseen toimenpitein joita ei voi enää perua.

Aktiivinen synnytys ry suomensi ja julkaisi hiljattain ÄitiLapsi- synnytysohjelman ja siellä sanotaan muun muassa näin:

Askel 6: Vältä tai minimoi mahdollisesti haitallisia toimenpiteitä ja hoitokäytäntöjä, joiden käytölle ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. Tällaisia käytäntöjä ovat
- ihokarvojen ajelu
- peräruiske
- kalvojen irroittelu
- kalvojen puhkaisu
- lääkkeellinen käynnistäminen
- synnytyksen edistäminen
- toistuvat sisätutkimukset
- syömisen ja juomisen kieltäminen
- äidin pitäminen sängyssä
- suonensisäinen nesteytys
- jatkuva CTG
- farmakologinen kivunlievitys
- katetrointi
- selällään/litomiassa makuuttaminen
- hoitajan johtama ponnistaminen
- funduksesta painaminen
- episiotomia
- imukupin/pihtien käyttäminen ulosautossa
- sektio
- vastasyntyneen imeminen
- välitön napanuoran katkaisu
- äidin ja lapsen erottaminen

Muistakaa, että SUURIN OSA synnytyksistä on täysin normaaleja!!! Joista siis nuo yllä mainitut asiat pitäisi olla minimoitu kokonaan pois.

Jos palaan vielä siihen oksitosiini-pommitukseen, jota moni synnyttäjä saa (ainakin tuossa naapuritalossa), niin se tarkoittaa sitä, että silloin äiti on tipassa, usein supistukset kovenevat rysäyksellä niin, että se menee yli sietokyvyn jolloin tarvitsee lääkitystä. Yleensä se on sitten puudutus ja se taas tarkoittaa sitä että kalvot pitää puhkaista ellei jo ole puhkaistu, vauva on jatkuvassa CTG:ssä (käyrällä), oksitosiinia joudutaan lisäämään, ponnistusvaiheessa kätilö usein johtaa sitä ja saattaavat tosiaan painaa mahasta. Ja koska synnyttäjä on todennäköisesti puudutettu hänelle tehdään herkemmin episiotomia, joka lisää repeämisen riskiä, ja mahdollisesti joudutaan tarttumaan imukuppiin. Yksi toimenpide voi siis johtaa oikeaan lumipallo efektiin, jota ei sitten enää pysäytetäkään. Toki tuokin oli hieman kärjistetty, mutta ei siinä mielessä, että tuo on tosiasia TODELLA MONELLE synnyttäjälle juuri nyt tälläkin hetkellä.

Jo pelkkä pinnin laittaminen vauvan päähän lisää toimenpiteitä mm. niin, että jos lapsivedet ei ole aiemmin menneet, niin kalvot pitää puhkaista ja se voi yksinään aiheuttaa saman suuntaisen lumipallon kuin edellä.

Missä on se luonnollisuus ja lempeys, joka pitäisi automaattisesti kuulua jokaiseen synnytykseen?? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi tms., vaan esim. sitä, että kätilöiden pitäisi tukea synnytyksen luonnollista kulkua ja kehon luontaista toimintaa synnytyksen aikana.

Synnytykset ovat nykyään monissa sairaaloissa niin liukuhihnalla hoidettuja, teknisiä ja toimenpidekeskeisiä, että synnytyskulttuurista on pian täysin hukkumassa syntymän kauneus, synnytystapahtuman luonnollisuus ja ainutkertaisuus. Synnyttäjiä ei kannusteta etsimään omaa luontaista tapaa synnyttää tai edes uskoa omaan kykyyn synnyttää. Aina vain kerrotaan ne kauhutarinat ja huonot kokemukset ja keskitytään tekniikkaan ja lääketieteellisiin juttuihin. Syntymä on kokemuksena ja tapahtumana erittäin tärkeä niin pienelle vauvalle kuin hänen perheelleen, ja se vaikuttaa todella paljon esim. äiti-lapsi suhteen muodostumiseen.

Lempeästä syntymästä vielä sen verran, että doulakollegani sanoi minusta hyvin: "täytyy muistaa, että vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi lempeä äidille".

Synnytyskulttuurin muuttamiseksi me jokainen voidaan tehdä jotain muutakin kuin purnata asiaa itsekseen. Tässä pari esimerkkiä:
- kerro ystävillesi (erityisesti raskaana oleville) myös niistä synnytyksesi hyvistä ja voimaannuttavista asioista
- anna palautetta synnytyssairaalaasi!!
- liity Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi

Jääkää te parantamaan viikonlopun ajaksi synnytyskulttuuria tahoillanne ja sunnuntaina viettämään ÄITIENPÄIVÄÄ! Minä lähden Helsinkiin lisäkouluttautumaan doulan työhön. :)

torstai 6. toukokuuta 2010

Unnan odotus osa 11

Nyt on sitten se vaihe raskaudessa, että tekee mieli hankkia pikkumurulle kaikkea ihanaa valmiiksi! Juuri mitään ei kylläkään tarvita, kun tyttöjen jäljiltä on jo kaikki perusjutut olemassa. Jotain pientä kuitenkin on tullut ostettua, kuten esim.

Nalle Nöttösiä huutiksesta
(ei liene vaikeaa arvata mikä valkoinen pallero kuvaan on tullut mukaan ;) )

Ronja & Roope kestoliivinsuojia, jotka on ihan huippuja!

Vielä haluaisin ostaa Ruskovillan silkkimyssyn ja Weledan tai muun vastaavan jotain ihanaa hoitoöljyä/-voidetta. Itselleni ostoslistalla on Bebesistä tätä ja Me&Mamasta tällainen.

Olin tiistaina pitämässä Napiksella synnytys teemailtaa, jonka aiheena oli Lempeä syntymä kotona ja sairaalassa. Olen miettinyt välillä ihan vakavastikin kotona synnyttämistä, mutta toistaiseksi sen takia kun ihana Vammala on vielä käytettävissä ja muuton takia rahatilanne tavallista tiukempi, olen päätynyt sairaalasynnytykseen. Tänään kuitenkin tuli radiossa uutisissa, että Tehyn ylityölakon takia Vammalan synnyttäjät ohjataan Taysiin. Eipä ole käynyt mielessä, että omankin lasketunajan tienoilla voisi olla joku vastaava/yllättävä este Vammalaan menolle. (Toki raskauteen liittyvät syyt/esteet ovat olleet mielessä.) Nooh... Jospa ei juuri silloin mitään tuollaista estettä olisi.

Tänään mietin, että jos jostain syystä joutuisinkin suunniteltuun sektioon, niin millaisista toiveista neuvottelisin sairaalassa, jotta syntymä olisi Unnalle mahdollisimman lempeä. Äkkiseltään tuli mieleen:
- valojen himmennys ennen kuin vauva otetaan mahasta
- hiljaisuus ja rauhallisuus salissa syntymä hetkellä
- poski poskea vasten ennen kuin menee ihokontaktiin isänsä kanssa
- ensi-imetys ihokontaktissa heti kun mahdollista
Toivon kyllä kovasti, ettei tarvitsisi sektioon mennä.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Vauvoja

Amazing births & Beyond:n facebook sivulta satuin huomaamaan tällaisen linkin uudesta vauva-elokuvasta.

Kuva on lainattu focusfeatures.com sivustolta.

Kävin katsomassa sieltä etusivulta sen trailerin ja voi vehnä. Liikutus ja hirmu hoivaamisviettihän siinä tuli kun se pieni lapsi alkoi itkemään.. :) Elokuva on varmasti todella mielenkiintoinen ja haluaisin kovasti nähdä sen.