lauantai 29. lokakuuta 2011

Saksan luentoja, osa 1

Midwifery Today konfrenssin torstain luennot huipentuivat Gail Hartin ja Michel Odentin luentoon aiheesta "The fist hour after brith".

Molemmat luennoitsijat korostivat sitä, että vauvaa ja äitiä ei saisi erottaa toisistaan, vaan nimenomaan antaa heti syntymän jälkeen äidille ja vauvalle häiritsemättömän rauhan.

Michel kertoi, että vernix caseosa (vaalea rasva vastasyntyneen iholla) on samanlaista niin ihmisvauvoilla kuin hylkeiden poikasillakin. Se on tarkoitettu nimenomaan suojaamaan vauvan ihoa, eikä sitä saisi pestä pois.

Michel kertoi myös, että rintamaidon ensi tipoissa, kolostrumissa, on luonnollista K-vitamiinia. Tutkimusten mukaan vauvat ja lapset, jotka saivat K-vitamiininsa kolostrumista, olivat terveempiä kuin muut lapset. Pienten, tärkeiden ensi-maitotippojen merkitystä ei siis saisi vähätellä.

Heti vauvan synnyttyä vauvan iholle tulee täysin uusi mikrobi kolonisaatio. Merkityksellistä on se, että MITKÄ mikrobit vauva ensin saa. Onko ne hänen äitinsä mikrobeja vai sairaalan? Kun ystäväni sai neljännen lapsensa, sanoi lapsivuodeosaston hoitaja, että "sitä parempi mitä harvemmat kädet vauvaan koskee!". Nyt ymmärrän entistä paremmin miksi. Sairaalassa kulkeutuu käsien välityksellä todella paljon erilaisia mikrobeja, joista osa on jopa todella haitallisia. Suomessakin MRSA on lisääntynyt synnyttäjienkin keskuudessa. On tärkeää, että vauvaa "suojellaan" muilta kuin perheen omilta mikrobeilta.

Äidin mikrobeista tärkeitä ovat erityisesti perineumin mikrobit, jotka vauva saa alatiesynnytyksessä luonnollisesti. Olen kuullut norjalaisesta kätilöstä, joka sipaisee sektioon menevän naisen rintoja kädellä jolla on tehnyt juuri sisätutkimuksen. Näin vauva on saanut myös sektiossa tärkeitä mikrobeja, jotka muuten jäisivät vauvalta saamatta.


...Jaahas. Juna saapuu juuri Helsinkiin, joten tässä kaikki tällä erää...

Esimakua Pesän nettisivuista

Tässä hiukan esimakua pian avattavilta Pesän nettisivuilta...


www.ilonpesa.fi


keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Synnyttäjälähtöinen sektio

Kuinka ollakaan ystäväni linkitti Facebookissa You Tube-videon synnyttäjälähtöisestä keisarileikkauksesta juuri kun kirjoittelin PESÄ:n Sektiovalmennus tekstejä. Video oli tähän mennessä näkemistäni paras ja haluakin linkittää sen myös tänne.
Linkki
The Natural caesarean: a woman centered-technique


Video on 11min pitkä ja puhuttu englanniksi. Videolla näytetään mm. kuinka äiti saa vauvan heti rintakehän päälle, eikä vauvaa siirretä siitä pois. Suosittelen videota lämpimästi kaikille!

Muistelin tässä, että olen tainnut kirjottaa ko. aiheesta eli "lempeämmästä sektiosta" tänne ennenkin. Ajatus on edelleen sama, ja vain voimistui tuota videota katsoessa. Vastaavanlaisia käytäntöjä olisi aivan ihana saada Suomeenkin! Videolla ollut anestesialääkäri sanoi, että se on mahdollista ihan jokaisessa sairaalassa. Olisikohan tässäkin aihe, jonka muutoksen rattaat voitaisiin yhdessä sysätä eteenpäin?! :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Midwifery Today - konfrenssiterveiset

Palasin juuri muutaman päivän reissulta Saksasta, Midwifery Todayn konfrenssista. Sinne oli tullut kätilöitä, doulia, synnytysvalmentajia ja lääkäreitä ympäri maailmaa. Suomesta oli ennätysmäärä - SEITSEMÄNTOISTA osallistujaa, joista 13 oli Porilaisia kätilöitä! Aivan mahtavaa.


Konfressin tunnelma oli uskomattoman upea, ja luennot ja workshopit todella antoisia! Verkostoituminen muiden maiden osallistujien kanssa oli mielenkiintoista. Esim. yhteisillallisella oltiin samassa pöydässä kolmen ghanalaisen kätilön ja kahden espanjalaisen doulan kanssa.

Yksi ihanimmista luennoitsijoista oli Angelina Martines Miranda Mexicosta, joka on kätilöinyt yli 15.000 synnytystä!!!

Osallistuttiin konfressiin perjantaina ja lauantaina, eikä ehditty koko reissulla kyllä yhtään "turisteilemaan". Koulutettiin ja innostettiin itseämme siis aamusta iltaan! Paperit on täynnä muistiinpanoja ja niitä haluan jakaa täällä teille, mutta en nyt kun pitää mennä nukkumaan ja huomenna töihin!

Ihanaa oksitosiininhuuruista ensi viikkoa kaikille! :)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Armollisuutta isille

Viime kertaisessa Aktiivinen synnytys ry:n teemaillassa oli puhetta puolison roolista. Jäin miettimään sitä mitä sanoin... että kannattaa olla armollisia puolisoita kohtaan kun ollaan synnyttämässä ja sitä ennenkin jo. Mietin junassa istuessa, että itseasiassa voi olla todella huojentaa puolisolle se, että niin äidit kuin äitiyshuollon ihmisetkin antaisivat puolisoille siinä mielessä "armoa", että eivät sälyytä kaikkea vastuuta synnyttäjän tukemisesta heille.

Perheitä/pariskuntia on erilaisia ja toiveet ja tarpeet on erilaisia. Jotkut puolisot haluavat raskausaikana perehtyä kattavasti kaikkeen mahdolliseen mitä voi tehdä synnytyksen aikana puolisoa auttaakseen ja toisia taas synnytys ja sairaala kauhistuttaa niin, että ajatuskin synnytykseen osallistumisesta lamaannuttaa. Minusta ei ole reilua, että automaattisesti oletetaan puolisoiden toimivan monipuolisesti synnyttäjän tukihenkilönä. En tarkoita etteikö puolisot siihen kykenisi, päin vastoin, monet tekevät niin. Ajattelen vain sitä, että puolisoille pitäisi antaa myös mahdollisuus olla vain rakastavana puolisona ja syntyvän vauvan isänä läsnä ja osaltaan myös siinä synnytyskeskiössä myös.

Nainen on toki synnytyksen päähenkilö ja kaiken keskipisteessä masuvauvan kanssa. Puoliso on kuitenkin heti siinä ihan vieressä... vähän niinkuin kaksi yhteen liimautunutta saippuakuplaa. Synnytys on hurjan mullistava ja ihmeellinen tapahtuma puolisoillekin, joten minusta olisi hienoa jos vastuu siitä synnyttäjän tukemisesta ym. olisi joko doulalla ja/tai kätilöllä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Miehet siis saisivat hyvällä omalla tunnolla olla itsekin "vähän omissa synnytysmaailmoissaan" ja olla pihalla kaikesta, eikä vain stressata, että mitä piti muistaa. Doulan läsnäolo synnytyksessä on siinä mielessä loistajuttu, että se mahdollistaa puolison joustavamman läsnäolon, kun doulalla on enemmän vastuuta juuri niistä asioiden muistamisista ym.

Olen usein kysynyt mieheltä synnytyksen valmistautumiseen liittyvistä jutuista ja synnyttämisestä. Hän on monta kertaa vastannut, että "ei sitä enää siinä vaiheessa mitään muista, ihan sama mitä on etukäteen käynyt läpi". Eli siis synnytys on jännää edelleen, vaikka niitä olisi puolisollakin jo useampi koettuna. :) Sen verran kyllä täytyy sanoa, että kyllä hän on muistanut niitä juttuja mistä ollaan puhuttu, mutta ehkä sitä ei miehetkään ole niin samalla tavalla "kartalla" kuin normaalisti, niin kuin ei ole itse synnyttäjäkään. :)

Sitä siis halusin tällä postauksella viestittää kaikille, että antakaa miehille mahdollisuus itse päättää, että millä tavalla kuinka aktiivisesti haluaa olla synnytyksessä toimijana. On varmasti kaikille mielekkäämpää, että synnytyksessä on mukana mies joka pitää huolta rakkaasta puolisostaan niinkuin parhaiten osaa, kuin että mies stressaantuneena koittaa suorittaa hyvän tukihenkilön pestiä ettei vaan mokaa ja ettei puoliso pety häneen siinä tärkeässä tapahtumassa.

Tsemppiä isille synnytyksiin!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Napanuoran jälkeistä keskustelua

Aiempi postaukseni liittyen Taysin napanuora-käytäntöön on herättänyt keskustelua niin valtakunnallisesti kuin ihan paikallisestikin. Valtakunnallisessa keskustelussa uusi ohjeistus on aiheuttanut suurta ihmetystä ja nostanut kysymyksen, että "miksi kätilöt suostuvat tuollaiseen?". Paikallinen keskustelu onkin ollut kirjavampaa. Tai ainakin ne palautteet jotka korviini on kantautunut. Erityisesti kätilöt ovat ivallisesti kommentoineet sitä, että "mitä nyt muutamalla sekunnilla/minuutilla on merkitystä?" ja että "onpa sydäntä riipaisevaa" jne.

Mietin asiaa hetken jos toisenkin. Ensin harmitti se, että miksi jotkut eivät voi käsittää sitä, että toisille pienikin asia voi tuntua isommalta kuin toisille. Sitten totesin itsekseni, että "ihan sama". Tiedän joka tapauksessa, että varmasti todella monille äidelle ja isille yksi tärkeimmistä hetkistä on se kun saa oman vauvansa ensimmäisen kerran syliin. Tiedän myös sen, että on vanhempia joille on "ihan sama missä vaiheessa" vauvan saa kätilöiltä itselle hoivattavaksi. Tiedän senkin, että niin kätilöissä kuin muissakin hoitohenkilökunnan jäsenissä on niitä, joiden voi olla vaikeaa eläytyä perheen asemaan kerta toisensa jälkeen ja ajatella työtään aidosti äiti-lapsi tai perhelähtöisesti. Meitä on moneen junaan.

Mietin sitäkin, että monille juuri ne ensihetket vauvan syntymän jälkeen on ne joilla on suuria odotuksia ja sitä on haaveiltu etukäteen. Onhan sitä sentään odotettu 9kk, jotta saa vauvan masusta syliin. Miksi sen hetken merkitystä vähätellään? Vaikka muutama minuutti 9kk odotuksen jälkeen voi muista tuntua naurettavalta tai vähäpätöiseltä, niin sitä se kuitenkaan jokaisen perheen näkökulmasta ole. Sekunnit ja minuutit osaavat olla hyvin pitkiä, varsinkin kun sille odottamiselle ei ole tutkitusti perusteita.

Itse asiassa olen kuullut, että ainakaan kaikki kätilöt eivät Taysin ohjeistusta noudata. En tiedä onko se yleinenkin linja kätilöillä vai vain muutamilla rohkeilla. Toivon, että kätilöt keräisivät ammatti-identiteettiään vahvemmaksi ja olisivat rohkeampia niin tässä kuin monessa muussakin asiassa ja toimisivat sairaaloissa entistä perhelähtöisemmin.

Itseasiassa tässä kohtaa tulee väistämättä mieleen sana palvelu. Sama sana nousi viikko sitten olleessa kotisynnytys symposiumissakin.

KENELLE näitä palveluja tarjotaan?
Keitä varten neuvolapalvelut ja neuvoloiden työntekijät ovat?
Keitä varten synnytyssairaalat ja niiden palvelut & henkilökunta ovat?
Kenen tarpeisiin nämä palvelut vastaavat?
Ketkä näissä palveluissa kuuluisi olla kaiken lähtökohtana?

Uskon, että jokainen lukija tietää vastauksen. PERHEET. Tai niin sen ainakin pitäisi olla. Siitä vastaako se todellisuutta tai toimiiko käytännössä, on sitten eri asia. Meillä täällä Suomessa on niin paljon opittavaa muualta maailmalta. Varsinkin nyt kun Suomen helmi, Tammisaaren synnytysosasto on vain muisto Suomen synnytyshistoriassa.

Toivon niin kovin, että neuvolatyöntekijät ja kätilöt ottaisivat rohkean loikkauksen pois opitusta mallista ja miettisivät hetken, että MIKSI teen näin? Voisinko tehdä toisin? Voisinko ajatella perhelähtöisemmin? Voisinko luovuttaa valtaa perheelle ja luottaa heidän tietoonsa ja taitoonsa olla oman perheensä asiantuntijoita?

Raskaus ja synnytys ei ole sairauksia, eikä raskaana olevaa tai synnyttävää kuuluu hoitaa kuin potilasta. Ei edes silloin kun kyseessä on riskisynnyttäjä. Silloinkin lähtökohtana pitäisi olla luonnollisuuteen ja normaaliuteen tukeminen. Silloin mielestäni pitäisi olla automaatio se, että perhe on pomo ja muut tarjoavat heille heidän tarvitsemansa palvelut. Perheitä ja heidän aktiivista osallistumista pitäisi kunnioittaa enemmän, eikä suinkaan ajatella "hankalina potilaina".

Minusta kotisynnytyksen ja sairaalasynnytyksen lähtökohtaisesta erosta hoksaa hyvin sen mitä tarkoitan. Kotisynnytyksessä perhe itse päättää ketä on paikalla, miten toivoo asioiden hoituvan ja synnytykseen osallistuvat henkilöt ovat heidän kodissa vieraina. Sairaalassa synnyttäessä olet vieraassa ympäristössä, et voi tietää etukäteen ketkä kaikki vieraat henkilöt hoitoosi osallistuvat, et välttämättä tiedä mitä sairaalan protokollia ja rituaaleja joudutte käymään läpi koska niistä ei aina tiedoiteta perheille etukäteen, saatat kokea olevasi "epätoivottu vieras" (niinkuin eräs äiti sanoi), jne. Tuo ei tarvitsisi olla niin, mutta täytyisi tapahtua aika suuri asenne- ja rakennemuutos, että se muuttuisi.

Tämä kirjoitus voi kuulostaa masentavalta ja niin se varmaan onkin, koska juuri tällä nimenomaisella hetkellä tämä Suomen systeemi tuntuu aika masenvalta. Kun tietää miten VOISI OLLA, niin ei toki voi tyytyä siihen miten asiat nyt on. Siksi toivonkin, että perheet ja myös kätilöt & terveydenhoitajat rohkaistuisi ajamaan asiaa eteenpäin. Kertomaan toiveistaan ääneen ja vaatimaan niin päättäjiltä kuin sairaanhoitopiireiltä lapsi- ja perhemyönteisempää ja -lähtöisempää äitiydenhuoltoa.

PS. Uusimmassa OLIVIA-lehdessä on artikkeli ihanasta Johanna-kätilöstä. Johanna Sarlio-Nieminen on yksi niistä Suomen kätilöistä, joista toivoisin yhä useamman kätilön ottavan mallia! :) Lukekaan se ihmeessä jos vain voitte.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Pesä

- ihan julkisesti ja virallisesti.... :)

Ensin täällä:
Facebook - Pesä

Kohta täällä:
www.ilonpesa.fi


Tammikuussa 2012 avajaisten kera täällä:
Kaalamonaukio 2, Kaleva -Tampere
(Tampereen Napapiirin yhteydessä Pesän oma tila)


Pesä
~ Voimaannuttavia palveluja raskaana oleville ja synnyttäneille ~

Kikkakolmosia -synnytysvalmennukset, synnytyslaulukurssit, rentoutusmeditaatiot ja isien ryhmät. Lisäksi omat kurssit traumaattisen synnytyksen kokeneille naisille ja suunnitellusti keisarinleikkaukseen meneville perheille.

Keväällä 2012 tulossa myös Doulapalveluja ja Kotisynnytys-palveluja.

Pesän pienestä putiikista löytyy tuotteita erityisesti raskaana oleville, synnyttäneille ja imettäville naisille.

~ Iloa, rakkautta, voimaantumista. ~

Avataan tammikuussa 2012!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Hajatelmia

Työelämän, viisihenkisen perheen touhujen, pienen yrityksen perustamisen ja vapaaehtoistyön yhteen sovittaminen on aika haastavaa. Voimaannuttava synnytys ei siis suinkaan ole ollut hiljaiselolla siksi etteikö aiheita tai ajatuksia olisi ollut mielessä. :)

Olin eilen Helsingissä järjestämässä Aktiivinen synnytys ry:n, Yebomaman ja Heketin yhteistä Kotisynnytys Symposiumia. Päivä oli aivan mahtava! Minulle mieleen painuvimmat puheenvuorot olivat: Homebirth in Denmark - Helle Lorenzen Tanskasta, Kotisynnytys Englannissa - Merja Thomas Englannista ja Kotikätilön kokemuksia - Marja-Leena Harju täältä Tampereelta. Ajattelin kirjoittaa niistä nousseista ajatuksista toisella kertaa tuonne Kotisynnytys blogin puolelle.

Symposium oli täynnä oksitosiini aaltoja ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Toisaalta oli surullista tajuta kuinka jäljessä Suomessa ollaan äitiys- ja synnytyshoidon suhteen, mutta toisaalta oli lohduttavaa kuulla, että ollaan edes jonkun verran edistytty esim. 20 vuoden takaisista ajoista. On hurjan voimaannuttavaa ja innostavaa osallistua eilisen symposiumin kaltaisiin tapahtumiiin joissa saa kuulla onnistumiskertomuksia muualta. Ja niin kuin Johanna Sarlio-Nieminen sanoi niin tärkeää oli se, että oltiin yhdessä kuulemassa niitä samoja asioita joita jo moni tiesi tai oli kuullut aiemminkin. Kotisynnytys aiheeseen keskittynyt symposium oli vakavasti otettava ja uskottava, ja siinäkin mielessä todella onnistunut.

On muuten aivan mahtavaa myös sekin, että yhteisen oksitosiinin höyryttämän tapaamisen jälkeen voi pitkän automatkan ajan keskustella lisää aiheesta muiden naisten kanssa. Syyskuun alussa autoiltiin AkSyn hallitusnaisten kanssa Kuopioon Aila Miettinen-Jaakkolan luokse ja silloinkin hyödynsimme automatkan puhumalla ja ideoimalla synnytysaiheisia juttuja kuin Runebergit. :) Ja nyt eilen autoiltiin ja keskusteltiin Helsinkiin ja takaisin.

Se kenen ja minkä henkisen ihmisen kanssa keskustelet, vaikuttaa hurjasti siihen miten voimaantuneen olon itse saat. Tarkoitan siis sitä, että sillä on aivan mieletön ero, että puhuuko synnytysasioista sellaisen ihmisen kanssa jonka mielestä synnyttäminen on välttämätön paha ja raskauden karmaiseva päätös, vai ajatteleeko hän, että syntymä voi olla todella upea kokemus ja vaikuttaa monella eri tapaa ja monella eri tasolla koko perheeseen! Erityisesti raskaana olevien kannattaa etsiä ympärilleen ihmisiä, jotka voimaannuttavat ja luovat positiivista energiaa jo ennen synnytystä ja myös synnytyksen aikana!

Tuolla kotisynnytys seminaarissa nousi yleisön puheenvuoroista keskusteluun terveydenhoitajat ja neuvoloiden palvelut. Olen jo pitkään miettinyt, että se on yksi asioista joihin toivon AkSyn tarttuvan ja olenkin ehdottanut sitä yhdeksi teemaksi tulevia tempauksia ym. ajatellen. Seminaariyleisön puheenvuoroista kantautui ajatus (joka minullakin on ollut), että
1) valmistautumatonta synnyttäjää on todella haasteellista pika-valmentaa kesken synnytyksen muutamassa minuutissa
2) neuvoloissa pitäisi panostaa synnytykseen valmistautumiseen nykyistä enemmän raskauden aikaisilla neuvolakäynneillä
3) kätilöt pitäisi saada takaisin äitiysneuvoloihin.

Synnytykseen valmistautuminen on todella tärkeää. Minusta tuntuu, että terveydenhoitajat eivät aivan täysin ymmärrä sen merkitystä. Tai siis sitä, että synnytysvalmennukseksi ei todellakaan ole riittävää esim. pelkkä yksi luento lääkkeellisestä kivunlievityksestä. Tampereella on alkanut/alkamassa "kummikätilö" toiminta eli jokaisella neuvolan toimipisteellä on synnytyssairaalasta nimetty kummikätilö, jonka kanssa he tekevät yhteistyötä. Minusta tämä on aivan loistava idea ja siinä on mahdollisuuksia vaikka mihin! Ainakin täällä Tampereella on selkeä puute useiden terveydenhoitajien osaamisessa on ollut se, ettei heillä ole ollut ajanmukaista tietoa Taysin käytännöistä ym. Toivon, että tämä kummitoiminta tuo mm. siihen muutoksen.

Ensimmäisessä kappaleessa mainitsin pienen yrityksen perustamisen... Pitkän harkinnan ja suunnittelun jälkeen päätimme kätilö-ystäväni Pian kanssa toteuttaa haavemme ja perustaa oma paikka! Se paikka on Pesä ja avataan tammikuussa 2012 Tampereen Napapiirin yhteyteen. Pesässä tarjotaan palveluja erityisesti raskaana oleville ja synnyttäneille. Olen aivan innoissani ja kaikki ylimääräinen aika meneekin sitä järjestellessä. :)

Meillä on täällä Tampereella nyt tulevana tiistaina (4.10.) AkSyn teemailta, jonka aiheena on Aktiivisen synnyttämisen ABC. Pitää alkaa valmistelemaan alustusta, joten semmoro.

***

Päivitin Kotisynnytys seminaarissakin mainittua kivunlievityslistaa. Se löytyy täältä: Kipuun.