Viime kertaisessa Aktiivinen synnytys ry:n teemaillassa oli puhetta puolison roolista. Jäin miettimään sitä mitä sanoin... että kannattaa olla armollisia puolisoita kohtaan kun ollaan synnyttämässä ja sitä ennenkin jo. Mietin junassa istuessa, että itseasiassa voi olla todella huojentaa puolisolle se, että niin äidit kuin äitiyshuollon ihmisetkin antaisivat puolisoille siinä mielessä "armoa", että eivät sälyytä kaikkea vastuuta synnyttäjän tukemisesta heille.
Perheitä/pariskuntia on erilaisia ja toiveet ja tarpeet on erilaisia. Jotkut puolisot haluavat raskausaikana perehtyä kattavasti kaikkeen mahdolliseen mitä voi tehdä synnytyksen aikana puolisoa auttaakseen ja toisia taas synnytys ja sairaala kauhistuttaa niin, että ajatuskin synnytykseen osallistumisesta lamaannuttaa. Minusta ei ole reilua, että automaattisesti oletetaan puolisoiden toimivan monipuolisesti synnyttäjän tukihenkilönä. En tarkoita etteikö puolisot siihen kykenisi, päin vastoin, monet tekevät niin. Ajattelen vain sitä, että puolisoille pitäisi antaa myös mahdollisuus olla vain rakastavana puolisona ja syntyvän vauvan isänä läsnä ja osaltaan myös siinä synnytyskeskiössä myös.
Nainen on toki synnytyksen päähenkilö ja kaiken keskipisteessä masuvauvan kanssa. Puoliso on kuitenkin heti siinä ihan vieressä... vähän niinkuin kaksi yhteen liimautunutta saippuakuplaa. Synnytys on hurjan mullistava ja ihmeellinen tapahtuma puolisoillekin, joten minusta olisi hienoa jos vastuu siitä synnyttäjän tukemisesta ym. olisi joko doulalla ja/tai kätilöllä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Miehet siis saisivat hyvällä omalla tunnolla olla itsekin "vähän omissa synnytysmaailmoissaan" ja olla pihalla kaikesta, eikä vain stressata, että mitä piti muistaa. Doulan läsnäolo synnytyksessä on siinä mielessä loistajuttu, että se mahdollistaa puolison joustavamman läsnäolon, kun doulalla on enemmän vastuuta juuri niistä asioiden muistamisista ym.
Olen usein kysynyt mieheltä synnytyksen valmistautumiseen liittyvistä jutuista ja synnyttämisestä. Hän on monta kertaa vastannut, että "ei sitä enää siinä vaiheessa mitään muista, ihan sama mitä on etukäteen käynyt läpi". Eli siis synnytys on jännää edelleen, vaikka niitä olisi puolisollakin jo useampi koettuna. :) Sen verran kyllä täytyy sanoa, että kyllä hän on muistanut niitä juttuja mistä ollaan puhuttu, mutta ehkä sitä ei miehetkään ole niin samalla tavalla "kartalla" kuin normaalisti, niin kuin ei ole itse synnyttäjäkään. :)
Sitä siis halusin tällä postauksella viestittää kaikille, että antakaa miehille mahdollisuus itse päättää, että millä tavalla kuinka aktiivisesti haluaa olla synnytyksessä toimijana. On varmasti kaikille mielekkäämpää, että synnytyksessä on mukana mies joka pitää huolta rakkaasta puolisostaan niinkuin parhaiten osaa, kuin että mies stressaantuneena koittaa suorittaa hyvän tukihenkilön pestiä ettei vaan mokaa ja ettei puoliso pety häneen siinä tärkeässä tapahtumassa.
Tsemppiä isille synnytyksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti