maanantai 25. tammikuuta 2010

Synnytykseen valmistautuminen - turhaa vai ei?

Meillä oli viime Aksyn teemaillassa aiheena synnytykseen valmistautuminen. Asiaa tuli mietittyä jo iltaan valmistautuessa ja tietysti siellä illassa ja sen jälkeen. Itsellekin aihe on ajankohtainen ja olenkin jo alkanut valmistautumaan tulevaan synnytykseen, vaikka sinne on vielä toivottavasti monta kuukautta aikaa.

Synnytykseen valmentautumistapoja on niin monenlaisia kuin on synnyttäjiäkin. Esim. minä olen aina ajatellut niin, että monipuolinen tai kokonaisvaltainen synnytykseen valmistautuminen on tärkeää ja olenkin käynyt molempien edellisten raskauksien aikana mm. äitiysjoogassa, teemailloissa, hypnoosivalmennuksessa ja synnytysvalmennuksissa. Minun valmentautumiskeinot ovat sopineet minulle ja olen saanut niistä kaiken mitä olen synnytyksiini kokenut tarvitsevani.

Joku toinen taas kokee jotkut muut tavat riittäviksi ja hänelle sopiviksi. Niinkuin teemaillassa puhuimmekin niin sillä "tekemisen määrällä" ei ole merkitystä esim. sen suhteen on joku paremmin valmistautunut kuin toinen. Tärkeintä on, että jokainen tunnistaa sen oman valmentautumisen tarpeen ja sen mikä on hänelle ja hänen perheelleen paras tapa. Valmentautuminen itsessään on erittäin tärkeää, ja se on tutkitustikin todettu. Esim. Perhevalmennus kirjassakin viitataan tutkimuksiin, joiden tulosten mukaan synnytysvalmennuksella on positiivinen vaikutus synnytyskokemukseen ja synnytyksen kulkuun.

Itse henkilökohtaisesti en millään osaisi ajatella lähteväni synnyttämään valmistautumatta ja perehtymättä ainakin sen verran, että tietäisin edes hiukan mitä on tulossa. Synnytys on kokonaisvaltainen tapahtuma, jolla on kauas kantoiset vaikutukset niin omaan kuin vauvan ja muun perheen elämään, että en itse millään voisi lähteä siihen valmistautumatta.

Niinkuin jo aiemmin sanoin, synnytykseen voi valmistautua todella monin eri tavoin. Voi käydä joogassa, erilaisissa valmennuksissa, lukea kirjoja, katsoa videoita, keskustella doulan kanssa, osallistua hypnoosivalmennukseen ja/tai vyöhyketerapiaan, jne.. Tärkeintä lienee kuitenkin se tärkeä työ mitä synnyttäjä tekee päässään. Sen olen itsekin hoksannut nyt Annin syntymän jälkeen kun olen entistä enemmän perehtynyt synnytysjuttuihin.

Mitä se päässä tehtävä työ sitten on? No se voi olla omien pelkojen tunnistamista ja työstämistä, omien voimavarojen löytämistä, oman itsetunnon ja itse luottamuksen kohottamista, positiivisien mielikuvien työstämistä, omaan kehoon tutustumista ja sen viesteihin luottamista ja vastaamista, tulevan synnytyksen ajattelua ja siihen liittyvien toiveiden miettimistä (-> synnytystoivelista), jne.

Minulle Annia odottaessa tärkein juttu oli se, että doula pyysi synnytystoivelistaa tehdessäni miettimään sitä millaisen tunnelman synnytykseeni haluan! Se oli tärkeä asia. Niinkuin teemaillassakin ystäväni sanoi jotenkin, että "kun tunnelma on kunnossa niin silloin moni muukin asia synnytyksessä on hyvin/menee hyvin". Tunnelma on erittäin tärkeä jo synnyttävän naisen hormonitoiminnan kannalta! Jos tunnelmassa on jotain pielessä, niin se vaikuttaa hyvin nopeasti myös synnyttäjään ja hänen hormonituotantoonsa, joka taas vaikuttaa synnytyksen kulkuun. (Näistä voi lukea lisää kirjoista: Prepairing for a healthy birth & Gentle birth, gentle mothering, jotka löytyy sivunreunan kirjalistastakin.)

Synnytyssuunnitelmista ja -toivelistoista sen verran, että ne ovat usein hyvinkin väärinymmärrettyjä jo heti alkuunsa. Niitä on hyvä miettiä jo hyvissä ajoin raskausaikana, koska sieltä usein nousee asioita, joista synnyttäjä voi vielä kaivata lisätietoa ja myös sen takia, että se on yksi hyvä valmentautumistapa. Siinä synnyttäjä käy mielessään tulevaa synnytystä läpi ja myös niitä toiveita mitä hänellä on synnytyksen suhteen. Toiveita on täysi oikeus olla, eikä ne tarkoita sitä että niin olisi pakko tapahtua.

Synnytyssuunitelma/-toivelista on myös kätilön kannalta hyvä asia, vaikka kaikki kätilöt eivät niin koekaan. Suunnitelmasta kätilö näkee nopeasti sen millaista synnytystä synnyttävä perhe toivoo ja mitkä asiat ovat heille tärkeitä. Perhelähtöistä hoitotyötä toteuttava kätilö kunnioittaa synnyttäjän ja perheen toiveita ja pyrkii mahdollisuuksien mukaan toimimaan niin, että ne myös toteutuvat. Mikäli synnytyksessä käy niin, että kätilö evää synnyttäjältä jonkun toiveen, jolle synnyttäjän ja hänen tukihenkilön/-henkilöiden mielestä ei ole perusteita, eikä kätilökään osaa perustella sitä esim. lääketieteellisillä syillä, niin kannattaa pyytää, että toive ja sen evääminen kirjataan koneelle. Jos siihen palataan synnytyksen jälkeen, niin se sitten on virallisesti kirjattuna ja löytyy synnyttäjän tiedoista. Myös synnytyssuunnitelma/-toivelista on hyvänä apuna synnytyksen läpi käymisessä vaikkapa tukihenkilön kanssa synnytyksen jälkeen.

Itse nyt kolmanteen synnytykseen valmistautuessa ja vielä näin alkuraskaudessa, koen että itseäni minun ei tarvitse juuri valmentaa ainakaan lukemalla tai valmennuksilla. Minulla on tunne, että kahden synnytyksen jäljiltä tiedän jo mikä on se minun juttu ja kuinka pärjään. Ainoa valmennus mihin aion osallistua on hypnoosivalmennus, koska se on aivan loistava ja tiedän, että se toimii!!! :) Kun itsellä on jo aika "valmis" olo, niin mietin sitä miten valmennan tukihenkilöt ja millaisia asioita toivoin heidän osaltaan. Toki itsekin valmistaudun (henkisesti; mielikuvat, voimaantuminen, jne), mutta niinkuin jo sanoin niin suurin painopiste on tukihenkilöiden valmentamisella, jotta tietäävät mitä haluan ettei sitten synnytyksessä tarvitse sitä alkaa kertomaan. :D

Mielenkiintoista valmentautumista kaikille raskaana oleville!

PS. Jos osallistutte valmennuksiin tms., niin kannattaa mennä jo keskiraskaudessa. Silloin jaksaa istua ja keskiskittyä paremmin ja jää sitten vielä sen valmennuksen jälkeen omaa valmentautumisaikaa uusien ideoiden kanssa joita valmennuksessa on noussut.

2 kommenttia:

  1. Moi Terhi!

    Halusin tulla kiittämään kivasta blogista ja kyselemään, josko osaisit sanoa, järjestääkö Aksy Porin seutuvilla minkäänlaista toimintaa? Mulla on tällä hetkellä 9kk vanha esikoinen ja odotan nyt (rv 12+6) parhaillaan toista lastamme. Esikoisen kohdalla osallistuimme kunnan perhevalmennukseen, minkä koin varsinkin synnytyksen osalta todella turhaksi. Nyt taas emme pääse kunnan kautta osallistumaan enää mihinkään; perhevalmennus on tarkoitettu esikoistaan odottaville ja Porissa (itse asun siis naapurikunnassa) koko perhevalmennus on siirretty verkkoon!

    En kärsi synnytyspelosta, mutta koen, että esikoista lähdin synnyttämään silmät suljettuina ja avoimin mielin, kun en muuta tavallaan voinut. Nyt taas valmistautumiselle olisi tarvetta, koska edellinen synnytyskin on vielä niin tuoreessa muistissa. En vain oikein tiedä, mistä alottaisin eikä neuvolakaan osaa auttaa asian suhteen, kun en tiedä, mitä olen etsimässä.

    VastaaPoista
  2. Maiju: Ainakaan Aksyn nettisivujen mukaan ihan Porissa tai sen lähellä ei ole tapahtumia/kokoontumisia. Aksyn s.postistahan voi kysyä vaikka porinseutulaista Aksyn aktiivistajäsentä, jonka kanssa voisi vielä tavata ja jutella...

    Entäs jos lähdet miettimään tulevaa synnytystä Tunnelmasta käsin... ja sitä kautta niitä muita asioita eli mitkä vaikuttaa sinulla sen tunnelman saavuttamiseen jota toivot synnytyksessä olevan. Ja että mitä muut voisivat tehdä saman asian eteen. Nehän voi olla osa synnytystoivelistaa.

    VastaaPoista