Mielikuvia

Ina Mayn kirja on kyllä avannut totaalisesti minun ajatukset, mielikuvat, mielikuvituksen ja kaiken mahdollisen liittyen synnytykseen ja syntymään. Yksi parhaimmista jutuista minkä olen kirjan myötä ns. "löytänyt" on mielikuvat synnytyksessä.

Kuva on Maija Buttersin kirjasta Väkevä hauras, 2007

Heidin ja Annin raskausaikana mielikuvat tulivat tutuiksi hypnoosivalmennuksesta ja parista kirjasta, mutta en silti oikein hoksannut niitä kunnolla. Heidin synnytyksessä kokeilin hypnoosivalmennuksesta tuttua "hiihto ylämäkeen"-mielikuvaa, mutta silloin se ei oikein tuntunut luontevalta. Annia synnyttäessä ajattelin supistusten aikana, että annan vauvan laskeutua supistuksen mukana jne.. Mutta ei siis tuon kummempia kokemuksia tai tietoja mielikuvien käytöstä tms.

Nyt sitten tosiaan tuon Ina Mayn kirjan myötä asia on saanut ihan uuden merkityksen. Mielikuvista voi olla aivan hurjan hyvää apua supistusten kanssa työskentelemiseen ja myös rentoutumiseen synnytyksen aikana.

"Vähitellen suljen maailman pois. Enää en näe enkä kuule muuta kuin pimeän meren lailla vellovat aallot vartalossani. Ne muuttuvat jatkuvasti edellistä suuremmiksi ja voimakkaammiksi. Minun mereni on myrskyinen meri, Raivotar."

Maija Butters - Väkevä hauras (LIKE 2007)

Yksi tavallisimmista mielikuvasta lienee aallot ja se kuinka ne tullessaan suurenee ja suurenee, lopulta pyyhkäisee yli ja vetäytyessään on vienyt kivun mennessään. Eli samalla tavalla kuin supistus itsekin: ensin voimistuu suurimmilleen ja sitten loppuu tauon ajaksi.

Yhdessä Ina Mayn kirjan synnytyskertomuksessa äiti kertoi mielikuvasta jossa meren aalto loiskahtaa syvälle rantaluolan sisälle ja vetäytyy sieltä taas pois. Hän ajatteli, että emätin ja kohtu on se luola, johon aalto (eli supistus) tulee täyttäen koko luolan, ja supistuksen loppuessa eli aallon vetäytyessä se vetää mukanaan vauvaa alaspäin synnytyskanavassa.

(Hitsi kun on muuten vaikea koittaa kuvailla näitä niin, että ne ymmärtää muutkin kuin minä. :))

Toinen mielikuva mikä äkkiseltään Ina Mayn kirjasta muistuu mieleen on kukka-mielikuva. "As the flower blooms, the baby is being pushed out" (Ina Mays guide to childbirth, 2003). Eli supistuksen alkaessa ja sen aikana voi ajatella, että suuri kukka puhkeaa kukoistamaan upeana ja kauniina ja samalla auttaa vauvaa laskeutumaan ja syntymään.

Sitten on mielikuva synnyttävästä delfiinistä, joka sopii hyvin vedessä olevalle synnyttäjälle. Tästä mielikuvasta kuulin ensimmäisen ystävältäni, joka on kätilö. Delfiinit on hyviä synnyttäjiä ja delfiinin uiminen aallon harjalla voi tuntua hyvältä ja helpottavalta mielikuvalta supistusten aikana.

Muita mielikuvia ei nyt tule/muistu mieleen. Ajatukset katkesi täysin jo puolessa välissä tätä kirjoitusta. :/