Heti kirjan alussa on teksti, joka minun on ihan pakko kirjoittaa tänne.
"Kiitokseksi Suomen Kätilöliitolle, joka urheasti taisteli äitien ja perheiden puolesta. Kätilöliitto ei ollut vain etujärjestö, vaan on ollut kehittämässä äitiyshuoltoa ja kätilökoulutusta. Kätilöliitto joutui taistelemaan jopa kätilö-ammattinimikkeen puolesta. Aikana, jolloin raskaudesta ja synnytyksestä yritettiin tehdä sairaus, hoitajienkin olisi tullut olla erikoissairaanhoitajia, ei kätilöitä."
"Tiedoksi nuoremmille ja tuleville sukupolville siitä "kivuliaasta synnytyksestä", jota äitiyshuolto ja synnytysten hoito on kokenut matkalla tähän päivään. Näen nykyisyyden kohtalaisen hyvänä ja turvallisena. Tekniikka on tullut jäädäkseen, mutta se on apuna, ei pääasiana. Luonnollisuudelle ja luonnonmukaisuudelle tosin tulisi antaa tilaa, mahdollisuutta vieläkin enemmän."
Aila Porkka - Syntymä.
"Tiedoksi nuoremmille ja tuleville sukupolville siitä "kivuliaasta synnytyksestä", jota äitiyshuolto ja synnytysten hoito on kokenut matkalla tähän päivään. Näen nykyisyyden kohtalaisen hyvänä ja turvallisena. Tekniikka on tullut jäädäkseen, mutta se on apuna, ei pääasiana. Luonnollisuudelle ja luonnonmukaisuudelle tosin tulisi antaa tilaa, mahdollisuutta vieläkin enemmän."
Aila Porkka - Syntymä.
(Suomen kätilöliitto ry (alunperin Suomen kätilöyhdistysten keskusliitto) perustettiin vuonna 1919.)
Minulla on sellainen tunne, että tämän päivän kätilöliitto ei kovin ponnekkaasti aja äitien ja perheiden asiaa. En tiedä ajavatko omien jäsentensäkään, ainakaan kentältä kuuluneet uutiset ei kuulosta siltä. :/ Toivoisin kovasti, että kätilöliitto olisi nykyistä aktiivisempi ja äänekkäämmin perheiden ja synnyttäjien puolella. Jo ihan siinä asiassa, että synnytys ja lapsivuodeosastoilla olisi tarpeeksi henkilökuntaa töissä!
Tuo Ailan ajatus siitä, että tekniikka on apuna - ei pääasiana, on se mitä itsekin tykkään ajatella. Harmi, ettei se niin tunnu aina olevan. Tekniikka tuntuu vievän entistä enemmän tilaa tuolta luonnonmukaisuudelta, mitä Ailakin sanoi. :( Surullista, koska olen aivan 100% varma siitä, että mitä enemmän synnytyksessä on tekniikkaa - sitä todennäköisemmin synnytys ei ole äidille niin mieluinen ja voimaannuttava kokemus mitä se voisi kaikessa luonnomukaisuudessaan olla!
Kuva on kirjasta Äidin karkkipäivä.Kirj. Tittamari Marttinen, kuv. Virpi Talvitie.
Ailan kirjassa on moniakin asioita mitkä pistää miettimään pintaa syvemmälle. Yksi niistä on SYNTYMÄ. Ailan mukaan se on "syntymistä äidiksi, isäksi, isoveljeksi ja sisareksi, perheeksi ja kätilöksi lapsen syntymän lisäksi". Usein sitä urautuu miettimään synnytystä fysiologian tms. kannalta, mutta ei välttämättä tule ajatelleeksi syntymän ihmeellisyyttä ja sen moniulottuvuutta. Syntymän upeutta ja herkkyyttä lisää juuri tuo asia - siinä syntyy uusi ihminen ja samalla monta muuta uutta roolia vauvan lähipiirille (äiti, mummo, sisarus, eno/setä, serkku, jne...).
Pelastusrengas
Vauva sukumme toimia jatkaa,
vauvamme aloittaa aikamatkaa,
pieni asuu perheessä tässä,
täysillä kiinni on elämässä.
- Tittamari Marttinen -
Vauvan syntyminen on hieno ja ainutlaatuinen hetki. Sitä pitäisi vaalia entistä enemmän perhelähtöisenä ja rauhallisena tapahtumana, jossa pääroolissa on äiti ja vauva. Kotisynnytyksissä (ja joissain sairaalasynnytyksissäkin) on usein ympäristö ja tunnelma kohdallaan. Ympärillä on rauhallinen ja turvallinen paikka ja tukihenkilöt, ja usein myös lämmin, hieman hämärä ja hiljainen. Sellaiseen paikkaan ja äidin syliin on vauvan varmasti hyvä päättää rankka matka kohdusta maailmaan.Vauva sukumme toimia jatkaa,
vauvamme aloittaa aikamatkaa,
pieni asuu perheessä tässä,
täysillä kiinni on elämässä.
- Tittamari Marttinen -
"Maanantaina masua mairittelen, maanittelen,
tiistaina tuttua tulijaa taputtelen,
keskiviikkona kasvavaa kehun ja keinuttelen,
torstaina tervetulleeksi toivottelen,
perjantaina - pitäkää peukkuja!
pinnistelen, ponnistelen,
lauantaina lepäilen, lempeästi lauleskelen,
sunnuntaina sievästi supistelen,
syntynyttä sylissä suukottelen."
- Tittamari Marttinen -
Kuva on kirjasta Äidin karkkipäivä.
tiistaina tuttua tulijaa taputtelen,
keskiviikkona kasvavaa kehun ja keinuttelen,
torstaina tervetulleeksi toivottelen,
perjantaina - pitäkää peukkuja!
pinnistelen, ponnistelen,
lauantaina lepäilen, lempeästi lauleskelen,
sunnuntaina sievästi supistelen,
syntynyttä sylissä suukottelen."
- Tittamari Marttinen -
Kuva on kirjasta Äidin karkkipäivä.Kirj. Tittamari Marttinen, kuv. Virpi Talvitie.
Heips!
VastaaPoistaOlen jo jonkin aikaa blogiasi taustalla lueskellut ja hämmästellyt, ja siitä paljon oppinut. Kiitos siitä! Odotan parhaillaan esikoistani raskausviikoilla 39+1 ja moni synnytykseen ja odotukseen liittyvä asia tuntuu kovin vieraalta ja kaukaiselta. Vaikka monissa asioissa olenkin kanssasi eri mieltä -johtuen varmaankin paljolti siitä, että ensimmäiseen synnytykseen liittyy Se Suuri Tuntematon, josta niin helposti muodostaa oman, ehkä vääränkin käsityksensä- olen myös oppinut ajattelemaan asioista hyvin eri tavalla. Nyt en enää halua automaattisesti ajatella, että jonkun synnytykseen liittyvän asian tai tilanteen tulisi ratketa juuri tietyllä tavalla, vaan koetan lähteä synnyttämään avoimin mielin, turhia jännittämättä ja kuitenkin valmistautuneena. Kiitoksia hyvästä blogista, jatkan innolla sen lukemista!
Hei.
VastaaPoistaKiitos palautteestasi ja onnea tulevaan synnytykseen ja äitiyden ihmeelliseen maailmaan.
Syntymä ja synnytys on niin ihmeellinen, monimuotoinen ja ainutlaatuisuudellaan "yllättävä" (siis että koskaan ei tiedä miten se menee ja mitä tapahtuu) tapahtuma, että siihen liittyvät ajatukset ja ennakkokäsitykset ym. muuttuu varmasti niin omien kuin toisten synnytyskokemusten ja tietysti luetun tiedon saamisen jälkeen. :) Synnytykseen ja siihen liittyvään keskusteluun liittyy usein voimakkaita tunnelatauksia, vähän niinkuin imetykseen ja aborttiinkin. Joten on ihan ymmärrettävää, että jotkut minun asiat ja mielipiteet ei tunnu omilta tai hyviltä toisen mielestä. :)
Tuo on muuten hyvä, että menee synnytykseen avoimin mielin, mutta valmistautuneena! :)
Niin siis sitä mun tossa edellisessä piti alunperin sanoa, että itselläkin on ajatukset ja mielipiteet muuttunu ajan ja synnytysten myötä... ja varmasti osittain vielä muuttuu jatkossakin. :) Jokainen synnytys on omanlaisensa kokemus, joten en edes kahden synnytyksen perusteella lähtisi hirveästi vetämään yks yhteen jne.. :)
VastaaPoista