Usein synnytykseen valmistautuessa mielessä on ajatus pitkästä synnytyksestä ja monien tuntien rupeamasta. Joskus kuitenkin synnytys tapahtuu nopeasti, jopa ensisynnyttäjillä, eikä siihen ehdi päästä henkisesti mukaan ollenkaan. Sen takia siitä saattaa jäädä pitkäksi aikaa huonoja, jopa traumaattisia mielikuvia ja pelkoa synnytystä kohtaan. Monet ulkopuoliset taas saattavat kadehtia toisen nopeaa synnytystä ymmärtämättä välttämättä kuinka hurja tapahtuma se on kaiken kaikkiaan ollut.
Itse en juuri tiedä nopeista synnytyksistä (paitsi joitain synnytyskertomuksia ja kokemuksia) enkä tiedä miten auttaisi toista nopeaan synnytykseen valmistautumisessa tai siitä toipumisessa. Siksi vähän googlailin ja lueskelin aiheesta lisää. Tässä pari linkkiä, joita kannattaa mielestäni vilkaista, jos aihe kiinnostaa.
About fast labours
Consequences of a fast labour
Emotional considerations
Can a labour be "too fast"?
Fast labour
**********
Tuli tässä mieleen, että en muistanut aikaisemmin laittaa yhdestä asennosta mitään. Eli olen lukenut ja kuullut, että rukousasento (konttausasennosta pääpuoli maahan ja peppu pysyy ylhäällä) voisi auttaa myös nopeissa synnytyksissä hiukan hidastamaan tapahtumia. Noissa engl.kielisissä linkeissähän oli jossain, että makuu ja kylkiasento (ponnistusvaiheessakin) olisi nopeissa synnytyksissä hyviä, mutta ihme ettei ollut mitään tuosta "peppu pystyssä" asennosta.
Moi,
VastaaPoistavihdoin onnistuin kirjautumaan käyttäjäksi ja pääsen kai nyt kommentoimaankin lukemisen lisäksi. Nautin suuresti blogisi lukemisesta ja enpä ole montaakaan kertaa ollut erimieltä ajatuksistasi. Hienoa, että pidät blogia!
Siihen, kuinka tukea nopeasti synnyttävää synnytyksessä esim doulana: -rohkaise voimalausein "synnytät hyvin, olet mahtava, olet erinomainen". Näin luot/vahvistat nopeasti synnyttävän uskoa siihen, että kaikki on todella hyvin ja erinomaisesti, koska luonto ja vauva päättävät, että tämä synnytys etenee vauhdikkaasti.
-rentouta ja rauhoita synnyttäjää puheellasi: hengitä rauhallisena, olet rauhallinen, kaikki on hyvin, ole rauhallinen. Pitkät, rauhalliset hengitykset koko synnytyksen ajan rauhoittavat äidin mieltä ja kokemuksena nopeakin synnytys voi olla hyvin rauhallinen. Vauvan ulostulovaiheessa voit rohkaista äitiä malttamaan mielensä, "odota rauhassa, hengitä rauhassa",kunnes luonto "ottaa vallan" ja vauva todella syntyy.
Uudelleen luettuni huomasin, että mietitkin kuinka auttaa valmistautumisessa: löysin äsken linkin sinun innoittamana http://www.birthingnaturally.net/encourage/perfect.html Hyviä vinkkejä synnytyssuunnitelman tekoon lyhyeen tai pitkään synnytykseen. Sentit ja tunnit kun ei ollenkaan kerro millainen synnytys oli sen kokeneelle, niin keskittyisin sekä valmistautumisessa, että purkamisessa, äidin fiiliksiin ja ajatuksiin (itsestään selvyys varmasti kylläkin).
Nopeaa synnytystä purkaessa ehkä myös ympäristön reaktioita voi käydä läpi- nopeasti synnyttävä on usein synnytykseen niin keskittynyt, että hän onkin voinut olla kovin rauhallinen, mutta ympäristö voi olla "hädissään", huutaen, juosten, paniikissa toimien.
Itse olen synnyttänyt hitaasti ja nopeasti ja jälkimmäinen on se mistä pidin. Tuntemukset olivat intensiivisempiä ja tunsin kehossani tarkalleen kuinka synnytys etenee, huolehdin vain siitä, etten tee mitään joka estäisi tätä synnytystä etenemästä näin reippaasti ja pysyin pystyasennoissa.
Välilihan valmistelu raskausaikana ja vesi, sekä mahdollisimman rauhallinen olo&hengitys ponnistusvaiheen aikana suojelee välilihaa nopeissakin synnytyksissä. Ihana kun australialaisen linkissäsi "seuraamuksia nopeasta synnytyksestä" mainittiin hoitohenkilökunnan hämmästyminen ;-) niinpä niin ;-) sentti ja tunti- kaavaan takertuva henkilökunta hämmästyy ja ei tunne kontrollia synnytyksestä, mutta se kontrollihan kuuluukin luonnolle ja äidille ja vauvalle... Monet hypnosynnyttäjät hämmästyttävät henkilökunnan rauhallisuudellaan ja nopeudellaan, ja suurin osa heistä kirjaakin nuo kaksi elementtiä synnytyssuunnitelmaansa mielikuvissaan, joten hämmästyneiksi jäävät vain mielikuvan ulkopuoliset.
Hyviä, juuri sopivan pituisia synnytyksiä toivottaen,
ja seuraavia blogijuttuja odottaen,
Tanja