Olen usein itsekseni miettinyt ja joidenkin ystävien kanssa puhunut esikoistaan odottavien valmistautumisesta synnytykseen. Nykyään se on varmasti paljon vaihtelevampaa kuin ennen, jolloin tavallisesti esim. synnytysvalmennukset saatiin joko kunnan tai sairaanhoitopiirin tarjoamina. Nykyään valmentautuminen on entistä enemmän perheen omalla vastuulla ja osittain yksityisten valmennusten tarjoajien varassa.
Minua harmittaa se, että liian usein naiset joutuvat kokemaan syystä tai toisesta kamalan synnytyksen ja välttääkseen toisen vastaavanlaisen kokemuksen, etsivät vaihtoehtoja. Harmittaa myös se, että niihin vaihtoehtoihin tutustumiselle ei nähdä tarvetta jo ensimmäistä odottaessa. En nyt syyllistä ketään, vaan haluan herättää perheet ja synnytysalan henkilökunnan (erit. kätilöt ja terkat) miettimään asiaa.
Monet perheet saattavat lähteä synnytykseen ehkä hieman naiivistikin. Ajattelevat, että kyllä minä siitä selviän kun muutkin ovat selvinneet ja että kyllä siellä sitten sanotaan mitä pitää tehdä. Kyllä siitä varmaan selviääkin valmistautumatta, eri asia on se millainen kokemus ja muisto siitä jää loppuiäksi. Ja kyllä varmasti sairaalassa sanotaan mitä sinun pitää tehdä jos niin haluat, eri asia on onko se juuri sinulle sopiva tapa synnyttää ja toimia.
Monilla naisilla/perheillä voi olla sellainen harhakuva synnyttämisestä, että naisen kuuluu olla sängyssä hillitysti ja hiljaa, ja lopuksi sitten huohottaa, ähkiä ja huutaa vauva pihalle. Usein nämä mielikuvat ovat tulleet elokuvista ja/tai tv-ohjelmista. Näissä mielikuvissa synnyttävän naisen rooli on aika passiivinen ja nainen on objekti. Oikeasti asia pitäisi olla juuri päin vastoin.
Raskaana oleva ja synnyttävä nainen on kaiken keskipiste! Hän tuntee itsensä ja kehonsa parhaiten, hän tietää mitä tekee ja tarvitsee. Synnyttävä nainen tarvitsee yleensä ympärilleen kannustavia ja turvallisia ihmisiä, jotta pystyy luottamaan täysin omaan kehoonsa, voimaansa ja kykyynsä synnyttää. Synnyttävä nainen on aktiivinen toimija, eikä suinkaan mikään tekemisen kohde.
Taisi olla Aila Miettinen-Jaakkola, joka on sanonut, että synnyttävä nainen voi olla aktiivinen vain jos on valmistautunut synnytyksen aktiivisesti. Jos ei ole millään tavalla perehtynyt normaalin, luonnonmukaisen synnytyksen fysiologiaan ja tavallisimpiin toimenpiteisiin ym. joihin sairaalasynnytyksessä voi törmätä, niin ei nainen pysty välttämättä tekemään niitä päätöksiä ja valintoja joita mahdollisesti tarvitsisi. Esimerkiksi synnytystoivelistan tekeminen on hyvää valmistautumista synnytykseen, koska siinä tulee samalla tutustuttua ja pohdittua näitä asioita.
On tutkittu, että synnytysvalmennus vaikuttaa synnytyskokemukseen positiivisesti. Synnytysvalmennustapoja voi olla erilaisia. Niin kuin aiemmin kirjoitin, paikkakunnasta riippuen tarjolla voi olla julkisen ja yksityisen sektorin valmennuksia, jotka ovatkin monille jo tuttuja. Lisäksi voi olla vapaamuotoisempia tapoja valmentautua, kuten Aksyn teemaillat, koulutetun doulan kanssa tehtävä valmentautuminen ja esim. hypnoosivalmennukset.
Tähän loppuun laitan vielä listan Pirkko Niemelän mukaan synnytyskokemukseen vaikuttavista asioista:
- raskauden suunnitelmallisuus
- asennoituminen äitiyteen
- puolisoiden vuorovaikutussuhteen laatu
- äidin persoonallisuuteen liittyvät tekijät
- se, odottaako äiti helppoa vai vaikeaa synnytystä
- herkkyys kipuärsykkeille
- isän (/puoliso) läsnäolo synnytyksessä
- toimenpiteet ja henkilökunta synnytyksessä
- synnytys- ja perhevalmennus
((Tutkitusti myös doulat ja hypnoosi vaikuttavat positiivisella tavalla synnytyksiin. Synnytykset ovat lyhyempiä, tarvitaan vähemmän toimenpiteitä ja kokemukset ovat positiivisempia.))
Oliskohan mitään apua olemassa kaltaiselleni synnyttäneelle? Sairaalassa kaikkia toiveitani toteutettiin ihanasti, olisin saanut kölliä ammeessa, monenlaista luomu-kivunlievitystä kokeiltiin. Olisin pärjännyt pelkällä ilokaasulla loppuun asti, pysyin rentona ja positiivisen. Sain kannustavaa ja innostunutta palautetta kätilöiltä. -Kunnes: synnytys jostain syystä jämähti paikalleen, lopulta minut puudutettiin täysin, jotta sain nukkua edes vähän. Olin kuolemanväsynyt. Ponnistin kuitenkin taidokkasti kahden vuorokauden urakan päätteeksi ison tytön. Lopuksi sain rajun verenvuodon, ja olin pitkään huonossa kunnossa. Olenkin pettynyt, kun mahtava "synnyttämää-luotu-kyllä-nainen-itse-tietää" ruumiini ei toiminutkaan, eikä kukaan tiedä miksi. Kaikki psyykkausjutut ja voimaannuttamispuheet vain ahdistavat nykyään, kun mikään ei mennytkään luonnollisesti... Miten löytää uusi hyvä asenne? Asia vaivaa minua paljon.
VastaaPoistaOletko jutellut kätilöiden ja/tai lääkäreiden kanssa, että mikä olisi voinut olla syynä synnytyksen jämähtämiseen? Synnytys voi "jämähtää" monestakin syystä, mutta pitäisi tietää tarkemmin synnytyksen kulku ym. jotta voisi ottaa siihen kantaa.
VastaaPoistaNyt on kiire lasten kanssa ulos, mutta tuosta pettymisestä omaan kroppaan ja sen toimimattomuuteen kirjoitan kunhan saan ulkoilun ja ruokailun jälkeen kuopuksen nukkumaan. :D
Syntymä on aika mystinen asia siinä mielessä, että lopputulos on hyvin monien asioiden summa eikä siihen lopulta pysty vaikuttamaan välttämättä niin paljon kuin haluaisi. Joskus vain tapahtuu jotain mille ei yksinkertaisesti voi mitään. Usein niille voi jälkeenkin päin löytyä selitys, mutta ei aina.
VastaaPoistaSinä teit omassa synnytyksessäsi varmasti kaiken mahdollisen mitä pystyit, tiesit ja voit. Kannattaa olla itselleen armollinen. Vaikka loppu ei mennytkään niin kuin olit toivonut, niin varmasti moni asia meni kuitenkin ihan hienosti. Kannustaisin keskittymään niin positiivisiin asioihin, joita synnytyksessäsi oli ja hyväksymään sen,että loppu meni niin kuin meni.
Kehosi ja sinä yrititte parhaanne. Se riittää. Jos sen lisäksi tarvitsee hieman apua, niin ei siitä kannata itseään syyllistää.
Minulla ensimmäisessä synnytyksessä avautuminen tyssäsi jo 3 sentin kohdalla, vaikka olin ollut pystyssä, liikkunut, pomppinut jumppapallolla, jne. Sain petidiiniä, ilokaasua ja epiduraalin kolmesti. Niin ja tietysti oksitosiinia supistuksia lisäämään. Se oli kaikkea muuta kuin mitä olin alunperin halunnut. Asiat kuitenkin meni niinkuin ne silloin meni ja ne puudutteet ym. oli kuitenkin se mitä siinä kohtaa, siinä tilanteessa tarvitsin. Hyväksyin asian kun totesin nuo itselleni. Minulle ei tullut tunnetta, että kehoni olisi pettänyt minut. (Olin käynyt sitä keskustelua itseni kanssa jo lapsettomuushoitojen aikana.) Ajattelin vain, että ensi kerralla kokeilen jotain muita juttuja synnyttäessä... ja että tein parhaani.
Kannattaa myös muistaa, että ei ole hyviä ja huonoja synnytyksiä, ei hyviä ja huonoja synnyttäjiä eikä synnytys ole suoritus josta selviytyy hyvin tai huonosti. Mitä ne synnytykset sitten on? Ainakin ne on moniulotteisia kokemuksia, joiden kulku on lopulta jonkin korkeamman hallussa. Niihin voi omalla toiminnalla vaikuttaa, mutta ei määränsä enempää.
En tiedä oliko tästä mitään apua. Toivottavasti saat asian kanssa mielenrauhan. Kannattaa vaikka vielä jutella jonkun taitavan kätilön kanssa. :)
Kiitos, auttoihan kovasti. Tuntuu että olen ollut niin yksin asian kanssa. Mieheni muistaa synnytykseni hurjana, rankkana ja pelottavana mutta silti kyyneliin asti liikuttavana ja upeana tapahtumana(edelleen) -aivan päin vastoin kuin itse koin. Olen ehkä vähän kateellinen miehelle, ja pettynyt siihen, että "tein vain työt", enkä muista syntymähetkestä juuri mitään. Mikään ei tuntunut miltään. Olen yrittänyt kysellä syitä "jämähtämiseen". Ainoa veikkaus oli että se johtuu iästäni (33v, eka synnytys). Olen kuitenkin tosi hyvässä kunnossa, tunnen kroppani hyvin, enkä kätilöiden mukaan jännittänyt yhtään. Tiheistä supistuksista vain puuttui teho, ja vauva pääsi liikuttamaan päätään liikaa. Millä niitä tehoja saisi lisää ilman oksitosiinitippoja, voiskohan seuraavaa kertaa ajatellen tehdä tehostavaa mielikuvatyötä? ;)
VastaaPoistaOletko lukenut Ina May Gaskin kirjaa Ina Mays guide to childbirth? Siitä voisi olla sinulle apua. Siinä on ensimmäinen puoli pelkkiä synnytyskertomuksia (myös erittäin pitkiä synnytyksiä) ja sitten toinen puoli ns. teoriaa.
VastaaPoistaSupistuksia lisäämään/tehostamaan voi kokeilla mm. akupunktiota, aromaterapiaa, refleksologiaa ja homeopatiaa. Myös rentoutuminen on erittäin tärkeää, että kehon omat hormonit pystyvät toimimaan paremmin ja sitä kautta lisäämään myös supistuksia ja niiden tehoa.