Tutkimustuloksista nousi heti muutama asia, joita tekee mieli purkaa myös täällä:
- Naisista hieman yli puolet kokeili liikkumista tai hieromista.
Noin harva nainen? Ällistyin kun luin tuon siitä tiivistelmästä. Miksi naiset eivät kokeile niinkin helppoja ja luonnollisia keinoja synnytyksestä selviytymiseen ja kivunlievitykseen? Eikö niistä tiedetä? Vai ajatellaanko ne jotenkin huonoina tai tehottomina? Liikkuminen ja jalkeilla olo on tutkitusti synnytystä edistäviä asioita ja usein myös helpottavat kivun kanssa.
- Noin joka neljäs nainen kokeili suihkua.
Tämäkin tuntuu kovin pieneltä määrältä. "Suihku on hyvä korvike, jos ammetta ei ole saatavilla (Hanna Hirvonen, 1998)." Veden erinomaisuudesta voi lukea lisää todella hyvästä kirjasta: Vesi kannattaa, jonka on kirjoittanut Hanna Hirvonen.
- Joka kymmenes kokeili rentoutumista.
Mitä ihmettä?!! Vain joka kymmenes? Rentoutuminen synnytyksen aikana on erittäin tärkeää. Jos ei pysty rentoutumaan supistusten aikana tai varsinkaan niiden välissä, niin varmasti olo on kivuliaampi ja ahdistuneempi. Itselle sopivia rentoutumiskeinoja kannattaa harjoitella jo raskaus-aikana ja laittaa myös paperille ylös, jotta voi antaa sen tukihenkilölle synnytykseen mukaan. Hän voi sieltä ehdottaa eri keinoja jos itse ei niitä siinä synnyttäessä enää muista.
- 43% naisista oli pääasiassa vuoteessa avautumisvaiheen ajan.
Hyväntahtoinen kehoitus sänkyyn jämähtäneille: YLÖS SIELTÄ SÄNGYSTÄ! Itselleni kävi juuri niin ensimmäisessä synnytyksessäni, että jäin sänkyyn. Onneksi noin 7 tunnin päästä vuoroon tuli uusi kätilö, joka kannusti keinutuoliin istumaan.
Makaaminen passiivisena on kaikkea muuta kuin luonnollista synnytyksen aikana. Sen ymmärrän, että välillä voi väsähtää ja haluaa levätä. Silloinkin on hyvä muistaa edes osittainen pystyasento eli lepää vaikka sängynpääty hieman koholla tai säkkituolin kanssa... Pystyasento edistää synnytystä ja auttaa vauvaa laskeutumaan alas. Liikkuminen, lantion pyörittely ym. auttaa myös vauvaa kiertymään ja laskeutumaan synnytyskanavassa..
Kuinka moni nainen makaa koko ajan kotona sängyssä ennen kuin lähtee sairaalaan? Mitä teette kotona helpottaaksenne oloa? Miksi ette tee niitä samoja asioita sairaalassa? Itse olisin kaivannut ensimmäisessä synnytyksessäni hieman kannustusta siihen, mutta toisessa olin jo paljon aktiivisempi ja luotin rohkeammin vaistooni. Älkää antako sairaalaympäristön passivoida teitä. :) Rohkeutta naiset! Rohkeutta olla omatoiminen, aktiivinen ja synnyttää JUURI SINULLE SOPIVALLA TAVALLA.
- Vain harva nainen ponnisti pystyasennossa.
Harmi. Pystyasennot ovat loistavia siinä mielessä, että ponnistussuunta on usein helpompi löytää ja niissä myös painovoima on synnyttäjän apuna! Pystyasennot eivät ole mitenkään vaikeita eikä hankalia, vaikka niin usein voisi luulla. Kokeilkaa ihmeessä eri asentoja, synnytysjakkaraa, ym. Usein ponnistusvaihe on nopeampikin kun asento on pystympi. Erilaisia pystyasentoja on esim.: synnytysjakkara, polviseisonta esim. säkkituolia, tukihenkilöä tai ylös nostettua sängynpäätyä vasten, seisominen tukea vasten, roikkuminen (tukihenkilö seisoo takana ja auttaa). Asentoja kannattaa kokeilla jo raskausaikana tukihenkilön kanssa.
- Tutkimuksessa 19% naisista koki synnytyksen kielteisenä.
Se on mielestäni TODELLA paljon... itseasiassa ihan liian paljon! Tiivistelmässä luki näin "Naisen kielteistä synnytyskokemusta ennustavat tekijät liittyvät lapsen ongelmiin, naisen sosiaalisen tuen riittämättömyyteen, voimakkaisiin pelkoihin ja kipuihin sekä synnytyksen epäsäännöllisyyteen ja vaikeana kokemiseen." Kun taas synnytyksen erittäin myönteisenä kokeneilla naisilla oli vähän ahdistusta ja pelkoja, he välttivät kipulääkityksiä ja heillä oli sosiaalista tukea.
Mielestäni nämä väitöskirjatutkimuksen tulokset ovat hyvä esimerkki siitä miksi synnytysvalmennukseen, synnytykseen valmistautumiseen ja tukihenkilön perehdyttämiseen pitäisi ehdottomasti panostaa enemmän.
Monilla naisilla (ja miehillä) on tv-synnytysten perusteella sellainen mielikuva, että on luonnollista ja normaalia maata sängyssä hiljaa koko synnytyksen ajan. Niinkuin jo olen sanonut, niin se on kaikkea muuta kuin luonnollista. Ihmettelen syvästi miksi nykyään valveutunut synnytyshenkilökunta ei kannusta nykyistä enemmän synnyttäjiä nousemaan sieltä sängyn pohjalta ja synnyttämään aktiivisesti. (Tässä on kyllä suuria kätilö ja synnytyspaikka kohtaisia eroja.)
Moi! Kävin lueskelemassa blogiasi. Itse olen myös tosi kiinnostunut synnyttämiseen liittyvistä jutuista ja liityin vähän aikaa sitten aktiivinen synnytys ry:hyn.
VastaaPoistaTammisaari rocks! :D
blogistasi saa hyviä linkkejä synnyttämiseen liittyviin juttuihin. Kun olis vaan aikaa lukea ajatuksella. :D Aion lukea jatkossakin tätä! :)
Keväisin terveisin Heidi
Hei!
VastaaPoistaKiva kun laitoit palautetta!! Hauskaa, että tästä minun blogista on hyötyä ja toivottavasti myös iloa. :)
Olen piakkoin menossa synnyttämään ensimmäistä lastani Tammisaareen. Odotan kokemuksesta positiivista ja kasvattavaa, enkä malttaisi enää odottaa että pääsen kokemaan synnytyksen ihmeen.
VastaaPoistaErehdyin katsomaan nelosen nettisivuilta noita Sairaala-sarjan synnytysepisodeja, ja touhu näytti lähinnä kamalalta.
Kiitos tästä blogista, toivottavasti moni odottava äiti löytää tänne. Muista kuitenkin, että vaikka asia on sinulle tärkeä, edellisen postin ?! -päätteet ja "YLÖS SIELTÄ SÄNGYSTÄ!" -komennot tuntuvat (ainakin ensisynnyttäjästä) helposti yhtä ahdistavilta, kuin medikalisoidun synnytyksen puolustajien "älytöntä kärsiä turhaan" ja "et sinä siitä ilman epiduraalia selviä" -tyyliset kommentit.
Hyvää kevään jatkoa sinulle!
Kiitos palautteestasi! Luin tekstin uudelleen ja hieman muutin joitain kohtia.
VastaaPoistaVälillä on tosiaan vaikeuksia hillitä tunteita kun kirjottelen näitä juttuja..enkä aina välttämättä ehdi kovin hyvin lukea niitä kirjoittamisen jälkeen kun pienet tytöt pitää kiireisenä. :) Hyvä kun annatte palautetta, niin hoksaan katsoa niitä uudelleen... Tosin aina ei tietysti voi kaikki ajatukset jokaista miellyttää, mutta tarkoitukseni ei ole suinkaan lisätä ahdistusta tai pahoittaa kenenkään mieltä. :)
Nelosen sarjasta vielä, että siitä saa kanssa vähän väärän kuvan siinä mielessä, että on siellä muunlaisiakin synnytyksiä kuin tv:ssä nähdyt! Kannustavia ja rohkaisevia kätilöitä, ihania ja lempeitä synnytyksiä ja rauhallisia kohtaamisia vastasyntyneen vauvan kanssa. :)
Hei, mielenkiintoinen blogi sinulla. Itse synnytin esikoisen viime kesäkuussa, liikkeen ja ilokaasun voimin. Koin parhaaksi olla liikkeessä, liikkeessä, liikkeessä ja ahdistuin kun jouduin loppuajaksi käyrille sänkyyn. Siihen saakka olin viuhtonut pitkin käytäviä... Onneksi älysin vaihtaa kiikkustooliin, jossa sitten vispasin.
VastaaPoistaMyös iltavuoron kätilön vakaumus siitä, että tarvitsen(!) välittömästi epiduraalin oli jotenkin tuskastuttavaa, kun itse koin pärjääväni vallan mainiosti tuolla liikkeellä vielä siinä vaiheessa. Sitten siirryin ilokaasuun ja sillä meninkin loppuun saakka. Olin kätilöille ilmeisesti joku harvinaisuus, 8/10 ensisynnyttäjästä kuulemma ottaa epiduraalin. Enkä ihmettele, sen verran voimakkaasti sitä tarjottiin.
Onneksi yövuoron kätilö ymmärsi minua paremmin, ja sain jatkaa niin kuin halusin.
Seuraavaan synnytykseen ensi elokuussa menen sellaisen toivelistan kanssa, että "Ei saa tyrkyttää epiduraalia, antakaa minun kävellä"...