Mistä tämä blogi sai alkunsa?

Raskausaika... syntymän ihme... Pieni vauva... Kukapa niistä ei innostuisi? :) Raskaaksi tuleminen ei ollut minulle itsestään selvää, joten esikoisen odotusaikana ajattelin ottaa siitä kaiken irti. Päätin myös, että aion valmistautua synnytykseen ja vauva-aikaan neuvolan ja Taysin tarjoamia valmennuksia syvällisemin.

Siitä se hurahtaminen sitten alkoi... :) Heidiä odottaessa kävin Aktiivinen synnytys ry:n teemailloissa, imetystukiryhmässä, hypnoosivalmennuksessa, vyöhyketerapiassa, äitiysjoogassa, jne. Heidin synnytys sujui ihan kivasti, tosin jälkeen päin mietittynä olisin tehnyt montakin asiaa toisin. :) Synnytyksestä jäi hyvä muisto ja imetys meni kivasti. Uskon vahvasti, että odotusaikana käymistä imetystukiryhmistä oli hyötyä ja apua, koska minun ei tarvinnut kysyä imetysaikana apua kertaakaan.

Sairaalassa ollessa (kolmen vuoronvaihdon verran) ei ollut aktiivisesta synnyttämisestä tietoakaan - paitsi ponnistusvaiheessa! (Ponnistin seisaaltaan.)

Kun aloin odottamaan Annia ajattelin heti, että haluan valmistautua vielä paremmin kuin edellisellä kerralla. Mietin Heidin synnytystä ja huomasin sieltä asioita, joita en toivonut tapahtuvan Annin synnytyksessä. Kävin edelleen Aksyn teemailloissa, uudelleen muutaman kerran hypnoosivalmennuksessa, vyöhyketerapiassa, pyysin itselleni doulan, jne. Sain myös moksausta ja vyöhyketerapiaa perätilan kääntöä varten (joka myös onnistui).
Valmistauduin Annin synnytykseen paljon myös henkisesti ja pikku hiljaa ajatukset kypsyivät entistä enemmän luonnonmukaisen synnytyksen suuntaan. Synnytyspaikka toiveeksi nousi tälläkin kertaa Vammala. (Heidiä odottaessa haaveilin Vammalasta, mutta päädyin Taysiin.)

Annin syntymä oli aivan erilainen kokemus kuin Heidin synnytys. Olin täysin omassa maailmassani - kaksin Annin kanssa. Keskityin vain synnyttämiseen ja mies ja doula hoitivat muut asiat. Liikuin, nojasin, käytin ääntä... Mies ja doula auttoivat hieromalla, akupunktio kuulilla, lämpöpaketeilla, eteerisillä öljyillä, homeopatialla, jne. Pärjäsin ilman lääkeitä ja synnytin Annin veteen. Olo oli heti syntymän jälkeen rento, mutta virkeä. Annin syntymä kokonaisuudessaan oli erittäin kaunis ja voimaannuttava kokemus.

Veden syli - ihana ja rentouttava.

Näiden kokemuksien innoittamana olen entistä aktiivisemmin ollut mukana Aksyn teemailloissa (nykyään järjestäjän roolissa) ja kiinnostus erityisesti synnytykseen liittyviä asioita kohtaan on koko ajan vain kasvanut. :) Haaveilen jopa kouluttautumisesta kätilöksi...

Aloitin tämän blogin, koska en halunnut "tukkia" toista blogiani kaikilla näillä päästä pursuavilla raskaus- ja synnytysjutuilla.. :D