maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ponnistusvaihe ja hengittäminen - "saunakokeiluja osa 2"

Täytyy varmaan useammin käydä kylässä saunomassa, kun taas kerran pääsin saunomaan yksin ja samalla kokeilemaan uusia juttuja. :) Tällä kertaa mielessä oli ponnistusvaihe, joka aina tv-synnytyksissä on hirmuista huutamista ja hampaiden kiristystä... usein vielä makuullaan jalat telineissä tai "puoli-istuvassa" asennossa. Niin joo ja vielä se hengityksen pidättäminen yhdestä kymmeneen asti siihen lisänä. Noh.. kokeilin kuivaharjoitteluna vähän toisenlaista tyyliä. ;)

Minulla on siis ylipäänsä mielessä synnytykseen valmistautuessa rauhallinen ja lempeä synnytys ja syntymä. Lempeä ja rauhallinen - niin minulle kuin myös vauvallekin! Tokikaan en voi tietää onko se lopulta sitä, mutta en menetä mitään jos yritän tehdä kaikkeni etukäteen sellaisen toteutumiseksi. Istuin ylälauteilla risti-istunnassa ja mietin ponnistamista. Tein pieniä kokeiluja, ihan hellästi vain (minun tilanteessani ei ole viisasta ponnistaa nyt tosissaan), ja totesin heti alkuun, että jos pidätän vähänkään hengitystäni jännitän samalla lantionpohjan alueen aika tehokkaasti. Eli se ei kannata!

Kuva lainattu täältä.

Huokailin välillä haaaa:ta ja silittelin masua. Kokeilin ponnistamista niin, että uloshengityksellä alaleuan ollessa rentona (välillä ääni mukana) ponnistin vatsalihaksillani ylhäältä alaspäin. Aivan niin kuin kohtukin tekee supistuessa. Samalla pidin lantionpohjan alueen rentona hengityksen ja alaleuan avulla ja tietysti keskittymällä siihen, että vaikka vatsa ponnistaa niin "alakerta" ei jännity. Välillä se taisi lähennellä Lamaze-tekniikkaan (käsittääkseni ja muistaakseni) kuuluvaa "kynttilän puhallus"-ponnistamista. Eli ponnistaessa uloshengityksellä puhaltaa kynttilää sammuksiin niin ettei se ihan sammukaan. :) Ei tietystikään tikahtumiseen asti, vaan niin että henki kulkee edelleen vauvalle ja äidille.

Tämä jälkimmäinen tekniikka tuntui paljon lempeämmältä ja tehokkaammalta kuin se, jossa hengitys pidättyi. Uskon vahvasti myös, että se on kivuttomampikin kun lantionpohjan alue pysyy rentona.

4 kommenttia:

  1. Kuvailitpa tosi onnistuneesti tuota ponnistamista "puhaltamalla". Paras lukemani kuvaus :) . Ja aivan ihanan kuvan olet löytänyt! Erityisesti sen kuvan tekee minusta voimakkaaksi se virtaava vesi, joka kuvaa hyvin sitä suuntaa, joka ponnistusvaiheessa pitää löytää. Ja voin hyvin kuvitella solisevan veden aika voimakkaankin äänen, jonka "varjossa" olisi ihana äännellä ponnistusvaiheenkin aikana.

    Kiitos ihanista mielikuvista, jotka me muutkin saimme käyttöömme! Ne talletan seuraavaa H-hetkeä varten :)

    - mamma_74 -

    VastaaPoista
  2. Hei! Kuvaamasi ponnistustekniikka kuulostaa mielenkiintoiselta! Yleensä kaikki synnyttäjät pidättävät uloshengitystä ponnistaessaan, myös ne, jotka ponnistavat spontaanisti ilman kätilön ohjausta. Tietysti se vaikuttaa negatiivisesti äidin ja vauvan hapen saantiin ja jaksamiseen. Mietin vaan, että onko pelkillä vatsalihaksilla ponnistaminen sitten yhtä tehokasta kuin jos lantionpohjalihakset olisivat mukana? Omakohtaista kokemusta minulla ei synnyttämisestä ole, joten en osaa kuvitella, tarvitaanko ponnistamisessa enemmän lantionpohjan lihastyötä vai niiden rentoutta... Toivottavasti kerrot sitten synnytyksesi jälkeen, miten harjoittelemasi tekniikka toimi, jos sit käytät!

    VastaaPoista
  3. Mamma74: Tuon puhallus-tekniikka jutun kuulin doulaltani. Siis sen, että puhaltaisi kynttilää juuri ja juuri sammuksiin. :)

    Tuittu: Hilkka-Liisa Vuori ohjaa synnytyslaulukursseillaan pitämään lantionpohjan lihaksia rentoina myös ponnistamisen aikana. (Jostain engl. kielisestä kirjasta olen lukenut aiemmin samaa...) Hilkka-Liisa kuvaa muutenkin synnyttämistä ja vauvan laskeutumista synnytyskanavassa todella hienosti. Se on antaumista ja avautumista. Yleensä kun pidättää hengitystä, silloin myös leuka ja suu on jäykkä eli myös alakerta on tiukka ja pistää "hanttiin". Siis juuri se paikka mistä vauva koittaa päästä ulos. ;)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa järkeenkäypältä tuo teoria lantionpohjan rentouttamisesta. Vaatii kyllä harjoittelua tuo ponnistutekniikka, kun niin herkästi sitä jännittää lantionpohjan samalla, kun käyttää vatsalihaksia. Kiitos seikkaperäisestä harjoituskuvailusta!

    VastaaPoista