Unnan odotus osa 8

Hhmmm... Mistähän sitä aloittaisi? :) Varmaan siitä, että taas pitäisi olla jo nukkumassa, mutta täällä minä vielä bloggailen masukuulumisia. Nyt varsinkin pitäisi olla aikaisin keräämässä voimia, kun on ollut melkoista härdelliä tämä arki ja tuntuu olevan muutenkin nyt väsy-kausi menossa.

Vauva tuntuu kasvavan masussa kovaa vauhtia. Eilen kävin laskurissa katsomassa raskausviikkoja, kun en muuten niitä muista, niin sen mukaan Unski olisi nyt noin 15cm pitkä (päästä peppuun) ja painaisi n. 250g. Eli ihan pieni rääpäle... :) Jännää silti, että Unna on jo niin tomera liikkeissään kun touhuaa tuolla masussa. Ihana muru!

Raskaus on sujunut minusta ihan hyvin. Ei siis ole ollut mitään kummallisuuksia. Kai sitä jo tässä kolmatta odottaessa alkaa jo olemaan niin tottunut raskauden aikaisiin yllätyksiin ja kolotuksiin, että ei ihan pienestä hätkähdä. :) Liitoskivut näyttäytyi taas tänään julmempana kuin tähän mennessä Unnan odotusaikana vielä koskaan. Muuten olen kyllä niiden kanssa pärjännyt ihan hyvin, mutta tänään oli liitokset ottaneet jostain nokkiinsa ja meinasvat jättää minut tyttöjen huoneen lattialle ihme asentoon. Onneksi kuitenkin pääsin siitä itse ylös ilman miehen apua. ;)

Ensi viikolla on rakenneultra. Välillä käy mielessä, että entäs jos vauvalla onkin jotain vakavasti pielessä, mutta olen sysännyt sellaiset ajatukset syrjään. Mietitään sitä sitten jos niin on. Siihen asti tuudittaudun siihen, että kun Unna niin aktiivisesti möyhentää tuota yksiöönsä, niin eiköhän sillä kaikki ole ihan hyvin. ;)

Sukupuoli asia on alkanut mietityttämään myös. Miehen kanssa päätettiin heti alkuraskaudessa, että ei aiota kysyä sukupuolta etukäteen, mutta voi veljet... mitä lähemmäs ultra tulee, sitä enemmän houkuttaa kysyä. :) Esikoisesta tiedettiin sukupuoli etukäteen, kuopuksesta ei. JOS me aiotaankin kysyä sukupuoli (jota kyllä epäilen, kun mies pystyy helposti pitämään aina alkuperäiset päätökset), niin en silti ole ajatellut kertoa sitä muille... Heh. Enpä. Tai siis en oikeasti ole, mutta ne jotka minua tuntee, niin nauraa tässä kohtaa päin naamaa. ;)

Minä näen tavallisestikin paljon unia ja muistan niistä paljon yksityiskohtia jne., ja varsinkin aina raskaana ollessa näen vielä enemmän unia. Pääsiäisreissussa näin yhtenä yönä kaksi eri synnytysunta, jossa molemmissa meille syntyi poika. Ensimmäinen synnytys oli "hätäsynnytys" ensiapu Acutassa verenvuodon takia. Olin tavallisella tarkkailuosaston verhopaikalla ja siinä laverin päällä kontillani. Ympärillä oli pari kätilöä ja pari ensiavun sairaanhoitajaa, joista nuo ensiavun hoitajat olivat ihan pihalla kaikesta. :) Odotimme lääkäriä ja käytin ääntä koko sen odottelun ajan. Tullessaan lääkäri kommentoi äänenkäyttöä positiivisesti ja kehoitti jatkamaan. Sitten piti alkaa ponnistamaan (kontillaan, laveri verisenä) ja lääkäri auttoi vauvaa vetämällä napanuorasta. Hetken ponnistelujen jälkeen vauva syntyi ja kaikki päättyi ihan hyvin. :)

Toinen uni oli lyhyempi ja siinä olin synnyttänyt tavallisessa Taysin synnytyssalissa vauvan, joka siis myös oli poika ja siinä sängyllä ollessa puoli-istuvassa asennossa kuulin, että kätilö sanoi vauvan painavan yli 3kg. (Vauva oli jossain siellä kätilön hoteissa, pukemishommiin kai menossa.) Olin siitä hirmu hämmästynyt ja ihmettelin, että no jopas on... "minun vauvat on aiemmin ollu kaikki alle kolme kilosia". Ja se uni päättyi siihen hämmästelyyn.

Nuo unet ovat olleet kyllä aika huvittavia siinä mielessä, että miksi lääkäri veti vauvaa napanuorasta ulos, miten minä olen päätynyt puoli-istuvaan asentoon sänkyyn ja miksi yli 3kg paino on hämmästyttänyt minua niin paljon. :) Paino-asia voi kyllä liittyä siihen, kun tytöt tosiaan oli syntyessään molemmat alle 3kg ja 50cm vaatteet tuli tarpeeseen. Nyt olen miettinyt, että jääköhän sen kokoiset kokonaan käyttämättä jos tuleekin tällä kertaa isompi vauva. :)

Posiitivinen asia mikä noista unista jäi oli se, että niiden jälkeen suhtauduin luontevammin siihen ajatukseen, että meille syntyisi poika. Olen muuten ajatellut oikeastaan koko ajan (ja vieläkin itseasiassa), että kyllä se kolmas tyttö on. VAIKKA varsinaista tyttö-oloa minulla ei ole koko aikana ollutkaan. Annista oli tosi selkeä tyttö olo, vaikka silloinkin näin unia että syntyi poika ja kaikki muut (yhtä ystävääni lukuunottamatta) olivat sitä mieltä, että poika se on.

No joo... Tälläsia tällä kertaa. Taidan mennä ripustamaan viimeiset pyykit kuivumaan ja sitten katselemaan uusia unia. ;) Öitä.