Minusta vauvakutsut on todella kiva idea. En tosin tykkää siitä amerikka-tyylisestä lahjoja pursuilevasta tyylistä, vaan "vähemmän on enemmän" tyylisestä tavasta pitää vauvakutsut, joissa keskitytään enemmän henkiseen puoleen kuin kaikkeen krääsään ja hömppään. :) Toki ihania ne kaikki on, mutta rajansa kaikella. ;)
Siskoni ja ystäväni pitivät minulle vauvakutsut kun odotin Heidiä. Ne oli oikein kivat ja siellä oli syötävää ja juotavaa, vähän ohjelmaa, minulle tärkeitä ihmisiä ja oli siellä niitä lahjojakin. :) Siitä on tosiaan aikaa jo nelisen vuotta... Sen jälkeen on hirmuisesti tehnyt mieli päästä pitämään jollekin sellaiset. :)
Tavallisesti vauvakutsuihin liittyy aihetta koskevat ohjelmanumerot ja tässä muutama esimerkki:
- masun ympärysmitan arvuuttelu
- vauvalle nimiehdotuksia
- vaipan vaihto kilpailu
- vauvan syntymäpäivän ja sukupuolen arvaus (toki voittajaa ei saada heti selville ;))
- sananselitys peli raskauteen, synnytykseen ja vauvaan liittyen
ja sitten ne minun tyylisemmät:
- tehdään tulevalle äidille koru (jokainen vieras on ostanut etukäteen helmen, joka omasta mielestä sopii odottajan tyyliin/makuun, ja kutsuilla se tehdään yhdessä valmiiksi kaulakoruksi)
- masukipsin tekeminen yhdessä (vierasjoukon täytyy tosin olla sellainen, jossa äidin on luonteva olla puolialasti hetken aikaa)
- hemmoteluhoitoja odottajalle
- jokainen vieras kirjoittaa tsemppi-/voimalauseen odottajalle tulevaa varten ja ne kootaan yhteen vihkoon tms.
Vauvakutsut on toki parhaimmillaan päähenkilön eli odottajan näköiset ja sellaiset joissa hän viihtyy. Jokainen tykkää vähän erilaisista jutuista, mutta pääasia minusta lienee, että niistä jää hyvä ja voimaantunut olo, jonka kanssa on kiva jäädä odottelemaan h-hetkeä eli vauvan syntymää.
Äkkiä googlatessa löytyi esim. tällaiset linkit:
- 2plussan babyshower
- Juhlitaan.net - vauvakutsut
- Iltalehden artikkeli vauvakutsuista
****
Nyt tuleekin sitten se osuus mistä itse pidän eniten, nimittäin Äitiyden juhla. Minusta se on paljon tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin nuo vauvakutsut. Malla Rautaparran uudessa kirjassa Malla kirjoittaa ihan kuin minun suustani... synnyttänyttä naista pitäisi juhlia!
Vauva kun on syntynyt saa hän kaiken huomion ja kasa päin lahjoja, tuore isä viettää varpajaisia ja mitä tapahtuu juuri elämänsä yhden suurimman kokemuksen kokeneelle äidille... Ei mitään! Juuri synnyttänyt nainen jää usein paitsioon kaikesta huomiosta ja juhlasta. Suomalaisessa kulttuurissa nykypäivänä ei tunnuta annettava kovin suurta painoa sille mahtavalle ja upealle työlle, jonka nainen on tehnyt synnyttäessään. Ennen vanhaan Suomessa ja joissain maissa vielä nykyään synnyttäjä sai levätä rauhassa ja olla muiden palveltavana. Eipä Suomessa tänä päivänä. Heti se on vain hypättävä takaisin kotihommien pariin jne.
Minusta olisi todella upeaa, että synnyttäneelle naiselle pidettäisiin aina pienet juhlat. Ihan vaikka pienen ystäväporukan kesken ennalta sovittuna ajankohtana vaikkapa pari viikkoa synnytyksestä. (Toisaalta... jos ajankohdan sopisi puolison kanssa, niin äidin ei tulisi stressattua etukäteen siivoamisen ym. kanssa. ;)) Ystävät toisivat syötävää ja juotavaa, passaisivat äitiä ja olisivat hetken aikaa juhlistamassa upeaa suoritusta. Juhlat voisivat olla ihan vaikka 1-2h mittaiset ja tosiaan niin, että ystävät toisivat tullessaan tykötarpeet ja siivoisivat mennessään, jotta niistä ei olisi vaivaa äidille. Vieraat voisivat tuoda mukaan ruokaa niinkin, että sitä voisi laittaa pakkaseen. Vähän niin kuin ennen vanhaan tuotiin rotinoita.
Herkuttelun lisäksi annettaisiin vaikka hartia tai jalkahierontaa ja kuunneltaisiin äidin kokemuksia synnytyksestä, imetyksestä, ym. Tärkeää on se, että äiti saa rauhassa kertoa kokemuksensa ja jakaa tunteensa, eikä ystävät arvostele tai kommentoi sitä vähättelevästi. Ajatuksena olisi, että äiti saisi onnistumisen tunteita, oli synnytys ollut millainen tahansa. "Hyvälle suoritukselle" voisi antaa jonkun muiston lahjaksi. Esim. joku kaunis iso helmi kaulanauhassa tai vaikka joku muu juuri hänelle toivottavasti mieluinen esine johon voisi liittää symbolisen merkityksen liittyen synnytykseen.
Minulla on äitiyden juhlaa miettiessä mielessä lähinnä sellainen ajatus, että se olisi lämminhenkinen ystävien piipahdus synnyttäneen äidin luona, josta tosiaan jää iloinen ja hyvä mieli äidille joka kokee tulleensa arvostetuksi ja huomatuksi hienon työn ansioista. Se, että on kantanut pientä lasta sydämensä alla 9kk ja synnyttänyt hänet tavalla tai toisella - on suuri ja hieno asia, joka mullistaa naisen maailman kerta toisensa jälkeen ja jota on erittäin hyvä syy juhlia!
Ihana idea toi äidiksitulemisen ilta (tai päivä). Miksei kaverit, jos ovat tarpeeksi tuttuja, voisivat vaikka siivota. Tulla ja tuulahtaa, toki sovitusti, ettei se itsessään luo stressiä. Tuoda mukanaan, ehkä jopa leipoa tai vaikka paistaa leipää7pullaa. Tulee ihana tuoksukin.. ;)
VastaaPoistaMulle kanssa tuli heti mieleen, että jotain hierontaa, kasvohoitoja, manikyyriä / pedikyyriä jne. Ei vauvan kanssa pääse ja se oli jotenkin sellasta.. no miten voi parhaiten osoittaa toiselle, että arvostaa ja välittää... :D
Rotinat on kyllä ihan ihana perinne! Pitäisi jotenkin saada se elvytettyä! Ja kun se ei aina tarkoita sitä pullakranssia: Makaroonilaatikko, salaatti jne ovat myös hyviä. Toki parhaimpia ovat pakastimeen sopivat ruuat... Mutta myös heti tarjottavat ja sellaiset, joita on kiva tarjota niille, jotka tulevat ihmettelemään uutta ihmistä.
Hieno aihe sulla taas!
Sattumalta eksyin blogiisi ja rupesin lukemaan. Tuo Äitiyden juhla kuulostaa kyllä tosi kivalta :)Tuli noista rotinoista mieleen, että mistäkö päin maailmaa oot? Itse oon syntyjään Etelä-Karjalasta ja muutama vuosi sitten muutin Pohjois-Savoon. Täällä kukaan ei ole ikinä edes kuullut sanaa "rotinat", joka on miusta kovin outoa. Mie oon tottunu siihen, että kun lapsi syntyy niin viedään rotinoita ja on outoa aina selitellä mitä koko sana meinaa :D Mutta maassa maan tavalla. Aion tästä huolimatta jatkaa edelleenkin rotinoiden viemistä :)
VastaaPoistaMiriam: Kiitos. :)
VastaaPoistaRegret: Oon ihan Keski-Suomesta & Pirkanmaalta. Täällä ei ole minkäänlaista rotinaperinnettä. Olisi kiva kun se perinne leviäisi muuallekin Suomeen.
Meillä Savossa päin ei viedä rotinoita vaan saunaruokia. Sama idea siinäkin. Muualla asuessa on vaan jäänyt niitä kaipaamaan, lapsuudenkodissa vauvan kanssa pistäytyessä on suku kyllä käynyt kylässä täytekakkujen ja piirakoiden kanssa! Ja pidettiin me kerran Savossa tuoreiden äitien kanssa hampajaisetkin... Se tosin tapahtui monen äidin voimin useita kuukausia vauvan synnyttyä ja poissa kotoa.
VastaaPoistaPICEA: Mie en olekkaan täällä Savossa koko kahden vuoden asumisen aikana kuullutkaan "saunaruuista" tai "hampajaisista". Mitä nuo "hampajaiset" edes meinaa tai mitä siihen sisältyy? :D
VastaaPoista