Unnan odotus osa 10

Tänään oli Unskin toinen rakenneultra, jossa katottiin, että kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, eikä ole jäänyt laahaamaan. Hienosti oli murusella asiat masussa. Painoa oli tullut kahdessa viikossa yli 100g ja muutenkin oli kehittynyt hienosti. Siellä se pikkuinen piti kättään poskella ja välillä silmässä. ;) Pissatkin ruiskautti juuri sopivasti anturin ollessa haarovälin suunnalla. :D Sinne se Unna jäi maiskuttelemaan lapsivettään... :)

Viikkoja on nyt siis 22+2.

Kamala paineentunne on helpottanut huomattavasti. Olen tainnut keksiä mikä siihen auttoi. Se kun ilmeisesti johtui kolmannen raskauden myötä löystyneistä kohdunkannattimista ym., niin olen nyt sitten keskittynyt pitämään "korsetin kasassa". Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että varsinkin seistessä ja kävellessä olen keskittynyt pitämään lantionpohjanlihaksia tiukkana, enkä ole antanut mahan ym. römpsähtää ihan miten vaan niinkuin ennen. :) Minusta tuo on auttanut hyvin siihen paineentunteeseen.

Kävin viime viikolla ystäväni kanssa vesijuoksemassa. Ei ollut ihan paras mahdollinen liikuntamuoto tähän väliin. Liitokset eivät oikein tykänneet siitä juoksemisesta ja juoksuvyötä sai olla koko ajan säätämässä ja etsimässä sille sopivaa paikkaa. Ensi kerralla taidan pitäytyä ihan tavallisessa uimisessa ja varautua armottomaan painovoimaan vedestä noustessa. Viime kerralla se (ja samalla maha) jysähti oikein totaalisesti ja kävely pesutiloihin oli myös sen näköistä.

Olen koittanut miettiä synnytystoivelistaa. Jotain jo kirjottelinkin miehelle ja doulille, mutta pitäisi miettiä taas joku kerta lisää. Täytyisi nimittäin tavata doulien kanssa vielä tässä ennen kesää (on toukokuun aikana) ja sitten vielä ennen synnytystä eli elokuun puolella joskus.

Tulipa muuten viime äitiysjoogassa siinä joogatessa todella vahvasti sellainen olo, että haluaisinkin synnyttää kotona. Mietin, että pitäisi soittaa kotilolle ja kysyä miten hän on varattu. Muistaakseni on varattuna juuri silloin, mutta jos ei oliskaan niin....... Koskaan aiemmin kotisynnytys ei ole houkutellut näin paljon. En tiedä sitten, että mitä mies olisi siitä mieltä ja voi olla, että itsekin päätyisin ajatuksissani edelleen sinne Vammalaan. Minä mietin vain sitä, että kun viimeksikin minulla oli niin hyvä meininki päällä täällä kotona, eikä sairaalaan lähtö tullut edes mieleen, niin olisi toisaalta harmi häiritä sitä keskittymistä tällä kertaa. Viime synnytyksessä ollut doulani sanoi kyllä, että minun synnytys oli niin lähellä kotisynnytystä kuin sairaalasynnytys voi vain olla. Itse tunnen samoin, vaikka en olekaan koskaan kotona synnyttänyt. Tosin eipä me siellä sairaalassa ehditty olla kuin se noin tunti ennen kuin Anni syntyi.

Kävin eilen ostamassa Omega-3:sta ja tänään ostin valmiiksi kaappiin odottamaan vadelmanlehtiteetä. Vielä pitäisi ostaa arnicaa synnytykseen ja koko perheelle Probiootti plussaa, kun se loppui jo vähän aikaa sitten. En ole tottunut "ottamaan purkista", joten nämä purkkilisät vaatii totuttelua. Probiootteja ja d-vitamiinia ollaan syöty ennenkin, mutta niidenkin kanssa meinasin unohdella. Ai niin.. ja vauvallekin pitäisi ostaa sitten kesällä valmiiksi jotain probioottia, että voi aloittaa sen heti kotiuduttua.


Jaahas. Pitäisi mennä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä uuteen päivään likkojen kanssa, jotka ovat molemmat nyt kipeänä. Jospa tämä yö menisi ainakin siinä suhteessa paremmin, että jos täytyy herätä passaamaan pipiläisiä, niin liitoskivut ei olisi niin kipeitä kuin viime yönä.