Aktiivisuus sairaalasynnytyksessä

Meillä oli viime Aksyn synnytysteemaillassa aiheena aktiivisuus sairaalasynnytyksessä. Kotisynnytyksissä synnyttäjät ovat lähes automaattisesti aktiivisia, eikä heistä tule missään vaiheessa potilaita, niinkuin usein sairaalasynnytyksissä voi tulla. Siksi siis juuri sairaalasynnytykset ja aktivisuus niissä oli aiheena.

Olin kotona tehnyt pahville pari aivoriihtä, joita hyödynsin alustuksessa. Toisella puolella oli "Aktiivisuus/Passiivisuus" ja toisella "tavallisimmat riskikohdat". Jätin pahvin Napapiirille, joten ulkomuistista koitan muistella tähän ne mitä siihen laitoin. Lisään myös vähän selvennyksiä, ettei tule väärinkäsityksiä. :)

Aktiivisuus
* Alkaa jo raskausaikana
* Lähtee aktiivisesta asenteesta synnyttämistä kohtaan
* Synnyttäjä tekevä ja synnyttävä osapuoli
* On aktiivista osallistumista: mm. liikkuminen, omien toiveiden esille tuominen...
* Vaikka joutuisikin lääketiet. syystä makuutetuksi voi silti olla aktiivinen
* Käytännössä oman kehon ja vauvan auttamista!
* Ei tarkoita sitä, etteikö voisi levätä välillä ;)

Jotta synnytyksessä voi olla aktiivinen, täytyy jo raskausaikana ainakin hiukan perehtyä synnyttämiseen ja siihen missä asioissa itse voi (ja kannattaa) vaikuttaa. Aktiivinen asenne myös vaikuttaa ja synnytyksen aikana sitä on hyvä ylläpitää. Siinä kohtaa tukihenkilöt ja kätilö ovat tärkeitä.

Aktiivisessa synnytyksessä synnyttäjällä on tunne siitä, että HÄN synnyttää ja tekee - ei kätilö tai kukaan muu! Synnyttäjä osallistuu eri tavoin ja samalla auttaa omaa kehoaan synnyttämään ja vauvaa syntymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi levätä välillä. Toki saa, ja täytyykin jos siihen on tarvetta!!! Jos taas joutuu jostain lääketieteellisestä syystä makuutetuksi, niin myös silloin voi olla aktiivinen. Esim. tilanteen mukaan makuuasentokin voi olla pystympi tai jos ei muuta oikein voi niin äänenkäyttö ja ns. synnytyslaulu on hyvä vaihtoehto olla aktiivinen ja auttaa kehoa ja vauvaa.

Passiivisuus
* On potilaan rooliin asettumista
* Tekemisen kohteena olemista
* Käytännössä usein pedissä makaamista koko sairaalassa olo aika
* Jälkeen päin synnyttäjälle saattaa jäädä synnytyksestä tyhjä ja pettynyt olo, voi tuntua siltä, että kätilö synnytti mutta itse äiti ei. (Toki noin voi tuntua muustakin syystä.)

Passiivisuutta on monenlaista. Tavallisimmin synnytyksessä se on sitä, että synnyttäjä jämähtää punkkaan ja joutuu kaiken tekemisen ja erilaisten toimenpiteiden kohteeksi.
Tai sitten synnyttäjä saattaa jopa haluta, että kätilö "synnyttää hänen puolestaan".

Tavallisimmat riskikohdat
* Sairaalaan meno
* Siirtyminen synnytyssaliin
* Toimenpiteet ja puudutteet
* Ponnistusvaihe
* Kätilön (tai muiden työntekijöiden) vuoronvaihdot

Sairaalaan menoon ja synnytyssaliin siirtymiseen liittyy kaikista voimakkaammin ed. mainituista riskikohdista ympäristön muutos ja vieraat ihmiset. Synnyttäjä on synnyttäessään hyvin herkässä tilassa ja myös hormonitoiminta reagoi herkästi erilaisiin muutoksiin. Sairaala on useimmille synnyttäjille vieras ja ehkä pelottavakin paikka, joten helposti sinne mennessä ottaa potilaan roolin, johon myös sairaalan yhdistää aiemmista kokemuksista. Synnyttäjä ei kuitenkaan ole sairas, eikä synnytys sairaus. Potilaan rooliin ei siis ole tarvetta mennä missään vaiheessa.

Usein kotona synnyttäjä on päässyt "omaan juttuun" sisälle, mutta sairaalaan meno ja/tai synnytyssaliin siirtyminen voi häiritä sitä ratkaisevasti. Jopa niin, että synnytys pysähtyy joksikin aikaa. Monikaan synnytyssairaala tai synnytysvastaanotto ei ole aktiivisuuteen rohkaiseva tai kannustava, joten aktiivisuus voi olla hieman haastavaa varsinkin ensisynnyttäjälle, jolle synnytys on eri tavoin uusi ja vieras kokemus.

Ympäristö on useissa sairaaloissa myös siinä mielessä potilaan rooliin ohjaava, että sängyt ja niissä makaaminen on liian usein isossa roolissa. Esimerkkinä sairaalaan tullessa otettava sydän- ja supistuskäyrä, joka jostain ihme syystä otetaan todella monissa sairaaloissa laverilla maaten. Myös monissa synnytyssaleissa hallitsevana elementtinä on keskellä huonetta komeileva sairaalasänky.

Kolmas riskikohta liittyy erilaisiin toimenpiteisiin ja puudutteisiin. Lähinnä siksi, että ne usein tehdään sängyssä (puudutteet aina) ja kun siihen sitten käy maaten, ei välttämättä tulekaan noustua ylös. Voi olla ettei rohkene, kun ei tiedä joko saa nousta tai sitten kätilö tykkäisi makuuttaa eikä antaisi nousta sieltä (vaikka siihen ei olisi perusteita). Tukihenkilön/doulan rooli tulee taas tärkeäksi tässäkin vaiheessa. Kannattaa siis kannustaa nousemaan sieltä sängystä ylös. Epiduraalikin, jos on onnistunut hyvin, mahdollistaa liikkumisen ja pystyyn nousemisen.

Toimenpiteisiin ja puudutteisiin liittyy usein myös letkut ja piuhat, jotka saavat usein synnyttäjät passivoitumaan ja jämähtämään sänkyyn. Letkuissa ja piuhoissakin saa tavallisesti nousta ylös ja liikkua, ellei ole jotain erityistä.

Yksi kompastuskivi on ponnistusvaihe. Usein synnyttäjä voi olla siinä vaiheessa lopen uupunut ja sen takia haluton pystympään asentoon. Tai sitten synnyttäjä on laitettu ponnistamaan liian aikaisin ja väsyy turhaan (tätä tapahtuu luvattoman usein!). Itse kannustaisin nousemaan tai kääntymään vaikka tyynyjen varaan kontilleen, jos on hiukkasenkaan voimia. Pystymmässä asennossa ponnistusvaihe on yleensä selkeästi lyhyempi kuin makaavassa/puolimakaavassa asennossa (selällään, tai kyljellään), joten sitä kannattaa kokeilla!

Henkilökunnan vuoronvaihdot muodostavat riskikohdan sen vuoksi, että uusi ja vieras kätilö (tai muu henkilö) ei välttämättä olekaan yhtään sellainen, joka kannustaisi aktiivisuuteen tai jonka kanssa synnyttäjällä synkkaisi hyvin yhteen. Kannattaa muistaa, että aina on oikeus pyytää toista työntekijää jos siltä tuntuu. Isommissa yksiköissä työntekijän vaihtaminen onnistuu helpommin, pienissä voi olla haasteellisempaa kun vuorossa on vähemmän väkeä.

Tuossa siis jotain ajatuksia mitä minulle tuli mieleen ko. aiheesta. :)