50+ luonnollista kivunlievityskeinoa synnytykseen -lista
on ladattavissa ja tulostettavissa voimaannuttavasynnytys.fi -sivustolla
MATERIAALIT - osiossa
"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje!
********************
Jos pyytää naista luettelemaan sanoja, jotka tulevat synnytystä ajatellessa mieleen, niin usein ensimmäisten sanojen joukossa on kipu. Synnyttäessä kipu on yleensä sellaista jota ei missään muussa tilanteessa elämän aikana tule kokemaan, joten se voi tuntua sen takia pelottavalta aiheuttaa pelkoa, varsinkin ensisynnyttäjille.
Täytyy kuitenkin muistaa, että synnytyskivulla on tärkeä tarkoitus ja se on ns. hyvää kipua. Kohtulihas supistuu ja samalla työntää vauvaa alas päin synnytyskanavassa, se saa aikaan poltteen joka tuntuu kipuna. Kivulla on siis tärkeä merkitys ja sen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä. Kipua "vastaan taisteleminen" saa synnyttäjän keskittymään kipuun ja rentoutuminen voi olla todella vaikeaa.
Fysiologinen kipukynnys on kaikilla ihmisillä aika samanlainen, mutta kivunsietokyky vaihtelee ihmisten välillä suurestikin. Kivunsietokykyyn vaikuttaa moni asia, joista synnyttäjän kohdalla esimerkkinä voisi olla asennoituminen kipuun ja turvallisuuden tunne tai sen puuttuminen. Monet äidit kertovat, että tunne kivun hallinnasta on vaikuttanut positiivisesti myös kokemukseen kivun voimakkuudesta ja siitä kuinka hyvin on sitä mielestään sietänyt synnytyksen aikana. Näillä äideillä on ollut synnytyksen aikana käytössä hyviä keinoja rentoutumiseen ja rauhalliseen hengitykseen.
Mitä enemmän olen lukenut voimaannuttavia synnytyskertomuksia sitä useammin olen törmännyt asenne-asioihin. Todella useissa synnytyskertomuksissa synnyttäjä on hoksannut jossain vaiheessa, että oma asenne ja suhtautuminen tavallaan pidättelee tai häiritsee synnytystä. Tämän "lampun syttymisen" jälkeen ikäänkuin palat on loksahdelleet paikalleen ja synnytys on lähtenyt aivan uudella tavalla eteenpäin niin fyysisesti kuin henkisesti. Esimerkiksi yksi äiti oli aika negatiivisillä fiiliksillä, oli tyytymätön muiden käytökseen kun ei kokenut saavansa heistä tarpeeksi apua ja valitti vain koko ajan. Lopulta hän itse tajusi ja ymmärsi, että hänen oma negatiivinen asenne ja suhtautumineen lisäsi omaa kurjaa oloa ja synnytyskipuja. Hän otti aktiivisemman ja positiivisemman asenteen ja alkoi itse työskentelemään yhdessä kivun kanssa saadakseen vauvan masun päälle.
"Miten suhtaudun ja asennoidun synnytykseen ja synnytyskipuun?" Siinäpä tärkeä kysymys kaikille raskaana oleville. Jotkut saattaa jopa blokata kokonaan ajatuksista pois synnytyskivun, vaikka muuten valmistautuu aktiivisesti synnytykseen ja vauvan tuloon. Siinä on minun mielestä se huono puoli, että silloin yksi oleellinen synnytyksen osa jää kokonaan valmistautumisen ulkopuolelle ja kipu voikin yllättää synnyttäjän niin totaalisesti, että se saa aikaan paniikin ja vaikuttaa samalla myös synnytyskokemukseen negatiivisesti.
Muistan esikoiseni Heidin synnytyksestä yhden vaiheen jossa kätilö ei voinut antaa lisää epiduraalia vaan sanoi, että minun pitäisi koittaa sinnitellä muulla tavoin jonkun aikaa. Kolmatta epiduraaliannosta odotellessa keskityin väliajan ilokaasunaamarin kanssa hengittelyjuttuihin ja se auttoi kummasti. (Ennemminkin ehkä se keskittyminen hengittämään rauhallisesti alaleuka rentona, kuin se ilokaasu.) Muistan silti ajatelleeni pari kertaa tuskissani, että nyt jos joku tulisi kysymään "tehdäänkö sektio?", niin olisin varmasti vastannut samalla sekunnilla KYLLÄ!
Jälkeen päin olen miettinyt, että lopulta kuitenkin pärjäsin hengittelyn, huokailun ja ilokaasun kanssa ihan hienosti, kunhan pääsin siihen juttuun sisälle. Olisin ehkä pärjännyt myös ilman uutta epiduraali annostakin jos olisin saanut kannustusta siitä, että tosiaan olin pärjännyt hyvin, kun en sitä itse siinä sitä tajunnut.
Annin synnytyksen aikana ei muuten kertaakaan käynyt mielessä, että en olisi selviytynyt supistusten/kipujen kanssa tai että olisin halunnut kivun takia sektioon. Mietin, että voisiko se liittyä siihen, kun olin ollut Heidin synnytyksessä puutuneena niin pitkään ennen sitä lääkkeetöntä-väliaikaa ja sillon puutuneena supistukset olivat voimistuneet todella paljon ihan siitä alusta. Kroppa ja mieli ei oikein olleet ajantasalla kivun kanssa. Kun taas Annia synnyttäessä tunsin koko ajan mitä kehossani tapahtui ja kivut voimistui tavallaan pikku hiljaa alusta loppuun.
Onhan se tavallaan järkeen käypää, että jos kipu voimistuu synnytyksen alusta loppuun, mutta välillä onkin puutuneena, niin puutumisen jälkeen palaava kipu onkin kovempi kuin ennen puudutetta ja tuntuukin ettei millään pärjääkään sen kanssa.
Mitä siis kannattaa synnytyskivusta muistaa?
1. Se on hyvää kipua ja sillä on tärkeä merkitys.
2. Se ei ole jatkuvaa vaan päättyy jossain vaiheessa.
3. Anna polttojen tehdä työtään ja yritä elää yhdessä niiden kanssa, antamatta kuitenkaan niille henkistä yliotetta.
4. Mieti etukäteen keinoja kivunlievitykseen, vaikka aikoisitkin ottaa lääkkeellistä kivunlievitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti