keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ohjattu ponnistaminen vs. spontaani ponnistamisen tarve

*muokattu myöhemmin*

Pitkästä aikaa ehdin vähän surffailemaan synnytysjuttuja ja löysin mielenkiintoisen info-lehtisen ponnistamisen tarpeesta ja ohjatusta ponnistamisesta. Siinä luki mm. näin:

"On normaalia, että synnyttävälle naiselle, jonka vauva on valmis syntymään, tulee voimakas ponnistamisen tarve ja hän ponnistaa vauvan ulos ilman, että kukaan sanoo hänelle mitä hänen pitää tehdä."

"Useiden vuosien ajan länsimaisessa kulttuurissa kätilöt, lääkärit ja sairaahoitajat ovat käyttäneet ohjattua ja valmennettua ponnistamista tai "Valsalva"-manööveriä, jossa avustaja neuvoo synnyttäjää 'Vedä syvään henkeä, pidätä hengitystä ja ponnista...'."

Infolehtisessä kehoitetaan miettimään ponnistamis asiaa jo ennen synnytystä. Toki synnyttäessä täytyy aina ottaa tilanteet huomioon ja toimia sen mukaan, mutta esim. näitä asioita kannattaa miettiä ja/tai pitää mielessä:

- Onko ponnistamisen tarpeen odottamisesta jotain haittaa?
(Vapaasti suomennettuna:) Ei ole. Ohjatussa ponnistamisessa voi vauvalle tulla todennäköisemmin mahdollisesta stressistä johtuvia sydämen sykkeen vaihteluita, toisin kuin silloin kun synnyttäjä ponnistaa spontaanisti.

- Onko episiotomian tai välilihan repeämisen riski suurempi jommassa kummassa vaihtoehdossa?
(Vapaasti suomennettuna:) Synnyttäjälle, joka ponnistaa ohjatusti, tehdään todennäköisemmin episiotomia tai hän saa repeämän, kuin synnyttäjälle joka odottaa spontaania ponnistamisen tarvetta.

Ohjelehtisen lähteenä oli käytetty Bosomworth A. & Bettany-Saltikov J. tekemää tutkimusta ja artikkelia. Ohjelehtinen löytyy engl. kielisenä kokonaisuudessaan täältä.

((Jos jollekin jäi vielä epäselväksi niin tuossa yllä olevassa jutussa tarkoitettiin spontaanilla ponnistamisen tarpeen perusteella tapahtuvalla ponnistamisella sitä, että äiti ensin odottaa että ponnistamisen tarve tulee ja ponnistaa sitten sponttaanisti kehon mukana. Ohjattu ponnistaminen saattaa alkaa jo heti kun synnyttäjä on auki 10cm vaikka ponnistamisen tarvetta ei vielä olisi ja vauva saattaisi olla tulossa vasta aika "ylhäälläkin" synnytyskanavassa.))

Itseasiassa mielenkiintoista, että törmäsin tuohon lehtiseen. Olen viime aikoina lukenut sieltä ja täältä pystyasennon etuja ponnistamisessa ja tänään se tuli puheeksi myös perhekerhossa. Eräs äiti kertoi synnyttäneensä kuopuksensa sairaalan suihkussa seisaaltaan vastaanottaen itse vauvansa. Kaikki tapahtui niin nopeasti ettei kätilöt ehtineet hommaan mukaan. Tärkein juttu tässä oli se, että äiti kertoi seisaaltaan ponnistamisen huomattavasti helpommaksi ja suorastaan itsestään tapahtuvaksi verrattuna edellisen synnytyksen, sängyssä puoli-istuvassa asennossa, ponnistamiseen.

Seisaaltaan ponnistamisessa, ja pystyasennoissa muutenkin, on hyvin paljon etuja niin äitiä kuin vauvaa ajatellen. En oikein ymmärrä miksi liian monet kätilöt, eivät ota niitä faktoja kuuleviin korviinsa vaan painostavat synnyttäjänsä sänkyyn. Joka kerran kun kuulen jonkun äidin kertovan, että kätilö ei antanut nousta sängystä tai että kätilö "vannotti minua menemään heti sänkyyn jos yhtään ponnistutti" tms.! Kuka siinä silloin synnyttää ja kenen etuja ajetaan takaa? Ei ainakaan synnyttäjän.

Tästä aiheesta riittäisi kirjoittaimista vaikka koko loppuvuodeksi, mutta nyt on mentävä iltapalalle.... :)

PS. Aika usein pitkä ponnistusvaihe saattaa/voi johtua ihan siitäkin, että on alettu ponnistamaan liian aikaisin eli toisin sanoen ennen kuin kunnon ponnistamisen tarvetta on edes tullut. Vauva ei siis silloin ole ollut vielä tarpeeksi alhaalla ja synnyttäjän voimia menee hukkaan kun joutuu ponnistamaan vauvaa niin ylhäältä.

**********************

Pakko vielä lisätä tämä oiva löytö tänne. Eli:

The Midwife lehdessä ollut artikkeli You OB (or midwife) still does WHAT? # 3 Directed pushing on luettavissa täällä. Artikkelissa on käytetty lähteinä aiheeseen liittyviä tutkimuksia.

Siellä sanotaan mm. näin: "Even a woman who has epidural anesthesia can feel the pressure of the fetal heas when the baby is low enough in the birth canal, and can generally push effectively at that time."

Vauvan stressistä siellä sanotaan myös, että jos aiotaan ponnistaa ja synnyttäjä on synnyttänyt ennenkin ja osaa ponnistaa tehokkaasti ja nopeasti vauvan ulos niin vauvan olo helpottuu. Muussa tapauksessa vauvan stressi vain tod.näk. kasvaa. Todennäköisesti vauvan oloa helpottaa kuitenkin enemmän asennonvaihtaminen, lepo ja hengittäminen supistusten aikana!

Paras lause oli artikkelin lopussa:
"Our bodies are perfectly designed to gently ease the baby out the birth canal with the least amount of stress."

Lisäksi ihana kätilön tarina luettavissa täällä. Lisäsin myös tärkeisiin sivuihin uuden aivan loistavan linkin Birth Sense.


17 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Spontaani on parempi. Sanoo viiden äiti. Ei ohjausta tarvita, tarve on niin voimakas luonnostaan.

    VastaaPoista
  2. Nykyään käytetään vain niin paljon puudutuksia että ne saattavat kokonaan "lamata" äidin luontaisen tarpeen ponnistaa. silloin on kätilö ohjaus tarpeen. Ponnistamisen tarvetta ei kuitenkaan voi loputtomiin odottaa, onhan synnytys syntyvälle lapselle stressaavaa.

    Ihanaa kun joku jaksaa kirjoitella näistä asioista. Itse tulevana kätilönä aion toimia "vaihtoehtoisesti" eli siis haluan kunnioittaa synnyttäjien toiveita.
    Minusta olisi aivan mahtavaa jos naiset haluaisivat synnyttääenemmänkin muualla kuin sängyssä. Kyykkyssä / seisoen ponnistaen edistää myös naisen terveyttä siinä näkökulmassa että laskeumia esintyy iäkkäänä vähemmän. Lisäksi painovoima avittaa lapsen laskeutumista!

    VastaaPoista
  3. Juu... umpipuudutettu ei kyllä välttämättä ponnistamisen tarvetta tunne ollenkaan, tosin sekään ei ole mikään sääntö. Esim. itselläni petidiinin, ilokaasun, 3x epiduraalin jälkeen kyllä vain tuntui ponnistamisen tarve, vaikka en muuten tuntenut tasan mitään. Pystyasento toki varmasti auttoi tuossakin ja ponnistin seisaaltaan.

    Synnytysvalmennuksia tarvittaisiin juuri tuohon, että naiset haluaisivat osallistua ja olla aktiivisempia synnyttäessään. Toki valmennuksiakin on laidasta laitaan, mutta valmennuksessa olevien tarpeita vastaava ja ammattitaitoisen ihmisen pitämä valmennus luo varmasti aktiivisempaa otetta kuin tämä nykypäivän "nettivalmennus".

    VastaaPoista
  4. Lisäsin varsinaisen tekstin loppuun muutamat linkit ja vähän tekstiäkin...

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä(kin) postauksesta!
    Ensikertalaisena en puhu kokemuksen äänellä asioista lainkaan, mutta olen hämmästellyt pitkään että kuinka makuultaan ponnistaminen voi muka olla parempi vaihtoehto kuin pystyasento.

    VastaaPoista
  6. Olen kahdesti synnyttänyt melko luomuna ja molemmilla kerroilla ponnistuksen tarve oli ihan selkeä ja vauva tuli parilla työnnöllä ulos eikä mikään paikka revennyt. Kauheaa, jos pitäisi käskystä ponnistaa. Ponnistin polviseisonnassa alaspäin, mikä tuntui tosi hyvältä asennolta.

    VastaaPoista
  7. Hmm. Onko sitten kuitenkin olemassa tilanteita, jolloin kätilön on "oikeutettua" ohjata äiti ponnistamaan sängyssä? Mitä ne tilanteet ovat?

    VastaaPoista
  8. Maija: Joku kätilö olisi parempi vastaamaan tähän, mutta sen perusteella mitä olen muutamia tutkimustiivistelmiä ja useita kirjoja ja artikkeleja lukenut, niin silloin kun...
    - on poikkeava tarjonta (esim. vauva tulee jalka edellä)
    - on joku todella erityinen syy äidin tai vauvan tilassa joka sen vaatisi (ei juuri nyt tule mieleen mikä se voisi olla)
    - joudutaan käyttämään imukuppia
    ...pitää äidin olla sängyssä.

    Edes perätila ja kaksoissynnytys ei paremman tiedon mukaan ole syy sille, että tarvitsisi olla sängyssä (gynekologisessa asennossa), mutta Suomessa (ja monessa muussakin maassa) on se kulttuuri, että niin tehdään ja sillä sipuli.

    Usein vauvan sydänäänten laskun takia kätilö saattaa komentaa sänkyyn. Itse en tällä tietämyksellä ymmärrä perustelua sille (viitaten yllä olevaan bloggaukseen), mutta jos joku sen osaa perustella niin kuulisin mielelläni. :)

    VastaaPoista
  9. Lisäyksenä vielä, että tietysti silloin jos synnyttäjä on niin puudutettu ettei jalat kanna yhtään, niin silloin tietysti ei oikein voi sängystä mihinkään lähteä. ;)

    VastaaPoista
  10. Ihana blogi ja tosi hyviä linkkivinkkejä. :) Paljon onnea raskaudesta! Terv. Kati doulakurssilta

    VastaaPoista
  11. Minutkin pyydettiin sängylle juurikin sydänäänten laskun vuoksi, mutta omalla kohdallani se ei ollut huono asia. En viihtynyt jakkaralla, jolla olin aluksi. :) Itselleni sopi puoli-istuva ihan hyvin ja vauva syntyi nopeasti napanaru kaulan ympärillä. Kätilö perusteli myöhemmin tätä sänkyynpyyntöä sillä, että heillä on nopeammin välineet käsillä, jos vauva tarvitseekin apua.
    Omalla kohdallani varmasti ponnistusvaihetta auttoi se, että olin raskausaikana tehnyt paljon mielikuvaharjoituksia siitä, miten ponnistaminen tapahtuu. Olin harjoitellut lantionpohjalihasten pitämistä rentona, samalla kun jännitän ylävatsalihaksia. Kun h-hetki tuli, tiesin jo miten ponnistaminen tapahtuu, eikä sitä tarvinnut siinä harjoitella. Mielestäni tämä on varsin hyvä apu, oli synnytysasento sitten mikä tahansa.

    VastaaPoista
  12. Jos lapsen sydänäänet on hyvät ja äiti säilyttää rauhallisuutensa odottaa luonnollista sykkimisreflekisä ja tarvetta työntää lapsi ulos, tätäkin vaihetta synnytyksessä voi odottaa "lähes loputtomiin". Juuri tuo senttimäärän huomaaminen kellonaikaan x ei kerro sitä, mikä on "loputtomiin", vaan vauvan sydänäänet. Ihanaa, että olemme saamassa kätilöitä, jotka tukevat luonnonmukaista synnytystä, mutta ei ole varmaankaan helppoa säilyttää aidosti sitä asennetta kovin lääketieteellisessä opinahjossa. Siksi vielä rohkaisen "odottamaan loputtomiin" hoitohenkilökuntaa. Synnytys saa ottaa taukoja ja pausseja,ponnistusKIN vaihe tulee kyllä kun usein henkiset esteet sen tieltä rajataan pois kuten pelko tai epävarmuus juuri Tuota Ponnistusta kohtaan. Usein monet synnytykset menee synnyttäjän itsensä ohjaamina, mutta ponnistusvaiheessa henkilökunnan on ilmeisen haasteellista pysyä levollisena ja odottamassa vauvan syntymää. Synnyttäjien tulee olla tästä vaiheesta hyvin tietoisia ja valmistautuneita.

    VastaaPoista
  13. Tuosta milloin pitäisi synnyttää sängyssä:
    Tarjonnan ei käytännössä pitäisi vaikuttaa ponnistusasentoon, lukuunottamatta perätilaa jonka lääkäri hoitaa tietyin "ottein" ettei syntyvä lpasi jää päästään jumiin. Voisi tietysti hoitaa muussakin asennossa mutta lääkäri tähän tuskin suostuisi. Jalkatarjonnassa syntyvä lapsi on mitä todennäköisemmin sektoitu ennen ponnistusvaihetta.

    Sydänäänilaskuja lukuunottamatta ainoa syy minkä minä keksin miksi olisi "pakko" pysyä sängyssä on nimenomaan imukupin tai pihtien käyttö.

    Ja ihan tutkittua tietoa on että kylkiasennossa ponnistaminen vähentää riskiä repeämille. Mutta eihän sekään tietenkään ole syy pysyä sängyssä jos asento ei ole synnyttäjälle hyvä

    VastaaPoista
  14. Sen verran tarkennan ettei jollekin jää väärä mielikuva, eli jos vaihtoehdot on: puoli-istuva, selin makuu tai kylkiasento, niin noista kylkiasento vähentää riskiä repeämälle. Pystyasennoissahan riski on vielä pienempi.

    VastaaPoista
  15. Itse asiassa kätilöliiton esityksen "välilihalla on väliä" jossa uusimpia tutkimuksia kylkiasento oli repeämien ehkäisyssä parempi kuin esim jakkarasynnytys jossa repeämän ja vuodon riski oli suurempi. Seisoen taidetaan synnyttää sen verran harvoin että sitä ei olekkaan kunnolla tutkittu.

    Mutta tosiasiahan on se että jokaisen pitäisi voida synnyttää siinä asenossa joka parhaimmalta tuntuu (jos siis ei mitään ongelmaa ole!

    VastaaPoista
  16. Epa: Laittaisitko noiden tutkimusten nimet tms. Lukisin niitä mielelläni, koska en ole vastaaviin tutkimustuloksiin törmännyt vielä missään. Itselle heräsi heti monta kysymystä mieleen tutkimuksista ja niiden metodeista, otannoista ym. :)

    VastaaPoista
  17. Itse en ole kätilöliiton "välilihalla on väliä" -esitystä lukenut/ kuullut (suositushan vasta tekeillä)... Mutta voisin kuvitella, että kylkiasennossa repeämien riski psytyasentoja pienempi ainakin osittain sen takia, että välilihaa on kätilön vaikeampi tukea synnyttäjän ollessa pystyasennossa kuin kylkiasennossa. Tämä ei tietenkään ole syy synnyttäjän kyljellämakuuttamiseen, jos haluaa pystyssä ponnistaa.

    Minulla on ponnistusvaiheen lähetessä tapana kysyä synnyttäjältä hänen toiveitaan ponnistusasennosta + tarvittaessa esitellä eri vaihtoehdot, joista synnyttäjä saa ponnistusvaiheen alkaessa valita, missä asennossa haluaa ensiksi kokeilla.

    Paitsi synnyttäjän tuntemukset (mikä asento tuntuu parhaalta) myös ponnistussuunnan ja -voiman löytäminen sekä epäsuotuisat muutoksetvt sikiön sydänäänissä voivat ohjata ponnistusasennon valintaa ponnistuksen eri vaiheissa.

    VastaaPoista