Synnytysnukke

Ystäväni vinkkasi minulle tällaisista Childbirth education dolls:eista. Niitä on ostettavissa valmiina tai sitten voi ostaa niiden kaavoja. Aivan huippuja!

Kuva on lainattu täältä.

Linkkejä joista voi katsoa nukeista lisää:
Childbirth education doll
Childbirth education doll - KAAVAT

PS. Blogilistalla on uusi ihana imetysaiheinen blogi: Rintamalla. Suosittelen. :)

Unnan odotus osa 14

Tänään on rv 30+3 (kai) ja huomenna neuvola. Vointi on ollut aika vaihteleva ja jopa muutama kipeä supistuskin ollut viime viikonloppuna. Tänään liitokset suuttui siitä kun jouduin kantamaan esikoista pihalta kotiin, kotoo autoon ja parkkikselta ensiapuun... nyt on siis tosi kipeää olo. Toivottavasti tokenee viikonlopun aikana, kun haluaisin jäädä mökille vielä tyttöjen kanssa alkuviikoksi.

Unski on edelleen kova riehumaan mahassa. Kipeää tekee, mutta ei haittaa. =) Kovasti jo on alkanut tulla sellainen olo, että kumpa pääsisi jo näkemään vauvan. Toki toivon, että pysyy masussa täysille viikoille asti. On vain alkanut sen synnytysodotuksen tilalle tulla ennemminkin vauvanodotusta. Muistelin tuossa viikko pari sitten, että Annia odottaessa alkoi suht samoilla viikoilla hirmuinen eläinkuume ja olen ajatellut sen olleen enemmänkin hoivaamisvietin voimistumista, eikä niinkään sitä että oikeasti haluaisin jonkun lemmikin (kun en oikeasti edes halua). :)

Synnytys on alkanut pikkuisen välillä jännittämään. Lähinnä se käy mielessä, että jos se onkin jotenkin niin paljon kipeämpää kuin aikaisemmissa, etten kestä sitä millään. Tai että synnytyksessä tuleekin jotain sellaista jolle ei itse voi mitään.. esim. vauva laskeutuessaan painaisi johonkin hermoon niin, että omilla vippaskonsteilla ei ole mitään vaikutusta. Pääosin mieli on kuitenkin rauhallinen ja odottava. Uskon, että se menee ihan hyvin vaikka kipeetä tekeekin.

Yhtenä päivänä mietin, että "voi että kun olis joku keskusteluilta tai tapaaminen jossa pääsisi muiden synnytykseen valmistautuvien kanssa jakamaan ajatuksia". Ihan siis vaikka vapaamuotoista keskustelua omista ajatuksista ja peloista yhdessä muiden kanssa vertaistukihengessä. Mietin jo, että pitäisikö taas hypätä puikkoihin ja järjestää itse sellainen, mutta en ole jaksanut. Miehelle olen jutellut aina välillä, mutta eihän se ihan samoille linjoille pääse niin hyvin kuin toinen masunkasvattaja pääsisi. :D

Kovasti on jo tehnyt mieli alkaa laittelemaan Unnalle vaatteita ym. tavaroita valmiiksi. Olen kuitenkin koittanut lykätä sitä lähemmäs elokuuta, kun tuntuu että olen aina ollut niin hätäinen tuollaisissa asioissa. :) Nyt on kyllä sekin jarruttelemassa, että ei ole vielä Unskin vaatteille ja kestovaipoille lipastoa, johon ne voisi sitten laittaa.

Taidan lähteä pikku hiljaa sänkyä kohti ja kokeilemaan josko (toivottavasti) hyvin nukuttu yö auttaisi liitoskipuihin niin, että pääsen likkojen kanssa kohtuullisesti juhannusruokaostoksille lähi-Prismaan. On nimittäin ollut huonosti nukuttuja öitä jo jonkin aikaa, kun miehen, meidän sänkyyn kulkevien tyttöjen ja koko ajan isonevan mahan kanssa minulle ei jää hirmuisesti tilaa ja asennonvaihtaminenkin on aina yhden sortin suoritus. Jos plussana on vielä kipeät liitokset, jommankumman tytön pissat sängyssä, raivoava esikoinen, kipeä selkä ja/tai kuuma yö, niin univelka-kasa on valmis. :) Päiväunet ovat olleet tarpeen viime aikoina, vaikka niihinkin on ollut aika niukasti mahdollisuuksia. Hyvää harjoitusta tulevaa varten siis... Olisipa muuten luksusta hyvin yönsä nukkuva vauva... ;)

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Ja onnea synnytyksiin niille, jotka pääsevät juhannusvauva-puuhiin.

Vauvan ulos ponnistaminen on kuin auto lumipenkassa... vai miten se ny oli? ;)

Katsoin tänään boxilta pari jaksoa Vauva tulossa -ohjelmaa, joka tulee arkisin Neloselta. Se olikin ihan mielenkiintoinen sarja ja siellä oli jotain todella kivoja juttuja, joista täällä Suomessa voitaisiin ottaa oppia. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen aivan loistava kommentti tai oikeastaan vertauskuva ponnistamisesta. Mielestäni/muistaakseni sen sanoi synnyttäjän koti-kätilö, joka oli tullut mukana sairaalaan kun kotisynnytys ei onnistunutkaan (jo synnytyksen alussa verenpaineen takia kotilo halusi siirtää perheen sairaalaan).

Synnyttäjä oli siis ponnistanut jonkin aikaa (mielestäni aika makuuasennossa, jota ei voinut minusta kutsua edes puoli-istuvaksi) ja kätilö yhden supistusten välisen tauon aikana tsemppasi synnyttäjää kertomalla jotenkin niin, että...

...ponnistaminen on kuin jumissa olevan auton ajaminen pois lumipenkasta. Mennään eteenpäin ja taakse päin ja taas eteen ja taakse. Jossain vaiheessa huomaa, että nyt ollaan lähellä sitä kohtaa kun mennään sen penkan reunan yli eikä auto menekään enää taakse päin. Siinä kohtaa ponnistaessa tulee voimakas paineen ja polton tunne.

Tuo oli siis suurinpiirtein se mitä se kätilö sanoi. Tarkemmin tai enempää en muista. Ajattelin kyllä kirjoittaa sen vielä paperille, kun se oli minusta se vertauskuva oli niin osuva. Minusta se oli hyvä siinäkin mielessä, että siinä kätilö ymmärsi sen mitä ponnistaessa tapahtuu ja kertoi sen myös synnyttäjälle. Usein kun jo aikaisessa vaiheessa ponnistamista saatetaan tuskastua juuri tuohon, että vauva menee edes takaisin. Niin ja sitten se ihan viime hetken paineen ja polton tunne ennen kuin pää syntyy, on hyvä tietää etukäteen, jotta osaisi ja uskaltaisi ponnistaa siitä huolimatta ja tavallaan sitä kohti.

Odottaa kirjahyllyssä...

Olen nautiskellut yhdistystoimintaan liittyvästä mammalomastani ja lukenut pitkästä aikaa rikosromaaneja. Dekkarit ovat olleet virkistävää vaihtelua raskaus- ja synnytyskirjoille, joita olen lukenut viimeisen vuoden ajan. Nyt kirjahyllyssä on kuitenkin pari kirjaa, joiden lukemista odotan innolla, vaikka ovatkin juuri noita edellä mainittuja raskaus- ja synnytyskirjoja.

Ensimmäinen kirja on jo aiemmin aloittamani "Natural childbirth the Bradley way", josta ajattelin laittaa tänne myöhemmin muutamia hyviä kohtia siitä. Toinen kirja on tämä uusi Orgasmic birth, josta olenkin jo täällä hehkuttanut.

Nyt se odottaa tuolla hyllyssä oikeata hetkeä. Ainakin ensi selaamisella vaikutti todella mielenkiintoiselta ja antoisalta.


Kirjassa oli jonkun verran synnytyskertomuksia.. Tekisi mieli hypätä ensin niihin ja lukea sitten vasta kirjan muut sivut. ;)

Masukuvia..

Muuton jälkeisen kaaoksen selvittely jatkuu edelleen. Tämä blogi on joutunut sen takia valitettavasti paitsioon. :/ Mutta jotain hyvää sentäs... masu ja Unski senkun vaan kasvaa. :) Nyt on viikkoja 28+5. Piti oikein netin laskurista tarkistaa, kun itse ei pysy viikoissa mukana.

Eilen otettiin esikoiseni (3,5v) kanssa muutama masukuva pitkästä aikaa. Tässä muutama melkein masua kohti onnistunut räpsäys niistä kaikista 77:stä jotka otettiin. Onnistumisprosentti ei siis ollut huima. ;)


Rv 30 häämöttää jo horisontissa. Päätin, että nyt tänä viikonloppuna aion kirjoittaa synnytystoivelistan valmiiksi. Jotenkin sitä vain ajattelee, että synnytykseen on aikaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä välttämättä enää niin kovin montaa viikkoa olekaan. Viikot menee hurjan nopeasti. Olisipa sitten ainakin se toivelista valmiina. Laitan sen varmaan tänne blogiinkin sitten...

PS. Muistakaahan käydä lukemassa synnytyskertomuksia! Synnytyskokemus blogia saa mainostaa ystäville ja omia positiivisia kokemuksia saa lähettää minulle s.postilla. :)

Nyt se on Suomessakin!

Dokumenttielokuva Orgasmic birthin kirja "Orgasmic Birth: Your Guide to a Safe, Satisfying, and Pleasurable Birth Experience" on ilmestynyt hiljattain myös Suomessa.


Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan kirjaan. Elokuva oli sen verran hyvä, että uskon kirjankin olevan tavallista antoisampi. :)

Unnan odotus osa 13

Muuttotouhujen takia bloggaaminen on jäänyt. En ole ehtinyt edes miettimään mitään aiheeseen liittyvää. En juuri edes tuota omaa napaa sen kummemmin. Unski kyllä liikkuu nykyään ihan hirmu volyymilla ja maha muotoilee miten sattuu liikkeiden voimasta. Niitä kyllä saatan katsella ajatuksissani pitkin päivää, mutta kaikki järkevämpi on jäänyt. :)

Tänään mietin hetken aikaa synnytysjuttuja, kun olin tavannut yhden kätilö-ystäväni ja saanut kuulla taas karuja totuuksia yhdestä Suomen synnytyssairaalasta. Olen tähän asti odottanut innolla synnytystä ja niin odotan vieläkin. Toisaalta en ole juuri ajatellut laskettuaikaani ja synnytystä, mutta toisaalta en malttaisi odottaa sitä. Mikä hassuinta nimenomaan sen synnytyksen takia, en niinkään vauvan. Toki vauvaa odotan onnesta soikeana ja malttamattomana, tuntuu kuitenkin siltä, että ennen sitä vauvaan keskittymistä pitää päästä synnyttämään ja kokemaan se syntymän tuoma ilo, tuska, voima ja antautuminen... yhteinen koitos Unnan kanssa.

Niin siis tänään ekan kerran tuli oikein kunnolla hetkeksi sellainen olo, että APUA. "Mitäs minä oikein olenkaan tässä toivomassa??" Synnytyspolttoja, jotka voi pahimmillaan olla niin ylitse huokuvia etten selviäkään niiden kanssa..? jne. Tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tarvitsisi ehkä jutella doulan kanssa ja saada vähän tsemppiä. :) Tuo tunne meni kuitenkin nopeasti ohi ja tietynlainen varmuus ja tyyneys palasi, joka on tähän mennessä ollutkin. Sen kuitenkin tuosta opin, että pitääpä sanoa doulille, että suurin asia mihin doulaa tarvitsen on varmasti se lempeä kannustaminen ja kehuminen, ja sen muistuttaminen, että kaikki sujuu niinkuin pitääkin.

Tuo oli myös hyvä muistutus taas siitä, että kuinka tärkeää on käydä mielessään läpi myös niitä pelottavia tai ahdistavia asioita, jotka liittyy synnyttämiseen. Se on tärkeä osa synnytykseen valmistautumista ja jos sen skippaa yli, niin ne tunteet voi yllättää itse synnytyksessä.

Minulla alkoi viime viikolla "mammaloma" raskaus, synnytys ja äitiys-juttujen järjestämisestä. Hallitus työskentely jatkuu kyllä niin Tampereen Napapiirillä kuin Aktiivinen synnytys ry:ssä, mutta muuten lomailen. Nyt kun tämä muutto uuteen kotiinkin on jo paremman puolella, vaikka kotona paljon vielä laittamista onkin, niin on silti ihanaa kun saa olla ihan rauhassa hatara pää ja keskittyä omaan napaan.

Synnytystoivelistan kirjoittaminen on vuorossa seuraavaksi. Doulat sitä jo kyselikin. :) Täytyy taas tehdä kaksi eri versiota, jos vaikka en jostain syystä pääsekään Vammalaan ja joudunkin menemään Taysiin. On muuten välillä ollut sellainen olo, että harmi kun en sitä kotisynnytystä sopinutkaan. Nyt se on auttamattomasti liian myöhäistä, kun ei noita kotiloita täällä Suomessa kasva muualla kuin ihmisten puutarhoissa. Tuntuisi niin hyvältä ajatukselta se, että synnytyksen koittaessa ei tarvitsisi lähteä mihinkään, josta ei voi mennä takuuseen (tarkoitan lähinnä kätilöitä ym. henkilökuntaa), vaan voisin olla kotona ja molemmat doulatkin voisi tulla ja mennä tarpeen mukaan.

Tosin Vammalassa on se etu, että synnytyksen jälkeen siellä saa rauhassa ottaa sen oman ajan vauvan kanssa ja suunnata uuteen elämänvaiheeseen valmiiden ruokien ym. äärellä. :) Tosin sairaalassa olisi muusta perheestä erossa.. mutta... no. Sen voi tietysti kokea monella tavalla. ;) Heh. Ei vain... minusta oli viimeksi toisaalta ihan kiva ollakin kaksin Annin kanssa ja vähän tosiaan ottaa sitä omaa aikaa ajatuksiin. On se raskaana oleminen ja synnyttäminen kuitenkin minusta sen verran henkilökohtaista, että ihan kaikkiin juttuihin jopa puolisokaan ei vain yksinkertaisesti mahdu mukaan. Siksi minusta oli ihan hyvä saada omassa rauhassa, vauvan kanssa mietiskellä sitä mitä yhdessä oli koettu. :)

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Kaikkea hyvää ja ihanaa kesäkuun alkua muille masukkaille! :)

Nettikaupat..

Tuonne sivupalkin "Sivut"-osioon olen lisännyt uuden sivun: Nettikauppoja. Lisään niitä sinne kunhan ehdin istahtaa hetkeksi seuraavan kerran. :)

Birth-ease:sta tekisi mieli tilata vähän kaikenlaista... ;)

Unnan odotus osa 12

Esikoinen odottaa jo kovasti Unskin syntymää. Heidi sanoi, että mieheni serkku "voi sitten tervehtiä Unnaa... sitten kesän jälkeen!". :) Unna on aina menossa mukana jo nyt. Eilenkin Heidi oli sitä mieltä, että Unna tykkäisi jos menisin Heidin kanssa uimaan. :) Minä en kyllä olisi tykännyt uimaan menosta, enkä mennyt, kun vesi oli vielä niin jäätävää.

Heidin ottama "masukuva"

Haluaisin mökkeillä tyttöjen kanssa koko kesän miehen suvun mökillä saaressa. Saa nähdä kuinka pitkälle elo-syyskuun vaihteeseen uskallan/uskalletaan siellä olla. Tosin miehen loma on kyllä melkein elokuun loppuun asti, että siinä mielessä on hyvä tilanne, mutta kyllä minä tänään mietin "mitä jos"-tilannetta. Kävin siis mielessäni sen, että jos synnytys alkaisikin hurjaa vauhtia ja olisinkin tyttöjen kanssa kolmisin mökillä ilman moottorivenettä. Oli ihan jännä ajatussarja... ;) Se oli kyllä melkein kuin jostain "mieletön mökkisynnytys"-ohjelmasta (hyvällä tavalla...tai minun mielestä hyvällä tavalla.. ihan moni ei taida haaveilla saalaa avustamattomasta mökkisynnytyksestä luonnonkeskellä saaressa ;) ). Eli ei ihan realistinen. Heh.

Olen kyllä entistä vakuuttuneempi siitä kuinka tärkeitä etukäteis mielikuvat on liittyen raskaana olemiseen, synnytykseen ja äitiyteen. Minun mielestä sillä on suuri merkitys, että miten sinun ympärillä olevat läheiset ystävät ja sukulaiset kokevat nuo asiat. Tyypillisin malli on tietysti äidiltä saatu (tai jos ei ole äitiä, niin totta kai sekin vaikuttaa). On kuitenkin lohdullista, että vaikka olisikin hyvää vauhtia "aivopesty" kauhusynnytysten ja rankan äitiyden tarinoilla ja kommenteilla, niin ne on mahdollista korvata voimaannuttavammilla ajatuksilla. Joko ihan itse positiivisempia mielikuvia harjoittamalla säännöllisesti tai vaikka hypnoosivalmennuksessa. Jos oman paikkakunnan lähellä ei ole hypnoosia tarjolla, niin cd:itä on kyllä. (Ks. cd:t/dvd:t sivu reunapalkista)

Meidän muutto sen kun lähenee. On kivaa kun sitten muuton jälkeen voi pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan Unskin vaatteiden pesua ym. Toisaalta koitan pitkittää vauvan tavaroiden laittamista, koska muuten alan odottamaan entistä enemmän vauvan syntymää, enkä millään malttaisi odottaa. Toisaalta taas tekee mieli laittaa ne aika pian valmiiksi, varsinkin kun toiveena on mahdollisimman paljon mökillä oloa kesän aikana. Miehen lomakin on tosiaan juuri siinä ennen LA:ta ja olisi tarkoitus olla reissussa ja mökillä oikeastaan koko se aika, niin olisi kiva kun kotona olisi vauvalla jutut odottamassa koska sitten päättääkään syntyä. :)

Ensi viikolla on lääkärineuvola ja sokerirasituskoe. Jälkimmäinen vähän taas jännittää. On tullut hirmu himoja esim. banaanijugurttiin ja suklaaseen... Joten hiphei. Hienoa koittaa rajoittaa sokerin ym. määrää, kun tekee mieli Fazerin sinistä niin pirusti!!! :)

Uusi blogi!

Uusin blogini VOIMAANNUTTAVAT SYNNYTYSKOKEMUKSET löytyy TÄÄLTÄ!

Toistaiseksi siellä on vasta vain Annin synnytyskertomus, mutta toivon että pian siellä olisi monta muutakin tarinaa, jotka loisivat uskoa tuleviin synnyttäjiin mahdollisuudesta itsekin saada hyvä tai ihanan voimaannuttava synnytyskokemus!

Ruuhkia.... ja lisää ruuhkia?

Kätilöliitto on ottanut kantaa pienempien synnytysyksiköiden lakkautus puuhailuihin. Kätilöliiton mielestä synnytyssairaaloiden vähentäminen 23:sta 19:sta lisää mm. käynnistettyjen synnytysten määrää.

Olen Kätilöliiton kanssa samaa mieltä siinä, että pieniä yksiköitä ei saa lopettaa! Jo nyt monissa isoissa sairaaloissa pullistellaan synnyttäjistä ja hoidetaan heitä liukuhihnalla. Tays on tuossa minun naapurissa, joten kuulen sieltä eniten uutisia. Viimeisempänä verenpainetta nostaneena kuulin, että synnytyssalien RUUHKA osoittautuikin usean kätilön joukkokahvitteluksi kaikessa rauhassa. Pari tuntia siitä oli sitten se OIKEA RUUHKA... ja miksi. Syy oli se, että synnyttäjien oksitosiini tiputuksia oli lisätty todella tiuhaan ja aivan uskomattomia määriä kerralla, joka aiheutti lopulta sen, että moni synnyttäjä olikin sitten yhtä aikaa ponnistusvaiheessa.

Toinen asia oli se, että saleilla oli ollut kiire ja synnyttäjille oli laitettu pinnejä vauvojen päihin, jotta kiireiset kätilöt voivat seurata synnytyksen etenemistä kanslian monitorilta.

Lisäksi useiden synnyttäjien vatsasta painetaan kun he ponnistaa. Niin ei saa tehdä ja Suomi & Kreikka ovat Euroopan ainoat maat joissa se on enää kätilöillä tapana! Vatsasta painaminen aiheuttaa äidille kipeän/aran vatsan ja moninkertaisen riskin kohturepeämään.

Voi, että minua suututtaa! Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen asti, että on henkilökunnalla oikeasti kiire, eivät ehdi olemaan läsnä synnyttäjän luona olemassa tukena ja apuna kivun hallinnassa. Sitä en hyväksy ollenkaan, että monissa sairaaloissa jo itse kulttuuri on sellainen, ettei ole tapana olla synnyttäjän luona muuta kuin niiden tarpeellisten toimenpiteiden ajan. En myöskään hyväksy sitä, että kiireeseen vedoten (oli se sitten tosi tai ei) puututaan synnytykseen toimenpitein joita ei voi enää perua.

Aktiivinen synnytys ry suomensi ja julkaisi hiljattain ÄitiLapsi- synnytysohjelman ja siellä sanotaan muun muassa näin:

Askel 6: Vältä tai minimoi mahdollisesti haitallisia toimenpiteitä ja hoitokäytäntöjä, joiden käytölle ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. Tällaisia käytäntöjä ovat
- ihokarvojen ajelu
- peräruiske
- kalvojen irroittelu
- kalvojen puhkaisu
- lääkkeellinen käynnistäminen
- synnytyksen edistäminen
- toistuvat sisätutkimukset
- syömisen ja juomisen kieltäminen
- äidin pitäminen sängyssä
- suonensisäinen nesteytys
- jatkuva CTG
- farmakologinen kivunlievitys
- katetrointi
- selällään/litomiassa makuuttaminen
- hoitajan johtama ponnistaminen
- funduksesta painaminen
- episiotomia
- imukupin/pihtien käyttäminen ulosautossa
- sektio
- vastasyntyneen imeminen
- välitön napanuoran katkaisu
- äidin ja lapsen erottaminen

Muistakaa, että SUURIN OSA synnytyksistä on täysin normaaleja!!! Joista siis nuo yllä mainitut asiat pitäisi olla minimoitu kokonaan pois.

Jos palaan vielä siihen oksitosiini-pommitukseen, jota moni synnyttäjä saa (ainakin tuossa naapuritalossa), niin se tarkoittaa sitä, että silloin äiti on tipassa, usein supistukset kovenevat rysäyksellä niin, että se menee yli sietokyvyn jolloin tarvitsee lääkitystä. Yleensä se on sitten puudutus ja se taas tarkoittaa sitä että kalvot pitää puhkaista ellei jo ole puhkaistu, vauva on jatkuvassa CTG:ssä (käyrällä), oksitosiinia joudutaan lisäämään, ponnistusvaiheessa kätilö usein johtaa sitä ja saattaavat tosiaan painaa mahasta. Ja koska synnyttäjä on todennäköisesti puudutettu hänelle tehdään herkemmin episiotomia, joka lisää repeämisen riskiä, ja mahdollisesti joudutaan tarttumaan imukuppiin. Yksi toimenpide voi siis johtaa oikeaan lumipallo efektiin, jota ei sitten enää pysäytetäkään. Toki tuokin oli hieman kärjistetty, mutta ei siinä mielessä, että tuo on tosiasia TODELLA MONELLE synnyttäjälle juuri nyt tälläkin hetkellä.

Jo pelkkä pinnin laittaminen vauvan päähän lisää toimenpiteitä mm. niin, että jos lapsivedet ei ole aiemmin menneet, niin kalvot pitää puhkaista ja se voi yksinään aiheuttaa saman suuntaisen lumipallon kuin edellä.

Missä on se luonnollisuus ja lempeys, joka pitäisi automaattisesti kuulua jokaiseen synnytykseen?? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi tms., vaan esim. sitä, että kätilöiden pitäisi tukea synnytyksen luonnollista kulkua ja kehon luontaista toimintaa synnytyksen aikana.

Synnytykset ovat nykyään monissa sairaaloissa niin liukuhihnalla hoidettuja, teknisiä ja toimenpidekeskeisiä, että synnytyskulttuurista on pian täysin hukkumassa syntymän kauneus, synnytystapahtuman luonnollisuus ja ainutkertaisuus. Synnyttäjiä ei kannusteta etsimään omaa luontaista tapaa synnyttää tai edes uskoa omaan kykyyn synnyttää. Aina vain kerrotaan ne kauhutarinat ja huonot kokemukset ja keskitytään tekniikkaan ja lääketieteellisiin juttuihin. Syntymä on kokemuksena ja tapahtumana erittäin tärkeä niin pienelle vauvalle kuin hänen perheelleen, ja se vaikuttaa todella paljon esim. äiti-lapsi suhteen muodostumiseen.

Lempeästä syntymästä vielä sen verran, että doulakollegani sanoi minusta hyvin: "täytyy muistaa, että vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi lempeä äidille".

Synnytyskulttuurin muuttamiseksi me jokainen voidaan tehdä jotain muutakin kuin purnata asiaa itsekseen. Tässä pari esimerkkiä:
- kerro ystävillesi (erityisesti raskaana oleville) myös niistä synnytyksesi hyvistä ja voimaannuttavista asioista
- anna palautetta synnytyssairaalaasi!!
- liity Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi

Jääkää te parantamaan viikonlopun ajaksi synnytyskulttuuria tahoillanne ja sunnuntaina viettämään ÄITIENPÄIVÄÄ! Minä lähden Helsinkiin lisäkouluttautumaan doulan työhön. :)

Unnan odotus osa 11

Nyt on sitten se vaihe raskaudessa, että tekee mieli hankkia pikkumurulle kaikkea ihanaa valmiiksi! Juuri mitään ei kylläkään tarvita, kun tyttöjen jäljiltä on jo kaikki perusjutut olemassa. Jotain pientä kuitenkin on tullut ostettua, kuten esim.

Nalle Nöttösiä huutiksesta
(ei liene vaikeaa arvata mikä valkoinen pallero kuvaan on tullut mukaan ;) )

Ronja & Roope kestoliivinsuojia, jotka on ihan huippuja!

Vielä haluaisin ostaa Ruskovillan silkkimyssyn ja Weledan tai muun vastaavan jotain ihanaa hoitoöljyä/-voidetta. Itselleni ostoslistalla on Bebesistä tätä ja Me&Mamasta tällainen.

Olin tiistaina pitämässä Napiksella synnytys teemailtaa, jonka aiheena oli Lempeä syntymä kotona ja sairaalassa. Olen miettinyt välillä ihan vakavastikin kotona synnyttämistä, mutta toistaiseksi sen takia kun ihana Vammala on vielä käytettävissä ja muuton takia rahatilanne tavallista tiukempi, olen päätynyt sairaalasynnytykseen. Tänään kuitenkin tuli radiossa uutisissa, että Tehyn ylityölakon takia Vammalan synnyttäjät ohjataan Taysiin. Eipä ole käynyt mielessä, että omankin lasketunajan tienoilla voisi olla joku vastaava/yllättävä este Vammalaan menolle. (Toki raskauteen liittyvät syyt/esteet ovat olleet mielessä.) Nooh... Jospa ei juuri silloin mitään tuollaista estettä olisi.

Tänään mietin, että jos jostain syystä joutuisinkin suunniteltuun sektioon, niin millaisista toiveista neuvottelisin sairaalassa, jotta syntymä olisi Unnalle mahdollisimman lempeä. Äkkiseltään tuli mieleen:
- valojen himmennys ennen kuin vauva otetaan mahasta
- hiljaisuus ja rauhallisuus salissa syntymä hetkellä
- poski poskea vasten ennen kuin menee ihokontaktiin isänsä kanssa
- ensi-imetys ihokontaktissa heti kun mahdollista
Toivon kyllä kovasti, ettei tarvitsisi sektioon mennä.

Vauvoja

Amazing births & Beyond:n facebook sivulta satuin huomaamaan tällaisen linkin uudesta vauva-elokuvasta.

Kuva on lainattu focusfeatures.com sivustolta.

Kävin katsomassa sieltä etusivulta sen trailerin ja voi vehnä. Liikutus ja hirmu hoivaamisviettihän siinä tuli kun se pieni lapsi alkoi itkemään.. :) Elokuva on varmasti todella mielenkiintoinen ja haluaisin kovasti nähdä sen.