Tänään on rv 30+3 (kai) ja huomenna neuvola. Vointi on ollut aika vaihteleva ja jopa muutama kipeä supistuskin ollut viime viikonloppuna. Tänään liitokset suuttui siitä kun jouduin kantamaan esikoista pihalta kotiin, kotoo autoon ja parkkikselta ensiapuun... nyt on siis tosi kipeää olo. Toivottavasti tokenee viikonlopun aikana, kun haluaisin jäädä mökille vielä tyttöjen kanssa alkuviikoksi.
Unski on edelleen kova riehumaan mahassa. Kipeää tekee, mutta ei haittaa. =) Kovasti jo on alkanut tulla sellainen olo, että kumpa pääsisi jo näkemään vauvan. Toki toivon, että pysyy masussa täysille viikoille asti. On vain alkanut sen synnytysodotuksen tilalle tulla ennemminkin vauvanodotusta. Muistelin tuossa viikko pari sitten, että Annia odottaessa alkoi suht samoilla viikoilla hirmuinen eläinkuume ja olen ajatellut sen olleen enemmänkin hoivaamisvietin voimistumista, eikä niinkään sitä että oikeasti haluaisin jonkun lemmikin (kun en oikeasti edes halua). :)
Synnytys on alkanut pikkuisen välillä jännittämään. Lähinnä se käy mielessä, että jos se onkin jotenkin niin paljon kipeämpää kuin aikaisemmissa, etten kestä sitä millään. Tai että synnytyksessä tuleekin jotain sellaista jolle ei itse voi mitään.. esim. vauva laskeutuessaan painaisi johonkin hermoon niin, että omilla vippaskonsteilla ei ole mitään vaikutusta. Pääosin mieli on kuitenkin rauhallinen ja odottava. Uskon, että se menee ihan hyvin vaikka kipeetä tekeekin.
Yhtenä päivänä mietin, että "voi että kun olis joku keskusteluilta tai tapaaminen jossa pääsisi muiden synnytykseen valmistautuvien kanssa jakamaan ajatuksia". Ihan siis vaikka vapaamuotoista keskustelua omista ajatuksista ja peloista yhdessä muiden kanssa vertaistukihengessä. Mietin jo, että pitäisikö taas hypätä puikkoihin ja järjestää itse sellainen, mutta en ole jaksanut. Miehelle olen jutellut aina välillä, mutta eihän se ihan samoille linjoille pääse niin hyvin kuin toinen masunkasvattaja pääsisi. :D
Kovasti on jo tehnyt mieli alkaa laittelemaan Unnalle vaatteita ym. tavaroita valmiiksi. Olen kuitenkin koittanut lykätä sitä lähemmäs elokuuta, kun tuntuu että olen aina ollut niin hätäinen tuollaisissa asioissa. :) Nyt on kyllä sekin jarruttelemassa, että ei ole vielä Unskin vaatteille ja kestovaipoille lipastoa, johon ne voisi sitten laittaa.
Taidan lähteä pikku hiljaa sänkyä kohti ja kokeilemaan josko (toivottavasti) hyvin nukuttu yö auttaisi liitoskipuihin niin, että pääsen likkojen kanssa kohtuullisesti juhannusruokaostoksille lähi-Prismaan. On nimittäin ollut huonosti nukuttuja öitä jo jonkin aikaa, kun miehen, meidän sänkyyn kulkevien tyttöjen ja koko ajan isonevan mahan kanssa minulle ei jää hirmuisesti tilaa ja asennonvaihtaminenkin on aina yhden sortin suoritus. Jos plussana on vielä kipeät liitokset, jommankumman tytön pissat sängyssä, raivoava esikoinen, kipeä selkä ja/tai kuuma yö, niin univelka-kasa on valmis. :) Päiväunet ovat olleet tarpeen viime aikoina, vaikka niihinkin on ollut aika niukasti mahdollisuuksia. Hyvää harjoitusta tulevaa varten siis... Olisipa muuten luksusta hyvin yönsä nukkuva vauva... ;)
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Ja onnea synnytyksiin niille, jotka pääsevät juhannusvauva-puuhiin.
Olen niin iloinen, että olet kirjoittanut blogiin. Mulle näyttää myös kelpaavan toisen odottajan aatokset ja ajatuksenvaihdot siis!
VastaaPoistaTäkäläisen synnytysvalmennuksen idea onkin tuo osittain, että synnytysten lukumäärään katsomatta kaikki odottajat pääsevät noin 7 kerran keskusteluryhmään, eli kätilö pitää synnytysvalmennusta ja odottajat pääsevät jakamaan ajatuksiaan ja kysymyksiään ja epäröintejään ryhmään! Kätilön asenteella on sitten merkitystä tosi paljon mihin suuntaan keskustelut etenevät = kuinka rohkaisevia illoista tulee, tapaaminen kestää noin 2 -2,5 tuntia. Tällä kolmannella kertaa en aijo osallistua tuohon (suljettuun) ryhmään vaan pysytellä HypnoSynnytysvalmennuksessa. Tuo sama ryhmä on siitä kiva, että siitä useimmiten on osallistujia sitten myös lantionpohjajumppakurssilla synnytyksen jälkeen, myös standardikurssi kaikille synnyttäjille..
Kirjoitukseesi vastaten muistuttaisin kahdesta asiasta: affirmaatiot ja lantionhoito. Mietin yllä kirjoittamaasi seuraavia affiemaatioita: "Hyväksyn rauhallisena ja tyynenä jokaisen käänteen, jonka synnytykseni ottaa. (ylitsevyöryvän kivun pelko). Minä synnytän rauhallisena ja tyynenä, synnytykseni on miellyttävä ja helppo. Unnan syntymä on vaivaton ja miellyttävä. " ja sitten vaan hokemaan ääneen, hiljaa, laulaen, hyräillen, kirjoita voimalauseet näkyville jonnekin ehkäpä. Olen itse kauhian ihastunut voimalauseiden käyttöön ja ne vahvistaa ja poistaa epäröintejä, joita mieleen aina pääsee näköjään silloin tällöin vilahtamaan.
Fysiikka: nukkuessa, päivän mittaan levätessä: tukityynyt polvien JA nilkkojen väliin, vatsan alle ja selän taakse. Niin ettei mikään paina eikä roiku, kylkimakuulla yläjalka mahd suorana lantion kanssa. ja selän taka tyyny: asento on vaivaton. Konttaus päivän mittaan niin että jalat kunnolla vatsan alle. Klassinen osteopatia. Toi hermokivun pelko synnytyksessä voi liittyä kokemaasi liitoskipuun, poistamalla toista toinenkin poistuu, keho-mieli-yhteistyössä.
Meillä väki vaeltaa useampien nukkumispaikkojen=patjojen väleillä öisin, kun noi mun tyynyt vie myöskin tilaa. Muhevan kokoinen imetystyyny muutti viikko sitten minun sänkyyni, ja riippuen "lapsikuormituksesta" mies poistuu väljemmille vesille nukkumaan, ystävällisesti.
Hyviä vointeja ja haaveita lemmikeistä, eikun vauveleista ;-)
Tanja