Synnytyskoulu, osa 2

Leena Valvanteen kirjan lainaukset jatkuvat...

Yksi Valvanteen kirjan tärkeimmistä asioista ja opeista on hengitykseen liittyvät jutut. Minusta hyvä vinkki oli kynttilänpuhallusharjoitukset:

"Kynttilänpuhallusharjoitukset vahvistavat vatsalihaksia
Vahvistamalla vatsalihaksia voidaan selkäkipuja ehkäistä. Raskaudenaikaisten ristiselkäkipujen syynä on usein selkärangan liiallinen kallistuminen.
A Huono ryhti ja veltot vatsalihakset aiheuttavat selkärangan voimakkaan kallistumisen.
B Hyvä ryhti ja voimakkaat vatsalihakset estävät liiallista selkärangan kallistumista.

***

Suu suljettuna hengitetään sisään. Pallea laskeutuu ja vatsa työntyy eteenpäin. Vatsalihakset on pidettävä täysin rentoina. Kun keuhkot ovat täynnä ilmaa, seuraa ulospuhallus. Ensin annetaan sisäänhengitetyn ilman poistua tavalliseen tapaan, passiivisesti, suun kautta. Poistaaksenne sen jälkeen vielä varailman, kuvittelette, että 50sm:n päässä teistä on palava kynttilä. Haluatte saada liekin lepattamaan sitä kuitenkaan sammuttamatta. Tässä tarkoituksessa puhallatte huulet raollaan hitaasti, tasaisesti ja pitkään ilmaa ulos: `hyyyyyy´. Teidän on käytettävä tällöin vatsalihaksianne. "

Kirjan oppien mukaan raskaana olevat harjoittelivat viisi kertaa päivässä kahden minuutin ajan hyyyy- hengitystä. Ajatuksena on siis tehostaa hengitystä, ei kuitenkaan niin että alkaa huimata tai harjoittelu väsyttää.

Itse henk.koht. en synnytyslaulun oppien perusteella neuvoisi tekemään "hyyy":tä synnytyksen aikana, vaan enemmin jotain vokaalia kuten aaa:ta, oooo:ta tai uuu:ta. "Hyyy" sopii paremmin ponnistusvaiheeseen, varsinkin silloin kuin ponnistuttaa kovasti eikä saisi ponnistaa.

Hengittämisestä ja ponnistusvaiheesta kirjassa sanotaan:

"Kun tulemme ponnistusvaiheeseen, tekevät muutkin lihakset kuin kohtu kovasti töitä. Vatsalihakset ja pallea tulevat apuun ja niidenkin lisääntyneestä hapentarpeesta on huolehdittava.
- Voisitteko sanoa, mistä syystä vielä synnytyksessä tarvitaan paljon happea? meiltä kysyttiin.
- Mitenkähän sen aivotoiminnan käy, jos hengittää huonosti? Aivojen on pysyttävä kirkkaina, sillä nehän koko toimitusta johtavat. Huonosti hengittävän äidin aivoissa ei suinkaan vallitse tasapainotila. Myös lapsen aivot tarvitsevat happea. Hapenpuute voi olla kohtalokas herkille aivosoluille."

Kirja on kirjoitettu hauskaan tyyliin, josta näyte seuraavassa pätkässä:

"Ensin kätilömme kertasi edellisellä tunnilla opittuja asioita. Jokainen meistä oli harjoitellut "hyyyytä" ääneen ja oikein kynttilää käyttäen ja jokainen meistä oli tehnyt tuttavuutta palleansa kanssa. Monet olivat saaneet myös vatsalihaksensa aroiksi.
- Olette siis saaneet kerätyksi ´synnytyskeskukseenne´ yhtä ja toista, kätilö sanoi. Siellä on jonkin verran oikeita tietoja menetelmästämme. Olette myös opetelleet perusteellista hengitystapaa. Tänään meidän pitäisi opiskella hermojen ja lihasten hallintaa. Olen jo aikaisemmin sanonut, että opettelette tällä kurssilla mukautumaan synnytykseen. Se tarkoittaa sitä, että osaatte vastata oikein niihin ´viesteihin´, ärsykkeisiin, joita kohtu synnytyksen aikana lähettää. Se merkitsee tarkoituksenmukaista, järkevää käyttäytymistä synnytyksen aikana."

"Sana ´poltto´ on niin vanhanaikainen, että me emme viitsi sitä käyttää. Me puhumme nykyaikaisesti supistuksista. Niistähän synnytyksessä on kysymys. Kun kohtu supistuu, me rekisteröimme sen aivoissamme, ´aistimme´ supistuksen. Juuri tämä supistusten aistiminen on tuota viestien vastaanottamista."

"Jos olette tarkkaavaisia, voitte havaita, että supistuksilla on yleensä ennakoivat oireensa. Jotkut tuntevat lapsen liikahtavan, joillakuilla on ´kuumuuden tunne´, jotkut havaitsevat sydämensä alkavan lyödä tiuhemmin, jotkut tuntevat kiristävän tunteen leviävän yli vatsan, joillakin on nykimisen tunnetta lantion seudussa jne.
Sitten supistus alkaa. Se on aluksi hyvin heikko, sitten se voimistuu, ikään kuin ´tihenee´, saavuttaa huippunsa, alkaa hetken kuluttua heikentyä ja viimein se loppuu. Te voitte kaiken tämän tuntea vatsanpeitteiden läpi, kunhan keskitytte."

"Rentoutumistaitoa tarvitsette koko synnytyksen ajan sekä kohdunsupistusten aikana että niiden välillä. Se auttaa teitä keskittymään hengitykseenkin paremmin kohdun tehdessä työtä ja väliaikoina virkistymään."

"-Ne lihakset, jotka vaativat erityisen suurta keskittymistä voidaksenne rentouttaa ne, ovat lantionpohjanlihakset. ... Meille selvitettiin, että lantionpohjalihaksia on peräti kolmessa kerroksessa.

***

-On oikeastaan hyvin ymmärrettävää, että ne ovat niin vahvat, sillä niiden varassahan kaikki sisäelimemme voat. Ajatella, ellen tietäisi, miten niitä voi hallita ja rentouttaa, jännittäisin kamalasti ja olisin kuin seinä, johon Mari rukka uudelleen ja uudelleen lyö päänsä pyrkiessään ulos, kertasin asioita kotiintultuamme."

"Ensin minä keskityn näihin virtsaputken suun ja emättimen aukon ympärillä oleviin lihaksiin. Ensin ikään kuin pidätän virtsaani ja sitten ´annan tulla´. Sitten harjoittelen peräsuolen ympärillä olevia lihaksia samalla tavalla, pidätän ja ´annan tulla´. Jännitän ja rentoutan lihakset. Tässä välissä on väliliha ja sen rentouttaminen on mahdottoman tärkeää."