Nyt viime aikoina on palannut jälleen halu päästä uudelleen synnyttämään. Se on niin hienoa ja ainutlaatuista, että sitä haluaisi lisää ja lisää. Sinänsä aika hullua, että haluaa jotain mikä toisaalta vähän pelottaa ennalta-arvaamattomuudellaan ja toisaalta hirvittää niillä pahimmilla synnytysaaltokivuilla, mutta... On se vain niin upeaa, että se kaikki muu korvaa sen pienen negatiivisen osan mennen tullen. :)
Nyt on myös tullut takaisin se ihastus ja ihmetys raskaana olevaa naista, kohdussa kasvavan vauvan ihmeellisyyttä ja siunatun tilan upeutta kohtaan. Tekee mieli kaapata kaikki raskaana olevat naiset sellaiseen äidillisen vertaistuen ja huolenpidon syleilyyn. :) Tuossa onkin selitys sille miksi viime kerroilla raskaana olevien ryhmiä ohjatessani olenkin näyttänyt varmaan ihan idiootilta hölmö hymy naamalla. :D
Olen viime aikoina ehtinyt jopa lukemaan raskaus & synnytyskirjallisuutta. Sain kirjahyllyyni lisää luettavaa: Isä syntymässä, Hyvä syntymä, Father´s home birth book, Spiritual midwifery... ja vielä matkalla olevat Birth crisis ja Ina May Gaskin uusin kirja Birth matters. Hyvä syntymä kirja on kohta luettuna. Suosittelen sitä lämpimästi niin kaikille raskaana oleville kuin kätilöillekin. Kätilöille siksi, että sitä lukemalla saisi ehkä palautettua itselle sitä tunnepuolta, joka saattaa unohtua rutinoituessa omaan työhönsä.
Jos palaan vielä tuohon 6kk-"teemaan", niin täytyy sanoa, että kyllä sillä synnytyskokemuksella on väliä. Oikeasti! Meillä ei varmasti olisi näin montaa lasta, jos joku synnytyksistä olisi ollut traumaattinen. Enkä saisi synnytyskokemuksista voimaa arkeen, jos ne ei olisi olleet niin positiivisia kuin olivat. Jos vastaavasti koitan miettiä tilannetta, jossa synnytyskokemus olisikin ollut huono, niin tulee kyllä kurja olo. Kurja olo siitä, ettei voi harmistumatta tai ahdistumatta muistella oman pienokaisensa ainutkertaista syntymää.
Naistenpäivän kunniaksi toivotan kaikille naisille oikein naisekasta päivää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti