perjantai 7. toukokuuta 2010

Ruuhkia.... ja lisää ruuhkia?

Kätilöliitto on ottanut kantaa pienempien synnytysyksiköiden lakkautus puuhailuihin. Kätilöliiton mielestä synnytyssairaaloiden vähentäminen 23:sta 19:sta lisää mm. käynnistettyjen synnytysten määrää.

Olen Kätilöliiton kanssa samaa mieltä siinä, että pieniä yksiköitä ei saa lopettaa! Jo nyt monissa isoissa sairaaloissa pullistellaan synnyttäjistä ja hoidetaan heitä liukuhihnalla. Tays on tuossa minun naapurissa, joten kuulen sieltä eniten uutisia. Viimeisempänä verenpainetta nostaneena kuulin, että synnytyssalien RUUHKA osoittautuikin usean kätilön joukkokahvitteluksi kaikessa rauhassa. Pari tuntia siitä oli sitten se OIKEA RUUHKA... ja miksi. Syy oli se, että synnyttäjien oksitosiini tiputuksia oli lisätty todella tiuhaan ja aivan uskomattomia määriä kerralla, joka aiheutti lopulta sen, että moni synnyttäjä olikin sitten yhtä aikaa ponnistusvaiheessa.

Toinen asia oli se, että saleilla oli ollut kiire ja synnyttäjille oli laitettu pinnejä vauvojen päihin, jotta kiireiset kätilöt voivat seurata synnytyksen etenemistä kanslian monitorilta.

Lisäksi useiden synnyttäjien vatsasta painetaan kun he ponnistaa. Niin ei saa tehdä ja Suomi & Kreikka ovat Euroopan ainoat maat joissa se on enää kätilöillä tapana! Vatsasta painaminen aiheuttaa äidille kipeän/aran vatsan ja moninkertaisen riskin kohturepeämään.

Voi, että minua suututtaa! Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen asti, että on henkilökunnalla oikeasti kiire, eivät ehdi olemaan läsnä synnyttäjän luona olemassa tukena ja apuna kivun hallinnassa. Sitä en hyväksy ollenkaan, että monissa sairaaloissa jo itse kulttuuri on sellainen, ettei ole tapana olla synnyttäjän luona muuta kuin niiden tarpeellisten toimenpiteiden ajan. En myöskään hyväksy sitä, että kiireeseen vedoten (oli se sitten tosi tai ei) puututaan synnytykseen toimenpitein joita ei voi enää perua.

Aktiivinen synnytys ry suomensi ja julkaisi hiljattain ÄitiLapsi- synnytysohjelman ja siellä sanotaan muun muassa näin:

Askel 6: Vältä tai minimoi mahdollisesti haitallisia toimenpiteitä ja hoitokäytäntöjä, joiden käytölle ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. Tällaisia käytäntöjä ovat
- ihokarvojen ajelu
- peräruiske
- kalvojen irroittelu
- kalvojen puhkaisu
- lääkkeellinen käynnistäminen
- synnytyksen edistäminen
- toistuvat sisätutkimukset
- syömisen ja juomisen kieltäminen
- äidin pitäminen sängyssä
- suonensisäinen nesteytys
- jatkuva CTG
- farmakologinen kivunlievitys
- katetrointi
- selällään/litomiassa makuuttaminen
- hoitajan johtama ponnistaminen
- funduksesta painaminen
- episiotomia
- imukupin/pihtien käyttäminen ulosautossa
- sektio
- vastasyntyneen imeminen
- välitön napanuoran katkaisu
- äidin ja lapsen erottaminen

Muistakaa, että SUURIN OSA synnytyksistä on täysin normaaleja!!! Joista siis nuo yllä mainitut asiat pitäisi olla minimoitu kokonaan pois.

Jos palaan vielä siihen oksitosiini-pommitukseen, jota moni synnyttäjä saa (ainakin tuossa naapuritalossa), niin se tarkoittaa sitä, että silloin äiti on tipassa, usein supistukset kovenevat rysäyksellä niin, että se menee yli sietokyvyn jolloin tarvitsee lääkitystä. Yleensä se on sitten puudutus ja se taas tarkoittaa sitä että kalvot pitää puhkaista ellei jo ole puhkaistu, vauva on jatkuvassa CTG:ssä (käyrällä), oksitosiinia joudutaan lisäämään, ponnistusvaiheessa kätilö usein johtaa sitä ja saattaavat tosiaan painaa mahasta. Ja koska synnyttäjä on todennäköisesti puudutettu hänelle tehdään herkemmin episiotomia, joka lisää repeämisen riskiä, ja mahdollisesti joudutaan tarttumaan imukuppiin. Yksi toimenpide voi siis johtaa oikeaan lumipallo efektiin, jota ei sitten enää pysäytetäkään. Toki tuokin oli hieman kärjistetty, mutta ei siinä mielessä, että tuo on tosiasia TODELLA MONELLE synnyttäjälle juuri nyt tälläkin hetkellä.

Jo pelkkä pinnin laittaminen vauvan päähän lisää toimenpiteitä mm. niin, että jos lapsivedet ei ole aiemmin menneet, niin kalvot pitää puhkaista ja se voi yksinään aiheuttaa saman suuntaisen lumipallon kuin edellä.

Missä on se luonnollisuus ja lempeys, joka pitäisi automaattisesti kuulua jokaiseen synnytykseen?? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi tms., vaan esim. sitä, että kätilöiden pitäisi tukea synnytyksen luonnollista kulkua ja kehon luontaista toimintaa synnytyksen aikana.

Synnytykset ovat nykyään monissa sairaaloissa niin liukuhihnalla hoidettuja, teknisiä ja toimenpidekeskeisiä, että synnytyskulttuurista on pian täysin hukkumassa syntymän kauneus, synnytystapahtuman luonnollisuus ja ainutkertaisuus. Synnyttäjiä ei kannusteta etsimään omaa luontaista tapaa synnyttää tai edes uskoa omaan kykyyn synnyttää. Aina vain kerrotaan ne kauhutarinat ja huonot kokemukset ja keskitytään tekniikkaan ja lääketieteellisiin juttuihin. Syntymä on kokemuksena ja tapahtumana erittäin tärkeä niin pienelle vauvalle kuin hänen perheelleen, ja se vaikuttaa todella paljon esim. äiti-lapsi suhteen muodostumiseen.

Lempeästä syntymästä vielä sen verran, että doulakollegani sanoi minusta hyvin: "täytyy muistaa, että vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi lempeä äidille".

Synnytyskulttuurin muuttamiseksi me jokainen voidaan tehdä jotain muutakin kuin purnata asiaa itsekseen. Tässä pari esimerkkiä:
- kerro ystävillesi (erityisesti raskaana oleville) myös niistä synnytyksesi hyvistä ja voimaannuttavista asioista
- anna palautetta synnytyssairaalaasi!!
- liity Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi

Jääkää te parantamaan viikonlopun ajaksi synnytyskulttuuria tahoillanne ja sunnuntaina viettämään ÄITIENPÄIVÄÄ! Minä lähden Helsinkiin lisäkouluttautumaan doulan työhön. :)

21 kommenttia:

  1. Tämäkin teksti... Hyvää luettavaa, kun kaikki tämän saisivat käsiinsä! Tuosta kertomisesta muille. Itse olen saanut kokea synnytykset voimauttavana, kauniina, mutta silti arkuutta tuntien kerron siitä kenellekään. Jotenkin se tosiaan kulttuurissamme kuulostaa `hullulta`ja oudolta. Teet hyvää työtä!

    VastaaPoista
  2. Itse en ole koskaan törmännyt tuohon funduksesta painamiseen eli ainakaan Mikkelissä tai Kuopiossa niin ei toimita. Enkä ole opiskelutovereiltani (jotka ovat harjoitteelleet ympäri Suomen) kuulluut niin tehtävän missään. Missä olet kuullut vatsasta painamista harjoitettavan, juuri TAYsissa vai?

    VastaaPoista
  3. Hei Terhi! Todella hyvä kirjoitus tärkeäistä asioista jälleen kerran!

    Puutun kuitenkin pariin kohtaan väärinkäsitysten välttämiseksi:

    1) Joissain synnytyssairaaloissa on tosiaan mahdollista seurata sydänäänikäyröjä tosiaan synnytyssalin ulkopuolellakin. Jos kätilöillä on niin kiire, etteivät he ehdi käymään synnytyssalissa riittävän usein vauvan voinnista kertovaa käyrää tarkastamassa, lisää tämä käytäntö todella syntyvien lasten turvallisuutta. Ihmettelen vain, pitääkö se olla se "pinni", jotta käyrää voidaan seurata synnytyssalin ulkopuolelta. Meidän talossa ainakin myös ulkoinen (vatsan päältä mitattava) käyrä näkyy kahvihuoneessa ja kansliassa...

    2) Vatsasta painamisesta: omassa Keskussairaalassani en ole vielä ikinä (4 viikon aikana) nähnyt vatsasta painettavan. Sekä Tammisaaressa että täällä olen kerran niin nähnyt tehtävän, ja molemmilla kerroilla sihen on turvauduttu " hätätilanteessa" imuvedon yhteydessä, jossa vauva on ollut saatava nopeasti ulos, ja äidin ponnistusvoimat ovat olleet aivan lopussa. Koulussa meille on petettu, että se ei ole suotava käytäntö, ja siksi sitä saakin tehdä vain lääkärin määräyksestä. Kokemukseni mukaan vatsasta painamista vältetään ja sitä tapahtuu vain harvoin ja hätätilanteissa.

    3) Kolmas kohta, johon puutun tekstissä on tuo, että kalvot pitäisi puhkaista puudutuksen (epiduraalin?) yhteydessä. Näin ei suinkaan ole. Tosin puudutus voi heikentää supistustoimintaa niin paljon, että oksitosiinitipan laittaminen on välttämätöntä synnytyksen käynnissä pitämiseksi.

    Tuo oli hyvä huomio, että "vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi äidille lempeä". Vauvan kannaltahan olisi useimmiten (normaalitilanteissa) parasta välttää kaikkia lääkeaineita ja kalvojen puhkaisua synnytyksessä, mutta näiden avulla voidaan jouduttaa synnytystä ja tarjota synnyttäjälle lepoa, jotta hän jaksaisi paremmin. Joskus tosin puudutuksen saaminen parantaa myös vauvan vointia, esim. jos äidin hengitys on huonoa jännittyneisyyden ja kivuliaisuuden vuoksi. Saman rentoutumisen voisi tosin tarjota esim. lämmin kylpy jos sellainen olisi saatavilla.

    Myös oksitosiinitiputuksen aloittamisen syynä on usein vauvan rasittuneisuus, jolloin nopeammalla synnytyksen kululla voidaan hoitaa synnytys vauvan kannalta turvallisemmin. Kuitenkin oksitosiinin käyttöön turvaudutaan nykyään todella usein, ja heppoisinkin perustein.

    Tärkeää ja hyödyllistä asiaa ÄitiLapsi –ohjelmassa. Kiitos, että laitoit linkin tänne blogiinkin!!

    VastaaPoista
  4. Erittäin hyvää asiaa. Lisäksi kun synnytyssairaaloita vähennetään ei usein isompien sairaaloiden tiloja millään kasvateta, se juuri kasvattaa riskiä että perheet vain hoidetaan pikaisesti pois sieltä, koska jo kymmenen muuta odottaa ovella... työvoimaa on kuitekin ymmärtääkseni lisätty.

    VastaaPoista
  5. Tuota funduksesta painamista kyllä valitettavasti tapahtuu muutenkin kuin hätätilanteissa. Itse olen nähnyt niin tehtävän esim. silloin, jos kätilö ei millään viitsisi alkaa roudata imukuppiarsenaalia (= informoida lääkäriä, odottaa tätä, laittaa välineet valmiiksi...) paikalle. Ja ilman hätätilannetta siis. Silloin kätilö on tarttunut tähän toimenpiteeseen. Saman verran (tai vähemmän) energiaa kuluisi, ja olisi tehokkaampaa ponnistustyölle, jos synnyttäjä viitsittäisiin/älyttäisiin auttaa parempaan ponnistusasentoon, esim. jakkaralle. Nämä "painajat" (tai sellaiseen komentavat) ovat poikkeuksetta kuuluneet vanhempaan kätilöpolveen. Eikä tosiaan ole kyselty lääkäreiltä mitään lupia moiseen toimintaan.

    Oksitosiinitipan aloittamisesta: Itse muotoilisin yhden Tuitun lauseen näin, vaihtaen pois sanan usein: ...oksitosiinitiputuksen aloittamisen syynä on TOISINAAN vauvan rasittuneisuus. Tällöin tipan käyttö onkin perustellumpaa, kuin mitä se tyypillisesä tilanteessa on. Toki eri sairaaloiden välillä on tässä oksitosiiniasiassakin eroavaisuuksia, kuten sairaaloiden omat tilastoinnit kertovat. Jos sairaalassa on kovin korkeat oksitosiinitippaluvut, niin olisi kiireesti mietittävä, miksi sitä käytetään. Ja jos syynä on sikiöiden ahdinkotila, niin olisi ankarasti mietittävä, miksi meillä sikiöt voivat huonosti synnytysten aikana.

    Lempeä syntymä viittaa nimenomaan syntyvään. En tiedä, uskaltaisinko käyttää sanaparia lempeä synnytys. Niitä äärimmäisen harvoja tapauksia on, joissa synnyttäjä on esim. täysin kivuton (se saattaisi olla lempeää synnyttäjälle), mutta kyllä se useimmille synnyttäjille on kovaa kovaa työtä (siksi siis itse en kuvailisi synnyttäjän tuntemuksia synnytyksen aikana lempeiksi sillä tavalla kuin minä lempeyden miellän). Silti synnytyksessä ovat mahdollisia sanaparit luonnollinen/ aktiivinen/ voimaannuttava/ ekstaattinen/ upea/ mahtava/ hyvä synnytys. Tällainen synnytys mahdollistaa usein myös vauvalle lempeän syntymän. Monille kätilöille onkin ihan tuttu ilmiö se, kuinka vauvat ovat selvästi hyväkuntoisempia ja virkeämpiä mahdollisimman luonnonmukaisen synnytysen jälkeen. Pyrkikäämme siis siihen :)

    mamma_74

    VastaaPoista
  6. Joo kyllä minäkin olen nähnyt että ihan vatsapäältä piirtyvää sydänääni käyrää voidaan nähdä kansliassa. Kuitenkin itse ole sitä mieltä että niin sanottu "keskusvalvomo" missä kaikki sydänäänet näkyvät, vähentävät sitä kuinka paljon kätilö viettää aikaa synnyttäjän rinnalla. Tietysti turvallisuus asioissa se on hyvä, esim. jos äiti nukkuu ja käyrään ilmestyy sydänääni lasku se huomataan heti

    VastaaPoista
  7. Pitäisi varmaan miettiä ennen kuin kirjoittaa niin saisi kaikki asiat kerralla.

    Kuten Tuittukin sanoi oksitosiinia kyllä yleensä käytetään puudutuksen jälkeen jos oma supistustoiminta hiipuu. Itse en ole ainakaan nähnyt sitä käytettävän kuin muutaman kerran käytössä ennen puudutusta ja silloinkin pienellä annoksella tukemassa äidin supistustoimintaa joka ei ollut riittävä edeistämään synnytystä.

    Itse mielelläni edistäisin luonnilista synnytystä mutta kovin moni toivoo puudutusta ja epiduraalipuudutus valitettavasti on se kaiken pahan alku ja juuri. Se lisää tarjontavirheitä (eli vauva tulee eäedullisessa asennossa) mikä voi johtaa synnytyksen pitkittymiseen, imukuppiin tai sektioon. Se lisää myös episiotomian riskiä. Äiti ei myöskään välttämättä tunne ponnistamisen tarvetta mikä taas johtaa kätilöjohtoiseen ponnistamiseen.
    Mutta kyllähän se kivunlievityksenä on erittäin hyvä, enkä mitenkään väheksy sitä haluavia ihmisiä. Olen vain niin monesti nähnyt myös ne huonot puolet.

    Itse ainakin nautin siitä jos synnyttäjä haluaa kokeilla kaikkea ja on valmentautunut jo raskausaikana luonnollisempaan synnytykseen. Tällaisen perheen kanssa voidaan selvitä akupainannalla, vedellä ja hieronnalla ja mahdollisesti ilokaasulla. Kyllähän sitä saa käyttää kätilöntaitojaan enemmän tällaisessa synnytyksessä kuin toimenpidepainotteisessa synnytyksessä.

    VastaaPoista
  8. Juu, Mamma_74: olet oikeassa "usein" sanan voisi korvata sanalla toisinaan. Jos ei kuitenkaan oteta lukuun epiduraalipuudutuksen aiheuttamaan supistusheikkouteen/ -lamaan aloitettua oksitosiinia, vaan ainoastaan ponnistusvaiheessa aloitettu oksitosiini, on synnytyksen vauhdittamisen syynä usein juuri lapsen vointi.

    Oma kokemukseni "keskusvalvomosta" vastaa EPAn kokemusta: mahdollisuus seurata sydänääri- ja supistukäyrää salin ulkopuolella vähentää kätilön läsnäoloa synnytyssalissa, vaikka se ei suinkaan ole ainoa syy synnytyssalissa olemiseen! Mielestäni on myös väärin laittaa synnyttäjä/tukihenkilö seuraamaan käyrää synnytyshuoneessa.

    Synnytyksen hoidossa on varmasti monenlaisia tapoja, mutta ainakin kaikissa kolmessa paikassa jossa olen harjoittelut, ei imukuppiulosauttoon tai funduksesta painamiseen ole ollut syytä ryhtyä ennen kuin muut konstit (esim. juuri eri ponnistusasennot ja -tekniikat) on jo kokeiltu.

    Korostaisin vielä, että henkilökohtaisesti ja ammatinedustajana olen kirjoittajan ja muiden kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että synnytyksistä on Suomessa tullut liian toimenpidekeskeistä ja lääkittyä. Halusin vain kertoa niistä asioista, joista minulla on eriäviä kokemuksia, antaa yhden valoisamman näkökulman.

    Aktiivinen synnytys vaatii niin sairaalan resursseja, henkilökunnan positiivisen ja aktiivisen asennoitumisen annettavaan tukeen ja ohjaukseen kuin synnyttäjänkin aktiivisuutta ja valmistautumista synnytykseen.

    Synnytysvalmennusta, synnytystoiminnan henkilökuntaa ja tiloja tulisikin lisätä reilusti- esim. rakentaa luonnonmukaisia synnytysyksiköitä sairaaloiden läheisyyteen ja keskittää vain korkeamman riskin synnytykset sairaaloiden sisälle.

    VastaaPoista
  9. Hyvä tunteellinen kirjoitus Terhi!
    Kommenteista hehkuu synnytykseen kohdistuva vaaran auran vahvistaminen ammattilaisilta. On tarpeellista miettiä miksi näin on että synnytysammattilaiset / ja -opiskelijat kokevat synnytyksen nimenomaan "kun töissä näkee kaikenlaista" kovin komplikaatiorikkaana, ja äidit ja vauvat "joudutaan pelastamaan" niin usein. Bebesin sivuilta lukemani kooste toimenpideluvuista suomalaisissa synnytyksissä saa ihokarvani pystyy.
    Äidin stressin (=lapsen) estäminen olisi niin paljon helpompaa kuin sen purkaminen.

    Kirjoitan "kotisynnytysparatiisista"- käsittääkseni (!) moni sairaalakätilö pyrkii kotisynnytyksiä hoitamaan kun ne ovat niin paljon seesteisempiä kuin sairaalasynnytykset. Kun Suomessa birth centereiden avautumista saataneen odotella, kenttätyötä tekevät= synnytyssairaaloissa työtään tekevät tulisi saada "uudelleen heränneiksi" jo vanhaan olemassa olevaan taitoon- kätilön taitoon- ei lumipalloefektin (osa)laukaisijoiksi.
    "Et voi auttaa luonnollisessa prosessissa. Pointti on olla estämättä sen tapahtumista". Michael Odent

    VastaaPoista
  10. Helena,
    entä jos teet sen nettipalstoilla "nimettömänä"? On NIIN tärkeää kertoa eteenpäin hyvistä synnytyskokemuksista, tasapainottaakseemme yleisiä komplikaatiotarinoita ja heittäytymistä "ammattilaisten käsiin/ohjaukseen" hetkellä jolloin voimme kokea vahvimmin positiivisen vastuunoton omasta ja lapsemme kehostamme, tunteistamme ja kokemuksestamme. Voimaannuttava synnytys on juuri tuota, esim. emotionaalisesti hyvän synnytyksen kokenut EI ole riskiryhmässä masennukseen, vaan hän tuntee oman vastuunsa ja KYKYNSÄ ottaa vastuun pienestä elämästä käsissään.
    Monet sanovat, että "menen sairaalaan,kun ne on sitten siellä vastuussa vauvasta/synnytyksestä/meistä". Kuitenkin on niin että, lapsi on vanhempiensa vastuulla (ja lapsi HALUAA olla VANHEMPIENSA vastuulla, ei ammattilaisten, emotionaalisen kontaktinsa takia jo) ja jos synnytys perheen merkittävämpänä tapahtumana on ammattilasten käsissä ja vastuulla, edistää se asennetta lapsen kasvatuksessa "kyllä ne neuvolassa tietää, kyllä päiväkodissa oppii sosiaalisen käyttäytymisen taidot, kyllä opettajat kasvattavat, kyllä armeija tekee miehet"- aina joku muu kuin vanhemmat!?!

    Kuulemani perusteella monet ottavat epiduraalin, vaikka heillä menee ihan hyvin, mutta PELKÄÄVÄT että synnytys meneekin turhan intensiiviseksi ja estääkseen kivun ilemstymisen ottavat epiduraalin. MITÄ JOS HE EIVÄT PELKÄISI?
    Pelko on tunne, joka aiheuttaa välittömästi fyysisen ja kemikaalisen reaktion kehossa (adrenaliini erittyy, lihakset kiristyy, verta ei kierrä synnytyselimiin vaan taistele-tai-pakene-lihaksiin, synnytys hidastuu vastineena äidin tunnekokemukseen!) Epiduraali "hoitaa" näin ollen usein äidin tunteita- lääketiedettä pahimmillaan mielestäni.
    Turvallisuuden tunnetta synnytyksessä edistetään luomalla ja tukemalla ilmapiiriin, joka vallitsi, kun tämä lapsi hedelmöitettiin. Lempeä syntymä ja seesteinen synnytys on mahdollista parhaiten samanlaisessa tunnelmassa, joka vallitsee kun pari harrastaa seksiä. Supistuskäyrä edes vyöllä kontrolloituna kontrollihuoneesta seurattuna tuskin on se tunnelma jossa suurin osa meistä haluaisi seksiä !!! ;-)
    Tunnelmaan vaikuttavia tekijöitä mielessäni nyt: vain ajoittaiset käyrän mittaukset ja vaginaalitutkimusten välttäminen, hämäryys, hiljaiset äänet ja toimenpiteiden vähyys, henkilökunta on saatavilla, muttei Tekijöinä, perheen positiivinen henkinen tukeminen KOKO synnytyksen ajan, yksityisyyden kunniottaminen (oikeasti, olen itse hyöytynyt kätilön anteeksipyytelevästä hiippailusta synnytyshuoneeseen koska hänen lähestymistapansa oli synnystä ja minun keskittymistä kunniottava. vaikka silloin hieman hämmästelin hänen hiippailuaan, mutta jälkikäteen olen ymmärtänyt sen olleen tarkoituksellista ja harkittua), jne.

    Itse olen päättänyt kertoa synnytyksestä KAIKEN positiivisen kokemuksen ja tiedon minkä ikinä löydän, koska haluan että lapseni kokevat hyvät ja ihanat synnytykset aikuisina! Tällä matkalla heidän aikuistumiseensa voin vaikuttaa muiden lasten syntymään kertomalla heidän vanhemmilleen lempeän syntymän toteutumisen edistämisestä. Voimme muuttaa jokainen tämän blogin lukija synnytysmaailmaa omilla kertomuksillamme ja teoillamme! Ihan joka päivä! Think global, act local!

    VastaaPoista
  11. Ihanaa kun on paljon keskustelua!! =)

    Parin edellisen kommentoijan kanssa mietin sitä käyrien jatkuvaa seurantaa (oli se sitten synnytyshuoneessa, kansliassa tai kahvihuoneessa). MIKSI niin pitää/pitäisi tehdä? Turvallisuutta se ei ainakaan automaattisesti lisää. Onhan jo todettu, että vaikka tekniika niin hienoa onkin, niin sen PITI tullessaan vähentää toimenpiteiden määrää, jotka tehtiin silloin "varmuuden vuoksi". Nyt on käynyt niin, että toimenpiteitä tehdään itseasiassa vieläkin enemmän, koska tekniikan tulkitseminen on niin haastavaa ja aiheuttaa mm."vääriä hälytyksiä". Ja tämä ei ollut nyt minun omasta päästäni keksimää vaan Sheila Kitzingerin toteama asia.

    Käyristä vielä sen verran, että eikös WHO:n suositus ole, että jos torvella/dopplerilla hetken aikaa kuunnellessa huomaa mitään poikkeavaa niin käyrää ei tarvitse ottaa. Mikäli jotain erikoista on niin silloin otetaan käyrää 15min! Ei siis suinkaan pidetä piuhoissa iän kaiken. :)

    Epiduraalin takia ei juu tartte puhkaista kalvoja, mutta tippuisimpa tuolilta jos tilastot oikeasti osoittaisi niin, että selkeästi suurin osa puudutteen ottaneista saisi pitää kalvonsa ehjinä! Tai edes puolet.. tai no.. 1/3 osakin olisi minusta jo jotain. ;)

    Toiseksi viimeinen kommentoija kirjoitti äidin ja vauvan stressistä. Olen samaa mieltä. Ehdottomasti pitäisi panostaa siihen, että äidin (ja samalla vauvan) stressit ja pelot ennaltaehkäistään!!!

    Vielä kiireestä sen verran, että jos jossain synnärillä on niin kiire että tosiaan pidetään synnyttäjiä koko ajan piuhoissa niin kuin jotain "sikoja ja lehmiä tunnistimet kaulassa", niin siinä kohtaa esimiesten pitäisi ryhtyä toimiin ja lisätä väkeä! Ärsyttää sanoa synnyttäjiä potilaiksi, mutta kyllä se on potilasturvallisuus josta tuossa on kyse, eikä siihen saa olla mitään "mussuttamista" ettei saa ottaa sijaisia tai muita. Asiat on esimies ja johdon tasolla hoidettava niin, että jokainen synnyttävä perhe saa enemmän kuin riittävän hyvää palvelua! (En viitsi kiusallanikaan sanoa hoitoa, koska synnyttäjä ei sitä varsinaisesti normaalitilanteessa tarvitse.)

    VastaaPoista
  12. Terhi: "Parin edellisen kommentoijan kanssa mietin sitä käyrien jatkuvaa seurantaa (oli se sitten synnytyshuoneessa, kansliassa tai kahvihuoneessa). MIKSI niin pitää/pitäisi tehdä? Turvallisuutta se ei ainakaan automaattisesti lisää"

    Luojan kiitos omassa synnytyksessäni (käynnistettiin 41+6 vakavan pre-enklampsian ja kasvotarjontaepäilyn takia) seurattiin käyrää koko ajan, ja nimenomaan kansliasta käsin. Supistusten voimistuessa nimittäin vauvan sydänäänet romahtivat parin supparin aikana, ja kansliasta juoksi paikalle kaksi kätilöä ja lasten- ja synnytyslääkäri valmistelemaan kiireellistä sektiota. Ja pidän synnytyskokemustani erittäin positiivisena, vaikkei "luonnollisuudesta" ollut tietoakaan. Synnytyksen jälkeen olisi sitten voinut mennä jouhevamminkin, mutta itse synnytyksessä oli hyvin turvallinen ja hyvinhoidettu olo, ja käyrän seurailu yhdessä miehen kanssa oli siinä iso tekijä.

    VastaaPoista
  13. Esikko: Alunperin oli puhe normaalista synnytyksestä. Toki aina jos on jotain poikkeavaa tai tiedetään etukäteen, että synnytys ei tod.näk. etene/suju normaalisti, niin silloin seuranta ja synnytykseen puuttuminen on eri luokkaa. Näitä ns. korkeariskin/erikoishoitoa vaativia synnytyksiä on kuitenkin todella vähän suhteessa siihen, että suurin osa (helposti 80%) synnytyksistä voisi olla normaaleja ja vähän toimenpiteitä ja puuttumisia vaativia jos siihen annettaisiin mahdollisuus.

    Tekniikka ja toimenpiteet on tärkeä OSA synnytystä ja turvallisuutta silloin kun siihen on erityistä tarvetta. Se tarpeen raja on nykyään vain niin ihmeellinen välillä!

    "Synnytysguru" Michel Odent sanoo, että vaikka synnyttäjä olisikin ns. riskisynnyttäjä, niin sitä suuremmalla syyllä synnytystä EI SAISI HÄIRITÄ!! Se voi tuntua haasteelliselta nyky synnytyskulttuurissa, joka sairaaloissa vallitsee.

    VastaaPoista
  14. Oma eka ja vielä ainoa synnytykseni meni täysin pieleen, jouduin käynnistykseen vkolla 37+5 jolloin vauva ei ollut ollenkaan valmis tulemaan..Syy oli kyllä maksahepatoosi eli käynnistys oli pakollista tehdä. Supistukset oli alusta loppuun helvetillisen kivuliaita, kuulemma usein ovatkin käynnistettäessä kun se ei ole ns. "luonnollista" kipua. En saanut mitään kipulääkettä pyynnöistäni huolimatta kunnes kipukynnys ylittyi ja sain epiduraalin päästyäni saliin. Sitten olinkin sidottuna sänkyyn ja käyriin alusta loppuun. Synnytyssalissa tosin olimme vain 4 h ja koko synnytys oli nopea rytinä eli 9 h. Kätilö laittoi ensin oksitosiinia lisäämään supistuksia kunnes huomasi laittaneensa liikaa ja jollain ? himmasi tahtia eli kemiallinen coktail oikein..itse en johtanut tilannetta mitenkään, kätilö mm. leikkasi välilihan täysin varoittamatta ja minä hyppäsin kivusta kattoon..onneksi ei sakset livenneet! no, poika syntyi terveenä ja kaikki meni siltä osin ok mutta näin jälkikäteen on jäänyt paha mieli, nyt poju on 5 kk. Lisäksi kätilöllä kävi ommellessa virhe, jonka seurauksena alapäähän kehittyi valtava hematooma joka sitten tyhjennettiin leikkaussalissa. Hän siis leikkasi ison verisuonen katki ja veri valui tikkien alle..Synnytyssairaalana tays. Hyvä kun näitä asioita pohditaan, itsellä on toive että seuraava synnytys saisi olla luonnollinen mutta hepatoosi ikävä kyllä uusii helposti. Toivotaan silti parasta :) Itse en antanut mitään palautetta synnärille, halusin vain nopeasti kotiin toipumaan. Jälkikäteen harmittaa tämäkin!

    VastaaPoista
  15. Kurjaa! :( Vaikka olisikin riskisynnyttäjä niin hitsi vieköön kätilöt! Se ei tarkoita sitä, etteikö synnyttäjää voisi kohdella inhimillisesti ja antaa osallistua synnytykseen aktiivisena tekijänä niinkuin normaalistikin!

    Palautteesta... KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ KIRJOITTAA PALAUTETTA! Sen voi jälkikäteen lähettää vaikka synnytysvastaanoton, synnytyssalin ja synnyttäneiden osaston osastonhoitajille sähköpostilla. Nimet ja osoitteet löytyy yleensä sairaaloiden nettisivuilta.

    VastaaPoista
  16. Melkoisen raflaavaa tekstiä blogin ylläpitäjältä, tarkoituksena lienee ainakin osin provosoida kommentoimaan... Valitettavasti tekstissäsi on asiavirheitä, esim. että "pinni päähän" jotta käyrät näkyvät kahvihuoneessa ja oksitosiinia kilvan lisättäisiin, funduksesta painamisesta ei kannattaisi nostaa meteliä ellei ole itse todistamassa kyseistä tilannetta ja syntyvän lapsen vointia. Ammattilaisia siellä on töissä ja uskon, että kukaan heistä ei toimi tilanteissa vain omaa etuaan ajatellen; toisinaan on vain toimittava lapsen, ei synnyttäjän tilan mukaisesti. Muistakaamme, että tänä päivänä kätilökoulutus kestää 4,5 vuotta, sivustaseuraamalla tuskin saavuttaa sellaista ammattitaitoa, että kannattaisi suureen ääneen totuuksia laukoa. Ikävää, että keskusteluista muodostuu helposti yksipuoleisia kun ammattilaiset eivät juuri kommentoi tuotettuja tekstejä ja joku lukee kaiken suodattamatta ja ehdottomana totuutena. Mutta jokaisella meillähän on oikeus mielipiteeseensä, suututtaa vain että kätilöt ovat yleistä riistaa, joita blogeissaan saa parjata. Itse en moiseen ammattiin ryhtyisi ja suuresti kunnioitan niitä, jotka ammattia työkseen harjoittavat.

    VastaaPoista
  17. Minulle on oikeastaan ihan sama kommentoiko kukaan mitään vai ei. On ihan kiva jos jostain kirjoittamastani tekstistä nousee keskustelua, mutta todellakaan tarkoitukseni ei ole provosoida. Tämän blogin asiat ja aiheet ovat lähellä sydäntäni ja sillä usein tuleekin kirjoitettua hirmuisella tunteen palolla. Esim. ko. bloggaus oli "pakko" kirjoittaa kun pää alkoi olla niin täynnä ERI PUOLILTA TULLEITA KOKEMUKSIA JA MYÖS NIITÄ FAKTOJA ko. asiasta!

    Minulla on erittäin hyvinä ystävinä mm. kätilöitä ja heiltä kuulen ensikäden tietoa esimerkiksi juuri näistä oksitosiini nostoista ja funduksesta painamisesta. Ne ei siis suinkaan ole minun omia keksintöjä tai päätelmiä, vaan ihan totista totta LIIAN USEIN! Hoitovirheitäkin tapahtuu - senkin tiedän luottettavasta lähteestä, mutta niitä peitellään sumeilematta. Ei kaikki synnyttäjät ole niin valveutuneita, että osaisivat yksinkertaisiakaan asioita kyseenalaistaa tai ihmetellä ääneen.

    Kyllä kätilöiden ammattikunnassakin on vähemmän ammattitaitoisia ja lisäkouluttautuneita kuin muissakin terv.huoltoalan ammattilaisissa. Eikä 4,5v koulutus takaa vielä mitään. Kouluja, opettajia JA OPISKELIJOITA on hyvin monen moisia.

    Vielä noista kommenteista ja ammattilaisista. Tiedän, että täällä käy lukemassa JA kommentoimassa muitakin kätilöitä ja kätilöopiskelijoita kuin ne jotka ovat täällä julkisesti sellaisiksi tunnustautuneet. Uskon vahvasti, että hyvät ja hurjan taitavat kätilöt eivät näistä minun teksteistäni syyllisty. He tietävät kyllä mitä kollegajoukkoa minä välillä täällä koitan herätellä ajattelemaan. Enkä suinkaan aina parjaa kätilöitä, ainakaan ei ole ollut tarkoitus. Ihaniakin kätilöitä on olemassa ja paljon! Harmi vaan, että monissa sairaaloissa heidän työskentelynsä on vedetty niin ahtaalle (= ei anneta tehdä työtä sydämellä ja kätilön käsin, vaan liukuhihna tyyliin), että moni heistä on esim. siirtynyt synnytyssaleista pois tai kokonaan vaihtaneet alaa.

    VastaaPoista
  18. Komppaan blogin krijoittajaa!

    Vielä muutama vuosi sitten kätilönkoulutusohjelma oli rakennettu niin että 3,5 vuotta meni sairaanhoitajan opinnoissa, ja viimeisenä vuotena pääsi kätilönharjoitteluihin ja opintoihin, ja liekö siinä YKSI syy sille, että synnytys on niin medikalisoitu tapahtuma ja vastuu ja VALTA on kätilöllä, ei sillä, jolle se kuuluisi:synnyttäjän mieli ja keho, syntyvä vauva ja luonnonjärjestys---- Tunteelliset kirjoitukset kuuluvat synnytysmaailmaan koska synnytyksessä ON kyse hormoneista ja tunteista! Siksi tunteiden käyttö ja näyttö myös hoitohenkilökunnalta olisi sangen suotavaa, jotta synnyttäjä synnyttää tukevassa ja turvallisessa ilmapiirissä. Vrt. kone ja ihminen hoitajana/tukijana.

    Mitä enemmän tehdään pieniä interventioita synnytyksessä, sitä enemmän joudutaan oikeasti tarvittaviin lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Sairaalasynnytyksiä hoitavia henkilökunnan jäseniä ainakin minä haluan tukea edistämään voimaannuttavaa synnytystä osallistumalla tämän blogin kommentointiin! Itse harkitsen kätilön ammattiin ryhtymistä, mutta en opinahjossa jossa aikaa kuluu vanhus/vammais/mielenterveys/tms yleissivistävissä opinnoissa/harjoitteluissa. Nuo kaikki kuuluu kätilön työssä kohdattaviin aiheisiin, MUTTA eivät vaadi opinto/harjoittelujaksoja, vaan työ/opinnot/harjoittelu synnytysten ja synnyttäjien parissa on minun mielenkiinnon kohde ja siihen haluan laittaa minun aikani opinnoissa...

    Oikeastaan tämä ON niin hyväksi blogiksi muodostumassa, että tämän blogin seuraaminen olisi sangen suositeltavaa synnäreiden kahvihuoneissa ja lähes pakollista opiskelijoille ja opettajille! Lämpimiä terkkuja! Kohti ihania synnytyksiä! ;-)

    Tanja

    VastaaPoista
  19. Hei Terhi! En ole varma, tuliko äsken lähetämäni kommentti, kun netti sekoilee...

    Nyt vasta palasin lukemaan täällä jatkunutta keskustelua. Hienoa tosiaan, että keskustelua on syntynyt!

    Näinhän se on, että jatkuvan monitoroinnin on todettu lisäävän turhia toimenpiteitä, eikä WHO suosittelekaan sitä käytettäväksi säännöllisessä synnytyksessä. Säännöllisessä synnytyksessä WHO ohjeistaa sikiön sykkeen monitoroimista seuraavasti:

    - avautumisvaiheen aikana kuunnellaan yksi minuutti heti supistuksen jälkeen joka viidestoista minuutti

    - ponnistusvaiheen aikana kuunnellaan jokaisen ponnistuksen jälkeen yhden minuutin ajan

    Kuitenkin sairaaloilla on asiasta omia suosituksia, jotka ohjaavat työntekijöiden työtä, esim. kuunnellaan avautumisvaiheessa 15-20 minuuttia/ 1h jos ei poikkeavaa. Varmaan työpaiaksta riippuu, miten helppoa/vaikeaa tällaisiin koko ammattiryhmän toimintaa ohjaaviin ohjeistuksiin on vaikuttaa, jos kokee niissä olevan korjattavaa.

    Kuitenkin viime kädessä jokainen ammattilainen on vastuussa omasta toiminnastaan ja hoidollisesta päätöksenteosta. Otettu käyrä on myös tärkeä juridinen dokumentti, jos esim. joudutaan . jälkikäteen miettimään, toimittiinko jossain kiperässä tilanteessa oikein. Mutta enpä usko, että kukaan synnyttäjäkään vastustaisi mukavuussysitä käyrän ottamista, jos epäillään vauvalla olevan asiat huonosti...

    Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen kätilö/lääkäri pyrkisi toiminnallaan edistämään syntymässä olevan vauvan ja äidin hyvinvointia ja terveyttä parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan turhaa puuttumista ja turhia toimenpiteitä välttäen!

    VastaaPoista
  20. Hmm, näitä WHOn suosituksiahan sitten taitaa riittää.

    Innostuin lukemaan WHO suosituksia, koska joka 15 minuutti sydänäänten kuuntelua avautumisvaiheen aikana kuulostaa minusta jatkuvalta tarkkailulta! Ohessa linkki niiille, joita kiinnostaa tarkistaa oman työpaikkansa suosituksia ja saada ehkä tukea paikallisen ohjeistuksen päivittämiseen. http://whqlibdoc.who.int/publications/2006/924159084X_eng.pdf
    t.Tanja

    VastaaPoista
  21. Kiitos Tanja! Tosi hyvä tuo linkki. Selkeästi laitettu suositukset... piti heti tulostaa muutama sivu. Täytyy koittaa tilata tuo opus jostain, kunhan ehdin googlaamaan, että mistä. :)

    VastaaPoista