Sektioarven hieronta

Follow my blog with Bloglovin
Tiesittekö, että on olemassa oma hieronta sektioarvelle? No minä en ennen tiennyt. :) Sektioarpea on siis mahdollista hoitaa siihen tarkoitetulla hieronnalla. Sen siis tekee koulutettu hieroja. Tarkemmin en osaa siitä kertoa, kun asia tuli tänään puheeksi ystäväni tehdessä minulle raskaushierontaa (en ole raskaana).

Se raskaushierontakin oli itselle uusi juttu, kun en aiemmin tiennyt että on ihan vartavasten raskaanaoleville suunniteltu hieronta. Jotkut hierojathan hieroo kyllä raskaana olevia ilman sen ihmeempiä erityisjuttuja. Tässä raskaushieronnassa oli ihan omia juttuja raskautta ja synnytystä ajatellen.

Minua on monesti harmittanut se, että raskaana oleville sanotaan, että vaivoille ei voi tehdä juuri mitään. Miten niin ei. Moniin vaivoihin löytyy apua, mutta tylsää on se, että sitä joutuu itse etsimään. :/

Ystävälläni oli tänään niin hoitavat kädet kyllä, että aion varmasti ostaa raskaana oleville ystävilleni viimeistään mother blessing lahjaksi sellaisen hieronnan. :D

PS. Minua pyydettiin Naiseuden Voiman bloggariksi ja sieltä voi lukea mm. tämän päiväisistä ajatuksista lisää. :)

Synnytyskulttuurin muutosta rakenteissa?!

Viime viikonloppuna olleessa Kotisynnytysseminaarissa oli puhumassa tanskalainen Jette Aaroe Clausen. Hän on kätilö, apulaisprofessori Kööpenhaminan kätilökoulusta. Jotain kirjoitinkin jo aiemmin Kotisynnytys blogiini, mutta nyt tänne ajattelin jatkaa Jeten ehdotuksista synnytyskulttuuriin muuttamiseksi. Hän kertoi esimerkkejä siitä kuinka Tanskassa on saatu muutoksia aikaan silloin, kun siellä suljettiin pieniä kätilöjohtoisia yksiköitä ja kuitenkin äidit ja kätilöt halusivat vaihtoehtoja!

Ensiksikin on hyvä ymmärtää se, että naisia ja äitejä on erilaisia. Erilaisista perheistä, elämäntilanteista ja erilaisin toivein. Naisilla on oikeus päättää missä ja miten synnyttää, joten vaihtoehtoja on tarjottava mikäli tämä oikeus halutaan tunnustaa ja halutaan, että synnyttäminen on edelleen turvallista. Tanskassa naiset voi valita yhteiskunnan maksaman koti- tai sairaalasynnytyksen tai sitten yksityisen hoidon.

Jette muistutti, että laissa tai säädöksissä lukee, että mitä kätilön työhön kuuluu. Siihen viitaten monia rakenteessa olevia käytäntöjä voisi ryhtyä muuttamaan äiti- ja kätilölähtöisempään suuntaan. Pois medikaalisaation ja lääkärien niskaan hengittämisen suunnasta. Yhtenä esimerkkinä oli synnytyksissä joskus tarvittava oksitosiinipiikki verenvuotoa tyrehdyttämään. Nythän sitä voi kirjoittaa reseptillä vain lääkärit ja kätilöt joutuvat etsimään lääkärin joka sitä heille kirjottaisi. Jette kertoi, että "rakenteita" muuttamalla kätilöt voisivat itse kirjoittaa niitä reseptejä. Suomessahan jo joillain sairaanhoitajilla on rajoitettu reseptien kirjoitusoikeus. Kätilöt eivät edes tarvitsisi mielestäni lisäkoulutusta oksitosiinin kirjoittamiseen, koska se on ollut jo vuosia yksi tavallisimmista heidän työssään käytössä olevista lääkkeistä.

Jette muistutti myös moneen kertaan sitä, että sairaaloiden käytännöt eivät ole laki! Esim. rutiini CTG ei ole tutkitusti perusteltua, joten miksi sitä käytäntöä ei muutettaisi heti äitien ja vauvojen terveyttä paremmin vaalivaksi. Tärkeää on perheiden informoiminen eri asioista jo raskausaikana! Synnytyksessä voidaan antaa lyhyt info jos sitä haluaa, mutta ei synnytys ole oikea paikka saada sitä tietoa ensimmäisen kerran ja niin monipuolisesti. Eli jos äiti ei halua roikkua CTG:ssä, niin kätilö voi toki keskustella asiasta, seurata vauvan vointia torvella tai dopplerilla, ja kirjoittaa asian asiakkaan tietoihin. Jette korosti sitä, että EI OLE MITÄÄN LAKEJA jotka velvottaisi tekemään niin tai näin. Erilaisia käytäntöjä on ympäri maailmaa, ja sairaaloissa usein omansa.

Voin kuvitella, että moni lukija on nyt ihan kierroksilla. Ihan rauha vaan! Pelot ne on jotka sieltä nousee.

Seminaarissa viimeisinä oli puhumassa kaksi kätilöä, joista kumpikin sanoi ettei ole saanut äidin kanssa keskusteltua asioita. Eli jos äiti on vastustanut jotain toimenpidettä tms., vaikka kätilö on ollut sitä mieltä, että se olisi tarpeen. Eikä kyseessä ole ollut painostaminen tai uhkailu, vaan hyvässä luottamuksen ilmapiirissä käyty keskustelu, jonka päätteeksi äidin ja/tai vauvan voinnin turvaamiseksi on tehty joku asia.

En muista kuinka paljon Tanskassa/ Kööpenhaminassa on kotisynnytyksiä, mutta muistaakseni siirtoprosentti oli vain 10% ja niistä taisi olla vain 1% kiireellisiä. Jos joku muu muistaa tarkemmin, niin laittakaahan viestiä, niin tarkennetaan ja korjataan. Pointti tuolla vaan siis se, että kotona synnyttäminen EI ole vaarallista, niin kuin annetaan ymmärtää. Kotisynnyttäjille on erilaisia kriteerejä, mutta niissäkin kannattaa muistaa se, että äiti saa silti valita missä synnyttää.

Synnytyslaulukursseja Tampereella

Synnytyslaulukurssit

Perheille
La 8.11. klo 10-12.30
Su 14.12. klo 10-12.30

Kätilöille ja Doulille
Su 26.10. klo 12-14.30
Su 14.12. klo 15-17.30

Synnytyslaulu on yksinkertainen ja helppo, mutta tehokas kivunlievityskeino synnytykseen. Synnytyslaulu on hallittua äänenkäyttöä, kuitenkaan laulutaitoa EI tarvita! Synnytyslaulua käyttäessä synnytyspaikalla tai -tavalla ei ole väliä. Sitä voi käyttää myös vauvan rauhoittamisessa ym.

Paikka: Ajaton Tila, Tampere (www.ajatontila.fi)
Hinta: 25€/hlö

Kouluttajana synnytyslauluohjaaja Terhi Nummi

Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
terhinummi at gmail.com
050-5350952

__________________________

Voimaannuttava synnytys löytyy nyt myös Facebookista. Tähän mennessä olen ajatellut etten tekisi blogille sivua sinne, mutta tänään sille tuli tarvetta. Tosin enää en muista mikä se oli.. :) Mutta siis siellä se nyt sitten on.. Katsotaan mitä se tuo mukanaan vai tuoko mitään.

Neuvoloiden synnytysvalmennuksista...

Tänään kiehahti veri pitkästä aikaa oikein kunnolla. Onneksi lasten vuoksi en ehtinyt heti kirjottamaan postausta tänne blogiin, vaan nyt monta tuntia myöhemmin asia on jo vähän neutraalimmin tuolla päässä. :)

Luin siis keskusteluja liittyen matkasynnytyspäivään ja synnytysyksiköiden karsimiseen Suomessa. Keskusteluun nousi myös neuvoloiden synnytysvalmennukset ja niiden heikko taso. Samanlaisia äitien kokemuksia surkeista valmennuksista olen kuullut JATKUVASTI eri puolilta Suomea! Tämä teksti ei siis todellakaan perustu vain yhden tai kahden äidin kokemuksiin vaan todella MONIEN äitien ja perheiden.

Synnytykseen valmistautuminen on TODELLA TÄRKEÄÄ HYVIN ERI TAVOIN! Sillä on positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin lopputulokseen koko perheen kannalta. On kiistattomasti merkityksellistä saada hyvää synnytysvalmennusta ennen synnytystä. En voi millään ymmärtää minkälaisella ammattiylpeydellä ja -osaamisella neuvoloissa pidetään valmennuksia, joista perheelle ei jää käteen mitään todellista apua, neuvoa, vinkkiä, toivoa!

Tai no... Jos neuvoksi ja/tai vinkiksi lasketaan se mitä siellä tunnutaan aina hokevan on, että "synnytykseen ei kannata/tarvitse valmistautua, sitä ei kannata miettiä liikaa etukäteen ja kannattaa mennä avoimin mielin, niin kyllä henkilökunta sitten kertoo" sekä "pyydät vain heti sen epiduraalin sitten, lääkkeellisillä kivunlievityskeinoilla ei ole mitään haittavaikutuksia".

ARGH!




Tiedän, että itseni lisäksi myös kätilöt toivovat perheiden valmistautuvan synnytykseen etukäteen ja ottavan vastuuta omasta itsestään. Kyllä kätilöillä on osaamista ja ammattitaitoa auttaa ja neuvoa, mutta ei siinä synnytyksen aikana kätilöllä välttämättä ole aikaa olla paikalla.. Eikä synnytyksen aikana ole nainen, eikä usein puolisokaan vastaanottavaisimmillaan. Synnytyksen kulkua voi häiritä suurestikin se, että äiti joutuu kyselemään, vastailemaan, kuuntelemaan faktatietoa ja ohjeita... eli siis pitämään aivojen "järkipuolta" aktiivisena, kun synnytyksen kannalta nimenomaan olisi tärkeä antaa sen puolen vaimentua passiivisemmaksi.

Toiseksi, kyllä lääkkeellisillä kivunlievityskeinoilla  - epiduraali mukaan lukien, on haittavaikutuksia.Naisilla on oikeus saada tietää lääkkeiden ja toimenpiteiden hyödyt JA haitat, jotta voivat osallistua päätöksen tekoon omaan hoitoonsa liittyen. On täydellistä ammattitaidon puutetta sanoa ettei esim. epiduraalista ole mitään haittaa! Minusta sellaisille terveydenhoitajille pitäisi antaa huomautus esimiehen kautta.

Mietin tässä, että eikö neuvolat pyydä palautetta valmennuksistaan? Tai että eikö perheet uskalla antaa rehellistä palautetta? Vai eikö perheet odota valmennuksilta yhtään enempää? Eikö terveydenhoitajilla ole mitään rajaa siinä minkä tasoista palvelua tarjoaa? Jos kyseessä olisi yksityinen palvelu, niin perheet äänestäisi hyvin nopeasti jaloillaan.

Nyt kun synnytysvalmennus on monilla paikkakunnilla osa perhevalmennusta, luulisi terveydenhoitajien saaneen lisäkoulutusta tietojen päivittämiseen ja konkreettisia ohjeita parempien valmennusten pitämiseen. Harmi, että niinkin ainutlaatuinen mahdollisuus joka tavoittaa suurimman osan Suomen odottajista puolisoineen, menee ihan harakoille surkean valmennuksen takia!

Vaatikaa perheet parempaa ja antakaa rehellistä palautetta rohkeasti! Jos ihmiset ei sano mitään, niin mikään ei muutu.

Matkasynnytyspäivä 10.10.2014

Kätilöliitto järjestää valtakunnallisen mielenilmauksen pienten synnytyssairaaloiden lakkauttamisten ja lakkautusuhan takia. Matkasynnytyspäivä järjestetään 10.10.2014 ajatuksella, että kuka tahansa voi pistää pop-up synnytysyksikön pystyyn tienvarteen, huoltoasemalle tms.

Jo nyt suunnittelemattomien sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrä on lisääntynyt, vaikka päivystysasetusta ei ole muutettu koskemaan alle 1000 synnytyksen sairaaloita. Aiemmin rajaksi oli laitettu 500 synnytystä (muistaakseni) ja nyt tuota rajaa ollaan nostamassa 1000 synnytykseen. Se siis tarkoittaa yhä useamman synnytysyksikön sulkemista ja synnytysmatkojen pidentymistä.

ALLEKIRJOITA kansalaisaloite, jotta asiaa saataisiin järkevämmälle tolalle.

Tässä vielä pari linkkiä Matkasynnytyspäivän uutisointiin:

Kätilöt lietsovat suomalaisia "pop-up synnytyspisteisiin" - kyseessä mielenosoitus

Kätilöiltä raju tempaus: synnytyspaikkoja moottoriteiden rampeille, bussipysäkeille

Facesta poimittuja linkkejä

Belly bind Suomessa

Uusi keksintö: vauvan elvytyspöytä äidin vierelle 

Kuva otettu facebookista

Sektiovideo jossa äiti saa vauvan heti ihokontaktiin

Valokuvia ja tietoa kampanjasta sektioiden vähentämiseksi

Maailma navassa, maailma rinnoilla..

Lapset on tärkeitä. Ilman lapsien välittömyyttä, eloisuutta, viattomuutta, iloa, rakkautta, olisi maailma... aika erilainen. Lapset on elämä. Odotusaika on siunattua aikaa ja uuden sielun saapuminen pyhää. (Kirjoitan ei-uskonnollisessa mielessä.) On ok, että "maailma on navassa" kun kantaa ihmistaimea. On ok, että "maailma on rinnoilla ja sylissä" kun hoivaa pientä vauvaa. On ok, että antaa lapsen elää omaa elämäntarinaansa,ja kulkea siinä vanhempana rinnalla. 

Lapset tulee opettamaan aikuisia. Opettamaan läsnäoloa, uudenlaista rakkautta, hetkessä elämistä ja pienien asioiden ihmeellisyyttä. Lapset nostaa aikuisia korkeuksiin rakkaudella ja valolla & viisaudella, ja vastaavasti palauttaa maanpinnalle arjen puuhilla ja rutiineilla. 

Lapsilla on oikeus tulla rakastetuiksi ja kohdatuiksi reilulla ja myötätuntoisella tavalla. Lapsia ja heidän viisauksia pitäisi kuunnella herkemmin. Nämä koskee ihan kaikkia lapsia. Ei siis vaan meidän suomalaisten ja suomessa asuvien lapsia, vaan ihan kaikkia lapsia suomessa ja täällä maapallolla. Maailma ja maapallo on yhteinen ja samoin sen lapsista huolehtiminen. 

Elämä on upea mahdollisuus. Kannattaa käyttää se. Kiitollisuuden kautta saa paljon iloa ja rakkautta elämään. Kokeile vaikka. Muista huomata pienetkin asiat joista voit olla kiitollinen päivän aikana, niin huonot asiat ei tunnu samalla tavalla kuin ennen.  

PS. Sain tähän tekstiin inspiraation kahdesta jutusta: tänä viikonloppuna Saukkolassa oleva Natural High Healing festivalista ja Facebookissa olleesta äidin tekstistä kuinka hänen  adoptiolapsensa oli haukuttu uimarannalla mm. neekereiksi ilman, että kukaan ulkopuolinen puuttui siihen tai olisi tullut perheen tueksi. 

Odotus ja uiminen

Oltiin tänään uimarannalla ja uidessa tuli mieleen uimareissut raskaana ollessa. Kesähelteet on raskasta aikaa monille ihan jo kuumuuden ja lisääntyneen painon takia. Toiset taas nautti lämmöstä täysillä.

Itse kuuluin helteestä kärsiviin odottajiin. Silloin olikin super ihanaa uida järvessä nauttien veden tuomasta viilennyksestä ja painottomuudesta. Usein myös ajattelin uidessa vauvaa omassa vedessään, ja vettä rentouttajana ja apuna tulevassa synnytyksessä. 

Helteillä tein itselleni viilentäviä jalkakylpyjä. Niihin voi laittaa vaikka kotipihalta kukkia, kaapista merisuolaa, jne. Ihanaa pientä arjen luksusta. Kun pitää itsestään huolta ja huomioi pienillä hemmotteluilla ja "omilla jutuilla", niin jaksaa paremmin ja  itsestä välittäminen ja ihan yleinenkin rakkauden tunne kasvaa. Kaikki se hyvä välittyy myös sinne masuun vauvalle tai jos vauva on jo syntynyt niin hän saa sen hieman eri kautta. :)

Ihanaa kesää kaikille odottajille! Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille muillekin Voimaannuttava synnytys - blogin lukijoille! 

Ammatillistaohjausta UK:ssa kätilöille

Etsiskelin taustatietoja projektiani varten ja löysin netistä todella mielenkiintoisen ohjekirjasen, jossa on kerrottu UK:n kätilöiden ammatillisenohjauksen systeemistä. Siellä siis on Supervisor of Midwives, jotka toimii LSA midwifery officer:n alaisuudessa. Nämä Supervisor of midwivesit valvoo tavallaan, että kaikki kätilöt toimii annettujen ohjeiden ja säädösten mukaan. Tarkoituksena on, että jokaisella kätilöllä on oma nimetty Supervisor, joka auttaa, tukee, neuvoo, ohjaa, jne. Supervisor on myös mukana selvittämässä mahdollisia hoitovirheitä tai auttaa lisäkouluttautumaan jos osoittautuu, että kätilöllä on puutteita jossain osa-alueilla.

Kannattaa ehdottomasti tutustua alla olevassa linkissä olevaan esitteeseen. Siinä on todella hyvin selitetty mistä siinä on kyse. Tähän en jaksa alkaa tämän tarkemmin sitä avaamaan, vaikka mieli tekisi. Vastaavanlaista systeemiä toivoisin Suomeenkin. Sitä ennen Suomeen täytyisi kuitenkin saada valtakunnalliset ohjeet. Taysin Marikki-projektin ohjeet ovat saanet hyviä tuloksia aikaan. Se on hyvä alku.

UK:ssa on paljon selkeitä ohjeistuksia kätilöille..

Midwifery regulation

Free birthing


Se mikä itselle pisti positiivisessa mielessä silmään kaikissa tänään silmiin osuneissa artikkeleissa, ohjeissa, ym. oli, että KUNNIOITA SYNNÄTTÄJÄN TOIVEITA! Siis vaikka äiti kieltäytyy jostain minkä kätilö kuitenkin katsoisi tarpeelliseksi, niin kätilön on kunnioitettava äidin päätöstä ja oltava silti tukena. Suomessa ei olla vielä niin pitkällä, että naisella todella olisi täysi oikeus omaan kehoonsa ja todellinen päätäntä valta. Edes niinkään pientä asiaa ei aina nainen saa päättää itse, kuin ponnistusasento tai kuinka monta tukihenkilöä hänellä on vierellään... Saati, että voisi todellisuudessa päättää synnyttääkö kotona vai sairaalassa. Tai jopa, että päättää synnyttää avustamattomana. Suomessa siitä nousisi iso haloo ja äiti peloteltaisiin ja ns. uhkailtaisiin sairaalaan.

Mielenkiintoisia juttuja.... :)

Iloinen tapaaminen

Olin tänään mukana Taysin ja doulien tapaamisessa, jossa oli mukana mm. synnärin kätilöitä ja Tampereen seudulla toimivia doulia. Tapaaminen oli ensimmäinen laatuaan, vaikka doulat ovat olleet tervetulleita (puolison kanssa samaan aikaan) täysiin jo vuodesta 2009. Tapaamisessa tays ja  muutama doulataho esitteli toimintaansa ja oli vapaata keskustelua. Itselle jäi siitä hyvä fiilis ja uskon, että tapaamisen jälkeen yhteistyö on puolin ja toisin helpompaa. :)

Sovimme tapaamisessa välittömästä palautteen annosta ja siitä, että doula aina ilmoittaa kätilöille kun lähtee kotiin. Doulat sai myös luvan tilata tarvittaessa puhelinkeskustelua synnytystä hoitaneen kätilön kanssa, jos on jäänyt joku asia mietityttämään tms. Puhelinsoitto tilataan samaan tapaan kuin äiditkin tilaavat omansa eli laittaa synnärilätilöiden mailiosoitteeseen postia ja kätilö soittaa takaisin viimeistään parin viikon päästä. Kuulostaa todella hyvältä ja olen iloinen tällaisesta yhteistyöstä ja avusta!

Tiesittekö muuten, että doulilla on nykyään oma yhdistys, johon itsekin kuulun!?

 Suomen Doulat ry

Kerran doula, aina doula

Tapasin tässä viikolla pari doulaa ja hupskeikkaa aika meni kuin siivillä. Puhuttavaa olisi riittänyt vaikka moneksi päiväksi. :) Tuli ihan sellanen "kerran doula, aina doula"-olo. :) Sattuipa vielä niinkin, että sain samana iltana puhelun naiselta, joka haeskeli itselleen doulaa. Hetken jo teki mieli suostua samantein, mutta elämäntilanne kolmen kotihoidossa olevan ja yhden koulukuskattavan kanssa on ihan riittävän haasteellinen ilman doulausta.

Doulia tavatessa tuli mieleen se kuinka tärkeää kätilöille ja doulille olisi olla ottamatta valtaa naiselta itseltään pois. Se käy niin helposti ja huomaamatta. Kätilöystäväni kirjoitti blogissaan (matkaan.weebly.com) hyvin:

"Jokaisen naisen kohdalla kätilö muistaa, että aina kun naisen osuus vaihtuu subjektista objektiksi, tulee perustelun olla vankka. Jokainen ehdotus asennonvaihdosta tai hengitystavasta on naisen horjuuttamista pois omasta yhteydestä kehoonsa, jota hän on ennen synnytystä vaalinut ja kasvattanut. Kätilö tietää, että kätilön työtä on on olla kärsivällinen ja antaa tilaa synnyttäjän ainutlaatuiselle hienovaraiselle prosessille. Kätilö tasapainoilee sen kanssa, että antaa tilaa ja aikaa naisen omalle tavalle synnyttää, mutta toisaalta hyödyntää aktiivisia menetelmiä, joilla voi synnytystä haastavissa tilanteissa edesauttaa."

Olenkin tässä miettinyt yhdeksi postauksen aiheeksi synnytysten eettisiä juttuja ja synnyttäjän oikeuksiin liittyviä asioita. Tuntuu, että naiset ovat välillä todella yksin oikeuksiensa suhteen. Neuvoloissakin voi kohtelu olla todella mielenkiintoista. :( Vaikka usein naisista tulee melkoisia naarasleijonia, niin silti raskaanaollessa nainen on toisaalta myös haavoittuvaisimmillaan, kun hänellä on aarre kannettavana sisällään.

Jaahas... Lapset kaipaa äitiään. Täytyy mennä.

PS. Jos joku kaipaa amber teething necklaceja eli meripihkakaulakoruja vauvalle helpottamaan mm. hampaidentuloa, niin laitakaa mailia! ;)

Hengissä ollaan :)

Niin se aika vaan vierähtää ja päivät menee tohinalla ohi. Blogin päivitys on jäänyt, kun iPadilla en ole saanut kirjoitettua ja vanha läppäri hajosi. Meidän pienin on nyt melkein 10kk ikäinen. Synnytyskertomus on vieläkin kirjoittamatta. :) Neljän lapsen kanssa elämä on kyllä aikamoista hulabaloota, mutta nyt alkaa helpottaa siinä mielessä, että liikenee  jo pikkasen aikaa joillekin omille jutuille (aktiivinen synnytys ryn hallitustyöskentelylle).

Synnytysjutut on edelleen lähellä sydäntä, mutta huomaan kyllä, että kiinnostuksen kohteet on hieman muuttuneet. Elämäntilanne ei tule antamaan myöden doulaamiselle moneen moneen vuoteen, joten sen olen jättänyt toistaiseksi taakse. Tällä hetkellä intoa ja mahdollisuuksia voisi riittää luonnollisesta raskaudesta ja synnytyksestä kiinnostuneiden äitien mentorointiin. Vähän niinkuin raskausajan doulaamista, mutta äidiltä äidille - naiselta naiselle. :) Synnytyslaulun opetusta ja mother blessing juhlia toivon tulevaisuuteen myös. Katsotaan mitä tuleman pitää. :D

Nyt lähitulevaisuudessa olen järjestämässä Eeva Koskisen kanssa doulille synnytyslaulu ja akupainanta koulutusta täällä Tampereella 4.5.! Lisätietoja löytyy käsittääkseni Tampereen Napapiirin sivuilta. Sen lisäksi olen puuhanaisena Aktiivinen synnytys ryn seminaarissa: Lempeästi, luonnollisesti, rakkaudella, joka on myös Tampereella (su 18.5.). Ohjelma on monipuolinen ja todella kiinnostava. Lisätietoja löytyy Aksyn sivuilta.

Kohta 3kk synnytyksestä

Lauri on kohta 3kk vanha ja aika on mennyt siivillä. Synnytyskertomusta on pitänyt kirjoittaa tänne, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja se on hahmottunut mielessä erilaiseksi kuin heti silloin synnytyksen jälkeen. Nyt muutama kuukausi jälkeen päin olen itsekin hoksannut kuinka hurjaa kyytiä se oikeasti olikaan. Eniten silmäni avautui Aktiivinen synnytys ry:n teemaillan jälkeen, joissa olen käynyt jo yli 7 vuoden ajan epäsäännöllisen säännöllisesti. Mietin illasta kotiuduttuani, että millaisia omat "puheenvuoroni" oikein olivatkaan. Minut tuntevat ymmärsi ja koki ne varmasti eri tavalla kuin esikoistaan odottavat. Itselleni jäi sellainen tunne, että ne asiat joita omista kokemuksistani jaoin ei välttämättä olleet suoraan positiivisia, vaikka tarkoituksenani oli kertoa erilaisia kokemuksia kuitenkin positiivisesti.

Eli siis hoksasin kuinka hurja tosiaan synnytys oli ollut. Ei siis kuitenkaan mitenkään negatiivisessa mielessä. Synnytys hurahti yhdessä kohtaa vauhtiin vähän niin kuin ensin oltaisiin menty neljää kymppiä jossain pikkutiellä ja hetkessä kurvattu moottoritielle 120 lasissa. Onneksi se synnytyksen loppu oli rauhallinen hetken aikaa ennen kuin yht´äkkiä Lauri syntyikin. :)

Synnytyskertomusta en ehdi vieläkään kirjoittamaan. Kirjoitan sen kyllä jossain vaiheessa. Tässä kohtaa halusin purkaa muita ajatuksia päästä pois. :)

 Ajattelin etukäteen, että synnytyksen myötä intoudun taas päivittämään tätä blogia ja herää taas hirmu himo lukea taas synnytyskirjoja jne.. Tai päästä doulaamaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Itse asiassa olen todennut, että vaikka haluaisin niin en pysty doulamaan moneen vuoteen (sitten vasta ehkä taas kun lapset niin isoja, että ne pärjää yksin ilman aikuisia... neljälle on hankalaa saada yht´äkkiä hoitajaa). Synnytyskirjatkin olen päättänyt myydä pois (muutamia tärkeimpiä kirjoja lukuunottamatta). Aiemmin mielenkiintoisilta tuntuneet synnytyskeskustelut nykyään lähinnä... melkein ärsyttää?

Ne tiedot ja taidot mitä olen tähän mennessä kerännyt, luennot ja kurssit joilla tietämystä kasvattanut ja neljä omaa synnytyskokemusta jotka on vielä avartanut ymmärrystä lisää on saanut aikaan sen, että tuntuu kuin olisi omalla planeetalla jossa ei ole kuin muutama muu jotka ymmärtää mitä ajattelen tai mistä puhun. Olen hoksannut, että kun on itse synnyttänyt useamman kerran, niin todella ymmärtää sen miten raskaudet ja synnytykset voi olla niin erilaisia ja ehkä tulee voimaakkaammin itselle se ajatus siitä mikä on oleellista. Minusta monet kurssit, keskustelut, artikkelit on juuri siitä ei-oleellisesta. Nyt jos pitäisin esim. jotain kurssia, olisi se erilaisempi kuin koskaan ennen. Ei täysin, mutta vahvemmin vielä siihen suuntaan mikä itsellä on ollutkin. En vain usko, että olisi kovinkaan montaa naista saati miestä, jotka saisi kiinni siitä mitä sanon. Muuten minulla olisi ihan alien olo, jos en olisi samaistunut toisen suurperheen äidin ajatuksiin tai hymyillyt extraleveästi hänen puhuessaan juuri niitä asioita mitä itsekin on ajatellut ja kokenut. :)

Raskaus, synnytys ja äitiys on ihmeellistä. Se opettaa ja avartaa aina vaan enemmän ja enemmän. :)