Esikoistaan odottavien valmistautuminen

Voi voi... Päivityksessä on ollut vähän hitautta, kun on joutunut laittamaan monen muun asian sen edelle. Pöh. Monta hyvää ideaakin ehti tuossa välissä unohtumaan, kun en päässyt ajoissa tänne kirjoittelemaan.

Olen usein itsekseni miettinyt ja joidenkin ystävien kanssa puhunut esikoistaan odottavien valmistautumisesta synnytykseen. Nykyään se on varmasti paljon vaihtelevampaa kuin ennen, jolloin tavallisesti esim. synnytysvalmennukset saatiin joko kunnan tai sairaanhoitopiirin tarjoamina. Nykyään valmentautuminen on entistä enemmän perheen omalla vastuulla ja osittain yksityisten valmennusten tarjoajien varassa.


Minua harmittaa se, että liian usein naiset joutuvat kokemaan syystä tai toisesta kamalan synnytyksen ja välttääkseen toisen vastaavanlaisen kokemuksen, etsivät vaihtoehtoja. Harmittaa myös se, että niihin vaihtoehtoihin tutustumiselle ei nähdä tarvetta jo ensimmäistä odottaessa. En nyt syyllistä ketään, vaan haluan herättää perheet ja synnytysalan henkilökunnan (erit. kätilöt ja terkat) miettimään asiaa.

Monet perheet saattavat lähteä synnytykseen ehkä hieman naiivistikin. Ajattelevat, että kyllä minä siitä selviän kun muutkin ovat selvinneet ja että kyllä siellä sitten sanotaan mitä pitää tehdä. Kyllä siitä varmaan selviääkin valmistautumatta, eri asia on se millainen kokemus ja muisto siitä jää loppuiäksi. Ja kyllä varmasti sairaalassa sanotaan mitä sinun pitää tehdä jos niin haluat, eri asia on onko se juuri sinulle sopiva tapa synnyttää ja toimia.

Monilla naisilla/perheillä voi olla sellainen harhakuva synnyttämisestä, että naisen kuuluu olla sängyssä hillitysti ja hiljaa, ja lopuksi sitten huohottaa, ähkiä ja huutaa vauva pihalle. Usein nämä mielikuvat ovat tulleet elokuvista ja/tai tv-ohjelmista. Näissä mielikuvissa synnyttävän naisen rooli on aika passiivinen ja nainen on objekti. Oikeasti asia pitäisi olla juuri päin vastoin.


Raskaana oleva ja synnyttävä nainen on kaiken keskipiste! Hän tuntee itsensä ja kehonsa parhaiten, hän tietää mitä tekee ja tarvitsee. Synnyttävä nainen tarvitsee yleensä ympärilleen kannustavia ja turvallisia ihmisiä, jotta pystyy luottamaan täysin omaan kehoonsa, voimaansa ja kykyynsä synnyttää. Synnyttävä nainen on aktiivinen toimija, eikä suinkaan mikään tekemisen kohde.

Taisi olla Aila Miettinen-Jaakkola, joka on sanonut, että synnyttävä nainen voi olla aktiivinen vain jos on valmistautunut synnytyksen aktiivisesti. Jos ei ole millään tavalla perehtynyt normaalin, luonnonmukaisen synnytyksen fysiologiaan ja tavallisimpiin toimenpiteisiin ym. joihin sairaalasynnytyksessä voi törmätä, niin ei nainen pysty välttämättä tekemään niitä päätöksiä ja valintoja joita mahdollisesti tarvitsisi. Esimerkiksi synnytystoivelistan tekeminen on hyvää valmistautumista synnytykseen, koska siinä tulee samalla tutustuttua ja pohdittua näitä asioita.

On tutkittu, että synnytysvalmennus vaikuttaa synnytyskokemukseen positiivisesti. Synnytysvalmennustapoja voi olla erilaisia. Niin kuin aiemmin kirjoitin, paikkakunnasta riippuen tarjolla voi olla julkisen ja yksityisen sektorin valmennuksia, jotka ovatkin monille jo tuttuja. Lisäksi voi olla vapaamuotoisempia tapoja valmentautua, kuten Aksyn teemaillat, koulutetun doulan kanssa tehtävä valmentautuminen ja esim. hypnoosivalmennukset.

Tähän loppuun laitan vielä listan Pirkko Niemelän mukaan synnytyskokemukseen vaikuttavista asioista:
- raskauden suunnitelmallisuus
- asennoituminen äitiyteen
- puolisoiden vuorovaikutussuhteen laatu
- äidin persoonallisuuteen liittyvät tekijät
- se, odottaako äiti helppoa vai vaikeaa synnytystä
- herkkyys kipuärsykkeille
- isän (/puoliso) läsnäolo synnytyksessä
- toimenpiteet ja henkilökunta synnytyksessä
- synnytys- ja perhevalmennus

((Tutkitusti myös doulat ja hypnoosi vaikuttavat positiivisella tavalla synnytyksiin. Synnytykset ovat lyhyempiä, tarvitaan vähemmän toimenpiteitä ja kokemukset ovat positiivisempia.))

Asenne huolestuttaa

Nyt en tässä kohtaa voi juuri puhua muusta kuin Pirkanmaan seudusta, koska en muun Suomen sairaaloiden tai kätilökoulujen tilannetta kovin hyvin tiedä, mutta... *syvä huokaus* minua huolestuttaa todella nykyisten ja erityisesti tulevien kätilöiden asenne synnyttäjää kohtaan. Tässä kohtaa haluan vapauttaa kaikki ihanat, empaattiset ja synnyttäjää kunnioittavat lempeää hoitotyötä tekevät kätilöt, ennen kuin jaan nuhteet.

Olen viime aikoina kuullut ja lukenut tutuilta ja tuntemattomilta synnyttäjiltä ja kätilöiltä, kokemuksia ja viestejä siitä kuinka huonosti synnyttäjiä ja heidän tukihenkilöitä kohdellaan. Synnyttävän perheen toiveita pilkataan ja heidän synnytykseen valmistautumiselle naureskellaan. Oma ennakkoasenne ja välinpitämättömyys synnyttävän perheen kokemuksen ainutlaatuisuutta kohtaan on pyöristyttävää.


Asenne-ongelman yksi pahimmista on melkeimpä "tehdään näin, koska meillä on aina tehty näin"-asenne, koska se ei mahdollista parempaa ja raikastavaa uudistusta, jota monesti kaivattaisiin. Ed. mainittu asenne ihmetyttää myös senkin takia, että hoitotyönhän pitäisi perustua tutkittuun tietoon ja synnytysten kohdalla asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin, eikä vanhoihin tapoihin joista ei vain haluta luopua.

Tämän saman asenne huolen voisin kyllä kohdistaa myös neuvoloiden suuntaan. Synnytyspeloista kärsivät naiset jäävät oman onnensa nojaan ja pahimmillaan neuvola-työntekijä jopa väheksyy naisen pelkoja ja mitätöi ne. Synnytyksiin valmistautuminen neuvoloiden osalta on minimaalista, vaikka sen ei tarvitsisi olla sen kummempaa välttämättä kuin keskustella pitkin raskautta synnytykseen liittyvistä mietteistä, toiveista ja peloista.

Usein (sairaaloissa ja neuvoloissa) vedotaan siihen, että resursseja on vähennetty, on kiire, henkilökuntaa vähän ja se vaihtuu tiuhaan. Ne ovat ihan todellisia ongelmia, joihin pitää kaikkien pyrkiä saamaan muutosta - niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin, mutta ne eivät silti oikeuta tai ole syynä siihen että odottavaa naista ja synnyttävää perhettä voisi kohdella niin rumasti kuin usein on saatettu kohdella.

Asenne ja hoito-/synnytyskulttuuri asioissa opiskelijoiden ohjaaminen ja opettaminen on tärkeässä roolissa. Heistähän tulee meille seuraavia kätilöitä ja terveydenhoitajia. Minusta on todella huolestuttavaa, että jo opiskeluaikana osa opiskelijoista oppii asenteen joka on kaikkea muuta kuin sellainen jollaista raskaana oleva, juuri synnyttänyt tai pienen vauvan vanhempi kaipaa tai tarvitsee. Jo ihan peruskohteliaisuus ja käytöstavat on joillain hukassa.

Usein puhutaan esimerkiksi synnyttäjän asenteesta synnytyksessä ja siitä, että on hänestä kiinni miten synnytys menee jne. Se on kyllä osaltaan totta, mutta täytyy muistaa, että kyllä kätilönkin asenne täytyy olla kohdallaan, jotta voi tehdä kätilön työtä niin hyvin kuin synnyttävä perhe ansaitsee!

Minulla on sellainen tuntuma, että tämä sama asia on nähtävissä koko Suomessa. Asenne-ongelman laajuus voi toki vaihdella ja on varmasti paljon hyviä synnytysyksikköjä ja neuvoloita, joissa tunnelma, asenne ja asiakkaan kohtaaminen on kohdallaan. Toivoisin, että ed. mainitut hyvät asiat leviäisivät myös niihin joissa ihan vastaavalla tasolla ei olla, ja että henkilökunta hellittäisi vähän vallan kahvasta ja keskittyisi enemmän ja aidosti asiakkaisiinsa.

Voimia ja rohkeutta kaikille kätilöille ja terveydenhoitajille, jotka jaksavat tehdä töitä perhelähtöisempään suuntaan!