Nyt en tässä kohtaa voi juuri puhua muusta kuin Pirkanmaan seudusta, koska en muun Suomen sairaaloiden tai kätilökoulujen tilannetta kovin hyvin tiedä, mutta... *syvä huokaus* minua huolestuttaa todella nykyisten ja erityisesti tulevien kätilöiden asenne synnyttäjää kohtaan. Tässä kohtaa haluan vapauttaa kaikki ihanat, empaattiset ja synnyttäjää kunnioittavat lempeää hoitotyötä tekevät kätilöt, ennen kuin jaan nuhteet.
Olen viime aikoina kuullut ja lukenut tutuilta ja tuntemattomilta synnyttäjiltä ja kätilöiltä, kokemuksia ja viestejä siitä kuinka huonosti synnyttäjiä ja heidän tukihenkilöitä kohdellaan. Synnyttävän perheen toiveita pilkataan ja heidän synnytykseen valmistautumiselle naureskellaan. Oma ennakkoasenne ja välinpitämättömyys synnyttävän perheen kokemuksen ainutlaatuisuutta kohtaan on pyöristyttävää.
Asenne-ongelman yksi pahimmista on melkeimpä "tehdään näin, koska meillä on aina tehty näin"-asenne, koska se ei mahdollista parempaa ja raikastavaa uudistusta, jota monesti kaivattaisiin. Ed. mainittu asenne ihmetyttää myös senkin takia, että hoitotyönhän pitäisi perustua tutkittuun tietoon ja synnytysten kohdalla asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin, eikä vanhoihin tapoihin joista ei vain haluta luopua.
Tämän saman asenne huolen voisin kyllä kohdistaa myös neuvoloiden suuntaan. Synnytyspeloista kärsivät naiset jäävät oman onnensa nojaan ja pahimmillaan neuvola-työntekijä jopa väheksyy naisen pelkoja ja mitätöi ne. Synnytyksiin valmistautuminen neuvoloiden osalta on minimaalista, vaikka sen ei tarvitsisi olla sen kummempaa välttämättä kuin keskustella pitkin raskautta synnytykseen liittyvistä mietteistä, toiveista ja peloista.
Usein (sairaaloissa ja neuvoloissa) vedotaan siihen, että resursseja on vähennetty, on kiire, henkilökuntaa vähän ja se vaihtuu tiuhaan. Ne ovat ihan todellisia ongelmia, joihin pitää kaikkien pyrkiä saamaan muutosta - niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin, mutta ne eivät silti oikeuta tai ole syynä siihen että odottavaa naista ja synnyttävää perhettä voisi kohdella niin rumasti kuin usein on saatettu kohdella.
Asenne ja hoito-/synnytyskulttuuri asioissa opiskelijoiden ohjaaminen ja opettaminen on tärkeässä roolissa. Heistähän tulee meille seuraavia kätilöitä ja terveydenhoitajia. Minusta on todella huolestuttavaa, että jo opiskeluaikana osa opiskelijoista oppii asenteen joka on kaikkea muuta kuin sellainen jollaista raskaana oleva, juuri synnyttänyt tai pienen vauvan vanhempi kaipaa tai tarvitsee. Jo ihan peruskohteliaisuus ja käytöstavat on joillain hukassa.
Usein puhutaan esimerkiksi synnyttäjän asenteesta synnytyksessä ja siitä, että on hänestä kiinni miten synnytys menee jne. Se on kyllä osaltaan totta, mutta täytyy muistaa, että kyllä kätilönkin asenne täytyy olla kohdallaan, jotta voi tehdä kätilön työtä niin hyvin kuin synnyttävä perhe ansaitsee!
Minulla on sellainen tuntuma, että tämä sama asia on nähtävissä koko Suomessa. Asenne-ongelman laajuus voi toki vaihdella ja on varmasti paljon hyviä synnytysyksikköjä ja neuvoloita, joissa tunnelma, asenne ja asiakkaan kohtaaminen on kohdallaan. Toivoisin, että ed. mainitut hyvät asiat leviäisivät myös niihin joissa ihan vastaavalla tasolla ei olla, ja että henkilökunta hellittäisi vähän vallan kahvasta ja keskittyisi enemmän ja aidosti asiakkaisiinsa.
Voimia ja rohkeutta kaikille kätilöille ja terveydenhoitajille, jotka jaksavat tehdä töitä perhelähtöisempään suuntaan!
Itse koin mielestäni aika huonoa kohtelua nuorimmaiseni synnyttyä Tyksissä helmikuussa: huoneeseen pamahti kolme isoa, haisevaa vartijaa ja tuhti kätilö joka käski antamaan vauvan hänelle.
VastaaPoistaJotenkin karu kokemus 16 tuntia sektion jälkeen.
Olin ilmoittanut että lähden tästä kotiin ja jonkun pitäisi ottaa puudutusletkut ja katetrit irti. Kun kukaan ei tullut, soitin taas kätilöille (kännykällä keskuksen kautta kun eivät vastanneet huoneen hälytykseen) ja totesin että leikkaan sitten johdot poikki ja saavat terveyskeskuksessa ottaa ne irti.
Olin varta vasten käynyt synnytyspoliklinikalla sopimassa nopeasta kotiutumisesta ettei tule mitään sotkuja, mutta lääkärit olivat unohtaneet merkitä sen papereihin.
Enpä sitten antanut vauvaa sille kätilölle ja vartijoille mutta pulssi oli tuhannessa ja olo aika epätodellinen.
Kannella ei kannata mihinkään, sen olen oppinut jo silloin kun ensimmäinen vauvani takavarikoitiin. Silloinkin siksi, että halusin hyvin sujuneen alatiesynnytyksen jälkeen lähteä kotiin samantien. Tapasin esikoiseni vasta puolen vuorokauden ikäisenä. Kanteluuni vastattiin että sairaala on toiminut normaalien hoitokäytäntöjen mukaisesti.
Naisella ei ole mitään asemaa eikä ilmeisesti ihmisoikeuksiakaan näissä lisääntymishommissa.
Huh, mikä kokemus sinulla Ano on ollut, tuollaista ei kyllä toivo kenellekään.
VastaaPoistaTämä teksti oli oikein hyvä ja tarpeellinen muistutus opiskelijalle. Itse toivon muistavani omat ja tuttavieni kokemukset niin hyvässä kuin pahassakin, ja pystyväni kaivamaan sieltä sen kultaisen langan siitä, minkälainen kätilö itse haluan tulevaisuudessa olla. Ja minkälainen en ainakaan halua olla.
Hui, aika hurja kokemus ensimmäisellä kommentoijalla. Kamalaa.
VastaaPoistaItsekin opiskelen kätilöksi ja voin sanoa monista tuntemistani samaa alaa opiskelevista että sieltä on tulossa ihania kätiöitä. Joka alalle tietenkin mahtuu ne ei alalle soveltuvat, valitettavasti. Tekstisi oli erittäin hyvä ja jos tuntee omatunnon kolkuttavan niin asialle voisi tehdä jotain.
Minäkin tiedän, että on PALJON ihania kokeneita kätilöitä, kätilöiksi juuri valmistuneita ja kätilöksi opiskelevia. Suuri harmi on kuitenkin se, että osa tuoreista kätilöistä/opisk. väännetään työelämään siirtymisen jälkeen samaan passiivisen synnyttämisen, ei-perhelähtöisen ja teknisen synnyttämisen kulttuuriin. Myös monet kokeneet kätilöt tuntevat nahoissaan, että eivät saa ja pysty tekemään kätilöntyötä sillä tavalla kuin haluaisivat (eli aktiivisen synnyttämisen periaatteita kunnioittaen ja perhelähtöisesti).
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus ja blogi! Eksyin tänne googlesta hakusanalla synnytystoivelista, kun etsin valmiita neistä löytyviä synnytystoivelistapohjia. Täytyy palata tänne lukemaan ajan kanssa paremalla ajalla! tervetuloa vastavierailulle! Ps. Ainakin meidän koulussa juuri noita asioita, yksilöllisyyttä, perhekeskeisyyttä, asiakaslähtöisyyttä ei unohdeta missään opiskeluvaiheessa, ei teoriassa eikä käytännössä... :) Pps. Tosi hyvä idea tuo mahan ikuistaminen kipsauksella!! t. tuleva kätilö
VastaaPoista