Palvo minua...

Raskaus on aika rankkaa aikaa. Se kuormittaa niin fyysisesti kuin henkisestikin... enemmän tai vähemmän ja vaihdellen raskauksien ja raskauden vaiheen välillä. Usein puhutaan, että raskaana olevia naisia pitäisi hemmotella ja hoivata. Minusta se on vain sanojen helinää. Siis kysympähän vaan, että kuinka usein se oikeasti toteutuu.. En nyt tarkoita pelkästään puolisoita, vaan koko yhteisöä/isompaa perhettä (tai sukua).

Minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen se, kun Laukkasen Päivi kertoi yhden hänen synnytysvalmennuskurssilla olleen miehen sanoneen, että "me mennään taas sinne naisten hemmottelukurssille". Jotenkin ihana jos mies hoksaa sen kuinka tärkeä osa raskaana olevan tukemista ja synnytykseen valmistautumista + synnytyksessä tukemista on hemmottelu, hoivaaminen ja rakkauden osoittaminen.

Tämä aihe nousi eilen mieleeni, kun kuuntelin ensimmäistä kertaa Johanna Kurkelan Marmoritaivas -levyä. Siinä oli kappale "Palvo minua", joka sopii niin hyvin herättelemään ajatuksia niin raskaana olevissa kuin erityisesti puolisoissa! :) ...niin ja naiset.... me todellakin ollaan ansaittu se, että itse arvostamme ja rakastamme itseämme ja se, että myös puolisot kunnioittavat ja välittävät. Jokaisessa parisuhteessa tietysti tavallaan, ja jos on tarpeen niin sitä hemmottelua on välillä järjestettävä itse... esim. jonkun hyvän vyöhyketerapeutin tms. hoteissa. :)

Palvo minua - YouTubessa

Sanat... 

Palvo minua 

Sano minulle jotain suloista
jotain hellää ja huikeaa
ei mitään tylsää tai alakuloista
eikä mitään masentavaa

Sano että rakastat silloinkin
kun en ole herttainen
että silti oon naisista hurmaavin
et saisit ääneen sanoa sen

Palvoa minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan

Katso mua kuin kuningatarta
se sulle tahdon mä ollakin
ja liehettele kuin ruhtinatarta
hellin hansikkain silkkisin
sano että hiukseni hehkuvat
ja huuleni houkuttaa
että silmäni ovat niin ihanat
sä ettet katsettas irti saa

Palvo minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan

Jokainen nainen joskus kaipaa palvontaa
sillä olla itsestäänselvyys
mikään ei ole pahempaa

san. Sinikka Svärd

Ihonkontaktin tärkeys sektion jälkeen

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan sektion jälkeen isän rintakehälle ihokontaktiin pääseminen on vauvalle tärkeää silloin kun vauva ei ole äidillä. Niiden miesten vauvat olivat rauhallisempia ja lopettivat itkemisen nopeammin, jotka olivat ihonkontaktissa kuin niillä joiden vauvat olivat heidän vieressä kärryssä/kaukalossa. Isien ihokontaktissa vauvat pystyivät myös toteuttamaan "esi-imetys" käyttäytymistä!

Tässä linkki artikkeliin, josta tuo puujalka suomennos on peräisin. :)

http://www.sciencedaily.com/releases/2007/06/070611113914.htm

Se vielä tuosta artikkelista, että siinä puhuttiin kahdesta ensimmäisestä syntymän jälkeisestä tunnista, jotka ovat ne tärkeimmät. Ainakin täällä Suomessa ihokontakti jää minun käsittääkseni siihen yhteen tuntiin ihan siis alatiesynnytyksissäkin. Siis tarkoitan sitä, että monissa paikoissa tavoiteltavana pidetään sitä, että syntymän jälkeen perhe saisi olla synnytyssalissa/-huoneessa vielä ainakin tunnin ajan. Kaikissa paikoissa ruuhka-aikaan tämä ei toteudu ja vaikka toteutuisi niin siitäkin tunnista osa menee usein siihen, että äiti käy suihkussa ja vauvaa punnitaan ym. sillä aikaa. Miksi isä ei voisi siksi aikaa ottaa vauvaa ihokontaktiin ja sitten taas antaa äidille takaisin puhdistautumisen jälkeen?

Kuulin, että jotkut kätilöt antavat vauvan isälle/synnyttäjän kumppanille ja hän saa itse viedä vauvan vaa' alle ja hoitaa pukemiset ym. Minusta se on todella ihanasti tehty. Siinä isä/kumppani pääsee heti aktiivisesti hoivaamaan omaa vauvaansa ja tulee nopeammin sellainen olo, että "tämä on meidän vauva".

****

Tein Saksan reissulla ja sen jälkeen ihania kirja löytöjä. Tässä niistä pari

The Mama Bamba
The power and pleasure of natural childbirth
- Robyn Sheldon

The Baby Bond
The nwe science behind what´s really important when caring for your baby
- Linda Folden Palmer

Isät sai kenkää Kemin synnäreiltä

Tahruska infosi aiheesta/uutisesta, joka nosti heti samantein minun verenpaineeni taivaisiin. Käykäähän katsomassa tätä:

Isiä ei oteta synnytyssaliin Kemissä sikainfluenssavaaran takia

Kotiuduin juuri Helsingistä Aktiivinen synnytys ry:n doulakoulutuksesta ja olen vielä ajomatkan jäljiltä ihan poikki. En siis kommentoi uutista sen enempää kuin, että voihan %#"&#¤"½!

Doula pohdintoja

Olin tänään kai virallisesti viimeisellä doula-koulutus osuudella täällä Tampereella ja paljon on taas ajateltavaa. Tuli ihan jopa huono omatuntokin, että "miksi en ole aiemmin näitä miettinyt?" ja oma toiminta vaikuttaa nyt ihan tyhmältä. En tiedä sitten olenko vain niin kriittinen vai olenko oikeasti ollut joissain asioissa aasi. :) Aivot siis raksuttaa hurjaa vauhtia..


Välillä tuntuu siltä, että doulilta odotetaan liian paljon tai niiden toimintaa rajoitetaan ihan ihmeellisillä tavoilla. Minulla oli kuopuksen synnytyksessä mukana doula. En tiedä odotinko häneltä ns. liikoja, mutta ainakin sain mitä halusin ja toivoin! :) En myöskään tiedä miten doulani koki pestinsä. Tarkoitan nyt tässä sitä, että doulatkin on vain ihmisiä... niinkuin kätilötkin. Molemmat tekevät varmasti parhaansa synnyttävän perheen hyväksi, mutta mitään yli-ihmisiä he eivät silti ole.

Usein juuri nuo odotukset mietityttääkin. Entäs jos perhe onkin pettynyt minuun doulana? Mitäs jos en osaakaan toimia yhtään niinkuin pitäis vaan kaikki menee pieleen? Jne.. Olen varma, että synnytykseen valmistautuvat puolisotkin miettivät näitä samoja asioita. Toki puolisoille saattaa tulla doulaa enemmän ns. suorituspaineita. Odotukset voivat olla synnyttäjän osalta kovat ja tosipaikan tullen, kun näkee oman rakkaansa syntymän ihmeen voiman keskellä, voikin tulla täysi jäätyminen eikä pystykään toimimaan tai ajattelemaan.

Doulana oleminen ja synnytykseen valmistautuminen on aivan mahtava asia ja suuri kunnia. Se on todella mielenkiintoista ja kasvattavaa. Helppoa se ei ole, mutta palkitsee. :)