Raskauskuulumisia - Synnytystoivelista

Tulevaan synnytykseen kirjoittelin tällaisia paperille:

* Ajattelen niin, että synnytys on juhla ja ennen kaikkea vauvan saattamista maailmaan.
* Haluaisin, että synnytyksessä on lempeä, iloinen ja rakkaudentäyteinen ilmapiiri.
* Synnytykseen osallistuvilta toivon kannustusta ja hoivaa. Välillä ehkä synnytyslaulua yhdessä.
* Tavoitteena on lääkkeetön synnytys ja mahd. vähän toimenpiteitä/puuttumisia/häirintää.
* Toivon, että kätilö on paikalla mahdollisimman paljon, mutta SYRJÄSSÄ.
* Synnytysympäristöltä toivon tunnelmallisuutta ja (sairaalassa) lattialle tehtyä paikkaa. Olen mielummin vakaalla lattialla, jossa voin liikkua ja vaihdella asentoja.
* Toivon mahdollisimman paljon valokuvia + videota.
* Ei opiskelijoita tai tutkimuksiin osallistumista.

Lisäksi yksittäisiä toiveita:
- amme & vesisynnytys
- synnytysasennosta riippuen haluan itse ottaa vauvan vastaan ja nostaa syliin
- ei oksitosiinipiikkiä automaattisesti
- napanuoran sulkeminen viivästetysti (kun ei enää syki)
- ei K-vitamiinia ainakaan piikkinä, ehkä jauheena
- haluamme hoitaa itse omaan tahtiin vauvan "puhdistamisen", viemisen mittauksille, pukemisen jne.
- vauva miehelle ihokontaktiin siksi aikaa jos/kun itse menen suihkuun
- vuorokauden ajasta ja voinnista riippuen mahd. pian kotiin

Hallinnan menetys

Kuva lainattu: Hibiscus hypnosis sivulta

Kätilö, kotilo Anu Lampinen kirjoitti:  

' Antonio Machado:" Matkamies, polkua ei ole, polut tehdään kulkemalla". 

Havahduin pohtimaan: "Vaimo, synnytyssuunnitelma on valmistautumista, ei valmis polku".'

Kuva lainattu: flixya.comista

Minusta tuo niin hyvin sanottu. Synnytystoivelista/-suunnitelma on paljon muuta kuin se paperi jonka antaa doulalle tai kätilölle. Se on se kaikki valmistautuminen, asioiden selvittäminen, oma henkinen kasvu synnytystä kohti, jne. Ei synnytyssuunnitelmasta/-toivelistasta ole apua jos vain enempiä ajattelematta tulostaa jonkun valmiin listan tai pikaisesti ruksittaa listan valmiiksi. Nimenomaan ajatus on se, että niitä omia valintoja miettii etukäteen ja ottaa asioista selvää. En tarkoita, että pitäisi kätilötyön ammattilaiseksi ryhtyä, vaan synnytyksen perusfysiologian ymmärtämisen lisäksi miettisi erityisesti niitä itselle tärkeitä asioita.

Synnytys voi olla parhaimmillaan ihan mielettömän voimaannuttava kokemus. Sellainen positiivinen mullistus, joka kantaa pitkälle ja saa yhä uudelleen onnellisen hymyn kasvoille. Se on täysin mahdollista ihan kaikille naisille. Siihen vaikuttaa yhtenä asiana synnytystoivelistan tekeminen ja sitä kautta synnytykseen valmistautuminen. Valmistautuminen on tärkeää, nimenomaan se valmistautuminen mitä pään sisällä tapahtuu... jotta uskaltautuisi heittäytyä synnytyksen ja syntymän voiman vietäväksi ja rohkenisi antautua erityisesti avautumiselle. 

Muistan, että ensimmäistä ja toista lasta odottaessani vielä vähän pelotti se mitä synnytys tuo tullessaan. Erityisesti esikoista odottaessa, kun ei tiennyt yhtään millaista se on. Monia naisia pelottaa ajatus siitä, että ei voikaan hallita sitä tapahtumaa ja oman kehon toimintaa. Siitä "ohjien pitämisestä" ja kontrolloinnista voi olla vaikea luopua. Siihen hallinnasta luopumiseen voi auttaa rentoutumis- ja hypnoosiharjoitukset, mutta myös se, että opettaa itsensä luottamaan siihen, että antautuminen synnytyksen voimalle on ihan luonnollista, turvallista ja sallittua.

Toiset pelkää, että jos menettää itsensä hallinnan synnyttäessä niin tekee jotain mitä joutuu häpeämään. Ensinäkin tietyllä tapaa synnyttäessä pitääkin päästää irti hallinnasta, niinkuin olen jo sanonut aiemmin, ja toiseksi synnytyksessä on nimenomaan hyvä kuunnella omaa vaistoa ja toimia sen mukaan. Äänenkäyttö on luonnollista, erilaisissa asennoissa oleminen ja liikkuminen eri tavoin on normaalia. Tavallista on myös se, että mitä pidemmälle synnytys etenee sitä vähemmän synnyttäjällä on vaatteita päällä. Joillekin naisille alastomuus on arka ja nolo asia ja erityisesti heille ajatus alasti olemisesta synnyttäessä tai synnytyksen loppuvaiheessa, voi olla epämiellyttävä. Synnytys voikin yllättää heidät monin tavoin positiivisesti. Joko synnyttäessä tai sen jälkeen voi tapahtua muutos rohkeampaan suuntaan, eikä välttämättä enää koekaan alastomuutta niin ujostuttavana.

Vaistonvarainen ja toisinaan vähän eläimellinenkin toiminta voi kuulostaa hyvin pelottavalta. Ei se sitä kuitenkaan käytännössä ole. Käytännössä se on usein esim. sitä, että ihan avautumisvaiheen lopussa tai ponnistusvaiheessakin synnyttäjä saattaa murista tai pitää tosi matalaa ja möreää ääntä. Se resonoi erityisesti kehon alaosassa ja lantionpohjassa. Fysiologian tasolla se tarkoittaa sitä, että synnytyksessä aivojen intuitiivinen puoli aktivoituu ja rationaalinen puoli "sammuu". Tai niin ainakin olisi ideaali tilanteessa ja sitä kannattaisi vaalia, jotta synnytys sujuisi mahdollisimman hyvin.

Stone labyrinth, Finland from Labyrinths, by Virginia Westbury

Pam England puhuu ja kirjoittaa synnytys labyrintista ja sen käyttämisestä. Ajatus on loistava. Synnyttäessä matkataan vauvan kanssa labyrintin sisällä ja syntymän jälkeen nainen synnytyskokemusta työstäessään kulkee matkan keskustasta takaisin samaa reittiä ulos.

Kylläpäs tuntui hankalalta kirjoittaa mahdollisimman selkeästi se mitä oli mielessä. Toivottavasti saitte yhtään kiinni siitä mitä hain takaa.

Synnytykseen valmistautuminen - turhaa vai ei?

Meillä oli viime Aksyn teemaillassa aiheena synnytykseen valmistautuminen. Asiaa tuli mietittyä jo iltaan valmistautuessa ja tietysti siellä illassa ja sen jälkeen. Itsellekin aihe on ajankohtainen ja olenkin jo alkanut valmistautumaan tulevaan synnytykseen, vaikka sinne on vielä toivottavasti monta kuukautta aikaa.

Synnytykseen valmentautumistapoja on niin monenlaisia kuin on synnyttäjiäkin. Esim. minä olen aina ajatellut niin, että monipuolinen tai kokonaisvaltainen synnytykseen valmistautuminen on tärkeää ja olenkin käynyt molempien edellisten raskauksien aikana mm. äitiysjoogassa, teemailloissa, hypnoosivalmennuksessa ja synnytysvalmennuksissa. Minun valmentautumiskeinot ovat sopineet minulle ja olen saanut niistä kaiken mitä olen synnytyksiini kokenut tarvitsevani.

Joku toinen taas kokee jotkut muut tavat riittäviksi ja hänelle sopiviksi. Niinkuin teemaillassa puhuimmekin niin sillä "tekemisen määrällä" ei ole merkitystä esim. sen suhteen on joku paremmin valmistautunut kuin toinen. Tärkeintä on, että jokainen tunnistaa sen oman valmentautumisen tarpeen ja sen mikä on hänelle ja hänen perheelleen paras tapa. Valmentautuminen itsessään on erittäin tärkeää, ja se on tutkitustikin todettu. Esim. Perhevalmennus kirjassakin viitataan tutkimuksiin, joiden tulosten mukaan synnytysvalmennuksella on positiivinen vaikutus synnytyskokemukseen ja synnytyksen kulkuun.

Itse henkilökohtaisesti en millään osaisi ajatella lähteväni synnyttämään valmistautumatta ja perehtymättä ainakin sen verran, että tietäisin edes hiukan mitä on tulossa. Synnytys on kokonaisvaltainen tapahtuma, jolla on kauas kantoiset vaikutukset niin omaan kuin vauvan ja muun perheen elämään, että en itse millään voisi lähteä siihen valmistautumatta.

Niinkuin jo aiemmin sanoin, synnytykseen voi valmistautua todella monin eri tavoin. Voi käydä joogassa, erilaisissa valmennuksissa, lukea kirjoja, katsoa videoita, keskustella doulan kanssa, osallistua hypnoosivalmennukseen ja/tai vyöhyketerapiaan, jne.. Tärkeintä lienee kuitenkin se tärkeä työ mitä synnyttäjä tekee päässään. Sen olen itsekin hoksannut nyt Annin syntymän jälkeen kun olen entistä enemmän perehtynyt synnytysjuttuihin.

Mitä se päässä tehtävä työ sitten on? No se voi olla omien pelkojen tunnistamista ja työstämistä, omien voimavarojen löytämistä, oman itsetunnon ja itse luottamuksen kohottamista, positiivisien mielikuvien työstämistä, omaan kehoon tutustumista ja sen viesteihin luottamista ja vastaamista, tulevan synnytyksen ajattelua ja siihen liittyvien toiveiden miettimistä (-> synnytystoivelista), jne.

Minulle Annia odottaessa tärkein juttu oli se, että doula pyysi synnytystoivelistaa tehdessäni miettimään sitä millaisen tunnelman synnytykseeni haluan! Se oli tärkeä asia. Niinkuin teemaillassakin ystäväni sanoi jotenkin, että "kun tunnelma on kunnossa niin silloin moni muukin asia synnytyksessä on hyvin/menee hyvin". Tunnelma on erittäin tärkeä jo synnyttävän naisen hormonitoiminnan kannalta! Jos tunnelmassa on jotain pielessä, niin se vaikuttaa hyvin nopeasti myös synnyttäjään ja hänen hormonituotantoonsa, joka taas vaikuttaa synnytyksen kulkuun. (Näistä voi lukea lisää kirjoista: Prepairing for a healthy birth & Gentle birth, gentle mothering, jotka löytyy sivunreunan kirjalistastakin.)

Synnytyssuunnitelmista ja -toivelistoista sen verran, että ne ovat usein hyvinkin väärinymmärrettyjä jo heti alkuunsa. Niitä on hyvä miettiä jo hyvissä ajoin raskausaikana, koska sieltä usein nousee asioita, joista synnyttäjä voi vielä kaivata lisätietoa ja myös sen takia, että se on yksi hyvä valmentautumistapa. Siinä synnyttäjä käy mielessään tulevaa synnytystä läpi ja myös niitä toiveita mitä hänellä on synnytyksen suhteen. Toiveita on täysi oikeus olla, eikä ne tarkoita sitä että niin olisi pakko tapahtua.

Synnytyssuunitelma/-toivelista on myös kätilön kannalta hyvä asia, vaikka kaikki kätilöt eivät niin koekaan. Suunnitelmasta kätilö näkee nopeasti sen millaista synnytystä synnyttävä perhe toivoo ja mitkä asiat ovat heille tärkeitä. Perhelähtöistä hoitotyötä toteuttava kätilö kunnioittaa synnyttäjän ja perheen toiveita ja pyrkii mahdollisuuksien mukaan toimimaan niin, että ne myös toteutuvat. Mikäli synnytyksessä käy niin, että kätilö evää synnyttäjältä jonkun toiveen, jolle synnyttäjän ja hänen tukihenkilön/-henkilöiden mielestä ei ole perusteita, eikä kätilökään osaa perustella sitä esim. lääketieteellisillä syillä, niin kannattaa pyytää, että toive ja sen evääminen kirjataan koneelle. Jos siihen palataan synnytyksen jälkeen, niin se sitten on virallisesti kirjattuna ja löytyy synnyttäjän tiedoista. Myös synnytyssuunnitelma/-toivelista on hyvänä apuna synnytyksen läpi käymisessä vaikkapa tukihenkilön kanssa synnytyksen jälkeen.

Itse nyt kolmanteen synnytykseen valmistautuessa ja vielä näin alkuraskaudessa, koen että itseäni minun ei tarvitse juuri valmentaa ainakaan lukemalla tai valmennuksilla. Minulla on tunne, että kahden synnytyksen jäljiltä tiedän jo mikä on se minun juttu ja kuinka pärjään. Ainoa valmennus mihin aion osallistua on hypnoosivalmennus, koska se on aivan loistava ja tiedän, että se toimii!!! :) Kun itsellä on jo aika "valmis" olo, niin mietin sitä miten valmennan tukihenkilöt ja millaisia asioita toivoin heidän osaltaan. Toki itsekin valmistaudun (henkisesti; mielikuvat, voimaantuminen, jne), mutta niinkuin jo sanoin niin suurin painopiste on tukihenkilöiden valmentamisella, jotta tietäävät mitä haluan ettei sitten synnytyksessä tarvitse sitä alkaa kertomaan. :D

Mielenkiintoista valmentautumista kaikille raskaana oleville!

PS. Jos osallistutte valmennuksiin tms., niin kannattaa mennä jo keskiraskaudessa. Silloin jaksaa istua ja keskiskittyä paremmin ja jää sitten vielä sen valmennuksen jälkeen omaa valmentautumisaikaa uusien ideoiden kanssa joita valmennuksessa on noussut.

Synnytyssuunnitelma sektioon

Löysin muutaman linkin, joista voi saada ideoita omaan synnytyssuunnitelmaan/-toivelistaan suunniteltua keisarinleikkausta varten.

- Caesarean birth plan
- My ceasarean birth plan
- The Trial of labor -blogissa on lisää linkkejä sektio suunnitelman tekoon...
- Bebesinfon synnytystoivelistassa on myös pari kohtaa sektioon liittyen

Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, niin äänen ja musiikin käyttö sektionkin aikana on mahdollista ja hyödyllistäkin.

Aktiivinen sektio on mahdollista... voimaantuminen keisarinleikkaus-synnytystapana on mahdollista. Rohkeasti siis vain miettimään teille sopivia vaihtoehtoja sektioon ja esittämään niitä sairaalan henkilökunnalle. Jos tuntuu, että saatte kylmää vettä niskaan, niin älkää lannistuko! :) Onneksi Suomessakin on jo sellaisiakin sairaaloita, joissa sektioistakin pyritään tekemään lempeitä syntymiä niin vauvoille kuin vanhemmillekin. Eikä se todellakaan ole turvallisuudesta pois, vaikka totutusta eri tavalla toimittaisiinkin!

Syntymän jälkeen..

Usein raskaana ollessa tulee luettua ja kuultua asioita pelkästään synnytyksen alusta vauvan syntymään, mutta ei juurikaan syntymän jälkeisiin juttuihin. Itse en ennen Heidin syntymää tiennyt juuri muuta kuin ihokontakti jutut, ensi imetys asiat ja sen, että jälkisupistuksen sattuu. Ei niistä puhuttu edes synnytysvalmennuksissa, paitsi Napapiirin Pintaa syvemmälle-valmennuksessa.

Nyt kaksi synnytystä ja monia tekstejä "viisaampana" voin antaa muutaman vinkin...

* Kirjoita synnytystoivelistaasi jos haluat jotain erityisiä juttuja sitten kun vauva on syntynyt. Esim. istukan ottaminen talteen. Minulla oli molemmissa toivelistoissa, että haluan vauvan olevan pitkään ihokontaktissa heti syntymän jälkeen. Annin toivelistassa oli vielä tarkemmin. Halusin, että tunnelma syntymän jälkeen on kiireetön ja rauhallinen, vauva on pitkään sylissä, enkä halunnut automaattisesti istukan irroituspiikkiä.

Laita halutessasi synnytystoivelistaasi toiveesi myös siinä tapauksessa, että olet joutunut sektioon. Minulla oli toiveena (suullisesti sanoin miehelle raskausaikana), että jos joudun sektioon, niin mies on koko ajan vauvan kanssa ja että haluan vauvan luokseni niin pian kuin mahdollista.

* Istukkan syntymä usein mainitaan synnytysvalmennuksissa tai synnytys-artikkeleissa, mutta silti se saattaa jäädä oudoksi ja epämääräiseksi asiaksi. Usein istukka syntyy ihan itsestään, mutta nykyään taidetaan aika usein automaattisesti pistää äidille reiteen pistos, joka nopeuttaa istukan syntymistä. (Tässäkin asiassa on synnytyssairaaloissa eroja.) Ina May sanoo kirjassaan hauskasti, että "istukan syntyminen on helppo juttu, eihän siinä ole edes luita". :) Joskus kätilö saatta auttaa istukan syntymistä painamalla mahan päältä ja se voi tuntua kurjalta ja kipeältä.

* Vauvan voi ottaa heti syntymän jälkeen masun päälle ihokontaktiin mikäli vauvalla on kaikki ok. Jos synnytys on sujunut hyvin, eikä olla odotettu erityisvauvaa, niin kätilö kyllä näkee heti vauvan synnyttyä onko kaikki ok. Tarkotan siis sitä, että minun mielestä äidillä on ja pitäisi olla oikeus ottaa oma vauvansa syliin halutessaan heti, eikä vasta sitten kun kätilö on tehnyt temppunsa. Tästä esimerkkinä Nelosen tv-synnytykset joissa kätilöt kuivaa vauvan mielestäni aika kovakouraisesti ja sitten vielä "roikottaa" vauvaa itkemässä äidin alavatsan päällä. Ja kuten yksi ystäväni hyvin sanoi, kaikilla äideillä kädet lähtee automaattisesti kohti itkevää vauvaansa, mutta palaavat sitten takaisin aivan kuin äiti epäröisi saako häntä ottaa oman vauvansa kätilöltä. :/

* Jälkisupistukset saattaa yllättää ellei niistä ole kuullut ennen synnytystä. Ne on kuitenkin ihan hyvä juttu äidin kannalta, koska ne auttaa kohtua supistumaan takaisin pienemmäksi. Imetys voi saada kohdun supistelemaan useammin/kovemmin. Usein uudelleen synnyttäjällä jälkisupistukset on hieman kovemmat kuin ensisynnyttäjällä. Sairaalassa niihin tarjotaan usein särkylääkettä, mutta niihin auttaa myös homeopatia ja hypnoosi.

Annin syntymän jälkeen minulla oli niin kovia jälkisupistuksia, että meinasin oksentaa. Mietin jo särkylääkkeen pyytämistä, mutta onneksi ne kovimmat supistukset loppuivat pian. Supistaessa mietin, että "tämä kuuluu asiaan" & "hyvä kun supistaa niin kohtu pienenee". Samalla hengitin mahdollisimman rauhallisesti ja syvään. Minulla oli käytössä myös Arnica ja hypnoosivalmennuksessa oli yhtenä osana myös tuo jälkisupistelu.

* Häpyhuulet saattaa olla synnytyksen jäljiltä tooooodella turvoksissa ja erikoiselta tuntuva "alakerta" saattaa yllättää/säikäyttää kun on ensimmäisen kerran alapesulla. Kyllä se turvotus siitä laskee ja mahdollisten tikkien aiheuttama kiristely helpottuu. Itse meinasin saada slaakin kun olin suihkussa Heidin syntymän jälkeen... megaturvotus tuli totaalisena yllätyksenä. :)

* Sektion jälkeen toiset on tosi kipeitä ja toiset taas melkein heti kohta ihan normaalissa kunnossa ilman sen kummempia kipuja tms. Myös sektion jälkeisiin kipuihin auttaa homeopatia ja raskauden aikainen hypnoosivalmennus.

Tässä muutama juttu mitä tuli äkkiseltään mieleen... :)

Synnytysvalmennuksesta

Kävin tänään katsomassa Taysin sivuilta nettivalmennuksen, saapuminen sairaalan-videon, avautumisvaihe-videon ja useimmin kysytyt kysymykset. Olisi siellä ollut vielä keisarinleikkaus-video ja monikkovalmennus, mutta ne skippasin tällä kertaa. Noiden tietojen ja videoiden perusteella niin ensi- kuin uudelleen synnyttäjien sitten pitäisi synnyttää. Hhmmm...


Sen verran suppeaa oli mm. lääkkeettömien kivunlievityskeinojen esittely ja lääkkeellisten kivunlievittäjien haittavaikutusten kertominen, että piti mennä heti laittamaan palautetta. Laitoin kyllä muistakin jutuista, mutta nuo oli ne pääasiat. Sainkin heti useamman postin, jossa sanottiin, että palautteeni on lähetetty eteenpäin ja lopulta sain postia ylihoitajalta. Nettivalmennuksen sisältöön ei kuulemma ole tulossa muutoksia, mutta diojen kokoon ja selkeyteen tulee. Pöh.

Kirjoitin uudelleen takaisin sinne päin näin...

"Harmi ettei tekstin sisältöä olla kehittämässä. Vaikka puhe selventääkin diojen tekstiä, niin silti lääkkeettömien kivunlievitysvaihtoehtojen esittely jää todella pieneksi! Vesi ja lämmin geelipussi ovat erittäin hyviä, mutta vaihtoehtoja on PALJON muitakin. Koska tällä hetkellä PSHP/Tays:n osalta synnyttäjien valmentautuminen elämänsä yhteen tärkeimmistä hetkistä ja kokemuksista on pelkästään internet-valmennuksen varassa, pitäisi sen mielestäni olla informatiivisempaa kuin nyt!

Mielestäni ehdottomasti pitäisi saada myös tietoa lääkkeellisten vaihtoehtojen haittavaikutuksista! Näistä ei nykyisessä valmennuksessa ollut ollenkaan mitään! Eikä myöskään pdf:ssä, jossa oli yleisimmin kysytyt kysymykset. Nykyisen idaesityksen perusteella jää käsitys, ettei niissä ole mitään haittavaikutuksia - mikä ei pidä paikkaansa.

On harmi myös, ettei isän lisäksi synnytyksessä voi olla läsnä doulaa. Tilanahtaudella perustelu tuntuu väkinäiseltä, ja itse kokemuksesta tiedän, että intiimiys ja rauhallinen tunnelma synnytyksessä mahdollistuu jopa helpommin kun paikalla on kaksi synnyttäjälle tärkeää tukihenkilöä. Varsinkin näillä nykyisillä kätilöiden resursseilla ja kasvavilla synnyttäjien määrillä! "

Minusta tuntuu, että synnytykseen valmistautumista vähätellään.. tai oikeastaan sen merkitystä ei välttämättä ymmärretä?! Toki ymmärrän sen, että kaikki eivät halua valmistautua ihan niin pitkän kaavan mukaan mitä itse olen valmistautunut :D, mutta en ihan kyllä ymmärrä sitä tyyliä, että mennään synnyttämään lähes täysin valmistautumatta. Vauvan syntymä on ainutkertainen ja ihmeellinen tapahtuma ja kokemus, johon omalla toiminnallaan pystyy vaikuttamaan. Miksi siihen ei sitten valmistautuisi kunnolla etukäteen?


Usein monet sanovat, että menevät synnyttämään "avoimin mielin". Noh.. Se on mielestäni ihan ok siinä mielessä, että ei ole hyvä jos laittaa itselleen hirmu tarkat kriteerit ja suunnitelmat, että kuinka synnytys sujuu oikein. Avoin mieli kannattaa pitää siinä kohtaa, että suunnitelmat voivat muuttua, eikä se ole maailman loppu, eikä synnyttäjän huonoutta. Muuten mielestäni avoin mieli kannattaa pitää pienen suodattimen kanssa varustettuna.

Henkinen valmistautuminen synnytykseen on varmasti tärkeämpää kuin ns. fyysiset jutut. Jos on kerännyt henkistä voimaa ja rohkeutta raskausaikana tulevaa synnytystä varten, niin uskon varmasti, että myös synnyttäessä on enemmän rohkeutta ja itseluottamusta omaan kykyyn synnyttää ja omaan kroppaan. Mielestäni ns. riskiraskauksissa henkisen valmistautumisen ja synnytystä edeltävän voimaantumisen tärkeys korostuu, koska varsinkin niissä synnytyksissä saattaa tuntua siltä, että menettää hallinnan ja päätäntä vallan. Toki näin ei aina ole!

Tulipa muuten juuri mieleen, että missään kohtaa Taysin synnytys-sivuilla ei mainittu mitään synnytystoiveista! Miksiköhän? Vammalassa niitä nimenomaan toivottiin synnyttäjiltä. Itsekin jos olisin kätilö, haluaisin ehdottomasti, että synnyttäjällä olisi mukana tai jo valmiiksi papereissa synnytystoiveita. Niistä näkisi heti vähän suuntaa sille, että millaista apua ja tukea synnyttäjä mahtaa toivoa kätilöltä. Esim. jos toivelistalla lukee, että haluaa kokeilla ensin kaikki mahdolliset lääkkeettömät kivunlievitysvaihtoehdot ennen mahdollisia lääkkeitä, niin se on hyvin selkeä asia ja helppo toteuttaa. Tai jos toiveissa lukee, että haluaa yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti, niin jälleen kätilö tietää helposti miten toimia...

Annin synnytykseen tein tällaisen synnytystoivelistan:

* Mies ja doula synnytykseen mukaan!

* Toivon mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä! Haluaisin, että tunnelma olisi mahdollisimman kotoisa, turvallinen ja kiireetön.

* Toivon, että voisin olla mahdollisimman paljon liikkeellä ja minua kannustettaisiin siihen. Ponnistusvaiheessa haluaisin olla pystyasennossa (esim. seisaaltaan, kyykyssä, jakkaralla, tms.).

*Kivunlievitys:
1) Haluan kokeilla ensin kaikki muut mahdolliset keinot (amme, ym.) ja sitten vasta harkita lääkitystä.
2) Jos en kuitenkaan pärjää ilman lääkitystä, niin ensin kokeiluun harkinnan mukaan aquarakkulat, ilokaasu, kohdunkaulanpuud., pudendaalipuud.. Viimeisenä epiduraali-/spinaalipuud..

*Toimenpiteistä...
- Ei automaattisesti peräruisketta.
- Ei mielellään kalvojen puhkaisua ellei todella välttämätöntä.
- Ei episiotomiaa ellei todella välttämätöntä.
- Ei automaattisesti istukan irroituspiikkiä.

* Vauvan syntymän jälkeen...
- Pitkään rinnalla!
- Ei tarvitse pestä kinaa pois, pyyhkiminen riittää.

*muok*

Kattokaapa huvikseen tätäkin linkkiä. Näin synnyttäjiä taas dissataan, eikä kukaan sano mitään. Ryhtiä naiset. Ei alistuta tälläseen polkemiseen. Meillä on oikeus kunnollisiin ja monipuolisiin synnytysvalmennuksiin! Pidetään siitä kiinni, eikä suinkaan anneta viedä niitä vähäisiäkin valmennuksia mitä tarjolla on!!!

(Pieni mainos: Tampereen Napapiirin synnytysvalmennuksiin on vielä tilaa! Lisätietoja: www.tampereennapapiiri.fi)