Syntymän jälkeen..

Usein raskaana ollessa tulee luettua ja kuultua asioita pelkästään synnytyksen alusta vauvan syntymään, mutta ei juurikaan syntymän jälkeisiin juttuihin. Itse en ennen Heidin syntymää tiennyt juuri muuta kuin ihokontakti jutut, ensi imetys asiat ja sen, että jälkisupistuksen sattuu. Ei niistä puhuttu edes synnytysvalmennuksissa, paitsi Napapiirin Pintaa syvemmälle-valmennuksessa.

Nyt kaksi synnytystä ja monia tekstejä "viisaampana" voin antaa muutaman vinkin...

* Kirjoita synnytystoivelistaasi jos haluat jotain erityisiä juttuja sitten kun vauva on syntynyt. Esim. istukan ottaminen talteen. Minulla oli molemmissa toivelistoissa, että haluan vauvan olevan pitkään ihokontaktissa heti syntymän jälkeen. Annin toivelistassa oli vielä tarkemmin. Halusin, että tunnelma syntymän jälkeen on kiireetön ja rauhallinen, vauva on pitkään sylissä, enkä halunnut automaattisesti istukan irroituspiikkiä.

Laita halutessasi synnytystoivelistaasi toiveesi myös siinä tapauksessa, että olet joutunut sektioon. Minulla oli toiveena (suullisesti sanoin miehelle raskausaikana), että jos joudun sektioon, niin mies on koko ajan vauvan kanssa ja että haluan vauvan luokseni niin pian kuin mahdollista.

* Istukkan syntymä usein mainitaan synnytysvalmennuksissa tai synnytys-artikkeleissa, mutta silti se saattaa jäädä oudoksi ja epämääräiseksi asiaksi. Usein istukka syntyy ihan itsestään, mutta nykyään taidetaan aika usein automaattisesti pistää äidille reiteen pistos, joka nopeuttaa istukan syntymistä. (Tässäkin asiassa on synnytyssairaaloissa eroja.) Ina May sanoo kirjassaan hauskasti, että "istukan syntyminen on helppo juttu, eihän siinä ole edes luita". :) Joskus kätilö saatta auttaa istukan syntymistä painamalla mahan päältä ja se voi tuntua kurjalta ja kipeältä.

* Vauvan voi ottaa heti syntymän jälkeen masun päälle ihokontaktiin mikäli vauvalla on kaikki ok. Jos synnytys on sujunut hyvin, eikä olla odotettu erityisvauvaa, niin kätilö kyllä näkee heti vauvan synnyttyä onko kaikki ok. Tarkotan siis sitä, että minun mielestä äidillä on ja pitäisi olla oikeus ottaa oma vauvansa syliin halutessaan heti, eikä vasta sitten kun kätilö on tehnyt temppunsa. Tästä esimerkkinä Nelosen tv-synnytykset joissa kätilöt kuivaa vauvan mielestäni aika kovakouraisesti ja sitten vielä "roikottaa" vauvaa itkemässä äidin alavatsan päällä. Ja kuten yksi ystäväni hyvin sanoi, kaikilla äideillä kädet lähtee automaattisesti kohti itkevää vauvaansa, mutta palaavat sitten takaisin aivan kuin äiti epäröisi saako häntä ottaa oman vauvansa kätilöltä. :/

* Jälkisupistukset saattaa yllättää ellei niistä ole kuullut ennen synnytystä. Ne on kuitenkin ihan hyvä juttu äidin kannalta, koska ne auttaa kohtua supistumaan takaisin pienemmäksi. Imetys voi saada kohdun supistelemaan useammin/kovemmin. Usein uudelleen synnyttäjällä jälkisupistukset on hieman kovemmat kuin ensisynnyttäjällä. Sairaalassa niihin tarjotaan usein särkylääkettä, mutta niihin auttaa myös homeopatia ja hypnoosi.

Annin syntymän jälkeen minulla oli niin kovia jälkisupistuksia, että meinasin oksentaa. Mietin jo särkylääkkeen pyytämistä, mutta onneksi ne kovimmat supistukset loppuivat pian. Supistaessa mietin, että "tämä kuuluu asiaan" & "hyvä kun supistaa niin kohtu pienenee". Samalla hengitin mahdollisimman rauhallisesti ja syvään. Minulla oli käytössä myös Arnica ja hypnoosivalmennuksessa oli yhtenä osana myös tuo jälkisupistelu.

* Häpyhuulet saattaa olla synnytyksen jäljiltä tooooodella turvoksissa ja erikoiselta tuntuva "alakerta" saattaa yllättää/säikäyttää kun on ensimmäisen kerran alapesulla. Kyllä se turvotus siitä laskee ja mahdollisten tikkien aiheuttama kiristely helpottuu. Itse meinasin saada slaakin kun olin suihkussa Heidin syntymän jälkeen... megaturvotus tuli totaalisena yllätyksenä. :)

* Sektion jälkeen toiset on tosi kipeitä ja toiset taas melkein heti kohta ihan normaalissa kunnossa ilman sen kummempia kipuja tms. Myös sektion jälkeisiin kipuihin auttaa homeopatia ja raskauden aikainen hypnoosivalmennus.

Tässä muutama juttu mitä tuli äkkiseltään mieleen... :)