torstai 23. joulukuuta 2010
Hyvää joulua!
Voimaannuttava synnytys-blogi kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille lämminhenkistä joulua! Saapa nähdä mitä kaikkea mielenkiintoista vuosi 2011 tuo tullessaan raskaana olemisen ja synnytysten ihmeelliseen maailmaan. :)
torstai 16. joulukuuta 2010
Toive raskautumisesta
Joku ehdotti aiemmin kommenteissa, että kirjoittaisin jotain raskautumisesta ja lapsettomuudesta. Koitan nyt kirjoittaa jotain, katsotaan kauanko ehdin ennen kuin minua tuolla kaipaillaan. :)
Meillä itsellä oli se tilanne, että olimme yrittäneet raskautua noin vuoden ajan. Suositushan on, että pari yrittäisi vuoden ajan ja vasta sen jälkeen hakeutuisi lapsettomuustutkimuksiin. Ellei sitten ole jotain erityistä minkä takia sinne kannattaisi mennä jo aiemmin. Meidän kohdalla tutkimuksista oli apua ja minusta löytyi vähän vikaa. Kierto oli epäsäännöllinen ja eikä minun munarakkulat kypsyneet tarpeeksi isoksi, vaan niitä irtosi useampi liian pieni. Meidän onneksi pari hoitokiertoa auttoi ja Heidi alkoi kasvamaan kohdussani. :)
Lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen aikana tuli käytyä pienessä ajassa melkoinen myllerrys ja vuoristorata. Vertaistuki oli tärkeää, ja kirjoista sain myös apua. Rasittavinta oli se, että vaikka tiesi stressin vaikuttavan raskautumiseen, niin silti oli hirmu vaikea olla miettimättä ja/tai stressaamatta sitä, että onko tullut raskaaksi vai ei. Todella monelle "ei pysty saamaan lapsia"-leiman otsaansa saaneelle onkin käynyt niin, että hoitojen lopettamisen jälkeen, sitten kun kaikki toivo on jo menetetty ja elämä laitettu uusille urille, onkin tullut luomusti raskaaksi.
Näin muutama vuosi tuosta lapsettomuus-elämänvaiheesta, jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että jos toivoo raskautuvansa, niin kannattaa ensimmäisenä tarkastella omia elämäntapoja. Esim. ravitsemus, kiire ja stressi, alkoholi & tupakointi, liikunta ja muu hyvinvointi. Jos itsekriittisen tarkastelun jälkeen on jotain parannettavaa esimerkiksi siinä mitä syö tai polttaako tupakkaa tai onko hurjan paljon ylipainoa, niin sitten niihin asioihin kannattaa tehdä korjauksia heti. Oman kehon toimintaa kannattaisi siis saada tasapainoitettua ja normalisoitua. :) Jos siihen tuntuu tarvitsevan ulkopuolista apua, niin suosittelen lämpimästi refleksologian/vyöhyketerapian ja/tai homeopatian kokeilua.
Tiedän, että monet raskautumista toivovat käyttävät paljon ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Minusta niitä kannattaa käyttää vasta sitten jos on jossain lapsettomuushoidossa ja silloinkin vain harkitusti. Testien kanssa lähtee usein helposti "mopo käsistä" ja koko kuukautiskierto saatttaa mennä siihen, että lasketaan päiviä koska kannattaa testata ja koska mikäkin testi on otollisin. Siitä saa vain suurimmaksi osaksi turhaa stressiä ja mielipahaa. Tiedän, että siinä kohtaa kun toivoo eniten maailmassa, että tulisi raskaaksi, on vaikea jättää asia oman kehon ja ns. korkeamman voiman haltuun. Sitä kannattaa kuitenkin yrittää.
Tutkimusten mukaan jo raskautta suunnitellessa kannattaisi syödä foolihappoa. Olen samaa mieltä. Ajattelen myös, että ruokavaliota kokonaisuudessaan kannattaisi muutenkin korjata siihen suuntaan mitä sen suositellaan olevan raskaana ollessa, jos siihen on aihetta. Esim. jättäisin energiajuomat pois kokonaan. Nythän on ollut mediassakin paljon juttuja siitä miten esim. kemikaalit vaikuttavat sikiön kehitykseen ja rintamaidon laatuun.
Muistaakseni ainakin Gentle birth, gentle mothering -kirjassa sanotaan, että raskaana olessa pitäisi välttää kemikaaleja, meikkejä, jopa ihokarvojen vahaamista, ym. En muista enää tarkemmin, mutta ei siis ole mikään uusi juttu se, että sillä on hurjasti vaikutusta sikiöön (ja rintamaitoonkin), että kuinka sinä omaa kehoasi huolehdit. Jos pitää meikkaamista ja hajuvesien ym. käyttämistä tärkeänä, niin silloin kannattaa etsiä niitä luonnollisempia tuotteita. Vaihtoehtoja on nykyään koko ajan enemmän! :)
Väestöliiton sivuilla on ainakin ennen ollut hyvää asiaa raskautumisesta ja lapsettomuudesta. Muita linkkejä en tähän kohtaan muista, enkä ehdi etsiä.
Meillä itsellä oli se tilanne, että olimme yrittäneet raskautua noin vuoden ajan. Suositushan on, että pari yrittäisi vuoden ajan ja vasta sen jälkeen hakeutuisi lapsettomuustutkimuksiin. Ellei sitten ole jotain erityistä minkä takia sinne kannattaisi mennä jo aiemmin. Meidän kohdalla tutkimuksista oli apua ja minusta löytyi vähän vikaa. Kierto oli epäsäännöllinen ja eikä minun munarakkulat kypsyneet tarpeeksi isoksi, vaan niitä irtosi useampi liian pieni. Meidän onneksi pari hoitokiertoa auttoi ja Heidi alkoi kasvamaan kohdussani. :)
Lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen aikana tuli käytyä pienessä ajassa melkoinen myllerrys ja vuoristorata. Vertaistuki oli tärkeää, ja kirjoista sain myös apua. Rasittavinta oli se, että vaikka tiesi stressin vaikuttavan raskautumiseen, niin silti oli hirmu vaikea olla miettimättä ja/tai stressaamatta sitä, että onko tullut raskaaksi vai ei. Todella monelle "ei pysty saamaan lapsia"-leiman otsaansa saaneelle onkin käynyt niin, että hoitojen lopettamisen jälkeen, sitten kun kaikki toivo on jo menetetty ja elämä laitettu uusille urille, onkin tullut luomusti raskaaksi.
Näin muutama vuosi tuosta lapsettomuus-elämänvaiheesta, jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että jos toivoo raskautuvansa, niin kannattaa ensimmäisenä tarkastella omia elämäntapoja. Esim. ravitsemus, kiire ja stressi, alkoholi & tupakointi, liikunta ja muu hyvinvointi. Jos itsekriittisen tarkastelun jälkeen on jotain parannettavaa esimerkiksi siinä mitä syö tai polttaako tupakkaa tai onko hurjan paljon ylipainoa, niin sitten niihin asioihin kannattaa tehdä korjauksia heti. Oman kehon toimintaa kannattaisi siis saada tasapainoitettua ja normalisoitua. :) Jos siihen tuntuu tarvitsevan ulkopuolista apua, niin suosittelen lämpimästi refleksologian/vyöhyketerapian ja/tai homeopatian kokeilua.
Tiedän, että monet raskautumista toivovat käyttävät paljon ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Minusta niitä kannattaa käyttää vasta sitten jos on jossain lapsettomuushoidossa ja silloinkin vain harkitusti. Testien kanssa lähtee usein helposti "mopo käsistä" ja koko kuukautiskierto saatttaa mennä siihen, että lasketaan päiviä koska kannattaa testata ja koska mikäkin testi on otollisin. Siitä saa vain suurimmaksi osaksi turhaa stressiä ja mielipahaa. Tiedän, että siinä kohtaa kun toivoo eniten maailmassa, että tulisi raskaaksi, on vaikea jättää asia oman kehon ja ns. korkeamman voiman haltuun. Sitä kannattaa kuitenkin yrittää.
Tutkimusten mukaan jo raskautta suunnitellessa kannattaisi syödä foolihappoa. Olen samaa mieltä. Ajattelen myös, että ruokavaliota kokonaisuudessaan kannattaisi muutenkin korjata siihen suuntaan mitä sen suositellaan olevan raskaana ollessa, jos siihen on aihetta. Esim. jättäisin energiajuomat pois kokonaan. Nythän on ollut mediassakin paljon juttuja siitä miten esim. kemikaalit vaikuttavat sikiön kehitykseen ja rintamaidon laatuun.
Muistaakseni ainakin Gentle birth, gentle mothering -kirjassa sanotaan, että raskaana olessa pitäisi välttää kemikaaleja, meikkejä, jopa ihokarvojen vahaamista, ym. En muista enää tarkemmin, mutta ei siis ole mikään uusi juttu se, että sillä on hurjasti vaikutusta sikiöön (ja rintamaitoonkin), että kuinka sinä omaa kehoasi huolehdit. Jos pitää meikkaamista ja hajuvesien ym. käyttämistä tärkeänä, niin silloin kannattaa etsiä niitä luonnollisempia tuotteita. Vaihtoehtoja on nykyään koko ajan enemmän! :)
Väestöliiton sivuilla on ainakin ennen ollut hyvää asiaa raskautumisesta ja lapsettomuudesta. Muita linkkejä en tähän kohtaan muista, enkä ehdi etsiä.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Robottinukke synnyttää
Discovery channelin uutisissa oli robottinukke, jonka kanssa harjoitellaan synnytysjuttuja. Periaatteessa ihan hyvä idea, varsinkin juuri ajatellen niitä riskisynnytystilanteita missä tiimin pitää toimia hyvin ja nopeesti. Toisaalta taas... *huoh* En tiedä mitä oikein sanoisi. :/
Täytyy todeta, että onneksi Suomessa ei (vielä) ole niin toimenpide- ja lääkärikeskeistä tämä synnyttäminen kuin Amerikassa. Välillä kyllä aika vahvastikin näyttäis siltä, että ollaan menossa siihen samaan suuntaan täällä meillä Suomessakin. :/
Linkki videoon on tässä.
Täytyy todeta, että onneksi Suomessa ei (vielä) ole niin toimenpide- ja lääkärikeskeistä tämä synnyttäminen kuin Amerikassa. Välillä kyllä aika vahvastikin näyttäis siltä, että ollaan menossa siihen samaan suuntaan täällä meillä Suomessakin. :/
Linkki videoon on tässä.
torstai 9. joulukuuta 2010
Tv:stä
YLE Teemalla tuli tänään Tutkiva juttu, aiheena Viisaat vastasyntyneet, ja sitten amerikkalainen dokumentti The Science of Babies eli Vauvan vuosi.
Ohjelmat tulee uusintana, mutta en nyt muista että mikä pv. Ainakin tuo tutkiva juttu oli siitä mielenkiintoinen, että siinä oli synnytyslaulua by Hilkka-Liisa Vuori. En nähnyt kumpaakaan ohjelmaa sen kummemmin, kun piti neitejä laittaa nukkumaan, mutta äänettömällä katoin juuri sen verran, että huomasin Hilkka-Liisan siitä. :D En tiedä löytyykö noita ohjelmia YLE Areenalta?!
*Lisäys*
Sydänääniä: Perjantaisin TV2 21.1.2011 klo. 20 alkaen 16-osainen dokumenttisarja perheistä, joihin on tulossa lapsi.Kuvattu Tammisaaren synnytysosastolla.
Ohjelmat tulee uusintana, mutta en nyt muista että mikä pv. Ainakin tuo tutkiva juttu oli siitä mielenkiintoinen, että siinä oli synnytyslaulua by Hilkka-Liisa Vuori. En nähnyt kumpaakaan ohjelmaa sen kummemmin, kun piti neitejä laittaa nukkumaan, mutta äänettömällä katoin juuri sen verran, että huomasin Hilkka-Liisan siitä. :D En tiedä löytyykö noita ohjelmia YLE Areenalta?!
*Lisäys*
Sydänääniä: Perjantaisin TV2 21.1.2011 klo. 20 alkaen 16-osainen dokumenttisarja perheistä, joihin on tulossa lapsi.Kuvattu Tammisaaren synnytysosastolla.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Magneettikuvattu synnytys
Satuinpa huomaamaan Iltalehden sivuilla uutisen Saksasta. Siellä oli kuvattu synnytys magneettikuvauksella (MRI). Jatkossa ilmeisesti on tavoitteena kuvata useampia synnytyksiä, jotta löydettäisiin syy siihen miksi nykypäivänä joudutaan tekemään niin paljon keisarinleikkauksia.
Tässä linkki The Localin artikkeliin aiheesta.
En oikein tiedä mitä tuosta oikein ajattelisin. Jos synnytyksiä hoidettaisiin aktiivisemmalla ja luonnonmukaisemmalla otteella, niin keisarinleikkauksetkin vähenisi. Mielenkiintoiseksi ja todella hyödylliseksi tuo osoittautusi minusta vasta sitten jos voisi kuvata vastaavalla tavalla synnyttäjää joka on pystyssä ja liikkeessä, ja ponnistaa esim. pysty- tai konttausasennossa!!!
Jatkakaa te pohdintaa ja keskustelua. Minä lähden pelastamaan esikoisen pöntöltä. ;)
*muoks* Niin siis sen verran kiireessä ja lastenhoidon keskellä postattu, että jäi laittamatta että en itse ehtiny lukee artikkelista juuri muuta ekan kappaleen ja muutaman sanan sieltä täältä.
Tässä linkki The Localin artikkeliin aiheesta.
En oikein tiedä mitä tuosta oikein ajattelisin. Jos synnytyksiä hoidettaisiin aktiivisemmalla ja luonnonmukaisemmalla otteella, niin keisarinleikkauksetkin vähenisi. Mielenkiintoiseksi ja todella hyödylliseksi tuo osoittautusi minusta vasta sitten jos voisi kuvata vastaavalla tavalla synnyttäjää joka on pystyssä ja liikkeessä, ja ponnistaa esim. pysty- tai konttausasennossa!!!
Jatkakaa te pohdintaa ja keskustelua. Minä lähden pelastamaan esikoisen pöntöltä. ;)
*muoks* Niin siis sen verran kiireessä ja lastenhoidon keskellä postattu, että jäi laittamatta että en itse ehtiny lukee artikkelista juuri muuta ekan kappaleen ja muutaman sanan sieltä täältä.
torstai 2. joulukuuta 2010
Martan rotinakori
Huomasin ihan sattumalta Marttojen nettisuilta, että Martat ovat tehneet kirjan rotina perinteestä. No tilattavahan se oli, kun hintaakaan ei ollut kuin 4,55e. Kirja tuli tänään ja heti selailun perusteella voin suositella sitä muillekin. :)
Kirjassa on kerrottu rotina perinteestä ja siihen on koottu vanhoja ja uusia rotina-reseptejä. Kirja on kiva lahja vaikkapa ensimmäistä lapsenlasta odottaville, tuleville isovanhemmille. :)
Kirjassa on kerrottu rotina perinteestä ja siihen on koottu vanhoja ja uusia rotina-reseptejä. Kirja on kiva lahja vaikkapa ensimmäistä lapsenlasta odottaville, tuleville isovanhemmille. :)
torstai 25. marraskuuta 2010
5 ideaa valmistautumiseen
*muokattu 27.11.*
En ole ehtinyt pitkään aikaan postaamaan tänne oikeen mitään "asiaa", joten nyt yritän leikkiä pikakirjoittajaa ja saada jotain aikaiseksi. :)
....
Jaahas. Enpä päässyt pitkälle kun piti jo lähteä imettämään. Siinä imettäessä suunnitelma postauksen aiheen suhteen muuttui, kun tuli mieleen muutama ehdotus miten voisi valmistautua synnytykseen.
1. Kirjoita paperille ajatuksiasi tulevaa synnytystä ajatellen... toiveet ja haaveet, pelot, mietityttävät asiat, mahd. edellinen synnytys/synnytykset, jne. Lue kirjoittamasi vielä uudelleen ja poimi sieltä asiat, joiden suhteen pitäisi/kannattaisi mielestäsi tarttua ja tehdä jotain. Esim. keskustella peloista jonkun kanssa, hankkia synnytykseen jotain tarvikkeita, tms.
2. Jos teit kohdan yksi, niin anna se jollekin sellaiselle henkilölle luettavaksi, jolta saat hyvää ja positiivista energiaa raskaus- ja synnytysjuttuihin liittyen. Keskustelkaa yhdessä mieleen nousevista asioista.
3. Piirrä. Piirrä mitä tahansa tai vaikka mandaloita samalla kun ajattelet vauvasi syntymää ja siihen liittyviä asioita. Voit näyttää piirustuksetkin jollekin ja keskustella niistä.
*Synnytyspelko ryhmässä jossa olin ohjaajana piirsivät osallistujat synnytys-mandalat. Yksi äideistä kertoi, että kun oli huomannut kaikkien muiden piirtäneen värikkäät mandalat ja vain hän mustilla sävyillä, ajatteli hän että on pakko jotenkin muuttaa ajatuksia jos ei kerran näe mitään hyvää/positiivista synnytyksessä. Se oli ollut tärkeä askel eteen päin. Eli kannattaa piirtää! :) *
4. Kokoa muita samanhenkisiä raskaana olevia naisia yhteiseen illanviettoon. Juokaa vaikka teetä ja keskustelkaa synnytykseen liittyvistä asioista voimaannuttavassa ja innostavassa hengessä. Lukekaa vaikka ihania runoja aiheeseen liittyen ja tehkää yhdessä itsellenne voimakorut. (Yksi koru ehdotus tässä.) Voitte myös katsoa yhdessä jonkun voimaanuttavan synnytysvideon (esim. You Tubesta) tai lainatun videon Aktiivinen synnytys ry:n kirjastosta. Tai vaikka kuunnelkaa hetki jotain synnytys- tai rentoutuslevyä ja miettikää itsellenne sopivia voimalauseita.
5. Jos koet huonoa omaatuntoa siitä, että et ole ehtinyt valmistautua synnytykseen niin hyvin kuin olit suunnitellut tai toivonut, tee vähintään viiden kohdan lista asioista, jotka olet jo tehnyt hyvän ja turvallisen syntymän hyväksi. :) Esim. Olen liikkunut säännöllisesti, olen laulanut masuvauvalle, olen syönyt monipuolisesti ja terveellisesti, olen lukenut kirjoja aiheesta, olen tehnyt synnytys-purkin, jossa on voimaa tuovia esineitä/tavaroita.
Niinkuin varmaan huomasitte niin melkein kohtaan liittyi jollain tapaa vertaistuki! Se on todella tärkeää. Siis se ettei ole yksin ajatuksiensa kanssa ja se, että voi keskustella mielessä pyörivistä asioista ja saada niihin uutta näkökulmaa. Jos sinulla ei ole ystäväpiirissä sopivan tuntuista ihmistä, niin voit haeskella sitä muualta: perhekerhoista, neuvolasta, doulista, aksyn postituslistalta, vertaistukiryhmistä (esim. ASRYn teemailloista), jne.
Näistä vanhoista postauksista voi lukea lisää ajatuksia ja vinkkejä.
En ole ehtinyt pitkään aikaan postaamaan tänne oikeen mitään "asiaa", joten nyt yritän leikkiä pikakirjoittajaa ja saada jotain aikaiseksi. :)
....
Jaahas. Enpä päässyt pitkälle kun piti jo lähteä imettämään. Siinä imettäessä suunnitelma postauksen aiheen suhteen muuttui, kun tuli mieleen muutama ehdotus miten voisi valmistautua synnytykseen.
1. Kirjoita paperille ajatuksiasi tulevaa synnytystä ajatellen... toiveet ja haaveet, pelot, mietityttävät asiat, mahd. edellinen synnytys/synnytykset, jne. Lue kirjoittamasi vielä uudelleen ja poimi sieltä asiat, joiden suhteen pitäisi/kannattaisi mielestäsi tarttua ja tehdä jotain. Esim. keskustella peloista jonkun kanssa, hankkia synnytykseen jotain tarvikkeita, tms.
2. Jos teit kohdan yksi, niin anna se jollekin sellaiselle henkilölle luettavaksi, jolta saat hyvää ja positiivista energiaa raskaus- ja synnytysjuttuihin liittyen. Keskustelkaa yhdessä mieleen nousevista asioista.
3. Piirrä. Piirrä mitä tahansa tai vaikka mandaloita samalla kun ajattelet vauvasi syntymää ja siihen liittyviä asioita. Voit näyttää piirustuksetkin jollekin ja keskustella niistä.
*Synnytyspelko ryhmässä jossa olin ohjaajana piirsivät osallistujat synnytys-mandalat. Yksi äideistä kertoi, että kun oli huomannut kaikkien muiden piirtäneen värikkäät mandalat ja vain hän mustilla sävyillä, ajatteli hän että on pakko jotenkin muuttaa ajatuksia jos ei kerran näe mitään hyvää/positiivista synnytyksessä. Se oli ollut tärkeä askel eteen päin. Eli kannattaa piirtää! :) *
4. Kokoa muita samanhenkisiä raskaana olevia naisia yhteiseen illanviettoon. Juokaa vaikka teetä ja keskustelkaa synnytykseen liittyvistä asioista voimaannuttavassa ja innostavassa hengessä. Lukekaa vaikka ihania runoja aiheeseen liittyen ja tehkää yhdessä itsellenne voimakorut. (Yksi koru ehdotus tässä.) Voitte myös katsoa yhdessä jonkun voimaanuttavan synnytysvideon (esim. You Tubesta) tai lainatun videon Aktiivinen synnytys ry:n kirjastosta. Tai vaikka kuunnelkaa hetki jotain synnytys- tai rentoutuslevyä ja miettikää itsellenne sopivia voimalauseita.
5. Jos koet huonoa omaatuntoa siitä, että et ole ehtinyt valmistautua synnytykseen niin hyvin kuin olit suunnitellut tai toivonut, tee vähintään viiden kohdan lista asioista, jotka olet jo tehnyt hyvän ja turvallisen syntymän hyväksi. :) Esim. Olen liikkunut säännöllisesti, olen laulanut masuvauvalle, olen syönyt monipuolisesti ja terveellisesti, olen lukenut kirjoja aiheesta, olen tehnyt synnytys-purkin, jossa on voimaa tuovia esineitä/tavaroita.
Niinkuin varmaan huomasitte niin melkein kohtaan liittyi jollain tapaa vertaistuki! Se on todella tärkeää. Siis se ettei ole yksin ajatuksiensa kanssa ja se, että voi keskustella mielessä pyörivistä asioista ja saada niihin uutta näkökulmaa. Jos sinulla ei ole ystäväpiirissä sopivan tuntuista ihmistä, niin voit haeskella sitä muualta: perhekerhoista, neuvolasta, doulista, aksyn postituslistalta, vertaistukiryhmistä (esim. ASRYn teemailloista), jne.
Näistä vanhoista postauksista voi lukea lisää ajatuksia ja vinkkejä.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
50 000 arvonta suoritettu!
No niin. Netin arvontakone hoiti tällä kertaa onnettaren pestin ja tässäpä tulokset:
Raskausmeditaatiota cd:n voitti TARU,
kalanmallisen guasha -lastan SARA ja
suorakulmaisen guasha -lastan TUITTU.
Onnea voittaneille! :)
PS. Laittakaahan voimaannuttavasynnytys at gmail.com :iin osoitteenne. :)
Raskausmeditaatiota cd:n voitti TARU,
kalanmallisen guasha -lastan SARA ja
suorakulmaisen guasha -lastan TUITTU.
Onnea voittaneille! :)
PS. Laittakaahan voimaannuttavasynnytys at gmail.com :iin osoitteenne. :)
tiistai 16. marraskuuta 2010
Imetystä...
Ystäväni pitää mielenkiintoista Rintamalla -blogia, jota seuraan aktiivisesti. Imetysasiat on meillä ajankohtaisia, niinkuin olettaa saattaa. :) Vielä ainakin imetys on kivaa (mm. kun Tuulilla ei ole vielä yhtäkään hammasta suussa jolla voisi purra jne..) ja minusta paljon helpompaa kuin pulloruokinta. Kokisin asian varmaan toisin päin, jos minulla olisi kokemusta pulloruokinnasta (enemmän kuin imetyksestä)?! Sama on muuten tutin käytön kanssa.. Tuntuu, että olen ihan urpo sen kanssa, kun yksikään meidän lapsista ei ole vauvana tuttia syönyt.
Imetys on hieno asia ja niin kuin ystävänikin kirjoitti blogissaan, niin se on asia jonka eteen täytyy tehdä töitä (enemmän tai vähemmän). Puolison tuki on siinä myös erittäin tärkeää. Puoliso voi auttaa imetyksen sujumisessa ihan vaikka sillä, että pitää huolta siitä, että äiti syö ja juo säännöllisesti. Minulta ne meinaa tässä arjen tohinassa unohtua tai ihan vaan jäädä väliin, kun koko ajan tule jotain muuta. Ja huomaan sen kyllä sitten imettäessä varsinkin illalla... tuntuu ettei maito tahdo riittää. Onneksi se korjaantuu esim. juomalla vettä.
Sain eilen ajatuksen, että lähettäisin imettäville ystäville pussilliset imetysteetä ja tsemppikortin! :) Tällaiset sain aikaiseksi ja ne on lähdössä tänään postiin...
Imetysteestä sen verran, että itse olen juonut Weledan ja Sonnentorin imetysteetä. Ne on olleet ihan hyviä, vaikka en tiedä onko niistä ollut hyötyä itse imetyksen kannalta. :) Imetyksen iloa en ole koskaan maistanut.
Imetys on hieno asia ja niin kuin ystävänikin kirjoitti blogissaan, niin se on asia jonka eteen täytyy tehdä töitä (enemmän tai vähemmän). Puolison tuki on siinä myös erittäin tärkeää. Puoliso voi auttaa imetyksen sujumisessa ihan vaikka sillä, että pitää huolta siitä, että äiti syö ja juo säännöllisesti. Minulta ne meinaa tässä arjen tohinassa unohtua tai ihan vaan jäädä väliin, kun koko ajan tule jotain muuta. Ja huomaan sen kyllä sitten imettäessä varsinkin illalla... tuntuu ettei maito tahdo riittää. Onneksi se korjaantuu esim. juomalla vettä.
Sain eilen ajatuksen, että lähettäisin imettäville ystäville pussilliset imetysteetä ja tsemppikortin! :) Tällaiset sain aikaiseksi ja ne on lähdössä tänään postiin...
Imetysteestä sen verran, että itse olen juonut Weledan ja Sonnentorin imetysteetä. Ne on olleet ihan hyviä, vaikka en tiedä onko niistä ollut hyötyä itse imetyksen kannalta. :) Imetyksen iloa en ole koskaan maistanut.
torstai 11. marraskuuta 2010
50 000- arvonta!
Viidekymmennen tuhannen kävijämäärä on täynnä!! Aivan mahtavaa! En olisi tätä blogia perustaessa uskonut, että täällä kävisi näin paljon ihmisiä ja vakiolukijoitakin jopa, tai että saisin tästä niin paljon positiivista palautetta kuin olen tähän mennessä saanut. Alunperinhan perustin tämän blogin ihan vain siksi, että en halunnut täyttää "perhe/koti-blogiani" kaikilla näillä päästä pursuavilla synnytysjutuilla. :)
50 000 kävijän kunniaksi kuin sattumalta sain arvottavaksi Indigoprinsessan lahjoittaman, juuri ilmestyneen Raskausmeditaatioita -cd:n sekä pari kimppatilauksesta yli jäänyttä GuaSha-lastaa. :) Raskausmediaatio-cd on loistava lahjaidea raskaanaolevalle ystävälle babyshowereihin tai jouluksi, jos se ei itselle ole tällä hetkellä ajankohtainen. :D
Arvonnan säännöt
1. Palkintoina:
1. Raskausmeditaatioita cd
2. Guasha-lasta (kala)
3. Guasha-lasta (suorakulmainen)
2. Arvonta suoritetaan su 21.11. klo 19.
3. Arpoja saa arvontaan mukaan:
- kommentoimalla tähän postaukseen 1kpl (Huom! Laitathan sellaisen nimen/nimimerkin, jonka muistat eikä mene sekaisin toisen kanssa.)
- linkittämällä tämän omaan blogiinsa 1kpl
- liittymällä blogin lukijaksi 1kpl
- jakamalla tämän postauksen Facebook sivullasi 1kpl
Mainitse mahdollisista linkittämisistä tms. ja arpojen määrä kun kommentoit tähän postaukseen osallituessasi arvontaan, niin tiedän laittaa sinulle oikean määrän arpoja. :)
Arpaonnea kaikille!
50 000 kävijän kunniaksi kuin sattumalta sain arvottavaksi Indigoprinsessan lahjoittaman, juuri ilmestyneen Raskausmeditaatioita -cd:n sekä pari kimppatilauksesta yli jäänyttä GuaSha-lastaa. :) Raskausmediaatio-cd on loistava lahjaidea raskaanaolevalle ystävälle babyshowereihin tai jouluksi, jos se ei itselle ole tällä hetkellä ajankohtainen. :D
Arvonnan säännöt
1. Palkintoina:
1. Raskausmeditaatioita cd
2. Guasha-lasta (kala)
3. Guasha-lasta (suorakulmainen)
2. Arvonta suoritetaan su 21.11. klo 19.
3. Arpoja saa arvontaan mukaan:
- kommentoimalla tähän postaukseen 1kpl (Huom! Laitathan sellaisen nimen/nimimerkin, jonka muistat eikä mene sekaisin toisen kanssa.)
- linkittämällä tämän omaan blogiinsa 1kpl
- liittymällä blogin lukijaksi 1kpl
- jakamalla tämän postauksen Facebook sivullasi 1kpl
Mainitse mahdollisista linkittämisistä tms. ja arpojen määrä kun kommentoit tähän postaukseen osallituessasi arvontaan, niin tiedän laittaa sinulle oikean määrän arpoja. :)
Arpaonnea kaikille!
tiistai 9. marraskuuta 2010
Uusi rentoutuslevy raskaana oleville!
Kiitos Anonyymille kommentoijalle tuonne "Rentoutumisesta"-postaukseen. Hän antoi hyvän vinkin uudesta suomenkielisestä raskaana oleville tarkoitetusta rentoutumislevystä. On hienoa, että vaihtoehtoja on enemmän, jotta jokainen voisi löytää itselleen sopivimman levyn!
Raskaus meditaatioita - cd:n meditaatiot on kehittänyt rentoutusterapeutti Anna Kauppila. Levyn ensimmäisen raidan voi ladata mp3:na TÄÄLTÄ ilmaiseksi. Samalla sivulla on cd:stä lisätietoja.
Rentoutuminen niin raskausaikana kuin synnytyksessä on todella tärkeää! Raskausaikana vauva vaistoaa stressaantuneen äidin ja synnytyksessä stressi ja hermostuneisuus vaikuttaa hyvien hormonien erittymiseen ja mm. kivunsietoon. Rentoutuminen ei ole yhtä helppoa kaikille, joten sitä täytyy harjoitella. Rentoutuslevyt ovat yksi hyvä keino harjoitella.
TULOSSA....
5000 blogivieraan määrä tulee kohta täyteen! Kiitos!!! Sen kunniaksi on tulossa arvonta, jonka palkintona Raskaus meditaatioita- cd. Lisätietoja arvonnasta myöhemmin!
Raskaus meditaatioita - cd:n meditaatiot on kehittänyt rentoutusterapeutti Anna Kauppila. Levyn ensimmäisen raidan voi ladata mp3:na TÄÄLTÄ ilmaiseksi. Samalla sivulla on cd:stä lisätietoja.
Rentoutuminen niin raskausaikana kuin synnytyksessä on todella tärkeää! Raskausaikana vauva vaistoaa stressaantuneen äidin ja synnytyksessä stressi ja hermostuneisuus vaikuttaa hyvien hormonien erittymiseen ja mm. kivunsietoon. Rentoutuminen ei ole yhtä helppoa kaikille, joten sitä täytyy harjoitella. Rentoutuslevyt ovat yksi hyvä keino harjoitella.
****
TULOSSA....
5000 blogivieraan määrä tulee kohta täyteen! Kiitos!!! Sen kunniaksi on tulossa arvonta, jonka palkintona Raskaus meditaatioita- cd. Lisätietoja arvonnasta myöhemmin!
maanantai 1. marraskuuta 2010
Supistus -kilpailun voittaja
Arvottiin tyttöjen kanssa kilpailun voittaja.
Doulapalvelun lahjoittaman SmartMomin Teething bling kaulakorun voitti LIKISTYS
Minä valitsin ehdotuksista pitkän harkinnan jälkeen oman suosikkini. Minulla oli sanat listattuna paperille ja pyörittelin niitä mielessäni. Minun suosikeiksi nousi voimaus, avarrus ja likistys. Valinta oli tosi vaikea ja päädyin lopulta avarrukseen. Sitä ei voi oikein sekottaa mihinkään muuhun, kun ei oikein tarkota kai varsinaisesti mitään, mutta on kuitenkin toisaalta ihan mainio korvaus supistus sanalle. Siihen on minun mielestä helppo liittää se oma mielikuva tai mielleyhtymä supistuksesta ja avautumisvaiheen tarkoituksesta. Niimpä ollen rannekorun saa mamma_74.
PS. Facebookin "Synnytysvamennus"-ryhmän/sivun pitäjä puhui jossain tekstissä synnytysaalloista. Sekin on minusta aivan loistava vaihtoehto supistus sanalle!
*muok*
Tällainen paketti lähti Omppupompulle...
...ja oli kuulemma mennyt perillekin postin lakkoilusta huolimatta. ;)
Doulapalvelun lahjoittaman SmartMomin Teething bling kaulakorun voitti LIKISTYS
eli Omppupomppu ja pesue
Minä valitsin ehdotuksista pitkän harkinnan jälkeen oman suosikkini. Minulla oli sanat listattuna paperille ja pyörittelin niitä mielessäni. Minun suosikeiksi nousi voimaus, avarrus ja likistys. Valinta oli tosi vaikea ja päädyin lopulta avarrukseen. Sitä ei voi oikein sekottaa mihinkään muuhun, kun ei oikein tarkota kai varsinaisesti mitään, mutta on kuitenkin toisaalta ihan mainio korvaus supistus sanalle. Siihen on minun mielestä helppo liittää se oma mielikuva tai mielleyhtymä supistuksesta ja avautumisvaiheen tarkoituksesta. Niimpä ollen rannekorun saa mamma_74.
PS. Facebookin "Synnytysvamennus"-ryhmän/sivun pitäjä puhui jossain tekstissä synnytysaalloista. Sekin on minusta aivan loistava vaihtoehto supistus sanalle!
*muok*
Tällainen paketti lähti Omppupompulle...
...ja oli kuulemma mennyt perillekin postin lakkoilusta huolimatta. ;)
maanantai 25. lokakuuta 2010
Supistus -kilpailu/arvonta
Mamma_74 sattui sopivasti ehdottamaan pienen "kilpailun" aihetta tuolla aiemman postauksen kommenteissa.. juuri kun itse taas olin aihetta vailla! Sain nimittäin Doulapalvelulta arvottavaksi kaksi SmartMom:in Teething bling-korua blogini lukijoille. :)
Supistus - kilpailu/arvonta
Supistus -sanalle olisi nyt hakusessa paremmin kuvaava ja mielikuvaltaan positiivisempi sävyinen suomenkielinen sana. Ehdota omaa korvaavaa sanaasi tämän postauksen kommentteihin ma 1.11. mennessä, niin osallistut arvontaan. :)
Arvon kuparin värisen kaulakorun kaikkien uutta sanaa ehdottaneiden kesken ja mustan rannekorun saa minun mielestä oivallisimman sanan ehdottanut lukija.
Supistus -sanalle olisi nyt hakusessa paremmin kuvaava ja mielikuvaltaan positiivisempi sävyinen suomenkielinen sana. Ehdota omaa korvaavaa sanaasi tämän postauksen kommentteihin ma 1.11. mennessä, niin osallistut arvontaan. :)
Arvon kuparin värisen kaulakorun kaikkien uutta sanaa ehdottaneiden kesken ja mustan rannekorun saa minun mielestä oivallisimman sanan ehdottanut lukija.
torstai 14. lokakuuta 2010
Pikakuulumiset blogin takaa
Eilen lähti postin valtaosa guasha-lastakimppatilauksen lastoista. Toivottavasti löytäävät perille ehjinä ja oikeissa määrissä. :) Laittakaahan postia jos oon mokaillu jotain. :) Otin muutaman ylimääräsen lastan, joten jos joku vielä haluaa niin kalat on 6e ja medium neliöt 4e + postituskulut.
Synnytyskertomus on "työnalla" ja paljon muitakin bloggausjuttuja on kyllä ollut mielessä, mutta aika ja jaksaminen on ollut kortilla. Päivisin on kädet täynnä hommaa (nytkin Tuuli tässä sylissä) ja illalla nukahdan vaikka istuaalteen klo 21. :)
Tuuli on jo 6 vai 7vkoa vanha - en pysy viikoissa perässä. Lääkärineuvola oli tiistaina ja neidillä oli pituutta jo 57cm ja painoa 5070g! Kasvaa siis hurjaa vauhtia. Tuulilla ja Annilla on ollut nuha jo useamman päivän ja viime yönä tuli minun kurkku kipeäksi. Saapa nähdä millanen flunssa-aalto tästä vielä tulee.
Lopuksi....
Joko olette kuulleet unkarilaisesta synnytyslääkäristä ja kätilöstä Agnes Gérebistä? Hänet pidätettiin kun hän avusti yllättäen alkaneessa synnytyksessä perheen kotona.
Unkarissa kaikki äidit ja kätilöt joutuu tuomion eteen tai vankilaan, jos he valitsevat kotisynnytyksen ja viranomaiset saavat tietää siitä. Agnes on nyt vangittuna (30pvää) ja joutuu oikeudenkäyntiin.
Täällä: http://www.petitiononline.com/szul2010/petition.html voi käydä allekirjoittamassa vetoomuksen, jolla pyritään saamaan valinnanvapautta synnytyspaikan suhteen ja kotisynnytykset laillisiksi.
Täällä foorumissa taas on lisätietoa englanniksi: http://www.budapest-moms.com/2010/10/blog-carnival-for-agnes-gereb/ . Agneksen ja hänen perheensä tueksi on myös Facebook ryhmä.
Synnytyskertomus on "työnalla" ja paljon muitakin bloggausjuttuja on kyllä ollut mielessä, mutta aika ja jaksaminen on ollut kortilla. Päivisin on kädet täynnä hommaa (nytkin Tuuli tässä sylissä) ja illalla nukahdan vaikka istuaalteen klo 21. :)
Tuuli on jo 6 vai 7vkoa vanha - en pysy viikoissa perässä. Lääkärineuvola oli tiistaina ja neidillä oli pituutta jo 57cm ja painoa 5070g! Kasvaa siis hurjaa vauhtia. Tuulilla ja Annilla on ollut nuha jo useamman päivän ja viime yönä tuli minun kurkku kipeäksi. Saapa nähdä millanen flunssa-aalto tästä vielä tulee.
Lopuksi....
Joko olette kuulleet unkarilaisesta synnytyslääkäristä ja kätilöstä Agnes Gérebistä? Hänet pidätettiin kun hän avusti yllättäen alkaneessa synnytyksessä perheen kotona.
Unkarissa kaikki äidit ja kätilöt joutuu tuomion eteen tai vankilaan, jos he valitsevat kotisynnytyksen ja viranomaiset saavat tietää siitä. Agnes on nyt vangittuna (30pvää) ja joutuu oikeudenkäyntiin.
Täällä: http://www.petitiononline.com/szul2010/petition.html voi käydä allekirjoittamassa vetoomuksen, jolla pyritään saamaan valinnanvapautta synnytyspaikan suhteen ja kotisynnytykset laillisiksi.
Täällä foorumissa taas on lisätietoa englanniksi: http://www.budapest-moms.com/2010/10/blog-carnival-for-agnes-gereb/ . Agneksen ja hänen perheensä tueksi on myös Facebook ryhmä.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Oksitosiini: muutakin kuin rakkaushormoni!
Ihan pikana ennen nukkumaan menoa...
...luin yhtenä päivänä naapurissa käydessä kerrankin jotain viisasta ja järkevää 7 päivää- lehden sivuilta! Siellä nimittäin kerrottiin tutkimuksesta jonka tulosten mukaan oksitosiini on perhehormoni. Eli myös (lehden sanojen mukaan) "nuoret isät" alkavat tuottaa enemmän oksitosiinia synnytyksen jälkeen, ei vain äidit! :) Siinä sanottiin myös, että jos isän kiintymisessä ja ns. yhteenliittymisessä perheeseen/vauvaan on jotain puutetta, niin se voi johtua oksitosiinin vähäisyydestä. Tekstin mukaan sitä voidaan tarvittaessa hoitaa lääkityksellä. :O
En enää muista missä ja kuka tutkimuksen oli tehnyt. (Ne kyllä mainittiin siinä tekstissä.) Tai että mikä sen tutkimuksen nimi oli, mutta taitava googlaaja löytää sen varmasti jos haluaa. :)
...luin yhtenä päivänä naapurissa käydessä kerrankin jotain viisasta ja järkevää 7 päivää- lehden sivuilta! Siellä nimittäin kerrottiin tutkimuksesta jonka tulosten mukaan oksitosiini on perhehormoni. Eli myös (lehden sanojen mukaan) "nuoret isät" alkavat tuottaa enemmän oksitosiinia synnytyksen jälkeen, ei vain äidit! :) Siinä sanottiin myös, että jos isän kiintymisessä ja ns. yhteenliittymisessä perheeseen/vauvaan on jotain puutetta, niin se voi johtua oksitosiinin vähäisyydestä. Tekstin mukaan sitä voidaan tarvittaessa hoitaa lääkityksellä. :O
En enää muista missä ja kuka tutkimuksen oli tehnyt. (Ne kyllä mainittiin siinä tekstissä.) Tai että mikä sen tutkimuksen nimi oli, mutta taitava googlaaja löytää sen varmasti jos haluaa. :)
perjantai 17. syyskuuta 2010
Uusin Sydänääni-lehti
Ihanaa! Tänään tipahti postiluukusta tuorein Aktiivinen synnytys ry:n Sydänääni-lehti. Lehdessä oli mm. artikkeli TENS-laitteesta! Suosittelen lehteä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. :) Jos et ole vielä Aksyn jäsen, niin käsittääkseni lehteä saa tilattua irtonumeronakin 3e (+ postikulut) hintaan.
Sydänääni-lehti on uudistumassa ja odotan jo innolla seuraavaa numeroa. Millainen se mahtaakaan olla?? :)
HUOM! Sydänääni-lehti kaipaa kipeästi tekijöitä, ja tarjolla olisikin niin päätoimittajan kuin kirjoittajien ja valokuvaajienkin hommia. :) Lisätietoja saa info@aktiivinensynnytys.fi osoitteesta.
Sydänääni-lehti on uudistumassa ja odotan jo innolla seuraavaa numeroa. Millainen se mahtaakaan olla?? :)
HUOM! Sydänääni-lehti kaipaa kipeästi tekijöitä, ja tarjolla olisikin niin päätoimittajan kuin kirjoittajien ja valokuvaajienkin hommia. :) Lisätietoja saa info@aktiivinensynnytys.fi osoitteesta.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Synnytyksen jälkeen
Tuulin syntymästä on nyt vähän päälle 2 viikkoa. Pari viikkoa tuntuu menneen hurjan nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että siitä on jo hirmu pitkä aika. Paljon on ollut kirjoitettavia asioita mielessä, mutta en vain ole vauvan hoidolta malttanut. Päällimmäisenä on ollut muutama asia, joita ilman synnytys ja sairaalareissu ei olisi ollut näin onnistunut. Tässäpä pieni lista... (Ihan satunnaisessa järjestyksessä.)
1. Arnica montana
- Ostin luontaistuotekaupasta purkillisen ko. homeopaattisia rakeita (d30). Maksoivat muistaakseni jotain 10 ja 20 euron välillä?
- Otin 4-5 raetta ennen ja jälkeen ponnistusvaiheen ja osastolla parina päivänä kerran päivässä saman verran.
- Vuodon määrä synnytyksessä oli tälläkin kertaa vähäinen, vaikka en ottanut oksitosiinipiikkiä. Toipuminen oli nopeaa... Uskon, että Arnicasta oli apua!
2. TENS-laite
- Käytin synnytyksen aikana ja heti sen jälkeen jälkisupistuksiin.
- Suurin apu oli varmasti henkinen, mutta oli siitä kyllä muutakin apua. :) Varsinkin jälkisupistuksiin oli todella hyvä minun mielestä.
3. Synnytystoivelista
- Lista kulki neuvolakortin mukana koko loppuraskauden.
- Kätilö oli todella lukenut sen ja huomasin, että hän pyrki toimimaan toiveideni mukaisesti ja samalla lisäsi minun aktiivisuutta synnytyksessä. Esim. rohkaisi vaihtamaan ponnistusasentoa sellaiseksi mitä olin alunperin toivonut jne.
4. Synnytykseen valmistautuminen
- Itse valmistauduin synnytykseen aika monipuolisesti ja oli kiva huomata, että synnytyksen aikana ihan "kuin selkärangasta olisi noussut" asioita mieleen. Esim. eri kivunlievitysjuttuja tilanteen mukaan...
- Puolison valmentaminen oli ilmeisesti osunut kanssa nappiin, kun sain juuri sellaista tukea kun tarvitsinkin. ;) Etukäteen mietin, että olisiko pitänyt "valmentaa" miestä enemmän, mutta pari aiempaa synnytyskokemusta ja muutama raskauden aikainen keskustelu oli ilmeisesti aivan riittävä. :) Ehkä tärkeää olikin juuri se, että kerroin puolisolle vain ne tärkeimmät asiat, joita häneltä toivon ja hän myös pisti ne mieleensä.
- Minusta mikään valmentautuminen synnytykseen ei ole turhaa! Päin vastoin. Ajattelen niin, että mitä monipuolisemmin valmistautuu, niin sitä enemmän on keinoja käytettävissä ja suurempi mahdollisuus saada hyvä synnytyskokemus.
1. Arnica montana
- Ostin luontaistuotekaupasta purkillisen ko. homeopaattisia rakeita (d30). Maksoivat muistaakseni jotain 10 ja 20 euron välillä?
- Otin 4-5 raetta ennen ja jälkeen ponnistusvaiheen ja osastolla parina päivänä kerran päivässä saman verran.
- Vuodon määrä synnytyksessä oli tälläkin kertaa vähäinen, vaikka en ottanut oksitosiinipiikkiä. Toipuminen oli nopeaa... Uskon, että Arnicasta oli apua!
2. TENS-laite
- Käytin synnytyksen aikana ja heti sen jälkeen jälkisupistuksiin.
- Suurin apu oli varmasti henkinen, mutta oli siitä kyllä muutakin apua. :) Varsinkin jälkisupistuksiin oli todella hyvä minun mielestä.
3. Synnytystoivelista
- Lista kulki neuvolakortin mukana koko loppuraskauden.
- Kätilö oli todella lukenut sen ja huomasin, että hän pyrki toimimaan toiveideni mukaisesti ja samalla lisäsi minun aktiivisuutta synnytyksessä. Esim. rohkaisi vaihtamaan ponnistusasentoa sellaiseksi mitä olin alunperin toivonut jne.
4. Synnytykseen valmistautuminen
- Itse valmistauduin synnytykseen aika monipuolisesti ja oli kiva huomata, että synnytyksen aikana ihan "kuin selkärangasta olisi noussut" asioita mieleen. Esim. eri kivunlievitysjuttuja tilanteen mukaan...
- Puolison valmentaminen oli ilmeisesti osunut kanssa nappiin, kun sain juuri sellaista tukea kun tarvitsinkin. ;) Etukäteen mietin, että olisiko pitänyt "valmentaa" miestä enemmän, mutta pari aiempaa synnytyskokemusta ja muutama raskauden aikainen keskustelu oli ilmeisesti aivan riittävä. :) Ehkä tärkeää olikin juuri se, että kerroin puolisolle vain ne tärkeimmät asiat, joita häneltä toivon ja hän myös pisti ne mieleensä.
- Minusta mikään valmentautuminen synnytykseen ei ole turhaa! Päin vastoin. Ajattelen niin, että mitä monipuolisemmin valmistautuu, niin sitä enemmän on keinoja käytettävissä ja suurempi mahdollisuus saada hyvä synnytyskokemus.
tiistai 7. syyskuuta 2010
"Arvauskisan" voittajalle
Tällainen pikku pussukka lähteepi Arvauskisan voittajalle Pialle. :)
Sisällöstäkin oli tarkoitus laittaa kuva, mutta täti paketoikin sen suoraan niin sepä jääkin arvoitukseksi. ;)
Sisällöstäkin oli tarkoitus laittaa kuva, mutta täti paketoikin sen suoraan niin sepä jääkin arvoitukseksi. ;)
lauantai 4. syyskuuta 2010
Tens- laitteen ihmeellinen maailma
Olen jo pariin kertaan luvannut postausta Tens-laitteesta. Katsotaan minkä verran ehdin siitä kirjoittaa ennen kuin joku prinsessoista kaipaa äitiään.. :)
Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation eli TENS lähettää heikkoja sähköimpulsseja elektrodilappujen avulla ihon läpi sen alla oleviin hermoihin. TENS on lääkkeetön kivunlievitysmenetelmä, joka lisää kehon omia kipua lievittäviä aineita (esim. endorfiineja). TENS:llä ei ole sivuvaikutuksia ja sen käyttöä pystyy itse hallitsemaan. TENS on tarkoitus laittaa päälle heti synnytyksen alussa, jotta endorfiinien ym. taso ehtii nousta mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. TENS:iä voi käyttää koko synnytyksen ajan.
Rajoitukset ja Varoitukset
- Ei saa käyttää ennen 37. raskausviikkoa.
- Elektrodit tulee kiinnittää vain suositusten mukaisesti. Ei saa kiinnittää vatsaan (ennen vauvan syntymää), kaulaan (eteen tai sivuille) eikä päähän siten, että sähkövirta kulkee pään läpi.
- EI saa käyttää jos on sydämentahdistin.
- Jos sinulla on epilepsia tai jos kärsit diagnosoimattomasta kivusta, ota yhteys lääkäriisi.
- Elektronisten valvontalaitteiden (kuten ECG-monitorit tai ECG-hälytin) toiminta saattaa häiriintyä TENS-laitetta käyttäessä.
- Pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa ihoärsytystä.
Lähde: Elle TENS Käyttöopas
Kun hoidin Aktiivinen synnytys ry:n TENS-laite vuokrausta, palaute synnyttäjiltä oli yksinomaan positiivista. Jopa skeptisimmät vuokraajat sanoivat laitteesta olleen apua. Osa oli pärjännyt ilman kipulääkitystä TENS:n avulla, joku oli käyttänyt sitä kotona koko viikon kun synnytys oli käynnistynyt hiukan hitaampaan tahtiin, jne...
Sairaalassa käyrällä ja tens-laput selässä (kaksi ylempää on paidan alla piilossa).
Hiukan rytyssä ovat, kun olin etunojassa kun mies ne lätkäisi kiinni.
Itse olen kokeillut sitä kahdessa synnytyksessä. Esikoistani Heidiä synnyttäessä en raaskinut herättää miestä laittamaan lätkiä, joten aamulla kun vihdoin sain laitteen päälle olinkin jo niin epävarma olemaan kotona ja samaan hetkeen aloin oksentamaan ensimmäisen kerran (se tuttu 3/4cm:n oksennus), että halusinkin laitteen heti pois ja lähteä sairaalaan.
Nyt toisella kertaa tässä Tuulin synnytyksessä minulla oli TENS-laite varalla. Ajattelin etukäteen, että otan sen käyttöön vain jos tulee tarvetta lisäkivunlievitykselle. Lopulta päädyinkin laittamaan sen jo automatkalle (40min) siltä varalta, että tulee tukalat oltavat, kun jo kotona supistukset oli aika kipeitä (eri tavalla kuin Annin synnytyksessä missään vaiheessa). Pidin laitetta siihen asti, että menin ammeeseen ja laitoin takaisin heti ammeesta nousemisen jälkeen. Aktiivisessa ponnistusvaiheessa tens oli pois päältä. Kokonaan otin laitteen pois vasta sitten kun menin vauvan syntymän jälkeen suihkuun.
TENS oli aika jännä laite. Se perusimpulssi oli sopiva jo pienellä voimakkuudella, joten tehoja olisi sen puolesta ollut vaikka kuinka paljon lisää! BOOST-nappi, joka painettiin pohjaan supistuksen ajaksi sai aikaan tasaisen kihelmöinnin, joka toisaalta "sattui" myös, mutta ilman sitä BOOST:ia ei oikein halunnut olla. Varsinkin jälkisupistuksiin TENS auttoi tosi hyvin.
Ainakin tuo Elle TENS on helppo käyttää, ja tietysti siitä kiva, että sitä voi itse säätää ja käyttää ihan omatoimisesti. On siis sellainen kivunlievityskeino, joka on SINUN eikä muiden hallittavissa. Sitä voi käyttää muidenkin kivunlievityskeinojen kanssa yhdessä. Guashaus ei tosin oikein onnistu kun on ne lätkät selässä, mutta ihan perinteinen selän hieronta onnistuu kyllä. Itse asiassa minä kyllä tykkäsin enemmän vedestä ja hieronnasta kivunlievittäjänä kuin tuosta TENS:stä, mutta kuivalla maalla se oli kyllä ihan hyvä lisä. Eikä muuten sairaalassa tarvinnut ottaa TENS:iä pois esim. käyrän oton ajaksi, vaikka joillekin on niin sanottu.
Synnytyksen jälkeen TENS:iä voi käyttää esim. kipeiden hartioiden ja jumissa olevan niskan hoitamiseen. Monet ovatkin päätyneet ostamaan TENS-laitteen vuokraamisen sijaan juuri sen takia, että voi sitten hoitaa itse imetyksen jumiuttaneet hartiat. :)
Lisää TENS:stä löytyy esim.:
Aktiivinen synnytys ry:n TENS-blogista
Elle TENS
Vau.fi artikkeli aiheesta
Tuossapa nyt jotain TENS:stä. :)
Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation eli TENS lähettää heikkoja sähköimpulsseja elektrodilappujen avulla ihon läpi sen alla oleviin hermoihin. TENS on lääkkeetön kivunlievitysmenetelmä, joka lisää kehon omia kipua lievittäviä aineita (esim. endorfiineja). TENS:llä ei ole sivuvaikutuksia ja sen käyttöä pystyy itse hallitsemaan. TENS on tarkoitus laittaa päälle heti synnytyksen alussa, jotta endorfiinien ym. taso ehtii nousta mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. TENS:iä voi käyttää koko synnytyksen ajan.
Rajoitukset ja Varoitukset
- Ei saa käyttää ennen 37. raskausviikkoa.
- Elektrodit tulee kiinnittää vain suositusten mukaisesti. Ei saa kiinnittää vatsaan (ennen vauvan syntymää), kaulaan (eteen tai sivuille) eikä päähän siten, että sähkövirta kulkee pään läpi.
- EI saa käyttää jos on sydämentahdistin.
- Jos sinulla on epilepsia tai jos kärsit diagnosoimattomasta kivusta, ota yhteys lääkäriisi.
- Elektronisten valvontalaitteiden (kuten ECG-monitorit tai ECG-hälytin) toiminta saattaa häiriintyä TENS-laitetta käyttäessä.
- Pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa ihoärsytystä.
Lähde: Elle TENS Käyttöopas
Kun hoidin Aktiivinen synnytys ry:n TENS-laite vuokrausta, palaute synnyttäjiltä oli yksinomaan positiivista. Jopa skeptisimmät vuokraajat sanoivat laitteesta olleen apua. Osa oli pärjännyt ilman kipulääkitystä TENS:n avulla, joku oli käyttänyt sitä kotona koko viikon kun synnytys oli käynnistynyt hiukan hitaampaan tahtiin, jne...
Sairaalassa käyrällä ja tens-laput selässä (kaksi ylempää on paidan alla piilossa).Hiukan rytyssä ovat, kun olin etunojassa kun mies ne lätkäisi kiinni.
Itse olen kokeillut sitä kahdessa synnytyksessä. Esikoistani Heidiä synnyttäessä en raaskinut herättää miestä laittamaan lätkiä, joten aamulla kun vihdoin sain laitteen päälle olinkin jo niin epävarma olemaan kotona ja samaan hetkeen aloin oksentamaan ensimmäisen kerran (se tuttu 3/4cm:n oksennus), että halusinkin laitteen heti pois ja lähteä sairaalaan.
Nyt toisella kertaa tässä Tuulin synnytyksessä minulla oli TENS-laite varalla. Ajattelin etukäteen, että otan sen käyttöön vain jos tulee tarvetta lisäkivunlievitykselle. Lopulta päädyinkin laittamaan sen jo automatkalle (40min) siltä varalta, että tulee tukalat oltavat, kun jo kotona supistukset oli aika kipeitä (eri tavalla kuin Annin synnytyksessä missään vaiheessa). Pidin laitetta siihen asti, että menin ammeeseen ja laitoin takaisin heti ammeesta nousemisen jälkeen. Aktiivisessa ponnistusvaiheessa tens oli pois päältä. Kokonaan otin laitteen pois vasta sitten kun menin vauvan syntymän jälkeen suihkuun.
TENS oli aika jännä laite. Se perusimpulssi oli sopiva jo pienellä voimakkuudella, joten tehoja olisi sen puolesta ollut vaikka kuinka paljon lisää! BOOST-nappi, joka painettiin pohjaan supistuksen ajaksi sai aikaan tasaisen kihelmöinnin, joka toisaalta "sattui" myös, mutta ilman sitä BOOST:ia ei oikein halunnut olla. Varsinkin jälkisupistuksiin TENS auttoi tosi hyvin.
Ainakin tuo Elle TENS on helppo käyttää, ja tietysti siitä kiva, että sitä voi itse säätää ja käyttää ihan omatoimisesti. On siis sellainen kivunlievityskeino, joka on SINUN eikä muiden hallittavissa. Sitä voi käyttää muidenkin kivunlievityskeinojen kanssa yhdessä. Guashaus ei tosin oikein onnistu kun on ne lätkät selässä, mutta ihan perinteinen selän hieronta onnistuu kyllä. Itse asiassa minä kyllä tykkäsin enemmän vedestä ja hieronnasta kivunlievittäjänä kuin tuosta TENS:stä, mutta kuivalla maalla se oli kyllä ihan hyvä lisä. Eikä muuten sairaalassa tarvinnut ottaa TENS:iä pois esim. käyrän oton ajaksi, vaikka joillekin on niin sanottu.
Synnytyksen jälkeen TENS:iä voi käyttää esim. kipeiden hartioiden ja jumissa olevan niskan hoitamiseen. Monet ovatkin päätyneet ostamaan TENS-laitteen vuokraamisen sijaan juuri sen takia, että voi sitten hoitaa itse imetyksen jumiuttaneet hartiat. :)
Lisää TENS:stä löytyy esim.:
Aktiivinen synnytys ry:n TENS-blogista
Elle TENS
Vau.fi artikkeli aiheesta
Tuossapa nyt jotain TENS:stä. :)
Arvauskisan tulos
Mikäli viime öisten heräilyjen väsyttämät aivot ymmärsi lukemaansa oikein, niin kolme arvaajaa osui samalla päivällä lähimmäksi...
Eli
Pia: 39+6 klo "ei ole yö..ehkä varhainen aamu, mutta valoisaa kuitenkin"
Mamma_74: 39+6 klo 16.20
Leedu: 28.8. (= 39+6) klo 14.20
Lähimmäksi taisi tällä kertaa osua Pia. :) Tuulihan syntyi rv 39+5 eli 27.8. klo 10.17.
Eli
Pia: 39+6 klo "ei ole yö..ehkä varhainen aamu, mutta valoisaa kuitenkin"
Mamma_74: 39+6 klo 16.20
Leedu: 28.8. (= 39+6) klo 14.20
Lähimmäksi taisi tällä kertaa osua Pia. :) Tuulihan syntyi rv 39+5 eli 27.8. klo 10.17.
perjantai 3. syyskuuta 2010
Gua sha-lasta kimppatilaus vol. 3 *muokattu*
HUOM! Uusilla Voimaannuttava synnytys sivuilla on ladattavissa
"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje, jossa mukana myös vinkit lastojen ostamiseen.
******
No niin. Josko nyt ehtisin tehdä uuden gua sha -lasta kimppatilauksen. Malleina samat kuin viimeksikin ja hinta tod.näk. sama myös. Voit katsoa ne TÄÄLTÄ vanhasta kimppatilauksesta. Hinnat sisältää toimituskulut (Amerikasta Suomeen) ja verot ym., mutta postikulut Suomen sisällä tulee erikseen jos lastoja täytyy postittaa.
Jos haluat mukaan, niin laita s.postia osoitteeseen: voimaannuttavasynnytys at gmail.com
24.9. mennessä! Laita mailiin: lastan malli, montako haluat, nimesi ja osoitteesi.
PS. Laitan myöhemmin tänään infoa, että kuka osui "synnytyskisassa" lähimmäksi. :)
"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje, jossa mukana myös vinkit lastojen ostamiseen.
******
No niin. Josko nyt ehtisin tehdä uuden gua sha -lasta kimppatilauksen. Malleina samat kuin viimeksikin ja hinta tod.näk. sama myös. Voit katsoa ne TÄÄLTÄ vanhasta kimppatilauksesta. Hinnat sisältää toimituskulut (Amerikasta Suomeen) ja verot ym., mutta postikulut Suomen sisällä tulee erikseen jos lastoja täytyy postittaa.
Jos haluat mukaan, niin laita s.postia osoitteeseen: voimaannuttavasynnytys at gmail.com
24.9. mennessä! Laita mailiin: lastan malli, montako haluat, nimesi ja osoitteesi.
PS. Laitan myöhemmin tänään infoa, että kuka osui "synnytyskisassa" lähimmäksi. :)
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Unnan kanssa...
No juu. Niinhän siinä kävi niinkuin jotkut jo kommenteissa arveli... Unna syntyi pe 27.8. klo 10.17 Vammalan aluesairaalassa. Synnytys oli pitkähkö (13h 35min) ja huomattavasti kipeämpi kuin Annin synnytys. Synnytys sujui kuitenkin toiveiden mukaan ja jäi hyväksi kokemukseksi. :) Ammeessa olin useamman tunnin, kipulääkitystä en tarvinnut ja vauva syntyi jakkaralla ponnistaen. Tarkemman kertomuksen kirjoittelen myöhemmin...
Kotiuduimme Tuuli-vauvan kanssa vasta tänään, koska Tuulilta löytyi sydämestä sivuääni ja sitä seurattiin ja tutkittiin. Tänä aamuna ajoimme taksilla Vammalasta Taysiin ultrattavaksi ja sieltä päästiin kotiin. Seuraava kontrolli on vasta 9kk iässä ellei tule mitään ihmeellistä siihen mennessä. Sairaalassa oloaika kävi pitkäksi, varsinkin kun oma toipuminen oli taas nopeaa ja Tuulikin hyvävointinen. No... nyt ollaan kotona ja tiedetään missä mennään sydämen suhteen. :)
Ai niin... Tuulin paino oli 3520g ja pituus 51cm. (Päänymp. 34cm)
Kotiuduimme Tuuli-vauvan kanssa vasta tänään, koska Tuulilta löytyi sydämestä sivuääni ja sitä seurattiin ja tutkittiin. Tänä aamuna ajoimme taksilla Vammalasta Taysiin ultrattavaksi ja sieltä päästiin kotiin. Seuraava kontrolli on vasta 9kk iässä ellei tule mitään ihmeellistä siihen mennessä. Sairaalassa oloaika kävi pitkäksi, varsinkin kun oma toipuminen oli taas nopeaa ja Tuulikin hyvävointinen. No... nyt ollaan kotona ja tiedetään missä mennään sydämen suhteen. :)
Ai niin... Tuulin paino oli 3520g ja pituus 51cm. (Päänymp. 34cm)
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Unnan odotus osa 20
Laskettupäivä lähestyy... supistelee haaaaaarvakseltaan, mutta ei tarpeeksi. Itse veikkaan, että Unski syntyy 40+1. Olisikin uusi juttu odotella vauvaa LA:n yli. :) Kovasti täällä jo vauvaa odotellaan, varsinkin mies on kovin kärsimätön.. lähinnä siksi että saisi sitten jäädä isyyslomalle. ;)
Eilen illalla ja tänään on tullut ihan uusi vaiva. Kun Unski möyrii ja ilmeisesti samalla vähän kohtua supistaa, niin oik. puolen issiakseen (suoraan oik. pakaran kohdalta) sattuu. (Nyt juuri kyllä tuntuu tuolla häntäluun kohdallakin, vaikka ei edes supista..) Voin sanoa, että on hiukan ilkeen tuntusta. Varsinkin kun Unskin nyrkitykset sattuu muutenkin välillä niin, että ei tiedä miten päin olisi.
Unna & maha on tosi alhaalla... ja vaikka maha ei mikään valtava olekaan, niin äitiyshousut ja osa äitiyspaidoista on auttamattomasti jäänyt mahan kohdalta liian pieniksi. Onneksi ei tarvitse lähteä ostamaan isompia vaan saa kohta siirtyä tavis-vaatteisiin. :)
Minun äiti on ollut meillä lomalla/kylässä muutaman päivän. Saapa nähdä käykö tälläkin kertaa niin, että kun äiti lähtee kotiin, niin samana iltana vauva alkaa syntymään. Niin kävi Annia odottaessa. :) Nyt olisi kyllä hyvä hetki syntyä, kun tämän päivän sovittu tapaaminen tuli hoidettua, jumppapallo haettua kotiin, neuvolasta tuli saga-näytteen neg. vastaus ja muutenkin kaikki kohdillaan.. :) Ei vaan taida olla Unski samaa mieltä.
Eilen illalla ja tänään on tullut ihan uusi vaiva. Kun Unski möyrii ja ilmeisesti samalla vähän kohtua supistaa, niin oik. puolen issiakseen (suoraan oik. pakaran kohdalta) sattuu. (Nyt juuri kyllä tuntuu tuolla häntäluun kohdallakin, vaikka ei edes supista..) Voin sanoa, että on hiukan ilkeen tuntusta. Varsinkin kun Unskin nyrkitykset sattuu muutenkin välillä niin, että ei tiedä miten päin olisi.
Unna & maha on tosi alhaalla... ja vaikka maha ei mikään valtava olekaan, niin äitiyshousut ja osa äitiyspaidoista on auttamattomasti jäänyt mahan kohdalta liian pieniksi. Onneksi ei tarvitse lähteä ostamaan isompia vaan saa kohta siirtyä tavis-vaatteisiin. :)
Minun äiti on ollut meillä lomalla/kylässä muutaman päivän. Saapa nähdä käykö tälläkin kertaa niin, että kun äiti lähtee kotiin, niin samana iltana vauva alkaa syntymään. Niin kävi Annia odottaessa. :) Nyt olisi kyllä hyvä hetki syntyä, kun tämän päivän sovittu tapaaminen tuli hoidettua, jumppapallo haettua kotiin, neuvolasta tuli saga-näytteen neg. vastaus ja muutenkin kaikki kohdillaan.. :) Ei vaan taida olla Unski samaa mieltä.
perjantai 20. elokuuta 2010
"Arvauskisa"
Ihan huvikseni ajattelin laittaa pienen arvauskisan pystyyn.. Aiheena (yllätys yllätys) oma masu eli halukkaat saa arvata Unnan
1. syntymäpäivä (tai raskausviikko, esim. 39+1) ja kellonaika
2. sukupuoli
3. synnytyksen kesto
Noin niinku "pohjatiedoksi" voin vielä laittaa tähän, että
- Heidi syntyi rv 38+5 klo 19.22, kesto 14h 30min
- Anni syntyi rv 39+3 klo 7.16 ja synnytyksen kesto oli silloin 6h 5min
Nyt tänään pe 20.8. on rv 38+5. Vointi ok. Supistellut on muutaman päivän ajan harvakseltaan pitkin päivää ja parina viime yönä olen herännyt supistukseen. Muuten rauhallista masurintamalla. :D
Tämä on siis ihan leikkimielinen arvaus"kisa". On nimittäin tässä itsellä alkanut olemaan päivä päivältä enemmän ja enemmän mielessä synnytys ja Unnan tuleva syntymä ajankohta, joten on ihan hauska katsoa mitä muut arvelee ja kuka osuu oikeaan. :D
Ensimmäiseen kohtaan (rv/päivä ja kellonaika) lähimmäksi arvannut saa pienen kirjepostiyllätyksen, kunhan ollaan sitten kotiuduttu rauhassa vauvan kanssa. :)
1. syntymäpäivä (tai raskausviikko, esim. 39+1) ja kellonaika
2. sukupuoli
3. synnytyksen kesto
Noin niinku "pohjatiedoksi" voin vielä laittaa tähän, että
- Heidi syntyi rv 38+5 klo 19.22, kesto 14h 30min
- Anni syntyi rv 39+3 klo 7.16 ja synnytyksen kesto oli silloin 6h 5min
Nyt tänään pe 20.8. on rv 38+5. Vointi ok. Supistellut on muutaman päivän ajan harvakseltaan pitkin päivää ja parina viime yönä olen herännyt supistukseen. Muuten rauhallista masurintamalla. :D
Tämä on siis ihan leikkimielinen arvaus"kisa". On nimittäin tässä itsellä alkanut olemaan päivä päivältä enemmän ja enemmän mielessä synnytys ja Unnan tuleva syntymä ajankohta, joten on ihan hauska katsoa mitä muut arvelee ja kuka osuu oikeaan. :D
Ensimmäiseen kohtaan (rv/päivä ja kellonaika) lähimmäksi arvannut saa pienen kirjepostiyllätyksen, kunhan ollaan sitten kotiuduttu rauhassa vauvan kanssa. :)
tiistai 17. elokuuta 2010
Cake Lingerie´s
Jo aikaa sitten minuun otti yhteyttä Iris Honrade Cake Lingerie´s:sistä. Heillä oli haussa suomalaisia äitejä mainoskampanjaa varten ja lupasin laittaa siitä infoa myös tänne. Nyt vasta sain aikaiseksi alkaa siihen puuhaan ja huomasinkin, että hakuaika onkin jo mennyt umpeen. Noh...
Tässä nyt vielä silti se linkki jos jotain kiinnostaa ihan muuten vain. :)
PS. Bebesissä on jo tilattavissa niitä ihania alusvaatteita.
*****************
Ai niin... Facebookissa on hiljattain perustettu uusi sivu, jossa on mm. mielenkiintoisia linkkejä raskaana oleville ja muille synnytys ym. asioista kiinnostuneille. Se löytyy nimellä "Synnytysvalmennus".
Tässä nyt vielä silti se linkki jos jotain kiinnostaa ihan muuten vain. :)
PS. Bebesissä on jo tilattavissa niitä ihania alusvaatteita.
*****************
Ai niin... Facebookissa on hiljattain perustettu uusi sivu, jossa on mm. mielenkiintoisia linkkejä raskaana oleville ja muille synnytys ym. asioista kiinnostuneille. Se löytyy nimellä "Synnytysvalmennus".
torstai 12. elokuuta 2010
Unnan odotus osa 19
Kesäloman viimeiseltä reissulta kotiuduttiin eilen ja nyt sitten oleillaan täällä kotimaisemissa ja odotellaan h-hetkeä. :) Vammala aukeaa vasta maanantaina, joten ainakin sinne asti voisi minun puolesta olla hiljaiseloa synnyttämään lähtemisen suhteen. ;)
Unna on kovin alhaalla jo.. lääkärikin sanoi vikassa lääkärineuvolassa, että pää siellä tuntuu jo. Unskin nyrkkeilyt sattuu välillä ihan hirveästi, varsinkin jos supistaa samaan aikaan. Supisteluja on ollut vaihtelevasti. Toivottavasti vadelmanlehtitee ja sunnuntaina alkavat vyöhyketerapia kikat saisi Unnan innostumaan ja syntymään jo ensi viikolla. :D Heh... toiveajattelua. ;) Ei sillä, että olisi kiire päästä masusta ja raskaana olemisen tilasta eroon, vaan käytännön syistä se olisi hyvä ajankohta. ;) Vaikka enpä minä noita käytännönjuttuja ole stressannut, kyllä nekin sitten hoituu päättääpä syntyä koska vain. Eniten tietysti toivon, että lastenhoito järjestyy jotta mies pääsee mukaan ja että jompi kumpi doulista pääsee synnytykseen mukaan.
Nyt on siis viikkoja 37+4 (jos muistan oikein). Välilihan öljyäminen on jäänyt tasan kahteen kertaan (täytyy nyt ryhdistäytyä sen suhteen) ja vadelmanlehtiteen juomisessa oli parin päivän tauko. Ihan ei siis ole kaikki suunnitelmat pitäneet. :) Viime päivinä huomio on mennyt enemmän turvotuksen ehkäisyyn ja pienentämiseen... Lähinnä on huvittanut nuo pulleat varpaat ja juhlakengistä "ulos kasvaneet" kintut. :)
No juu. Eipä kai tämän kummempaa tällä kertaa. :)
Unna on kovin alhaalla jo.. lääkärikin sanoi vikassa lääkärineuvolassa, että pää siellä tuntuu jo. Unskin nyrkkeilyt sattuu välillä ihan hirveästi, varsinkin jos supistaa samaan aikaan. Supisteluja on ollut vaihtelevasti. Toivottavasti vadelmanlehtitee ja sunnuntaina alkavat vyöhyketerapia kikat saisi Unnan innostumaan ja syntymään jo ensi viikolla. :D Heh... toiveajattelua. ;) Ei sillä, että olisi kiire päästä masusta ja raskaana olemisen tilasta eroon, vaan käytännön syistä se olisi hyvä ajankohta. ;) Vaikka enpä minä noita käytännönjuttuja ole stressannut, kyllä nekin sitten hoituu päättääpä syntyä koska vain. Eniten tietysti toivon, että lastenhoito järjestyy jotta mies pääsee mukaan ja että jompi kumpi doulista pääsee synnytykseen mukaan.
Nyt on siis viikkoja 37+4 (jos muistan oikein). Välilihan öljyäminen on jäänyt tasan kahteen kertaan (täytyy nyt ryhdistäytyä sen suhteen) ja vadelmanlehtiteen juomisessa oli parin päivän tauko. Ihan ei siis ole kaikki suunnitelmat pitäneet. :) Viime päivinä huomio on mennyt enemmän turvotuksen ehkäisyyn ja pienentämiseen... Lähinnä on huvittanut nuo pulleat varpaat ja juhlakengistä "ulos kasvaneet" kintut. :)
No juu. Eipä kai tämän kummempaa tällä kertaa. :)
torstai 5. elokuuta 2010
Kiukkuisena...
Ystäväni synnytyskokemuksesta kiukustuneena haluan muistuttaa KAIKKIA SYNNYTTÄMÄÄN MENEVIÄ:
SYNNYTYKSEN AIKANA SAA (JA KANNATTAA) SYÖDÄ!!!!
Vaikka kävisikin niin, että joutuisi lopulta sektioon, niin TUTKITUSTI siitä ei ole haittaa jos on syönyt aiemmin. WHO (Maailman terveys järjestö) sanoo myös, että ei ole perusteltua pitää synnyttäjää nälässä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että asia on ollut tiedossa jo ties kuinka pitkään ja silti synnyttäjiä pidetään nälässä. Niinkuin ystäväni sanoi: "Eihän kukaan juokse maratoniakaan syömättä kahteen vuorokauteen!". Kyseessä ei siis ollut se etteikö äiti olisi halunnut ruokaa, vaan se että pyynnöistä huolimatta hän sai parin vuorokauden aikana vain yhden jugurtin.
Muistakaahan siis pitää itsestänne ja vauvastanne huolta ja SYÖKÄÄ synnytyksen aikana!
SYNNYTYKSEN AIKANA SAA (JA KANNATTAA) SYÖDÄ!!!!
Vaikka kävisikin niin, että joutuisi lopulta sektioon, niin TUTKITUSTI siitä ei ole haittaa jos on syönyt aiemmin. WHO (Maailman terveys järjestö) sanoo myös, että ei ole perusteltua pitää synnyttäjää nälässä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että asia on ollut tiedossa jo ties kuinka pitkään ja silti synnyttäjiä pidetään nälässä. Niinkuin ystäväni sanoi: "Eihän kukaan juokse maratoniakaan syömättä kahteen vuorokauteen!". Kyseessä ei siis ollut se etteikö äiti olisi halunnut ruokaa, vaan se että pyynnöistä huolimatta hän sai parin vuorokauden aikana vain yhden jugurtin.
Muistakaahan siis pitää itsestänne ja vauvastanne huolta ja SYÖKÄÄ synnytyksen aikana!
tiistai 3. elokuuta 2010
Ajatuksia synnytyskokemuksista..
Ystäväni sai viime yönä toisen lapsensa. Viestissä luki mm. että "Vauva voi hyvin ja on vierihoidossa. Äidissä riittää taas paranneltavaa.". Enempää en tapahtumista/tunnelmista vielä tiedä. Ennenkuin vastasin ystävälleni jouduin hetken aikaa miettimään mitä viestiin onnittelujen lisäksi laittaisin. Päädyin toivottamaan voimia toipumiseen jne.
Hiukan kyllä tuli kurja olo.. tai oikeastaan aika paljonkin.. ystäväni puolesta. Toivoin niin kovasti, että tämä toinen synnytys olisi sujunut hienosti ja ollut voimaannuttava, toisin kuin se ensimmäinen. Enhän tietystikään tiedä vaikka tämä olisikin ollut hyvä kokemus, vaikka "paranneltavaa" jäikin. Tuli myös vähän syyllinen olo... olisinko voinut ystävänä tukea ja "valmentaa" rakasta ystävääni vielä enemmän tai eri tavalla... jakaa tietoani enemmän tjms.? Olisko se tai joku muu asia jonka olisin voinut tehdä, auttanut ystävääni synnytyksessä?
Jäin miettimään (ylipäätään) myös sitä, että miten lohduttaa ystävää, jolla on ollut huono tai traumaattinen synnytys jos itsellä on ollut helppoja ja/tai todella hienoja kokemuksia? Synnytyspelkoryhmiä ohjatessa monet kertoivat saamistaan kommenteista, kun he olivat kertoneet omista synnytyksistään ja siitä millainen kokemus siitä jäi. Useinkaan saadut kommentit EIVÄT olleet niitä lohduttavia tai voisiko sanoa "korjaavia"/eheyttäviä - päinvastoin.
En tiedä... ehkäpä sitä näin itsekin raskaana ollessa ja synnytykseen valmistautuvana suhtautuu omien ystävien ja vähän vieraidenkin ;) synnytyksiin jotenkin suojelevammin ja eläytyvämmin kuin ei-raskaana ollessa. Koska itsellä ei ole kokemusta synnytyksestä jossa minua alistettaisiin tai jätettäisiin noteeraamatta, tai joka olisi traumaattinen, niin en tietysti voi kuin kuvitella miltä sellaisen synnytyskokemuksen saaneet tuntevat. Jo pelkkä asian ja tunteiden kuvitteleminenkin tuntuu pahalta ja saa aikaan voimakkaan tunteen suojella erityisesti rakkaita ystäviäni siltä. Toki muitakin tulevia synnyttäjiä...
Tuosta suojelu-tunteesta tuli mieleen puolisot. Kuinka heillä voikaan olla avuton olo synnytyksessä, varsinkin jos kaikki menee totaalisesti pieleen. Kuinka raastavaa voi olla seurata oman rakkaansa kärsimystä synnytyksen aikana tai sen jälkeen. (Kärsimyksellä tarkoitan tässä täysin hoitamatta jäänyttä kipua ja/tai esim. jonkun ihmisen aiheuttamaa henkistä kärsimystä.)
Synnyttävää naista pitää suojella, rakastaa ja pitää hyvänä!
Hiukan kyllä tuli kurja olo.. tai oikeastaan aika paljonkin.. ystäväni puolesta. Toivoin niin kovasti, että tämä toinen synnytys olisi sujunut hienosti ja ollut voimaannuttava, toisin kuin se ensimmäinen. Enhän tietystikään tiedä vaikka tämä olisikin ollut hyvä kokemus, vaikka "paranneltavaa" jäikin. Tuli myös vähän syyllinen olo... olisinko voinut ystävänä tukea ja "valmentaa" rakasta ystävääni vielä enemmän tai eri tavalla... jakaa tietoani enemmän tjms.? Olisko se tai joku muu asia jonka olisin voinut tehdä, auttanut ystävääni synnytyksessä?
Jäin miettimään (ylipäätään) myös sitä, että miten lohduttaa ystävää, jolla on ollut huono tai traumaattinen synnytys jos itsellä on ollut helppoja ja/tai todella hienoja kokemuksia? Synnytyspelkoryhmiä ohjatessa monet kertoivat saamistaan kommenteista, kun he olivat kertoneet omista synnytyksistään ja siitä millainen kokemus siitä jäi. Useinkaan saadut kommentit EIVÄT olleet niitä lohduttavia tai voisiko sanoa "korjaavia"/eheyttäviä - päinvastoin.
En tiedä... ehkäpä sitä näin itsekin raskaana ollessa ja synnytykseen valmistautuvana suhtautuu omien ystävien ja vähän vieraidenkin ;) synnytyksiin jotenkin suojelevammin ja eläytyvämmin kuin ei-raskaana ollessa. Koska itsellä ei ole kokemusta synnytyksestä jossa minua alistettaisiin tai jätettäisiin noteeraamatta, tai joka olisi traumaattinen, niin en tietysti voi kuin kuvitella miltä sellaisen synnytyskokemuksen saaneet tuntevat. Jo pelkkä asian ja tunteiden kuvitteleminenkin tuntuu pahalta ja saa aikaan voimakkaan tunteen suojella erityisesti rakkaita ystäviäni siltä. Toki muitakin tulevia synnyttäjiä...
Tuosta suojelu-tunteesta tuli mieleen puolisot. Kuinka heillä voikaan olla avuton olo synnytyksessä, varsinkin jos kaikki menee totaalisesti pieleen. Kuinka raastavaa voi olla seurata oman rakkaansa kärsimystä synnytyksen aikana tai sen jälkeen. (Kärsimyksellä tarkoitan tässä täysin hoitamatta jäänyttä kipua ja/tai esim. jonkun ihmisen aiheuttamaa henkistä kärsimystä.)
Synnyttävää naista pitää suojella, rakastaa ja pitää hyvänä!
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Unnan odotus osa 18
Rv 36+0 tänään ja ensimmäinen vadelmanlehti teekupillinen on juotu! :)
Meidän makuuhuoneen vaatekaappiin tuli alkuviikosta Unskille pieni hoito-/vaipanvaihtosyvennys. Enää puuttuu itse hoitoalusta, jonka ajattelin tehdä itse.
Harsoja, kestovaippajuttuja ja kestoliivinsuojia (ym.) on tuossa roikkuvassa lokerikossa.
Unskin vaatteita kahdessa ylimmässä lankakorissa...
Vointikuulumisia sen verran, että kohtu harjottelee ahkerasti ja valkovuodon määrä on lisääntynyt huimasti tähän astiseen. Monet ovat luulleet, että minun laskettuaika on jo nyt tai jopa jo mennyt, kun maha on niin alhaalla. Unnan liikkeet tuntuu usein tosi kipeiltä, varsinkin kun muksii tuonne alas.
Henkisestä puolesta sen verran, että odotan jo innolla synnytystä, vaikka toivon että saataisiin lomailla vielä tällä porukalla pari viikkoa. ;) Nyt kun on ollut vähän viileämpää, eikä niin hirveää hellettä koko ajan niin on ollut parempi mieli kun on vähän jaksanut tehdäkin jotain. :) Pari päivää sitten oli pieni rakkauden tunnustusten-tankkaus fiilis. Ilmeisesti lähestyvä synnytys sai miettimään parisuhde- ja perhejuttuja niin, että entäs jos jäänkin sitten kolmen lapsen kanssa yksin. Mistään sellaisesta ei ole pelkoa ja meidän parisuhde voi todella hyvin, mutta tulipahan nyt tässäkin raskaudessa juteltua ne asiat läpi. ;)
Meidän makuuhuoneen vaatekaappiin tuli alkuviikosta Unskille pieni hoito-/vaipanvaihtosyvennys. Enää puuttuu itse hoitoalusta, jonka ajattelin tehdä itse.
Harsoja, kestovaippajuttuja ja kestoliivinsuojia (ym.) on tuossa roikkuvassa lokerikossa.Unskin vaatteita kahdessa ylimmässä lankakorissa...
Vointikuulumisia sen verran, että kohtu harjottelee ahkerasti ja valkovuodon määrä on lisääntynyt huimasti tähän astiseen. Monet ovat luulleet, että minun laskettuaika on jo nyt tai jopa jo mennyt, kun maha on niin alhaalla. Unnan liikkeet tuntuu usein tosi kipeiltä, varsinkin kun muksii tuonne alas.
Henkisestä puolesta sen verran, että odotan jo innolla synnytystä, vaikka toivon että saataisiin lomailla vielä tällä porukalla pari viikkoa. ;) Nyt kun on ollut vähän viileämpää, eikä niin hirveää hellettä koko ajan niin on ollut parempi mieli kun on vähän jaksanut tehdäkin jotain. :) Pari päivää sitten oli pieni rakkauden tunnustusten-tankkaus fiilis. Ilmeisesti lähestyvä synnytys sai miettimään parisuhde- ja perhejuttuja niin, että entäs jos jäänkin sitten kolmen lapsen kanssa yksin. Mistään sellaisesta ei ole pelkoa ja meidän parisuhde voi todella hyvin, mutta tulipahan nyt tässäkin raskaudessa juteltua ne asiat läpi. ;)
torstai 29. heinäkuuta 2010
Vammala taas uhattuna...
"Synnytystoiminnan jatkuminen Vammalassa turvattava!
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esittämässä terveydenhuoltolain uudistuksessa alle tuhannen vuotuisen synnytyksen yksiköt lakkautettaisiin. Se merkitsisi Vammalan aluesairaalan synnytystoiminnan loppua.
Pienessä sairaalassa voidaan kuunnella synnytäjän toiveita ja Vammalan synnytysyksikkö on mm. saanut WHO:n arvostetun vauvamyönteisyyssertifikaatin. Sairaalaan tullaan synnyttämään oman alueen ulkopuoleltakin, sillä on positiivinen maine ja se tunnetaan imetys - ja vauvamyönteisyydestään.
Olen nuorena naisena, pienten lasten äitinä ja potentiaalisena synnyttäjänä seurannut huolestuneena, miten suomessa tehdään kestämätöntä synnytyspolitiikkaa. Me adressin allekirjoittaneet vetoamme päättäjiin, etteivät tekisi terveydenhuoltolakiin uudistuksia, jotka heikentävät äitien ja vauvojen asemaa."
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Unnan odotus osa 17
Tänään on sitten rv 35+0 ja äitiysloma alkaa! :)
Viikon päästä alkaa synnytykseen valmistautuminen... Tai no. Onhan sitä ollut tässä pitkin matkaa jo useiden kuukausien ajan, mutta nyt se alkaa konkreettisesti:
mm.
- vadelmanlehtiteen juomista
- välilihan öljyämistä ja hieromista
ja sitten rv 38 alkaen
- vyöhyketerapiat (muutama juttu, joita teen itselleni)
Sairaalakassinkin ajattelin laittaa kohta puoliin lähtökuntoon. Quasha-lastatkin on pitkin olohuonetta jne.. niin olisi ehkä viisasta hyvissä ajoin laittaa ne kassiin jemmaan, ettei h-hetkellä tarvitse niitä alkaa etsimään. :)
Orgasmic birth -kirjasta vielä sen verran, että... Niinkuin olettaa saattaa niin kirjassa puhutaan paljon myös raskaana olemiseen ja synnytykseen liittyvistä seksuaalisista puolista/asioista. Osa jutuista ovat olleet minulle tuttuja ennestään, mutta on siellä paljon uuttakin. Kaiken kaikkiaan on todella mielenkiintoista ja yllättävääkin, että kuinka paljon samaa on rakastelemisessa ja synnyttämisessä. Kirjaa lukiessa on todellakin alkanut harmittamaan se kun usein ajatellaan synnytys toimenpiteenä, vain yhtenä osana lapsen saamista joka on vain kärsittävä, tapahtumana jossa omien tuntemusten kuuntelemisen ja omaan kroppaan luottamisen sijaan vastuu ja kaikki muu annetaan muille henkilöille.
Odotan kovasti Unnan syntymää. Uskon, että se tulee olemaan kaikessa järisyttävyydessä ja voimakkuudessaan hieno kokemus. Vaikka orgasmisista synnytyksistä olenkin nyt lukenut, niin en silti oleta tai tavoittele omassa synnytyksessäni orgasmin saamista. Tai ajattele, että olen onnistunut täydellisesti jos vielä kaiken lisäksi saan orgasmin synnyttäessä. Alkaa ihan naurattaa koko ajatus. Toki jos sellainen on tullakseen niin tuskinpa estelen. ;) Heh. Enemmänkin toivon, että minulla olisi rakastettu ja turvallinen olo synnytyksen aikana.
Ompa jännää.. :) Itsekin jo mielenkiinnolla odotan, että millaisen synnytyskertomuksen saan kirjoittaa / millaisen kokemuksen jakaa muiden kanssa. :)
Viikon päästä alkaa synnytykseen valmistautuminen... Tai no. Onhan sitä ollut tässä pitkin matkaa jo useiden kuukausien ajan, mutta nyt se alkaa konkreettisesti:mm.
- vadelmanlehtiteen juomista
- välilihan öljyämistä ja hieromista
ja sitten rv 38 alkaen
- vyöhyketerapiat (muutama juttu, joita teen itselleni)
Miehellä alkoi nyt neljän viikon loma. Ihanaa. Nyt saan levätä enemmän ja kerätä voimia tulevaa synnytystä ja alkusyksyä varten. :) Ensi viikolla ajateltiin laittaa ainakin pinnasänky ja äitiyspakkauslaatikko-punkka valmiiksi ym. (Pinnasänky tuleekin tarpeeseen... saadaan meidän sängyn päiväpeitto sinne jemmaan... nyt kun se pyörii lattialla yöt. ;) Heh.)
Sairaalakassinkin ajattelin laittaa kohta puoliin lähtökuntoon. Quasha-lastatkin on pitkin olohuonetta jne.. niin olisi ehkä viisasta hyvissä ajoin laittaa ne kassiin jemmaan, ettei h-hetkellä tarvitse niitä alkaa etsimään. :)
Orgasmic birth -kirjasta vielä sen verran, että... Niinkuin olettaa saattaa niin kirjassa puhutaan paljon myös raskaana olemiseen ja synnytykseen liittyvistä seksuaalisista puolista/asioista. Osa jutuista ovat olleet minulle tuttuja ennestään, mutta on siellä paljon uuttakin. Kaiken kaikkiaan on todella mielenkiintoista ja yllättävääkin, että kuinka paljon samaa on rakastelemisessa ja synnyttämisessä. Kirjaa lukiessa on todellakin alkanut harmittamaan se kun usein ajatellaan synnytys toimenpiteenä, vain yhtenä osana lapsen saamista joka on vain kärsittävä, tapahtumana jossa omien tuntemusten kuuntelemisen ja omaan kroppaan luottamisen sijaan vastuu ja kaikki muu annetaan muille henkilöille.
Odotan kovasti Unnan syntymää. Uskon, että se tulee olemaan kaikessa järisyttävyydessä ja voimakkuudessaan hieno kokemus. Vaikka orgasmisista synnytyksistä olenkin nyt lukenut, niin en silti oleta tai tavoittele omassa synnytyksessäni orgasmin saamista. Tai ajattele, että olen onnistunut täydellisesti jos vielä kaiken lisäksi saan orgasmin synnyttäessä. Alkaa ihan naurattaa koko ajatus. Toki jos sellainen on tullakseen niin tuskinpa estelen. ;) Heh. Enemmänkin toivon, että minulla olisi rakastettu ja turvallinen olo synnytyksen aikana.
Ompa jännää.. :) Itsekin jo mielenkiinnolla odotan, että millaisen synnytyskertomuksen saan kirjoittaa / millaisen kokemuksen jakaa muiden kanssa. :)
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Unnan odotus osa 16
Helteet on vieneet minusta kaikki mehut. Nyt kun pahimmat hellepäivät on ohi ja olo on jo melkein elävien kirjoissa olevalla, niin on ollut monta kremppaa ja vaivaa tilalle. Eli ihan pikaiset masukuulumiset tälläkin kertaa. (Olen pitkän tauon jälkeen alkanut lukemaan taas synnytyskirjoja ja yhdestä tekisi mieli kirjoittaa tänne, mutta nyt en kyllä pysty.)
Välillä on selkäkipeä ja nyt jo kolmatta päivää särkee päätä. Eilen oli ihan hirmuiset paineen tunteet ja sen takia seisominen/kävely oli kamalaa. Nukkuminen on ollut huonoa näillä helteillä ja ihan muutenkin vaan, vaikka olenkin välillä nukkunut väljemmillä vesillä eli sohvalla. Väsymys on aivan valtava. Neuvolassa terkka ehdotti rautaa. Anopilta sain vajaan purkin, mutta en vielä kertaakaan ole muistanut ottaa sitä (kun ei kannata ottaaa samaan aikaan maitotuotteiden kanssa). Olen vähän kahden vaiheilla tuon lisäraudan kanssa.. hemoglobiinin lasku on normaalia ja gurujen mukaan sitä ei tarvitsisi lääkitä (ainakaan näin pienellä pudotuksella kuin minulla), mutta toisaalta...
Tänään on tullut pitkän tauon jälkeen kipeitä supistuksia. Pari tuli sohvalla löhötessä ja Heidin kanssa elokuvaa katsoessa. Harjotussupistuksiakin on tullut taas tässä muutaman päivän aikana jonkun verran. Nyt on viikkoja 34+1 (piti taas tarkistaa laskurista, kun en niistä ole muuten perillä :)). Vielä siis saisi olla supistelematta kipeästi. ;) Magnesiumia ajattelin alkaa syömään sillon mahataudin loppumainingeissa, mutta se sitten jäi kun supistelutkin loppui. Juomisesta ja syömisestä olen koittanut pitää huolta, ettei ainakaan sen takia supistelisi.
Olen muuten huomannut, että tosiaan loppuraskaus on meneillään... Ajatukset ja muut on kääntyneet täysin kotiin ja masuun päin. Erityisesti juuri tuo koti ja oma perhe on nyt se mitä kaipaa ja haluaa. On ihanaa kun miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma ja saadaan olla ainakin 4 viikkoa putkeen koko perhe yhdessä! Laitetaan vähän kotia valmiiksi Unskia varten ja pikkasen muutenkin, kun muuton jäljiltä on mm. kaikki taulut, koukut, ym. laittamatta. Rauhassa ja rennosti... niin kuin on tarkoitus viettää koko loma. :)
Yhtenä iltana sohvalla maatessani ja mahaa katsoessani tajusin yht`äkkiä, että "onpas muuten ihana masu minulla" ja että "kylläpä raskaana oleminen on erityisen hienoa". :) Kyllähän sitä on tullut katsottua muutenkin, kun Unna myllää ja maha menee puolelta toiselle milloin pepun tai raajojen voimasta, mutta nyt se jotenkin tuli mieleen erityisen kirkkaana ja hienona. :) Siunattu tila. Se kuvaa kyllä niin loistavasti raskaana olevaa. Vaikka minullakin on ollut enemmän ja vähemmän vaivoja, niin silti ei ole missään vaiheessa tullut sellaista oloa tai ajatusta, että ei haluaisi olla raskaana, kaduttaisi koko homma tai että kumpa se syntyisi jo niin pääsisi vaivoista.
Eilen illalla kirjoittelin synnytysvihkon viittä vaille valmiiksi. Enää tarvitsisi käydä Arnica ja tuoksuöljy ostoksilla, niin sitten olisi synnytystä silmällä pitäen tärkeimmät valmiina. :)
Siinä kai päällimmäiset tällä erää. Taidan mennä hetkeksi vielä lepäämään ennenkuin lähdetään ulos tyttöjen kanssa. Hyviä vointeja kaikille kanssamahailijoille! :)
Välillä on selkäkipeä ja nyt jo kolmatta päivää särkee päätä. Eilen oli ihan hirmuiset paineen tunteet ja sen takia seisominen/kävely oli kamalaa. Nukkuminen on ollut huonoa näillä helteillä ja ihan muutenkin vaan, vaikka olenkin välillä nukkunut väljemmillä vesillä eli sohvalla. Väsymys on aivan valtava. Neuvolassa terkka ehdotti rautaa. Anopilta sain vajaan purkin, mutta en vielä kertaakaan ole muistanut ottaa sitä (kun ei kannata ottaaa samaan aikaan maitotuotteiden kanssa). Olen vähän kahden vaiheilla tuon lisäraudan kanssa.. hemoglobiinin lasku on normaalia ja gurujen mukaan sitä ei tarvitsisi lääkitä (ainakaan näin pienellä pudotuksella kuin minulla), mutta toisaalta...
Tänään on tullut pitkän tauon jälkeen kipeitä supistuksia. Pari tuli sohvalla löhötessä ja Heidin kanssa elokuvaa katsoessa. Harjotussupistuksiakin on tullut taas tässä muutaman päivän aikana jonkun verran. Nyt on viikkoja 34+1 (piti taas tarkistaa laskurista, kun en niistä ole muuten perillä :)). Vielä siis saisi olla supistelematta kipeästi. ;) Magnesiumia ajattelin alkaa syömään sillon mahataudin loppumainingeissa, mutta se sitten jäi kun supistelutkin loppui. Juomisesta ja syömisestä olen koittanut pitää huolta, ettei ainakaan sen takia supistelisi.
Olen muuten huomannut, että tosiaan loppuraskaus on meneillään... Ajatukset ja muut on kääntyneet täysin kotiin ja masuun päin. Erityisesti juuri tuo koti ja oma perhe on nyt se mitä kaipaa ja haluaa. On ihanaa kun miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma ja saadaan olla ainakin 4 viikkoa putkeen koko perhe yhdessä! Laitetaan vähän kotia valmiiksi Unskia varten ja pikkasen muutenkin, kun muuton jäljiltä on mm. kaikki taulut, koukut, ym. laittamatta. Rauhassa ja rennosti... niin kuin on tarkoitus viettää koko loma. :)
Yhtenä iltana sohvalla maatessani ja mahaa katsoessani tajusin yht`äkkiä, että "onpas muuten ihana masu minulla" ja että "kylläpä raskaana oleminen on erityisen hienoa". :) Kyllähän sitä on tullut katsottua muutenkin, kun Unna myllää ja maha menee puolelta toiselle milloin pepun tai raajojen voimasta, mutta nyt se jotenkin tuli mieleen erityisen kirkkaana ja hienona. :) Siunattu tila. Se kuvaa kyllä niin loistavasti raskaana olevaa. Vaikka minullakin on ollut enemmän ja vähemmän vaivoja, niin silti ei ole missään vaiheessa tullut sellaista oloa tai ajatusta, että ei haluaisi olla raskaana, kaduttaisi koko homma tai että kumpa se syntyisi jo niin pääsisi vaivoista.
Eilen illalla kirjoittelin synnytysvihkon viittä vaille valmiiksi. Enää tarvitsisi käydä Arnica ja tuoksuöljy ostoksilla, niin sitten olisi synnytystä silmällä pitäen tärkeimmät valmiina. :)
Siinä kai päällimmäiset tällä erää. Taidan mennä hetkeksi vielä lepäämään ennenkuin lähdetään ulos tyttöjen kanssa. Hyviä vointeja kaikille kanssamahailijoille! :)
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Unnan odotus osa 15
Huh hellettä! Raskaana oleminen helteillä ja välillä vatsataudissa ollessa, ei ole ollut mitään herkkua ihan koko ajan. Voin myös kertoa, että ylivilli ja (vatsataudin takia) levoton masuvauva ei ole mikään ihastuttava yhdistelmä kamalan mahataudin kanssa. :) Onneksi vatsataudista on selvitty ja taudin aikana olleet kipeät supistuksetkin jäi pois samalla kun tervehdyin.
Viikkoja on nyt muistaakseni 32+3 ja huomenna neuvola. Nyt niitä on 2vkon välein ja kohta joka viikko. Loppua kohti siis mennään. Neuvolakortin välissä on synnytystoivelistakin ja kohta yksi voimalause kortti, jonka tein ajatuksia kasaamaan. Siinä on toisella puolella kuva raskaana olevasta naisesta (värivedos yhden graaffikon taulusta) ja toisella puolella muutama minulle tärkeä lause 9 tärkeää kuukautta -kirjasta.
Vauvavalmisteluja on tehty sen verran, että vaatteet, harsot ja kestovaipat on pesty. Tytöt halusi ostaa vauvalle tutin, joten sellainenkin on odottamassa (vaikka ei sitä tod.näk. käytetä, niinkun ei kummallakaan tytölläkään vauvana). Kuunvaihteessa ajateltiin koota sänky valmiiksi (saa taas kerätä kaikkea rojua ja vaatetta sinne, kun ei vauva siellä kuitenkaan nuku ;)), ja laittaa loput systeemit vauvaa odottamaan.
Synnytystä odotan positiivisin mielin. Yksi asia mitä olen viime aikoina miettinyt on se, että ensimmäistä kertaa olen menossa synnyttämään ilman, että tiedän millaista sairaalassa on. Vammala on nimittäin remontoitu Annin syntymän jälkeen eikä olla käyty siellä tutustumassa. En usko, että edes mennään.. (En tiedä olisiko edes enää mahdollista, kun se menee kohta kesäsulkuun.) Huomaan kyllä, että kun ei tiedä miltä siellä nyt näyttää jne. niin se hiukan vaikuttaa synnytykseen valmistautumiseen ja mielikuvien luomiseen. Jos olisin ensisynnyttäjä, niin se vaikuttaisi huomattavasti enemmän! Se toisi varmasti lisää jännitystä ja ehkä jonkin verran turvatonta oloa. Uskon myös, että kotoa siirryttäessä sairaalaan vaikuttaisi ympäristön vaihto paljon enemmän kun ei ole aiemmin nähnyt millaiseen paikkaan "joutuu".
Jaaha. Muistinpa juuri, että jalkapallo peli alkaa tv:stä... ja että minulla on Fazerin sinistä käsilaukussa... (En normaalisti syö suklaata, mutta nyt loppuraskaudesta se on ollut vastustamatonta.) Taidanpa siis siirtyä sohvalle lataamaan akkuja oikein antaumuksella, kun tytötkin on mummulassa yökylässä. :)
Viikkoja on nyt muistaakseni 32+3 ja huomenna neuvola. Nyt niitä on 2vkon välein ja kohta joka viikko. Loppua kohti siis mennään. Neuvolakortin välissä on synnytystoivelistakin ja kohta yksi voimalause kortti, jonka tein ajatuksia kasaamaan. Siinä on toisella puolella kuva raskaana olevasta naisesta (värivedos yhden graaffikon taulusta) ja toisella puolella muutama minulle tärkeä lause 9 tärkeää kuukautta -kirjasta.
Vauvavalmisteluja on tehty sen verran, että vaatteet, harsot ja kestovaipat on pesty. Tytöt halusi ostaa vauvalle tutin, joten sellainenkin on odottamassa (vaikka ei sitä tod.näk. käytetä, niinkun ei kummallakaan tytölläkään vauvana). Kuunvaihteessa ajateltiin koota sänky valmiiksi (saa taas kerätä kaikkea rojua ja vaatetta sinne, kun ei vauva siellä kuitenkaan nuku ;)), ja laittaa loput systeemit vauvaa odottamaan.
Synnytystä odotan positiivisin mielin. Yksi asia mitä olen viime aikoina miettinyt on se, että ensimmäistä kertaa olen menossa synnyttämään ilman, että tiedän millaista sairaalassa on. Vammala on nimittäin remontoitu Annin syntymän jälkeen eikä olla käyty siellä tutustumassa. En usko, että edes mennään.. (En tiedä olisiko edes enää mahdollista, kun se menee kohta kesäsulkuun.) Huomaan kyllä, että kun ei tiedä miltä siellä nyt näyttää jne. niin se hiukan vaikuttaa synnytykseen valmistautumiseen ja mielikuvien luomiseen. Jos olisin ensisynnyttäjä, niin se vaikuttaisi huomattavasti enemmän! Se toisi varmasti lisää jännitystä ja ehkä jonkin verran turvatonta oloa. Uskon myös, että kotoa siirryttäessä sairaalaan vaikuttaisi ympäristön vaihto paljon enemmän kun ei ole aiemmin nähnyt millaiseen paikkaan "joutuu".
Jaaha. Muistinpa juuri, että jalkapallo peli alkaa tv:stä... ja että minulla on Fazerin sinistä käsilaukussa... (En normaalisti syö suklaata, mutta nyt loppuraskaudesta se on ollut vastustamatonta.) Taidanpa siis siirtyä sohvalle lataamaan akkuja oikein antaumuksella, kun tytötkin on mummulassa yökylässä. :)
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Synnytysnukke
Ystäväni vinkkasi minulle tällaisista Childbirth education dolls:eista. Niitä on ostettavissa valmiina tai sitten voi ostaa niiden kaavoja. Aivan huippuja!
Linkkejä joista voi katsoa nukeista lisää:
Childbirth education doll
Childbirth education doll - KAAVAT
PS. Blogilistalla on uusi ihana imetysaiheinen blogi: Rintamalla. Suosittelen. :)
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Unnan odotus osa 14
Tänään on rv 30+3 (kai) ja huomenna neuvola. Vointi on ollut aika vaihteleva ja jopa muutama kipeä supistuskin ollut viime viikonloppuna. Tänään liitokset suuttui siitä kun jouduin kantamaan esikoista pihalta kotiin, kotoo autoon ja parkkikselta ensiapuun... nyt on siis tosi kipeää olo. Toivottavasti tokenee viikonlopun aikana, kun haluaisin jäädä mökille vielä tyttöjen kanssa alkuviikoksi.
Unski on edelleen kova riehumaan mahassa. Kipeää tekee, mutta ei haittaa. =) Kovasti jo on alkanut tulla sellainen olo, että kumpa pääsisi jo näkemään vauvan. Toki toivon, että pysyy masussa täysille viikoille asti. On vain alkanut sen synnytysodotuksen tilalle tulla ennemminkin vauvanodotusta. Muistelin tuossa viikko pari sitten, että Annia odottaessa alkoi suht samoilla viikoilla hirmuinen eläinkuume ja olen ajatellut sen olleen enemmänkin hoivaamisvietin voimistumista, eikä niinkään sitä että oikeasti haluaisin jonkun lemmikin (kun en oikeasti edes halua). :)
Synnytys on alkanut pikkuisen välillä jännittämään. Lähinnä se käy mielessä, että jos se onkin jotenkin niin paljon kipeämpää kuin aikaisemmissa, etten kestä sitä millään. Tai että synnytyksessä tuleekin jotain sellaista jolle ei itse voi mitään.. esim. vauva laskeutuessaan painaisi johonkin hermoon niin, että omilla vippaskonsteilla ei ole mitään vaikutusta. Pääosin mieli on kuitenkin rauhallinen ja odottava. Uskon, että se menee ihan hyvin vaikka kipeetä tekeekin.
Yhtenä päivänä mietin, että "voi että kun olis joku keskusteluilta tai tapaaminen jossa pääsisi muiden synnytykseen valmistautuvien kanssa jakamaan ajatuksia". Ihan siis vaikka vapaamuotoista keskustelua omista ajatuksista ja peloista yhdessä muiden kanssa vertaistukihengessä. Mietin jo, että pitäisikö taas hypätä puikkoihin ja järjestää itse sellainen, mutta en ole jaksanut. Miehelle olen jutellut aina välillä, mutta eihän se ihan samoille linjoille pääse niin hyvin kuin toinen masunkasvattaja pääsisi. :D
Kovasti on jo tehnyt mieli alkaa laittelemaan Unnalle vaatteita ym. tavaroita valmiiksi. Olen kuitenkin koittanut lykätä sitä lähemmäs elokuuta, kun tuntuu että olen aina ollut niin hätäinen tuollaisissa asioissa. :) Nyt on kyllä sekin jarruttelemassa, että ei ole vielä Unskin vaatteille ja kestovaipoille lipastoa, johon ne voisi sitten laittaa.
Taidan lähteä pikku hiljaa sänkyä kohti ja kokeilemaan josko (toivottavasti) hyvin nukuttu yö auttaisi liitoskipuihin niin, että pääsen likkojen kanssa kohtuullisesti juhannusruokaostoksille lähi-Prismaan. On nimittäin ollut huonosti nukuttuja öitä jo jonkin aikaa, kun miehen, meidän sänkyyn kulkevien tyttöjen ja koko ajan isonevan mahan kanssa minulle ei jää hirmuisesti tilaa ja asennonvaihtaminenkin on aina yhden sortin suoritus. Jos plussana on vielä kipeät liitokset, jommankumman tytön pissat sängyssä, raivoava esikoinen, kipeä selkä ja/tai kuuma yö, niin univelka-kasa on valmis. :) Päiväunet ovat olleet tarpeen viime aikoina, vaikka niihinkin on ollut aika niukasti mahdollisuuksia. Hyvää harjoitusta tulevaa varten siis... Olisipa muuten luksusta hyvin yönsä nukkuva vauva... ;)
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Ja onnea synnytyksiin niille, jotka pääsevät juhannusvauva-puuhiin.
Unski on edelleen kova riehumaan mahassa. Kipeää tekee, mutta ei haittaa. =) Kovasti jo on alkanut tulla sellainen olo, että kumpa pääsisi jo näkemään vauvan. Toki toivon, että pysyy masussa täysille viikoille asti. On vain alkanut sen synnytysodotuksen tilalle tulla ennemminkin vauvanodotusta. Muistelin tuossa viikko pari sitten, että Annia odottaessa alkoi suht samoilla viikoilla hirmuinen eläinkuume ja olen ajatellut sen olleen enemmänkin hoivaamisvietin voimistumista, eikä niinkään sitä että oikeasti haluaisin jonkun lemmikin (kun en oikeasti edes halua). :)
Synnytys on alkanut pikkuisen välillä jännittämään. Lähinnä se käy mielessä, että jos se onkin jotenkin niin paljon kipeämpää kuin aikaisemmissa, etten kestä sitä millään. Tai että synnytyksessä tuleekin jotain sellaista jolle ei itse voi mitään.. esim. vauva laskeutuessaan painaisi johonkin hermoon niin, että omilla vippaskonsteilla ei ole mitään vaikutusta. Pääosin mieli on kuitenkin rauhallinen ja odottava. Uskon, että se menee ihan hyvin vaikka kipeetä tekeekin.
Yhtenä päivänä mietin, että "voi että kun olis joku keskusteluilta tai tapaaminen jossa pääsisi muiden synnytykseen valmistautuvien kanssa jakamaan ajatuksia". Ihan siis vaikka vapaamuotoista keskustelua omista ajatuksista ja peloista yhdessä muiden kanssa vertaistukihengessä. Mietin jo, että pitäisikö taas hypätä puikkoihin ja järjestää itse sellainen, mutta en ole jaksanut. Miehelle olen jutellut aina välillä, mutta eihän se ihan samoille linjoille pääse niin hyvin kuin toinen masunkasvattaja pääsisi. :D
Kovasti on jo tehnyt mieli alkaa laittelemaan Unnalle vaatteita ym. tavaroita valmiiksi. Olen kuitenkin koittanut lykätä sitä lähemmäs elokuuta, kun tuntuu että olen aina ollut niin hätäinen tuollaisissa asioissa. :) Nyt on kyllä sekin jarruttelemassa, että ei ole vielä Unskin vaatteille ja kestovaipoille lipastoa, johon ne voisi sitten laittaa.
Taidan lähteä pikku hiljaa sänkyä kohti ja kokeilemaan josko (toivottavasti) hyvin nukuttu yö auttaisi liitoskipuihin niin, että pääsen likkojen kanssa kohtuullisesti juhannusruokaostoksille lähi-Prismaan. On nimittäin ollut huonosti nukuttuja öitä jo jonkin aikaa, kun miehen, meidän sänkyyn kulkevien tyttöjen ja koko ajan isonevan mahan kanssa minulle ei jää hirmuisesti tilaa ja asennonvaihtaminenkin on aina yhden sortin suoritus. Jos plussana on vielä kipeät liitokset, jommankumman tytön pissat sängyssä, raivoava esikoinen, kipeä selkä ja/tai kuuma yö, niin univelka-kasa on valmis. :) Päiväunet ovat olleet tarpeen viime aikoina, vaikka niihinkin on ollut aika niukasti mahdollisuuksia. Hyvää harjoitusta tulevaa varten siis... Olisipa muuten luksusta hyvin yönsä nukkuva vauva... ;)
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Ja onnea synnytyksiin niille, jotka pääsevät juhannusvauva-puuhiin.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Vauvan ulos ponnistaminen on kuin auto lumipenkassa... vai miten se ny oli? ;)
Katsoin tänään boxilta pari jaksoa Vauva tulossa -ohjelmaa, joka tulee arkisin Neloselta. Se olikin ihan mielenkiintoinen sarja ja siellä oli jotain todella kivoja juttuja, joista täällä Suomessa voitaisiin ottaa oppia. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen aivan loistava kommentti tai oikeastaan vertauskuva ponnistamisesta. Mielestäni/muistaakseni sen sanoi synnyttäjän koti-kätilö, joka oli tullut mukana sairaalaan kun kotisynnytys ei onnistunutkaan (jo synnytyksen alussa verenpaineen takia kotilo halusi siirtää perheen sairaalaan).
Synnyttäjä oli siis ponnistanut jonkin aikaa (mielestäni aika makuuasennossa, jota ei voinut minusta kutsua edes puoli-istuvaksi) ja kätilö yhden supistusten välisen tauon aikana tsemppasi synnyttäjää kertomalla jotenkin niin, että...
...ponnistaminen on kuin jumissa olevan auton ajaminen pois lumipenkasta. Mennään eteenpäin ja taakse päin ja taas eteen ja taakse. Jossain vaiheessa huomaa, että nyt ollaan lähellä sitä kohtaa kun mennään sen penkan reunan yli eikä auto menekään enää taakse päin. Siinä kohtaa ponnistaessa tulee voimakas paineen ja polton tunne.
Tuo oli siis suurinpiirtein se mitä se kätilö sanoi. Tarkemmin tai enempää en muista. Ajattelin kyllä kirjoittaa sen vielä paperille, kun se oli minusta se vertauskuva oli niin osuva. Minusta se oli hyvä siinäkin mielessä, että siinä kätilö ymmärsi sen mitä ponnistaessa tapahtuu ja kertoi sen myös synnyttäjälle. Usein kun jo aikaisessa vaiheessa ponnistamista saatetaan tuskastua juuri tuohon, että vauva menee edes takaisin. Niin ja sitten se ihan viime hetken paineen ja polton tunne ennen kuin pää syntyy, on hyvä tietää etukäteen, jotta osaisi ja uskaltaisi ponnistaa siitä huolimatta ja tavallaan sitä kohti.
Synnyttäjä oli siis ponnistanut jonkin aikaa (mielestäni aika makuuasennossa, jota ei voinut minusta kutsua edes puoli-istuvaksi) ja kätilö yhden supistusten välisen tauon aikana tsemppasi synnyttäjää kertomalla jotenkin niin, että...
...ponnistaminen on kuin jumissa olevan auton ajaminen pois lumipenkasta. Mennään eteenpäin ja taakse päin ja taas eteen ja taakse. Jossain vaiheessa huomaa, että nyt ollaan lähellä sitä kohtaa kun mennään sen penkan reunan yli eikä auto menekään enää taakse päin. Siinä kohtaa ponnistaessa tulee voimakas paineen ja polton tunne.
Tuo oli siis suurinpiirtein se mitä se kätilö sanoi. Tarkemmin tai enempää en muista. Ajattelin kyllä kirjoittaa sen vielä paperille, kun se oli minusta se vertauskuva oli niin osuva. Minusta se oli hyvä siinäkin mielessä, että siinä kätilö ymmärsi sen mitä ponnistaessa tapahtuu ja kertoi sen myös synnyttäjälle. Usein kun jo aikaisessa vaiheessa ponnistamista saatetaan tuskastua juuri tuohon, että vauva menee edes takaisin. Niin ja sitten se ihan viime hetken paineen ja polton tunne ennen kuin pää syntyy, on hyvä tietää etukäteen, jotta osaisi ja uskaltaisi ponnistaa siitä huolimatta ja tavallaan sitä kohti.
Odottaa kirjahyllyssä...
Olen nautiskellut yhdistystoimintaan liittyvästä mammalomastani ja lukenut pitkästä aikaa rikosromaaneja. Dekkarit ovat olleet virkistävää vaihtelua raskaus- ja synnytyskirjoille, joita olen lukenut viimeisen vuoden ajan. Nyt kirjahyllyssä on kuitenkin pari kirjaa, joiden lukemista odotan innolla, vaikka ovatkin juuri noita edellä mainittuja raskaus- ja synnytyskirjoja.
Ensimmäinen kirja on jo aiemmin aloittamani "Natural childbirth the Bradley way", josta ajattelin laittaa tänne myöhemmin muutamia hyviä kohtia siitä. Toinen kirja on tämä uusi Orgasmic birth, josta olenkin jo täällä hehkuttanut.
Nyt se odottaa tuolla hyllyssä oikeata hetkeä. Ainakin ensi selaamisella vaikutti todella mielenkiintoiselta ja antoisalta.
Kirjassa oli jonkun verran synnytyskertomuksia.. Tekisi mieli hypätä ensin niihin ja lukea sitten vasta kirjan muut sivut. ;)
Ensimmäinen kirja on jo aiemmin aloittamani "Natural childbirth the Bradley way", josta ajattelin laittaa tänne myöhemmin muutamia hyviä kohtia siitä. Toinen kirja on tämä uusi Orgasmic birth, josta olenkin jo täällä hehkuttanut.
Nyt se odottaa tuolla hyllyssä oikeata hetkeä. Ainakin ensi selaamisella vaikutti todella mielenkiintoiselta ja antoisalta.
Kirjassa oli jonkun verran synnytyskertomuksia.. Tekisi mieli hypätä ensin niihin ja lukea sitten vasta kirjan muut sivut. ;)
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Masukuvia..
Muuton jälkeisen kaaoksen selvittely jatkuu edelleen. Tämä blogi on joutunut sen takia valitettavasti paitsioon. :/ Mutta jotain hyvää sentäs... masu ja Unski senkun vaan kasvaa. :) Nyt on viikkoja 28+5. Piti oikein netin laskurista tarkistaa, kun itse ei pysy viikoissa mukana.
Eilen otettiin esikoiseni (3,5v) kanssa muutama masukuva pitkästä aikaa. Tässä muutama melkein masua kohti onnistunut räpsäys niistä kaikista 77:stä jotka otettiin. Onnistumisprosentti ei siis ollut huima. ;)
Rv 30 häämöttää jo horisontissa. Päätin, että nyt tänä viikonloppuna aion kirjoittaa synnytystoivelistan valmiiksi. Jotenkin sitä vain ajattelee, että synnytykseen on aikaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä välttämättä enää niin kovin montaa viikkoa olekaan. Viikot menee hurjan nopeasti. Olisipa sitten ainakin se toivelista valmiina. Laitan sen varmaan tänne blogiinkin sitten...
PS. Muistakaahan käydä lukemassa synnytyskertomuksia! Synnytyskokemus blogia saa mainostaa ystäville ja omia positiivisia kokemuksia saa lähettää minulle s.postilla. :)
Eilen otettiin esikoiseni (3,5v) kanssa muutama masukuva pitkästä aikaa. Tässä muutama melkein masua kohti onnistunut räpsäys niistä kaikista 77:stä jotka otettiin. Onnistumisprosentti ei siis ollut huima. ;)
Rv 30 häämöttää jo horisontissa. Päätin, että nyt tänä viikonloppuna aion kirjoittaa synnytystoivelistan valmiiksi. Jotenkin sitä vain ajattelee, että synnytykseen on aikaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä välttämättä enää niin kovin montaa viikkoa olekaan. Viikot menee hurjan nopeasti. Olisipa sitten ainakin se toivelista valmiina. Laitan sen varmaan tänne blogiinkin sitten...
PS. Muistakaahan käydä lukemassa synnytyskertomuksia! Synnytyskokemus blogia saa mainostaa ystäville ja omia positiivisia kokemuksia saa lähettää minulle s.postilla. :)
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Nyt se on Suomessakin!
Dokumenttielokuva Orgasmic birthin kirja "Orgasmic Birth: Your Guide to a Safe, Satisfying, and Pleasurable Birth Experience" on ilmestynyt hiljattain myös Suomessa.
Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan kirjaan. Elokuva oli sen verran hyvä, että uskon kirjankin olevan tavallista antoisampi. :)
Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan kirjaan. Elokuva oli sen verran hyvä, että uskon kirjankin olevan tavallista antoisampi. :)
Unnan odotus osa 13
Muuttotouhujen takia bloggaaminen on jäänyt. En ole ehtinyt edes miettimään mitään aiheeseen liittyvää. En juuri edes tuota omaa napaa sen kummemmin. Unski kyllä liikkuu nykyään ihan hirmu volyymilla ja maha muotoilee miten sattuu liikkeiden voimasta. Niitä kyllä saatan katsella ajatuksissani pitkin päivää, mutta kaikki järkevämpi on jäänyt. :)
Tänään mietin hetken aikaa synnytysjuttuja, kun olin tavannut yhden kätilö-ystäväni ja saanut kuulla taas karuja totuuksia yhdestä Suomen synnytyssairaalasta. Olen tähän asti odottanut innolla synnytystä ja niin odotan vieläkin. Toisaalta en ole juuri ajatellut laskettuaikaani ja synnytystä, mutta toisaalta en malttaisi odottaa sitä. Mikä hassuinta nimenomaan sen synnytyksen takia, en niinkään vauvan. Toki vauvaa odotan onnesta soikeana ja malttamattomana, tuntuu kuitenkin siltä, että ennen sitä vauvaan keskittymistä pitää päästä synnyttämään ja kokemaan se syntymän tuoma ilo, tuska, voima ja antautuminen... yhteinen koitos Unnan kanssa.
Niin siis tänään ekan kerran tuli oikein kunnolla hetkeksi sellainen olo, että APUA. "Mitäs minä oikein olenkaan tässä toivomassa??" Synnytyspolttoja, jotka voi pahimmillaan olla niin ylitse huokuvia etten selviäkään niiden kanssa..? jne. Tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tarvitsisi ehkä jutella doulan kanssa ja saada vähän tsemppiä. :) Tuo tunne meni kuitenkin nopeasti ohi ja tietynlainen varmuus ja tyyneys palasi, joka on tähän mennessä ollutkin. Sen kuitenkin tuosta opin, että pitääpä sanoa doulille, että suurin asia mihin doulaa tarvitsen on varmasti se lempeä kannustaminen ja kehuminen, ja sen muistuttaminen, että kaikki sujuu niinkuin pitääkin.
Tuo oli myös hyvä muistutus taas siitä, että kuinka tärkeää on käydä mielessään läpi myös niitä pelottavia tai ahdistavia asioita, jotka liittyy synnyttämiseen. Se on tärkeä osa synnytykseen valmistautumista ja jos sen skippaa yli, niin ne tunteet voi yllättää itse synnytyksessä.
Minulla alkoi viime viikolla "mammaloma" raskaus, synnytys ja äitiys-juttujen järjestämisestä. Hallitus työskentely jatkuu kyllä niin Tampereen Napapiirillä kuin Aktiivinen synnytys ry:ssä, mutta muuten lomailen. Nyt kun tämä muutto uuteen kotiinkin on jo paremman puolella, vaikka kotona paljon vielä laittamista onkin, niin on silti ihanaa kun saa olla ihan rauhassa hatara pää ja keskittyä omaan napaan.
Synnytystoivelistan kirjoittaminen on vuorossa seuraavaksi. Doulat sitä jo kyselikin. :) Täytyy taas tehdä kaksi eri versiota, jos vaikka en jostain syystä pääsekään Vammalaan ja joudunkin menemään Taysiin. On muuten välillä ollut sellainen olo, että harmi kun en sitä kotisynnytystä sopinutkaan. Nyt se on auttamattomasti liian myöhäistä, kun ei noita kotiloita täällä Suomessa kasva muualla kuin ihmisten puutarhoissa. Tuntuisi niin hyvältä ajatukselta se, että synnytyksen koittaessa ei tarvitsisi lähteä mihinkään, josta ei voi mennä takuuseen (tarkoitan lähinnä kätilöitä ym. henkilökuntaa), vaan voisin olla kotona ja molemmat doulatkin voisi tulla ja mennä tarpeen mukaan.
Tosin Vammalassa on se etu, että synnytyksen jälkeen siellä saa rauhassa ottaa sen oman ajan vauvan kanssa ja suunnata uuteen elämänvaiheeseen valmiiden ruokien ym. äärellä. :) Tosin sairaalassa olisi muusta perheestä erossa.. mutta... no. Sen voi tietysti kokea monella tavalla. ;) Heh. Ei vain... minusta oli viimeksi toisaalta ihan kiva ollakin kaksin Annin kanssa ja vähän tosiaan ottaa sitä omaa aikaa ajatuksiin. On se raskaana oleminen ja synnyttäminen kuitenkin minusta sen verran henkilökohtaista, että ihan kaikkiin juttuihin jopa puolisokaan ei vain yksinkertaisesti mahdu mukaan. Siksi minusta oli ihan hyvä saada omassa rauhassa, vauvan kanssa mietiskellä sitä mitä yhdessä oli koettu. :)
Nyt on pakko mennä nukkumaan. Kaikkea hyvää ja ihanaa kesäkuun alkua muille masukkaille! :)
Tänään mietin hetken aikaa synnytysjuttuja, kun olin tavannut yhden kätilö-ystäväni ja saanut kuulla taas karuja totuuksia yhdestä Suomen synnytyssairaalasta. Olen tähän asti odottanut innolla synnytystä ja niin odotan vieläkin. Toisaalta en ole juuri ajatellut laskettuaikaani ja synnytystä, mutta toisaalta en malttaisi odottaa sitä. Mikä hassuinta nimenomaan sen synnytyksen takia, en niinkään vauvan. Toki vauvaa odotan onnesta soikeana ja malttamattomana, tuntuu kuitenkin siltä, että ennen sitä vauvaan keskittymistä pitää päästä synnyttämään ja kokemaan se syntymän tuoma ilo, tuska, voima ja antautuminen... yhteinen koitos Unnan kanssa.
Niin siis tänään ekan kerran tuli oikein kunnolla hetkeksi sellainen olo, että APUA. "Mitäs minä oikein olenkaan tässä toivomassa??" Synnytyspolttoja, jotka voi pahimmillaan olla niin ylitse huokuvia etten selviäkään niiden kanssa..? jne. Tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tarvitsisi ehkä jutella doulan kanssa ja saada vähän tsemppiä. :) Tuo tunne meni kuitenkin nopeasti ohi ja tietynlainen varmuus ja tyyneys palasi, joka on tähän mennessä ollutkin. Sen kuitenkin tuosta opin, että pitääpä sanoa doulille, että suurin asia mihin doulaa tarvitsen on varmasti se lempeä kannustaminen ja kehuminen, ja sen muistuttaminen, että kaikki sujuu niinkuin pitääkin.
Tuo oli myös hyvä muistutus taas siitä, että kuinka tärkeää on käydä mielessään läpi myös niitä pelottavia tai ahdistavia asioita, jotka liittyy synnyttämiseen. Se on tärkeä osa synnytykseen valmistautumista ja jos sen skippaa yli, niin ne tunteet voi yllättää itse synnytyksessä.
Minulla alkoi viime viikolla "mammaloma" raskaus, synnytys ja äitiys-juttujen järjestämisestä. Hallitus työskentely jatkuu kyllä niin Tampereen Napapiirillä kuin Aktiivinen synnytys ry:ssä, mutta muuten lomailen. Nyt kun tämä muutto uuteen kotiinkin on jo paremman puolella, vaikka kotona paljon vielä laittamista onkin, niin on silti ihanaa kun saa olla ihan rauhassa hatara pää ja keskittyä omaan napaan.
Synnytystoivelistan kirjoittaminen on vuorossa seuraavaksi. Doulat sitä jo kyselikin. :) Täytyy taas tehdä kaksi eri versiota, jos vaikka en jostain syystä pääsekään Vammalaan ja joudunkin menemään Taysiin. On muuten välillä ollut sellainen olo, että harmi kun en sitä kotisynnytystä sopinutkaan. Nyt se on auttamattomasti liian myöhäistä, kun ei noita kotiloita täällä Suomessa kasva muualla kuin ihmisten puutarhoissa. Tuntuisi niin hyvältä ajatukselta se, että synnytyksen koittaessa ei tarvitsisi lähteä mihinkään, josta ei voi mennä takuuseen (tarkoitan lähinnä kätilöitä ym. henkilökuntaa), vaan voisin olla kotona ja molemmat doulatkin voisi tulla ja mennä tarpeen mukaan.
Tosin Vammalassa on se etu, että synnytyksen jälkeen siellä saa rauhassa ottaa sen oman ajan vauvan kanssa ja suunnata uuteen elämänvaiheeseen valmiiden ruokien ym. äärellä. :) Tosin sairaalassa olisi muusta perheestä erossa.. mutta... no. Sen voi tietysti kokea monella tavalla. ;) Heh. Ei vain... minusta oli viimeksi toisaalta ihan kiva ollakin kaksin Annin kanssa ja vähän tosiaan ottaa sitä omaa aikaa ajatuksiin. On se raskaana oleminen ja synnyttäminen kuitenkin minusta sen verran henkilökohtaista, että ihan kaikkiin juttuihin jopa puolisokaan ei vain yksinkertaisesti mahdu mukaan. Siksi minusta oli ihan hyvä saada omassa rauhassa, vauvan kanssa mietiskellä sitä mitä yhdessä oli koettu. :)
Nyt on pakko mennä nukkumaan. Kaikkea hyvää ja ihanaa kesäkuun alkua muille masukkaille! :)
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Nettikaupat..
Tuonne sivupalkin "Sivut"-osioon olen lisännyt uuden sivun: Nettikauppoja. Lisään niitä sinne kunhan ehdin istahtaa hetkeksi seuraavan kerran. :)
Birth-ease:sta tekisi mieli tilata vähän kaikenlaista... ;)
Birth-ease:sta tekisi mieli tilata vähän kaikenlaista... ;)
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Unnan odotus osa 12
Esikoinen odottaa jo kovasti Unskin syntymää. Heidi sanoi, että mieheni serkku "voi sitten tervehtiä Unnaa... sitten kesän jälkeen!". :) Unna on aina menossa mukana jo nyt. Eilenkin Heidi oli sitä mieltä, että Unna tykkäisi jos menisin Heidin kanssa uimaan. :) Minä en kyllä olisi tykännyt uimaan menosta, enkä mennyt, kun vesi oli vielä niin jäätävää.
Heidin ottama "masukuva"
Haluaisin mökkeillä tyttöjen kanssa koko kesän miehen suvun mökillä saaressa. Saa nähdä kuinka pitkälle elo-syyskuun vaihteeseen uskallan/uskalletaan siellä olla. Tosin miehen loma on kyllä melkein elokuun loppuun asti, että siinä mielessä on hyvä tilanne, mutta kyllä minä tänään mietin "mitä jos"-tilannetta. Kävin siis mielessäni sen, että jos synnytys alkaisikin hurjaa vauhtia ja olisinkin tyttöjen kanssa kolmisin mökillä ilman moottorivenettä. Oli ihan jännä ajatussarja... ;) Se oli kyllä melkein kuin jostain "mieletön mökkisynnytys"-ohjelmasta (hyvällä tavalla...tai minun mielestä hyvällä tavalla.. ihan moni ei taida haaveilla saalaa avustamattomasta mökkisynnytyksestä luonnonkeskellä saaressa ;) ). Eli ei ihan realistinen. Heh.
Olen kyllä entistä vakuuttuneempi siitä kuinka tärkeitä etukäteis mielikuvat on liittyen raskaana olemiseen, synnytykseen ja äitiyteen. Minun mielestä sillä on suuri merkitys, että miten sinun ympärillä olevat läheiset ystävät ja sukulaiset kokevat nuo asiat. Tyypillisin malli on tietysti äidiltä saatu (tai jos ei ole äitiä, niin totta kai sekin vaikuttaa). On kuitenkin lohdullista, että vaikka olisikin hyvää vauhtia "aivopesty" kauhusynnytysten ja rankan äitiyden tarinoilla ja kommenteilla, niin ne on mahdollista korvata voimaannuttavammilla ajatuksilla. Joko ihan itse positiivisempia mielikuvia harjoittamalla säännöllisesti tai vaikka hypnoosivalmennuksessa. Jos oman paikkakunnan lähellä ei ole hypnoosia tarjolla, niin cd:itä on kyllä. (Ks. cd:t/dvd:t sivu reunapalkista)
Meidän muutto sen kun lähenee. On kivaa kun sitten muuton jälkeen voi pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan Unskin vaatteiden pesua ym. Toisaalta koitan pitkittää vauvan tavaroiden laittamista, koska muuten alan odottamaan entistä enemmän vauvan syntymää, enkä millään malttaisi odottaa. Toisaalta taas tekee mieli laittaa ne aika pian valmiiksi, varsinkin kun toiveena on mahdollisimman paljon mökillä oloa kesän aikana. Miehen lomakin on tosiaan juuri siinä ennen LA:ta ja olisi tarkoitus olla reissussa ja mökillä oikeastaan koko se aika, niin olisi kiva kun kotona olisi vauvalla jutut odottamassa koska sitten päättääkään syntyä. :)
Ensi viikolla on lääkärineuvola ja sokerirasituskoe. Jälkimmäinen vähän taas jännittää. On tullut hirmu himoja esim. banaanijugurttiin ja suklaaseen... Joten hiphei. Hienoa koittaa rajoittaa sokerin ym. määrää, kun tekee mieli Fazerin sinistä niin pirusti!!! :)
Heidin ottama "masukuva"Haluaisin mökkeillä tyttöjen kanssa koko kesän miehen suvun mökillä saaressa. Saa nähdä kuinka pitkälle elo-syyskuun vaihteeseen uskallan/uskalletaan siellä olla. Tosin miehen loma on kyllä melkein elokuun loppuun asti, että siinä mielessä on hyvä tilanne, mutta kyllä minä tänään mietin "mitä jos"-tilannetta. Kävin siis mielessäni sen, että jos synnytys alkaisikin hurjaa vauhtia ja olisinkin tyttöjen kanssa kolmisin mökillä ilman moottorivenettä. Oli ihan jännä ajatussarja... ;) Se oli kyllä melkein kuin jostain "mieletön mökkisynnytys"-ohjelmasta (hyvällä tavalla...tai minun mielestä hyvällä tavalla.. ihan moni ei taida haaveilla saalaa avustamattomasta mökkisynnytyksestä luonnonkeskellä saaressa ;) ). Eli ei ihan realistinen. Heh.
Olen kyllä entistä vakuuttuneempi siitä kuinka tärkeitä etukäteis mielikuvat on liittyen raskaana olemiseen, synnytykseen ja äitiyteen. Minun mielestä sillä on suuri merkitys, että miten sinun ympärillä olevat läheiset ystävät ja sukulaiset kokevat nuo asiat. Tyypillisin malli on tietysti äidiltä saatu (tai jos ei ole äitiä, niin totta kai sekin vaikuttaa). On kuitenkin lohdullista, että vaikka olisikin hyvää vauhtia "aivopesty" kauhusynnytysten ja rankan äitiyden tarinoilla ja kommenteilla, niin ne on mahdollista korvata voimaannuttavammilla ajatuksilla. Joko ihan itse positiivisempia mielikuvia harjoittamalla säännöllisesti tai vaikka hypnoosivalmennuksessa. Jos oman paikkakunnan lähellä ei ole hypnoosia tarjolla, niin cd:itä on kyllä. (Ks. cd:t/dvd:t sivu reunapalkista)
Meidän muutto sen kun lähenee. On kivaa kun sitten muuton jälkeen voi pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan Unskin vaatteiden pesua ym. Toisaalta koitan pitkittää vauvan tavaroiden laittamista, koska muuten alan odottamaan entistä enemmän vauvan syntymää, enkä millään malttaisi odottaa. Toisaalta taas tekee mieli laittaa ne aika pian valmiiksi, varsinkin kun toiveena on mahdollisimman paljon mökillä oloa kesän aikana. Miehen lomakin on tosiaan juuri siinä ennen LA:ta ja olisi tarkoitus olla reissussa ja mökillä oikeastaan koko se aika, niin olisi kiva kun kotona olisi vauvalla jutut odottamassa koska sitten päättääkään syntyä. :)
Ensi viikolla on lääkärineuvola ja sokerirasituskoe. Jälkimmäinen vähän taas jännittää. On tullut hirmu himoja esim. banaanijugurttiin ja suklaaseen... Joten hiphei. Hienoa koittaa rajoittaa sokerin ym. määrää, kun tekee mieli Fazerin sinistä niin pirusti!!! :)
maanantai 10. toukokuuta 2010
Uusi blogi!
Uusin blogini VOIMAANNUTTAVAT SYNNYTYSKOKEMUKSET löytyy TÄÄLTÄ!
Toistaiseksi siellä on vasta vain Annin synnytyskertomus, mutta toivon että pian siellä olisi monta muutakin tarinaa, jotka loisivat uskoa tuleviin synnyttäjiin mahdollisuudesta itsekin saada hyvä tai ihanan voimaannuttava synnytyskokemus!
Toistaiseksi siellä on vasta vain Annin synnytyskertomus, mutta toivon että pian siellä olisi monta muutakin tarinaa, jotka loisivat uskoa tuleviin synnyttäjiin mahdollisuudesta itsekin saada hyvä tai ihanan voimaannuttava synnytyskokemus!
perjantai 7. toukokuuta 2010
Ruuhkia.... ja lisää ruuhkia?
Kätilöliitto on ottanut kantaa pienempien synnytysyksiköiden lakkautus puuhailuihin. Kätilöliiton mielestä synnytyssairaaloiden vähentäminen 23:sta 19:sta lisää mm. käynnistettyjen synnytysten määrää.
Olen Kätilöliiton kanssa samaa mieltä siinä, että pieniä yksiköitä ei saa lopettaa! Jo nyt monissa isoissa sairaaloissa pullistellaan synnyttäjistä ja hoidetaan heitä liukuhihnalla. Tays on tuossa minun naapurissa, joten kuulen sieltä eniten uutisia. Viimeisempänä verenpainetta nostaneena kuulin, että synnytyssalien RUUHKA osoittautuikin usean kätilön joukkokahvitteluksi kaikessa rauhassa. Pari tuntia siitä oli sitten se OIKEA RUUHKA... ja miksi. Syy oli se, että synnyttäjien oksitosiini tiputuksia oli lisätty todella tiuhaan ja aivan uskomattomia määriä kerralla, joka aiheutti lopulta sen, että moni synnyttäjä olikin sitten yhtä aikaa ponnistusvaiheessa.
Toinen asia oli se, että saleilla oli ollut kiire ja synnyttäjille oli laitettu pinnejä vauvojen päihin, jotta kiireiset kätilöt voivat seurata synnytyksen etenemistä kanslian monitorilta.
Lisäksi useiden synnyttäjien vatsasta painetaan kun he ponnistaa. Niin ei saa tehdä ja Suomi & Kreikka ovat Euroopan ainoat maat joissa se on enää kätilöillä tapana! Vatsasta painaminen aiheuttaa äidille kipeän/aran vatsan ja moninkertaisen riskin kohturepeämään.
Voi, että minua suututtaa! Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen asti, että on henkilökunnalla oikeasti kiire, eivät ehdi olemaan läsnä synnyttäjän luona olemassa tukena ja apuna kivun hallinnassa. Sitä en hyväksy ollenkaan, että monissa sairaaloissa jo itse kulttuuri on sellainen, ettei ole tapana olla synnyttäjän luona muuta kuin niiden tarpeellisten toimenpiteiden ajan. En myöskään hyväksy sitä, että kiireeseen vedoten (oli se sitten tosi tai ei) puututaan synnytykseen toimenpitein joita ei voi enää perua.
Aktiivinen synnytys ry suomensi ja julkaisi hiljattain ÄitiLapsi- synnytysohjelman ja siellä sanotaan muun muassa näin:
Askel 6: Vältä tai minimoi mahdollisesti haitallisia toimenpiteitä ja hoitokäytäntöjä, joiden käytölle ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. Tällaisia käytäntöjä ovat
- ihokarvojen ajelu
- peräruiske
- kalvojen irroittelu
- kalvojen puhkaisu
- lääkkeellinen käynnistäminen
- synnytyksen edistäminen
- toistuvat sisätutkimukset
- syömisen ja juomisen kieltäminen
- äidin pitäminen sängyssä
- suonensisäinen nesteytys
- jatkuva CTG
- farmakologinen kivunlievitys
- katetrointi
- selällään/litomiassa makuuttaminen
- hoitajan johtama ponnistaminen
- funduksesta painaminen
- episiotomia
- imukupin/pihtien käyttäminen ulosautossa
- sektio
- vastasyntyneen imeminen
- välitön napanuoran katkaisu
- äidin ja lapsen erottaminen
Muistakaa, että SUURIN OSA synnytyksistä on täysin normaaleja!!! Joista siis nuo yllä mainitut asiat pitäisi olla minimoitu kokonaan pois.
Jos palaan vielä siihen oksitosiini-pommitukseen, jota moni synnyttäjä saa (ainakin tuossa naapuritalossa), niin se tarkoittaa sitä, että silloin äiti on tipassa, usein supistukset kovenevat rysäyksellä niin, että se menee yli sietokyvyn jolloin tarvitsee lääkitystä. Yleensä se on sitten puudutus ja se taas tarkoittaa sitä että kalvot pitää puhkaista ellei jo ole puhkaistu, vauva on jatkuvassa CTG:ssä (käyrällä), oksitosiinia joudutaan lisäämään, ponnistusvaiheessa kätilö usein johtaa sitä ja saattaavat tosiaan painaa mahasta. Ja koska synnyttäjä on todennäköisesti puudutettu hänelle tehdään herkemmin episiotomia, joka lisää repeämisen riskiä, ja mahdollisesti joudutaan tarttumaan imukuppiin. Yksi toimenpide voi siis johtaa oikeaan lumipallo efektiin, jota ei sitten enää pysäytetäkään. Toki tuokin oli hieman kärjistetty, mutta ei siinä mielessä, että tuo on tosiasia TODELLA MONELLE synnyttäjälle juuri nyt tälläkin hetkellä.
Jo pelkkä pinnin laittaminen vauvan päähän lisää toimenpiteitä mm. niin, että jos lapsivedet ei ole aiemmin menneet, niin kalvot pitää puhkaista ja se voi yksinään aiheuttaa saman suuntaisen lumipallon kuin edellä.
Missä on se luonnollisuus ja lempeys, joka pitäisi automaattisesti kuulua jokaiseen synnytykseen?? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi tms., vaan esim. sitä, että kätilöiden pitäisi tukea synnytyksen luonnollista kulkua ja kehon luontaista toimintaa synnytyksen aikana.
Synnytykset ovat nykyään monissa sairaaloissa niin liukuhihnalla hoidettuja, teknisiä ja toimenpidekeskeisiä, että synnytyskulttuurista on pian täysin hukkumassa syntymän kauneus, synnytystapahtuman luonnollisuus ja ainutkertaisuus. Synnyttäjiä ei kannusteta etsimään omaa luontaista tapaa synnyttää tai edes uskoa omaan kykyyn synnyttää. Aina vain kerrotaan ne kauhutarinat ja huonot kokemukset ja keskitytään tekniikkaan ja lääketieteellisiin juttuihin. Syntymä on kokemuksena ja tapahtumana erittäin tärkeä niin pienelle vauvalle kuin hänen perheelleen, ja se vaikuttaa todella paljon esim. äiti-lapsi suhteen muodostumiseen.
Lempeästä syntymästä vielä sen verran, että doulakollegani sanoi minusta hyvin: "täytyy muistaa, että vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi lempeä äidille".
Synnytyskulttuurin muuttamiseksi me jokainen voidaan tehdä jotain muutakin kuin purnata asiaa itsekseen. Tässä pari esimerkkiä:
- kerro ystävillesi (erityisesti raskaana oleville) myös niistä synnytyksesi hyvistä ja voimaannuttavista asioista
- anna palautetta synnytyssairaalaasi!!
- liity Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi
Jääkää te parantamaan viikonlopun ajaksi synnytyskulttuuria tahoillanne ja sunnuntaina viettämään ÄITIENPÄIVÄÄ! Minä lähden Helsinkiin lisäkouluttautumaan doulan työhön. :)
Olen Kätilöliiton kanssa samaa mieltä siinä, että pieniä yksiköitä ei saa lopettaa! Jo nyt monissa isoissa sairaaloissa pullistellaan synnyttäjistä ja hoidetaan heitä liukuhihnalla. Tays on tuossa minun naapurissa, joten kuulen sieltä eniten uutisia. Viimeisempänä verenpainetta nostaneena kuulin, että synnytyssalien RUUHKA osoittautuikin usean kätilön joukkokahvitteluksi kaikessa rauhassa. Pari tuntia siitä oli sitten se OIKEA RUUHKA... ja miksi. Syy oli se, että synnyttäjien oksitosiini tiputuksia oli lisätty todella tiuhaan ja aivan uskomattomia määriä kerralla, joka aiheutti lopulta sen, että moni synnyttäjä olikin sitten yhtä aikaa ponnistusvaiheessa.
Toinen asia oli se, että saleilla oli ollut kiire ja synnyttäjille oli laitettu pinnejä vauvojen päihin, jotta kiireiset kätilöt voivat seurata synnytyksen etenemistä kanslian monitorilta.
Lisäksi useiden synnyttäjien vatsasta painetaan kun he ponnistaa. Niin ei saa tehdä ja Suomi & Kreikka ovat Euroopan ainoat maat joissa se on enää kätilöillä tapana! Vatsasta painaminen aiheuttaa äidille kipeän/aran vatsan ja moninkertaisen riskin kohturepeämään.
Voi, että minua suututtaa! Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen asti, että on henkilökunnalla oikeasti kiire, eivät ehdi olemaan läsnä synnyttäjän luona olemassa tukena ja apuna kivun hallinnassa. Sitä en hyväksy ollenkaan, että monissa sairaaloissa jo itse kulttuuri on sellainen, ettei ole tapana olla synnyttäjän luona muuta kuin niiden tarpeellisten toimenpiteiden ajan. En myöskään hyväksy sitä, että kiireeseen vedoten (oli se sitten tosi tai ei) puututaan synnytykseen toimenpitein joita ei voi enää perua.
Aktiivinen synnytys ry suomensi ja julkaisi hiljattain ÄitiLapsi- synnytysohjelman ja siellä sanotaan muun muassa näin:
Askel 6: Vältä tai minimoi mahdollisesti haitallisia toimenpiteitä ja hoitokäytäntöjä, joiden käytölle ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. Tällaisia käytäntöjä ovat
- ihokarvojen ajelu
- peräruiske
- kalvojen irroittelu
- kalvojen puhkaisu
- lääkkeellinen käynnistäminen
- synnytyksen edistäminen
- toistuvat sisätutkimukset
- syömisen ja juomisen kieltäminen
- äidin pitäminen sängyssä
- suonensisäinen nesteytys
- jatkuva CTG
- farmakologinen kivunlievitys
- katetrointi
- selällään/litomiassa makuuttaminen
- hoitajan johtama ponnistaminen
- funduksesta painaminen
- episiotomia
- imukupin/pihtien käyttäminen ulosautossa
- sektio
- vastasyntyneen imeminen
- välitön napanuoran katkaisu
- äidin ja lapsen erottaminen
Muistakaa, että SUURIN OSA synnytyksistä on täysin normaaleja!!! Joista siis nuo yllä mainitut asiat pitäisi olla minimoitu kokonaan pois.
Jos palaan vielä siihen oksitosiini-pommitukseen, jota moni synnyttäjä saa (ainakin tuossa naapuritalossa), niin se tarkoittaa sitä, että silloin äiti on tipassa, usein supistukset kovenevat rysäyksellä niin, että se menee yli sietokyvyn jolloin tarvitsee lääkitystä. Yleensä se on sitten puudutus ja se taas tarkoittaa sitä että kalvot pitää puhkaista ellei jo ole puhkaistu, vauva on jatkuvassa CTG:ssä (käyrällä), oksitosiinia joudutaan lisäämään, ponnistusvaiheessa kätilö usein johtaa sitä ja saattaavat tosiaan painaa mahasta. Ja koska synnyttäjä on todennäköisesti puudutettu hänelle tehdään herkemmin episiotomia, joka lisää repeämisen riskiä, ja mahdollisesti joudutaan tarttumaan imukuppiin. Yksi toimenpide voi siis johtaa oikeaan lumipallo efektiin, jota ei sitten enää pysäytetäkään. Toki tuokin oli hieman kärjistetty, mutta ei siinä mielessä, että tuo on tosiasia TODELLA MONELLE synnyttäjälle juuri nyt tälläkin hetkellä.
Jo pelkkä pinnin laittaminen vauvan päähän lisää toimenpiteitä mm. niin, että jos lapsivedet ei ole aiemmin menneet, niin kalvot pitää puhkaista ja se voi yksinään aiheuttaa saman suuntaisen lumipallon kuin edellä.
Missä on se luonnollisuus ja lempeys, joka pitäisi automaattisesti kuulua jokaiseen synnytykseen?? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi tms., vaan esim. sitä, että kätilöiden pitäisi tukea synnytyksen luonnollista kulkua ja kehon luontaista toimintaa synnytyksen aikana.
Synnytykset ovat nykyään monissa sairaaloissa niin liukuhihnalla hoidettuja, teknisiä ja toimenpidekeskeisiä, että synnytyskulttuurista on pian täysin hukkumassa syntymän kauneus, synnytystapahtuman luonnollisuus ja ainutkertaisuus. Synnyttäjiä ei kannusteta etsimään omaa luontaista tapaa synnyttää tai edes uskoa omaan kykyyn synnyttää. Aina vain kerrotaan ne kauhutarinat ja huonot kokemukset ja keskitytään tekniikkaan ja lääketieteellisiin juttuihin. Syntymä on kokemuksena ja tapahtumana erittäin tärkeä niin pienelle vauvalle kuin hänen perheelleen, ja se vaikuttaa todella paljon esim. äiti-lapsi suhteen muodostumiseen.
Lempeästä syntymästä vielä sen verran, että doulakollegani sanoi minusta hyvin: "täytyy muistaa, että vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi lempeä äidille".
Synnytyskulttuurin muuttamiseksi me jokainen voidaan tehdä jotain muutakin kuin purnata asiaa itsekseen. Tässä pari esimerkkiä:
- kerro ystävillesi (erityisesti raskaana oleville) myös niistä synnytyksesi hyvistä ja voimaannuttavista asioista
- anna palautetta synnytyssairaalaasi!!
- liity Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi
Jääkää te parantamaan viikonlopun ajaksi synnytyskulttuuria tahoillanne ja sunnuntaina viettämään ÄITIENPÄIVÄÄ! Minä lähden Helsinkiin lisäkouluttautumaan doulan työhön. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)