Hallinnan menetys

Kuva lainattu: Hibiscus hypnosis sivulta

Kätilö, kotilo Anu Lampinen kirjoitti:  

' Antonio Machado:" Matkamies, polkua ei ole, polut tehdään kulkemalla". 

Havahduin pohtimaan: "Vaimo, synnytyssuunnitelma on valmistautumista, ei valmis polku".'

Kuva lainattu: flixya.comista

Minusta tuo niin hyvin sanottu. Synnytystoivelista/-suunnitelma on paljon muuta kuin se paperi jonka antaa doulalle tai kätilölle. Se on se kaikki valmistautuminen, asioiden selvittäminen, oma henkinen kasvu synnytystä kohti, jne. Ei synnytyssuunnitelmasta/-toivelistasta ole apua jos vain enempiä ajattelematta tulostaa jonkun valmiin listan tai pikaisesti ruksittaa listan valmiiksi. Nimenomaan ajatus on se, että niitä omia valintoja miettii etukäteen ja ottaa asioista selvää. En tarkoita, että pitäisi kätilötyön ammattilaiseksi ryhtyä, vaan synnytyksen perusfysiologian ymmärtämisen lisäksi miettisi erityisesti niitä itselle tärkeitä asioita.

Synnytys voi olla parhaimmillaan ihan mielettömän voimaannuttava kokemus. Sellainen positiivinen mullistus, joka kantaa pitkälle ja saa yhä uudelleen onnellisen hymyn kasvoille. Se on täysin mahdollista ihan kaikille naisille. Siihen vaikuttaa yhtenä asiana synnytystoivelistan tekeminen ja sitä kautta synnytykseen valmistautuminen. Valmistautuminen on tärkeää, nimenomaan se valmistautuminen mitä pään sisällä tapahtuu... jotta uskaltautuisi heittäytyä synnytyksen ja syntymän voiman vietäväksi ja rohkenisi antautua erityisesti avautumiselle. 

Muistan, että ensimmäistä ja toista lasta odottaessani vielä vähän pelotti se mitä synnytys tuo tullessaan. Erityisesti esikoista odottaessa, kun ei tiennyt yhtään millaista se on. Monia naisia pelottaa ajatus siitä, että ei voikaan hallita sitä tapahtumaa ja oman kehon toimintaa. Siitä "ohjien pitämisestä" ja kontrolloinnista voi olla vaikea luopua. Siihen hallinnasta luopumiseen voi auttaa rentoutumis- ja hypnoosiharjoitukset, mutta myös se, että opettaa itsensä luottamaan siihen, että antautuminen synnytyksen voimalle on ihan luonnollista, turvallista ja sallittua.

Toiset pelkää, että jos menettää itsensä hallinnan synnyttäessä niin tekee jotain mitä joutuu häpeämään. Ensinäkin tietyllä tapaa synnyttäessä pitääkin päästää irti hallinnasta, niinkuin olen jo sanonut aiemmin, ja toiseksi synnytyksessä on nimenomaan hyvä kuunnella omaa vaistoa ja toimia sen mukaan. Äänenkäyttö on luonnollista, erilaisissa asennoissa oleminen ja liikkuminen eri tavoin on normaalia. Tavallista on myös se, että mitä pidemmälle synnytys etenee sitä vähemmän synnyttäjällä on vaatteita päällä. Joillekin naisille alastomuus on arka ja nolo asia ja erityisesti heille ajatus alasti olemisesta synnyttäessä tai synnytyksen loppuvaiheessa, voi olla epämiellyttävä. Synnytys voikin yllättää heidät monin tavoin positiivisesti. Joko synnyttäessä tai sen jälkeen voi tapahtua muutos rohkeampaan suuntaan, eikä välttämättä enää koekaan alastomuutta niin ujostuttavana.

Vaistonvarainen ja toisinaan vähän eläimellinenkin toiminta voi kuulostaa hyvin pelottavalta. Ei se sitä kuitenkaan käytännössä ole. Käytännössä se on usein esim. sitä, että ihan avautumisvaiheen lopussa tai ponnistusvaiheessakin synnyttäjä saattaa murista tai pitää tosi matalaa ja möreää ääntä. Se resonoi erityisesti kehon alaosassa ja lantionpohjassa. Fysiologian tasolla se tarkoittaa sitä, että synnytyksessä aivojen intuitiivinen puoli aktivoituu ja rationaalinen puoli "sammuu". Tai niin ainakin olisi ideaali tilanteessa ja sitä kannattaisi vaalia, jotta synnytys sujuisi mahdollisimman hyvin.

Stone labyrinth, Finland from Labyrinths, by Virginia Westbury

Pam England puhuu ja kirjoittaa synnytys labyrintista ja sen käyttämisestä. Ajatus on loistava. Synnyttäessä matkataan vauvan kanssa labyrintin sisällä ja syntymän jälkeen nainen synnytyskokemusta työstäessään kulkee matkan keskustasta takaisin samaa reittiä ulos.

Kylläpäs tuntui hankalalta kirjoittaa mahdollisimman selkeästi se mitä oli mielessä. Toivottavasti saitte yhtään kiinni siitä mitä hain takaa.