Tapasin tässä viikolla pari doulaa ja hupskeikkaa aika meni kuin siivillä. Puhuttavaa olisi riittänyt vaikka moneksi päiväksi. :) Tuli ihan sellanen "kerran doula, aina doula"-olo. :) Sattuipa vielä niinkin, että sain samana iltana puhelun naiselta, joka haeskeli itselleen doulaa. Hetken jo teki mieli suostua samantein, mutta elämäntilanne kolmen kotihoidossa olevan ja yhden koulukuskattavan kanssa on ihan riittävän haasteellinen ilman doulausta.
Doulia tavatessa tuli mieleen se kuinka tärkeää kätilöille ja doulille olisi olla ottamatta valtaa naiselta itseltään pois. Se käy niin helposti ja huomaamatta. Kätilöystäväni kirjoitti blogissaan (matkaan.weebly.com) hyvin:
"Jokaisen naisen kohdalla kätilö muistaa, että aina kun naisen osuus vaihtuu subjektista objektiksi, tulee perustelun olla vankka. Jokainen ehdotus asennonvaihdosta tai hengitystavasta on naisen horjuuttamista pois omasta yhteydestä kehoonsa, jota hän on ennen synnytystä vaalinut ja kasvattanut. Kätilö tietää, että kätilön työtä on on olla kärsivällinen ja antaa tilaa synnyttäjän ainutlaatuiselle hienovaraiselle prosessille. Kätilö tasapainoilee sen kanssa, että antaa tilaa ja aikaa naisen omalle tavalle synnyttää, mutta toisaalta hyödyntää aktiivisia menetelmiä, joilla voi synnytystä haastavissa tilanteissa edesauttaa."
Olenkin tässä miettinyt yhdeksi postauksen aiheeksi synnytysten eettisiä juttuja ja synnyttäjän oikeuksiin liittyviä asioita. Tuntuu, että naiset ovat välillä todella yksin oikeuksiensa suhteen. Neuvoloissakin voi kohtelu olla todella mielenkiintoista. :( Vaikka usein naisista tulee melkoisia naarasleijonia, niin silti raskaanaollessa nainen on toisaalta myös haavoittuvaisimmillaan, kun hänellä on aarre kannettavana sisällään.
Jaahas... Lapset kaipaa äitiään. Täytyy mennä.
PS. Jos joku kaipaa amber teething necklaceja eli meripihkakaulakoruja vauvalle helpottamaan mm. hampaidentuloa, niin laitakaa mailia! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti