Kohta 3kk synnytyksestä

Lauri on kohta 3kk vanha ja aika on mennyt siivillä. Synnytyskertomusta on pitänyt kirjoittaa tänne, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja se on hahmottunut mielessä erilaiseksi kuin heti silloin synnytyksen jälkeen. Nyt muutama kuukausi jälkeen päin olen itsekin hoksannut kuinka hurjaa kyytiä se oikeasti olikaan. Eniten silmäni avautui Aktiivinen synnytys ry:n teemaillan jälkeen, joissa olen käynyt jo yli 7 vuoden ajan epäsäännöllisen säännöllisesti. Mietin illasta kotiuduttuani, että millaisia omat "puheenvuoroni" oikein olivatkaan. Minut tuntevat ymmärsi ja koki ne varmasti eri tavalla kuin esikoistaan odottavat. Itselleni jäi sellainen tunne, että ne asiat joita omista kokemuksistani jaoin ei välttämättä olleet suoraan positiivisia, vaikka tarkoituksenani oli kertoa erilaisia kokemuksia kuitenkin positiivisesti.

Eli siis hoksasin kuinka hurja tosiaan synnytys oli ollut. Ei siis kuitenkaan mitenkään negatiivisessa mielessä. Synnytys hurahti yhdessä kohtaa vauhtiin vähän niin kuin ensin oltaisiin menty neljää kymppiä jossain pikkutiellä ja hetkessä kurvattu moottoritielle 120 lasissa. Onneksi se synnytyksen loppu oli rauhallinen hetken aikaa ennen kuin yht´äkkiä Lauri syntyikin. :)

Synnytyskertomusta en ehdi vieläkään kirjoittamaan. Kirjoitan sen kyllä jossain vaiheessa. Tässä kohtaa halusin purkaa muita ajatuksia päästä pois. :)

 Ajattelin etukäteen, että synnytyksen myötä intoudun taas päivittämään tätä blogia ja herää taas hirmu himo lukea taas synnytyskirjoja jne.. Tai päästä doulaamaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Itse asiassa olen todennut, että vaikka haluaisin niin en pysty doulamaan moneen vuoteen (sitten vasta ehkä taas kun lapset niin isoja, että ne pärjää yksin ilman aikuisia... neljälle on hankalaa saada yht´äkkiä hoitajaa). Synnytyskirjatkin olen päättänyt myydä pois (muutamia tärkeimpiä kirjoja lukuunottamatta). Aiemmin mielenkiintoisilta tuntuneet synnytyskeskustelut nykyään lähinnä... melkein ärsyttää?

Ne tiedot ja taidot mitä olen tähän mennessä kerännyt, luennot ja kurssit joilla tietämystä kasvattanut ja neljä omaa synnytyskokemusta jotka on vielä avartanut ymmärrystä lisää on saanut aikaan sen, että tuntuu kuin olisi omalla planeetalla jossa ei ole kuin muutama muu jotka ymmärtää mitä ajattelen tai mistä puhun. Olen hoksannut, että kun on itse synnyttänyt useamman kerran, niin todella ymmärtää sen miten raskaudet ja synnytykset voi olla niin erilaisia ja ehkä tulee voimaakkaammin itselle se ajatus siitä mikä on oleellista. Minusta monet kurssit, keskustelut, artikkelit on juuri siitä ei-oleellisesta. Nyt jos pitäisin esim. jotain kurssia, olisi se erilaisempi kuin koskaan ennen. Ei täysin, mutta vahvemmin vielä siihen suuntaan mikä itsellä on ollutkin. En vain usko, että olisi kovinkaan montaa naista saati miestä, jotka saisi kiinni siitä mitä sanon. Muuten minulla olisi ihan alien olo, jos en olisi samaistunut toisen suurperheen äidin ajatuksiin tai hymyillyt extraleveästi hänen puhuessaan juuri niitä asioita mitä itsekin on ajatellut ja kokenut. :)

Raskaus, synnytys ja äitiys on ihmeellistä. Se opettaa ja avartaa aina vaan enemmän ja enemmän. :)