Meille syntyi juhannusaattona pieni hurmuri. Ei tullutkaan neljättä tyttöä vaan poika! :) Synnytys oli taas erilainen kuin edelliset... monin tavoin. Nyt en jaksa synnytyskertomusta kirjoittaa, mutta sen verran malttamaton olen kokemuksen jakamisen suhteen, että tässä muutama synnytyskuva...
 |
| Lapsivedet meni mökillä 21.6. ennen klo 2. |
|
 |
| Aamuvarhaisella pystyi vielä sytyttelemään kynttilöitä... |
 |
| Aika nopeasti homma muuttui tiukaksi, eikä leppoisia taukoja juuri ollut. |
|
 |
| Lähdössä sairaalaan.. Siinä vaiheessa oli jo todella keskittymistä vaativaa, kun synnytysaaltoja tuli todella tiuhaan. |
 |
| "Kuin raihnainen vanha mummo pyörätuolissa", ajattelin kun näin peilistä itseni. Muuten olinkin ollut omalla synnytysplaneetalla jo pitkään. |
 |
| Kokeilin vauvan päätä, kun kätilö sanoi että tukka näkyy jo. Pää olikin vielä ylhäällä, mutta juuri ja juuri tunsin sen. Luulin, että menee vielä pitkään ennen kun syntyy, mutta hups... yht´äkkiä pää olikin tulossa ja polte sen mukainen. |
Synnytyksen kesto oli noin 4,5h, jos istukan syntymistä ei oteta mukaan. Se syntyi n. vajaan 20min päästä. Ennen sairaalaan lähtöä kohdunsuuu oli 3cm auki, eikä sairaalassa tehty yhtään sisätutkimusta (oltiin siellä vajaa tunti? ennen vauvan syntymää). Synnytystä helpottamaan sain homeopaattisia rakeita ja akuneulat. Tens oli myös kovassa käytössä.
Lauri painoi syntyessään 3420g muistaakseni ja oli 50cm pitkä.
Paljon onnea hurmurista. Upeita kuvia joista pääsi mukaan tunnelmaan!
VastaaPoistaOnnea teille!!!
VastaaPoistaOnnea! :)
VastaaPoistaPaljon onnea koko perheelle! Pienet pojat on ihania. :-)
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! :)
VastaaPoistaOnnea täältäkin pienen pojan syntymästä:)
VastaaPoistaMoi! Onnittelut ja kiitokset että olet olemassa ja teet tätä blogia. Asun mieheni kotiseudulla kaukana omasta kodista ja pian koittaa ensimmäisen lapsemme syntymä, juuri vaihtui vuorokausi ja laskettu aika oli eilen :).
VastaaPoistaKaikki läheiset ystäväni ovat saaneet lapsen/lapsia, mutta kukaan heistä ei ole ajatellut asioita ja ottanut selvää asioista kuten minä, joten olo on ollut todella yksinäinen, ennen kuin löysin sivusi; olen saanut tarvitsemani tuen täältä ja löytänyt itsestäni vahvuuden. Olen aina ollut sitä mieltä että positiivinen asenne ratkaisee asioissa.
Olen lukenut monia kirjoja ja vielä enemmän erilaisia synnytyskokemuksia, katsonut synnytysvideoita ja miettinyt paljon, minua tieto ei tuskastuta, päinvastoin, mitä enemmän saan tietoa synnytyksestä ja sen kulusta ja kaikesta mitä voi tapahtua, niin sitä enemmän mieleni on rauhassa kun tiedän mitä kaikkea voi tapahtua.
Toivon että kätilö, jonka tapasimme synnytysosastolle tutustuessamme olisi läsnä synnytyksessämme, tai että kaikki muutkin kätilöt ajattelevat kuten hän; eräs toinen tutustuja totesi sanoneensa että kyllä sairaalan henkilökuntaan voi luottaa, ne tietää mitä tekee, tähän kätilö vastasi "Minä sanoisin synnyttäjälle että luottaa omaan itseensä". Ihanan lämpimän oloinen nainen oli hän :)