Tapasin tänään MUKSUT-messutapahtumassa yhden äidin, joka oli käynyt tässä syksyn aikana yhdessä Napapiirillä olleessa Synnytys-teemaillassa. Messuilla ollessa hän oli jo synnyttänyt ja kertoi kokemuksestaan. Oli aivan mahtavaa kuulla, että teemaillassa käynnistä oli ollut hänelle apua! Hän lainasi samalla sieltä myös Michel Odentin kirjan Luonnonmukainen synnytys, joka oli myös auttanut häntä kohottamaan itseluottamustaan ja saavuttamaan toivomansa synnytyskokemuksen.
Surullista oli kuitenkin kuulla, että edelleen (aina ja yhä uudelleen) löytyy kätilöitä jotka koittavat "kammeta" synnyttäjää sänkyyn ja yrittävät saada synnyttäjää synnyttämään selällään maaten, koska se on hänen (kätilön) mielestään paras tapa synnyttää. :/
Voi että sentään. Alkaa taas verenpaine nousta, kun mietin näitä asioita. En vaan voi ymmärtää miksi ei
a) luoteta synnyttäjän omaan kehoon ja vaistoon, ja kykyyn synnyttää? Meidät naisethan on sentään luotu synnyttämään.
b) miksi joillain kätilöillä on niin vahva tarve pyrkiä hallita, kontrolloida ja päsmäröidä tilanteessa, jossa se kaikki kuuluisi synnyttävälle naiselle? On surullista, että kätilön oman epävarmuuden ja pelon takia monet äidit kokevat tulleensa synnyttäjänä yliajetuksi, nöyryytetyksi, ym.
Palaan vielä tuohon messuilla saamaani palautteeseen. Oli tosiaan todella mukava kuulla, että joku on saanut niin paljon konkreettista apua omaan synnytykseensä ja siihen valmistautumiseen meidän teemaillasta. Se antaa intoa ja energiaa jatkaa vapaaehtoistyötä synnytysasioiden äärellä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti