Lisäyksiä kirjalistaan

Kirjaluettelo sai Aksy-ystävältäni roimasti lisää hyviä lukuehdotuksia. Kannattaa siis käydä vilkaisemassa.

Minun oma tämän hetkinen

TOP 5

1. Ina May´s guide to childbith
2. Birth partner
3. Synnytyslaulu
4. Luonnonmukainen synnytys
5. Väkevä hauras

PS. Tässä vielä yksi linkki imetyksestä ja isän tuesta, jonka lähetti toinen ystäväni. Imetys jutuista lisää paremmalla ajalla. Nyt pitää rientää, kun likat (ja mies ;)) riekkuu iltapalahommissa keittiössä.

Synnytyspelko -linkkejä

(*muokattu 30.7.09*)

Valmistautuminen synnytykseen jatkuu. Tällä kertaa etsin lisää tietoa traumaattisista synnytyksistä. Löysin Penny Simkinin kirjasta pari linkkiä, joista toinen osoittautui lähteiden aarreaitaksi - ainakin hetkeksi. :)

Tässä muutamia linkkejä ja artikkeleja, joita löysin.

Internet sivuja
- Birth Trauma Association
- Sheila Kitzingerin sivu Brith Crisis
- Trauma and birth stress -> siellä oiva linkkikokoelma artikkeleihin

Artikkeleita/tutkimuksia
- Birth Trauma: In the eye of the beholder
- Post-Traumatic stress disorder due to childbirth: The aftermat

Kirja
Sheila Kitzinger: Birth Crisis
Lynn Madsen: Rebounding from childbirth, Toward emotional recovery
Grantly Dick-Read: Childbirth without fear

Näistäkin voi löytää/saada apua
- Keisarinleikkauksista asiaa
- Doula UK

Ihana kamala väliliha

*muokattu 24.10.2014*

Välilihaan ja sen leikkaamiseen liittyvät asiat tuntuu olevan yksi iän ikuisista väännön aiheista niin odottajien kuin muidenkin keskuudessa. Jotkut on sitä mieltä, että välilihan leikkaaminen ei tunnu missään, on ok ja vain hyvä asia ja toiset taas yrittävät puhua välilihan leikkaamattomuuden puolesta. Nykyään on pyritty pois rutiininomaisesta episiotomista (eli välilihan leikkaamisesta), mutta ihmeen tiukassa se vielä on. Siis ajatus siitä, että se on äidin ja vauvan hyväksi. Näin tietysti on, mutta vain tietyissä, todella harvoissa tilanteissa.

Nro 6 on väliliha
(Kuva on lainattu täältä.)

Monet vierastavat välilihan hierontaa ja siitä puhumista. Se on kuitenkin täysin normaalia ja mielestäni siitä pitäisi puhua rohkeammin neuvoloissakin. Tai ainakaan Tampereen kolmessa eri neuvolassa siitä ei ole yksikään terveydenhoitaja sanonut sanaakaan, eikä valmennuksissa ole ollut siitä mitään. Paitsi Tampereen Napapiirin Pintaa syvemmälle- valmennuksessa, jossa kävimme Heidiä odottaessa.

Usein kuulee tai saa lukea, että "olipa hyvä kun minulle tehtiin episiotomia, enpähän ainakaan revennyt" tai että "hyvä kun leikattiin, ei vauva olisi muuten mahtunut syntymään". Minua hiukan harmittaa tuollaiset kommentit, koska niistä välittyy usein väärä mielikuva/väärää tietoa muille, jotka eivät asiasta paremmin tiedä. Tutkimusten mukaan välilihan leikkaaminen ei välttämättä estä repeämistä, vaan joissain tapauksissa episiotomia voi revetä lisää. Mitä tulee tuohon vauvan kokoon, niin kyllä isotkin vauvat voivat syntyä aivan hienosti ilman episiotomiaa. Imukuppisynnytyksiäkin hoidetaan monissa paikoissa ilman rutiinin omaista episiotomiaa.

Tuli tässä kirjottaessa mieleen, että on monia jotka pelkäävät synnytystä kun ajattelevat repeävänsä. En sinänsä ihmettele, varsinkin jos on käynyt keskustelupalstoilla lukemassa kauhutarinoita repeämisistä synnytyksissä. Ja kuulostaahan REPEÄMINEN tosi kurjalta ja kamalalta. Kannattaa kuitenkin muistaa muutama asia:
- on paljon synnytyksiä, joissa synnyttäjä ei repeä lainkaan (eikä ole tehty "epparia")
- usein repeämät ovat hyvin pieniä "nirhaumia" tms. joille ei edes tarvitse tehdä mitään, eikä niitä itse edes juuri huomaa
- voit itse vaikuttaa siihen mitä välilihallesi synnytyksessä tapahtuu!

Jossain paikoissa on tapana suihkuttaa suihkepullosta öljyä välilihaan ponnistusvaiheessa kun pää on syntymässä. Any May' s Guide to childbirth - kirjassakin tuosta mainittiin monessakin synnytyksessä. En ole kuullut, että se olisi Suomessa vielä kovin tuttua, mutta minusta se on kyllä kokeilemisen arvoinen juttu. Apteekeista saa Ceridal öljyä suihkepulloissa. Sitä voi käyttää jo raskausaikana välilihan hieromiseen ja myös synnytyksessä liukastamaan pään syntymistä. :)

Bebes infon sivuilla on pari todella hyvää artikkelia liittyen välilihaan:

Mikä on välilihan leikkaus, eli episiotomia ja milloin se on tarpeellinen?
Miten voin välttää välilihan vaurioita tai välilihan leikkauksen?

Alemman linkin artikkelissa on myös linkki välilihan hieronta ohjeisiin. Välilihan hierominen on kätevä tapa tutustua omaan kehoon, jos se ei ennestään ole tuttu. Monesti naiset häpeilee jopa ihan välilihasta puhumista saati sitten myöntäisi, että on loppuraskaudesta välilihaa hieronut. Ei siinä kuitenkaan ole mitään ihmeellistä tai häpeiltävää. Väliliha on yhtä arvokas osa naisen kehoa kuin mikä tahansa muu kohta ja on vain positiivista huolehtia myös välilihan kunnosta. :)

Välilihan hieromisesta vielä sen verran, että sitä kannattaa kokeilla ihan vaikka suihkussa käydessä edes vähän aina kerrallaan. Siinä ei menetä mitään, päin vastoin! :) Synnytyksen jälkeen kroppa on taas erilainen ja muuttuu synnytyksestä toipuessa pikku hiljaa. Erityiseti jos väliliha on leikattu niin sitä (+ arpea) kannattaa öljytä synnytyksen jälkeenkin. 

Kuismaöljy sopii hierontaan todella hyvin. Esim. Frantsilan kuismaöljy, joka on varmasti turvallinen keholle luonnollisten ainesosiensa takia. Kuismaöljy parantaa hermosäikeiden uusiutumista ja arven parantumista.

Synnytyspelko- vertaistukiryhmän syksy

Synnytyspelko -vertaistukiryhmän syksy on nyt selvillä. Ryhmä kokoontuu Tampereen Napapiirillä klo 17.30-19.00
ti 18.8.
to 17.9.
to 22.10.
to 19.11.
to 17.12.

Synnytyspelko -vertaistukiryhmä on tarkoitettu synnytyspelkojen kanssa eläville tai eläneille naisille. Ryhmä on avoin ryhmä, johon voi tulla vaikkapa ystävän tai tukihenkilön kanssa eikä ennakkoilmoittautumista vaadita. Ryhmän toiminta perustuu vertaistukeen. Ryhmään voi tulla myös vauvan tai lapsen kanssa. Vetäjänä toimin minä ja kaverina minulla on syksyllä todennäköisesti synnytyspelkoihin erikoistunut kätilö.

Ryhmä on maksuton. Vapaaehtoisen 2e:n tee-/ovirahan voi tiputtaa lippaaseen auttamaan Napapiirin vuokrakuluissa. Napapiirihän on vapaaehtoisvoimin ylläpidetty lapsiperheiden olohuone Tampereen Kalevassa.

Lisätietoja vertaistukiryhmästä saa minulta (s.postiosoite reunassa).

Alennusmyynti löytö...

Tein alennusmyynneiltä löydön ja ostin Odotusajan 280 päivää kahdeksalla eurolla Suomalaisesta kirjakaupasta! Aikaisemmin ajattelin aina kirjakaupoissa sen nähdessäni, että ompa surkea kirja, mutta nyt kun sen sitten ostin ja luin, niin täytyy myöntää olleeni väärässä. Kirja on aivan mainio! Itse asiassa todella hyvä. Siellä on paljon hyviä vinkkejä ja miettimisen arvoisia asioita. Suosittelen kirjaa lämpimästi.


Tuo kirjan kirjoittaja, professori Sheila Kitzinger on muuten Britannian luonnonmukaisen synnytyksen ja myös kotisynnytysten aktiivinen puolesta puhuja. Hän on kirjoittanut ainakin noin kolmekymmentä synnytys ja imetys aiheista kirjaa.

*muoks* Huomasin juuri, että Johanna-kirjakerhossa ko. kirja on alennuksessa hintaan 7,90e + postikulut.

Ideoita synnytyshuoneeseen

Tuli joku aika sitten mieleen ajatuksia ja ideoita unelmien synnytyshuoneeseen. Vähän niinkuin jatkoa sille edelliselle unelmien synnytyshuone keskustelulle. :) Mietin synnytyshuonetta lähinnä rentoutumisen ja mielikuvien näkökulmasta. Millaisessa synnytyshuoneessa olisi mahdollisimman helppo rentoutua? Mitä siellä voisi olla helpottamassa rentoutumista?

Ensin tuli mieleen pienet suihkulähteet, joita itse asiassa joku mainitsikin omassa unelmien synnytyshuone vastauksessaan. Veden solina on varmaan useimpien ihmisten mielestä rentouttava ääni ja voi toimia sellaisena myös synnytyksen aikana. (Täällä on aivan ihania suihkulähteitä.)

Tämä suihkulähde on kyllä ulkoversio, mutta näyttää ihanalta.
(Laattapiste Oy:n kuva lainattu mtv3.fi-sivustolta.)

Sitten tuli mieleen "koko seinän kokoinen valkokangas" eli videotykillä voisi heittää kuvaa ja/tai videota yksiväriselle seinälle äidin toiveiden mukaan. Esim. jos äiti kokee luonnon, lintujen laulun ym. rentouttavina, niin videotykin kautta voisi laittaa tulemaan videota vaikkapa viidakosta ja samalla kuuluisi linnun laulua ym. Tai jos synnyttäjä rakastaa vettä/merta tms. niin voisi laittaa kuvaa meren rannalta jossa aallot lyö rantaan lempeitä laineita tai vaikka myrskyä jos sellaista haluaa. Tai jos haluaa kodikkaampaa tunnelmaa, niin videokuva (ja tietysti ääni) mukavasta mökkihuoneesta takkatulineen voisi olla kiva. Tosin nämä isot screenit vaatisi tilavammat huoneet (mitä useissa paikoissa on), jotta ne "toimisi" parhaiten.

Upea metsä.
(Kuva lainattu täältä.)

(Lainattu Executive retreats -sivuilta.)

Tämä videosysteemi voi kuulostaa ihan hassulta.. Vähän kuin turhalta välineurheilulta, mutta toisaalta.. miksi ei jos siitä olisi apua? Miksi ei jos ne auttaisi rentoutumaan? Miksi ei jos se toisi kalseisiin synnytyssaleihin hieman inhimillisyyttä, kodikkuutta ja turvallisuuden tunnetta?

Tosin täytyy kyllä sanoa, että edellisessä synnytyksessänikin olin niin uppoutunut omaan itseeni, että kaikki muu ympärilläni suodattui aika totaalisesti pois. MUTTA uskon kyllä, että joku video ihanasta mäntymetsä maisemasta, kauniista meren rannasta tai kesäisetä kukkaniitystä olisi voinut helpottaa ja/tai nopeuttaa mielikuvamatkaa sinne missä todella voi rentoutua, rauhoittua ja nauttia olostaan. Ihan vaikka parin sekunnin vilkaisu aina silloin tällöin olisi riittänyt.

(Kuva on lainattu täältä.)

Toki uskon ja ymmärrän sen ettei kaikki tuollaisesta välittäisi. Enkä tiedä välittäisinkö itsekään juuri seuraavassa synnytyksessä, sen tietäisi vasta sitten, mutta minusta olisi ihan hauskaa ja hienoa, että voisi olla mahdollisuus kokeilla tuon tyyppistä juttua. Sitten kun tosiaan yhdistäisi noihin videoihin/kuviin äänet ja/tai musiikin, aromaattiset tuoksut ja jos mahdollista niin oikean veden esim. altaassa jne., niin johan olisi! :) Tekisi melkein mieli tehdä joku kokeilututkimus, että olisiko tuosta mitään apua... :)

Ihan pikaisesti löydöstäni..

Löysin äsken oivan sivuston, josta löytää helposti tutkimuksia liittyen synnytykseen, raskausaikaan ja vauva-aikaan. Sivuston on perustanut synnytys-guru Michel Odent. (Tuo "synnytys-guru" kuulostaa tyhmältä, mutta en ole keksinyt muutakaan lyhyttä tapaa kuvata monien meriittien ja luonnonmukaisen synnytyksen edistämisen miestä. :) )

Linkki sivustolle tässä ja tuolla linkeissä.

Toinen Michel Odentin sivusto löytyy täältä. Siihen en vielä ehtinyt juuri tutustua. Ainakin siellä oli mielenkiintoinen pätkä epiduraalin vaikutuksista.

Tammisaareen synnyttämään menevät HUOMIO!

Sain tänään sähköpostia Aitomedia Oy:n tuotantopäälliköltä Taina Heinoselta. Hän antoi luvan laittaa viestiä asiasta myös tänne blogiin. Eli...

"Aito Media Oy ja YLE TV 2 aloittavat nimittäin ensi syksynä
Tammisaaressa Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytysosastolle
keskittyvän dokumentaarisen TV-sarjan "Sydänääniä" kuvaamisen.
Etsimme parhaillamme erilaisia perheitä, jotka ovat synnyttämässä
Tammisaaressa ja haluaisivat tulla kuvatuiksi ennen lapsen
syntymää, synnytyksen hetkellä ja sen jälkeen. Jos siis olet
törmännyt/törmäät perheisiin tai äitiehin, joille on syksyn 2009 -
talven 2010 aikana syntymässä lapsi Tammisaaren synnytysosastolla,
niin vinkkaathan tekeillä olevasta ohjelmastamme!"

Ohjelmassa on tarkoitus antaa näkyvyyttä Tammisaaren osaavalle synnytysyksikölle ja sen pehmeille arvoille! Itse odotan ohjelmaa jo kovasti. Toivon, että siinä nähdään paljon luonnollisempia ja lempeämpiä synnytyksiä kuin muissa tämän päivän synnytysohjelmissa.

Jos täältä kautta löytyy etsityn kaltainen perhe, niin minun kautta saa yhteystiedot ja varmasti Aito Media Oy:n nettisivuilta löytyy ne myös.

Valmistautumista synnytykseen uudessa roolissa

Olen menossa synnytykseen doulaksi äidille, jonka LA on tämän kuun lopussa. Olen siis jo muutaman viikon ajan valmistautunut henkisesti tulevaan synnytykseen ja täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt siitä kuinka haastavaa se oikeastaan onkaan. En siis tarkoita millään tapaa negatiivisessä mielessä, päin vastoin, se on ollut antoisaa. Nyt ymmärrän PALJON paremmin raskaana olevien puolisoita tai muita tukihenkilöitä, jotka myös valmistautuvat synnytykseen nimenomaan tukijan roolissa.

Itse kahteen synnytykseen valmistautuneena olen kokenut ne helpommiksi kuin tämän doulana valmistautumisen. Mielessä pyörii samoja asioita kuin usein tulevilla isillä pöyrii: osaanko olla tukena ja apuna, entäs jos synnyttäjä pettyykin minun apuun, mitäs sitten teen jos menee niin ja näin, entä jos kätilön kanssa ei toimi yhteistyö - miten olen äidin asianajaja mutta silti diplomaattinen, jne... Eli siis monenlaisia juttuja käy mielessä ja tavallaan samalla tekee mielikuvaharjoituksia eri tilanteista.

Itse kun synnyttäjänä valmistautui synnytykseen se oli sillä tavalla helpompaa, että ei tarvinnut miettiä toisen ihmisen ajatuksia tai toiveiden toteuttamista, vaan tiesi itse suoraan mitä haluaa ja miten haluaa. :) En oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta sitä kai, että on helpompaa olla itse se päähenkilö kuin aktiivinen "sivusta seuraaja", joka koittaa mahdollisimman hyvin olla tukena ja apuna. :)

On suuri kunnia päästä synnytykseen doulaksi ja valmistaudun siihen mielelläni. Mielikuvien ja henkisen valmistautumisen lisäksi olen mm. lukenut puolisoille, tukihenkilöille ja doulille tarkoitettua kirjaa. Synnytystoivelistaa odotan kuin kuuta nousevaa. Tuntuu, että sitten on jotain kättä pidempää, jolla voi tarkemmin alkaa itsekin valmistautua. Tavallaan kun sitten tietää mitä äidillä on mielessä, minkä tyyppistä synnytystä toivoo ja mitkä asiat on hänelle tärkeitä.

Niinkuin jo tosiaan sanoin, niin ymmärrän nyt paljon paremmin isien tunnelmia ja ajatuksia ennen synnytystä. Kaikista jännittävintä lienee SEN puhelun/viestin odottaminen: onkohan tämä puhelu nyt SE puhelu, koskahan se synnytys alkaa, missä olen kun synnytys alkaa, jne... :)

Lehtiartikkeleita

Tänään on ollut huima päivä synnytysaiheisten lehtijuttujen suhteen. Aamulehti uutisoi Tampereen Napapiirin synnytysvalmennuksista ja Helsingin Sanomat lääkkeettömästä kivunlievityksestä.

Aamulehden artikkelista on lyhyt pätkä luettavissa täältä!

Helsingin Sanomissa oli jopa kaksikin juttua ilmeisesti, ainakin kaksi artikkelia oli ilmaantunut nettiin... eli...
"Supistuskipu ei ole vihollinen" ja
Hirveän ihanat supistukset

Saan anopilta Hesarin vasta ehkä huomenna tai myöhemmin, joten jos artikkelit on pidempiä kuin nettiversiot, niin kokonaan en siis kaikkea tiedä. Nettiversioiden perusteella professori Riitta Jouppilan kommentit liittyen ns. luomusynnytyksiin suututtaa. Eniten ärsyttää kommentti, että hieronta ja muut keinot olisi pelkkää hellimistä.

Ensiksikin mitä vikaa on hellimisessä. Synnyttäjä on herkässä ja haavoittuvassa tilassa - mitä muuta hän voisi silloin kaivata ja tarvita kuin rakastavia, turvallisia, empaattisia ja lempeitä ihmisiä ajatuksineen, äänineen, käsineen ja vartaloineen elämään synnytystä yhdessä synnyttäjän kanssa. Vauva on usein saanut alkunsa hyvin hellässä ja intiimissä kanssakäymisessä yhdessä rakkaan ihmisen kanssa. Monissa kirjoissa ja muissa lähteissä sanotaan, että myös synnytys on vastaavan tyyppinen tapahtuma.

Toiseksi: "hieronta ja muut keinot" ei todellakaan ole PELKKÄÄ hellimistä. Ne auttaa! Ei ne toki vie kipua kokonaan totaalisesti pois, eikä se minusta ole tarkoituskaan. Ei synnytyksen ole tarkoitus olla kivuton tapahtuma, joka on äkkiä ohi. Kipu kuuluu synnytykseen ja sitä myötä myös osaksi äitiyteen kasvamista (niinkuin artikkelissakin kätilöliiton puheenjohtaja sanoi). Nämä ei silti tarkoita sitä, että synnyttäjän kipua ei helpotettaisiin ja tehtäisiin sitä siedettävämmäksi.

On toki synnyttäjiä ja synnytyksiä, jotka ovat eri syistä erittäin kivuliaita, MUTTA täytyy muistaa, että lääkkeet eivät ole mitenkään autuaaksi tekeviä. Myös lääkkeelliset synnytykset voivat olla kivuliata syystä tai toisesta. Tai voi olla tilanteita joissa esim. puudutteen saamista joutuu odottamaan pitkään. Silloin on julmaa jättää äiti selviytymään yksin kivun kanssa ellei hänellä itsellään ole tukihenkilönsä kanssa keinoja kivun lievittämiseksi puudutetta odotellessa!

Minä tunnustaudun ns. luomusynnytysten puolesta puhujaksi ja uskon saman mitä WHO on sanonut: yli 80% naisista pystyy synnyttämään ilman lääkkeitä. Minä en tarkoita silti sitä, että lääkkeellisten kivunlievitysvaihtoehtojen käyttäminen olisi väärin tai niitä käyttäneet ovat jotenkin huonompia synnyttäjiä - en todella. Käytinhän itsekin ensimmäisessä synnytyksessä petidiiniä, epiduraalia kolmesti ja ilokaasua, en ollut yhtään sen huonompi kuin muutkaan, vaikka jälkeen päin ajattelenkin, että pelkkä ilokaasu olisi saanut riittää minulle silloin. :)

Lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja on paljon! Tosin lääkkeiden voimaan uskovan ja luottavan korvaan esim. synnytyslaulu, akupunktio tai aromaterapia voi kuulostaa naurettavilta. Ne on kuitenkin todella oivia keinoja helpottaa kipua ja saada niistä apua ja voimaa synnytyksessä selviytymiseen.

Täytyy muuten sanoa vielä tähän lopuksi, että minulla on sellainen aavistus/tuntuma, että luomu- ja kotisynnytyksiin valmistautuvien odottajien asenne synnytystä ja synnytyskipua kohtaan on usein erilainen kuin muilla. Luomu- tai kotisynnytykseen kun ei oikein ole mielekästä valmistautua ellei ajattele synnytyskivun olevan hyvä asia ja etteikö naisella olisi kykyä ja voimaa synnyttää luonnollisesti ja omaa vaistoa kuunnellen. :) Toki voi muutkin ajatella näin, sitä en kiellä.

Kurkatkaas tätä!

Tampereen doulapiiri on pistänyt blogin pystyyn. Vielä siellä ei paljoa ole, mutta toivottavasti pian on lisää... :)

Käykäähän siis täällä! Linkki löytyy myös tuolta blogiluettelosta.

PS. Päivitykset on mielessä kyllä, mutta HELLE ja mökkeily on nyt hetkeksi vienyt mennessään. Koitan kirjoitella jotain ennen mökkiviikonloppua, mutta jos en ehdi niin sitten viimestään ensi viikon alussa. :)

Lämmintä kipuun

Yksi hyvistä kivunlievityskeinoista on lämpö. Jotkut tykkää olla lämpimässä saunassa, jotkut suihkutella kuumalla vedellä kipeitä paikkoja ja jotkut pitää "lämpökäärettä". Lämpimän/ kuuman kääreen voi tehdä lämmitetystä jyväpussista tai vaikka pyyhkeeseen kiedotusta geelipussista.

Jyväpussit
+ luonnonmukaisempi vaihtoehto kuin geelipussi
+ helppo tehdä itse ja saa juuri sen kokoisen kun haluaa
+ todella edullinen
- ei pidä lämpöä niin pitkään kuin geelipussi

Pitkä jyväpussi oli kätevä Heidiä synnyttäessä alamahalla, kun se oli sopivan pitkä ylettymään koko alavatsa poikki puolelta toiselle. Nallea pidin alaselässä.

Geelipussit
+ saa minusta helpommin pysymään siinä missä haluaa, kun ei ole jyviä jotka karkailee.. :D
+ voi käyttää myös suihkussa jos haluaa
+ voi lämmittää myös vesihauteessa
+ pyörivä alustaisessa mikrossa helpompi lämmittää tasaisen lämpimäksi kuin iso jyväpussi, joka leviää pitkin mikroa ellei kasaa keoksi. :D
+ pitää lämmön pidempään kuin jyväpussi
- kuumana ollessa pitää kääriä kankaaseen jos iho on paljas

- koko vaihtoehtoja vähän

Annin synnytyksessä jyväpussit jäi kaapin pohjalle, kun geelipussi oli parempi.

Päähän pisto

Viikkailin tuossa pyykkiä siivouksen ohessa ja tuli siinä Slumdog millionaire- soundtrackia kuunnellessa mieleen sektio ja opit synnytyslaulu-kurssilta. Mietin, että miksi ei voisi tosiaan sektiossakin käyttää ääntä joko itse tai sitten pyytää soittamaan jotain levyä siellä synnytyssalissa. Useinhan synnytyssaleissa ja joissain leikkaussaleissakin kuunnellaan muutenkin musiikkia tai radiota (ei tietty aina), mutta eikö voisi sektiossa kuunnella perheen valitsemaa musiikkia. En nyt tarkoita mitään hevi tai dance-levyä siksi kun muuten vain huvittaisi kuunnella sellaista. Vaan esim. vauvalle jo raskausaikana tutuksi tulleita tuutulauluja, jotka rauhoittaisi niin syntyvää vauvaa kuin vanhempiakin. Tai sitten vaikka jotain luonnonääniä tai muuta rauhallista musiikkia.

Sektio ei ole minulle kovin tuttu juttu, kun ei ole siitä henkilökohtaista kokemusta. Sen kuitenkin tiedän, että sektioitakin voi toteuttaa nykyistä perhelähtöisemmin ja ehkä jopa vauvaystävällisemmin?! :)

Ei muuta tällä erää... Alkoi vaan mielikuvitus ja ajatukset lentää. Oli pakko tulla heti kirjoittamaan se tänne ennenkuin unohdan :)