Miksi valmentautua?

Siinäpä vasta hyvä kysymys. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että synnytysvalmennukset ovat tarpeellisia ja jokaisella odottavalla perheellä pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus päästä hyvään synnytysvalmennukseen. Hyvä synnytysvalmennus on mielestäni sellainen, jossa perhe saa monipuolista ja luotettavaa tietoa synnytykseen liittyvistä asioista ja pääsee kokeilemaan konkreettisesti miten omassa synnytyksessä voisi toimia aktiivisesti ja omaa oloa helpottaen.

Synnytysvalmennukset ovat tietysti vain yksi osa synnytykseen valmentautumista, mutta mielestäni ne ovat erittäin tärkeä osa. Erityisesti nykyään, kun synnyttäjiä on paljon ja kätilöillä kiire ja vaikka ei välttämättä olisi kiirekkään, niin joissain synnytyssairaaloissa hoitokulttuuri on kansliamainen (eli ollaan mielummin kansliassa kuin synnyttäjän luona).

Valmentautumiseen liittyy myös lukeminen. Kannattaa lukea synnytyksen luonnonmukaisesta kulusta ja siitä mitä kehossa tapahtuu synnytyksen aikana. Se auttaa ymmärtämään sitä mullistusta mikä omassa kehossa synnytyksen aikana tapahtuu. Esim. ennen ponnistusvaihetta on vallan normaalia, että supistukset lakkaa jopa tunniksikin, ennenkuin ne tulevat takaisin voimakkaampina. Usein tässä vaiheessa iskee äidille harmitus ja kätilölle tarve laittaa oksitosiini tippumaan ellei ole tiedossa, että se on täysin normaalia ja kuuluu synnytykseen. (Kaikilla ei toki tällaista taukoa ole.)

Henkinen valmistautuminen ja ajatustyö lienee kuitenkin yhtä tärkeää ellei tärkeämpääkin kuin muut?! Odottaja voisi vaikkapa miettiä:

Millaista synnytystä toivon?
Mitä synnytys tuo tullessaan?
Olenko siihen valmis?
Millaisessa ympäristössä koen oloni turvalliseksi ja miten saisin turvallisen ympäristön myös synnytyksen ajaksi?
Millaisia mielikuvia minulla on syntymästä?
Liittyykö niihin jotain tunnelukkoja, pelkoja, epäilyksiä, jne?
Mistä saisin voimaa synnytykseen?
Mitkä synnytykseen liittyvät asiat ovat minulle tärkeitä?
Kenen antama tuki on minulle paras synnytyksen aikana?
Jne.

Myös tukihenkilön valmentautuminen on mielestäni erittäin tärkeää. Kuinka muuten sitä osaisi olla mahdollisimman hyvänä apuna usein täysin uudessa tilanteessa, josta ei ole aikaisempaa kokemusta?!

Minun täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että ihmettelen todella niitä, jotka eivät valmistaudu synnytykseen juuri mitenkään? Itse olen miettinyt samaa mitä kirjoittaja pohti yhdessä englanninkielisessä blogissakin... eli miksi elämän tärkeimpään hetkeen ei valmistautuisi huolella, panostaisi mahdollisesti myös rahallisesti (esim. osallistumalla äitiysjoogaan tai yksityisen tarjoamaan synnytysvalmennukseen), tms.? Blogin kirjoittaja vertasi tätä asunnon tai auton ostoon. Kuinka paljon suunnittelet, vertailet ja harkitset ennen asunnon ostoa? Miksi et tekisi samoin synnytyksen kanssa?

Tähän loppuun vielä sen verran, että synnytykseen voi valmistautua myös suorittamalla. Silloin lukee, osallistuu ja toimii, mutta ei pysähdy miettimään. Suorittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta saattaa kuitenkin käydä niin, että juuri se tärkeä henkinen työ jää tekemättä tai vajaaksi, joka liittyy osaltaan äitiyteen kasvuun ja hyvän synnytyskokemuksen saamiseen?!

Jos tulisin nyt raskaaksi, valmistautuisin seuraavaan synnytykseen luultavasti lukemalla lisää luonnonmukaisesta synnytyksestä, käymällä ainakin Aksyn ryhmissä, äitiysjoogassa ja hypnoosivalmennuksessa, ja keskustelemalla doulan ja mieheni kanssa. :) Uskon, että ne riittäisi minulle, kun olen jo molempien kahden raskauden aikana valmentautunut monipuolisesti ja mieskin on käynyt kahdessa erilaisessa valmennuksessa.