Unnan odotus osa 20

Laskettupäivä lähestyy... supistelee haaaaaarvakseltaan, mutta ei tarpeeksi. Itse veikkaan, että Unski syntyy 40+1. Olisikin uusi juttu odotella vauvaa LA:n yli. :) Kovasti täällä jo vauvaa odotellaan, varsinkin mies on kovin kärsimätön.. lähinnä siksi että saisi sitten jäädä isyyslomalle. ;)


Eilen illalla ja tänään on tullut ihan uusi vaiva. Kun Unski möyrii ja ilmeisesti samalla vähän kohtua supistaa, niin oik. puolen issiakseen (suoraan oik. pakaran kohdalta) sattuu. (Nyt juuri kyllä tuntuu tuolla häntäluun kohdallakin, vaikka ei edes supista..) Voin sanoa, että on hiukan ilkeen tuntusta. Varsinkin kun Unskin nyrkitykset sattuu muutenkin välillä niin, että ei tiedä miten päin olisi.

Unna & maha on tosi alhaalla... ja vaikka maha ei mikään valtava olekaan, niin äitiyshousut ja osa äitiyspaidoista on auttamattomasti jäänyt mahan kohdalta liian pieniksi. Onneksi ei tarvitse lähteä ostamaan isompia vaan saa kohta siirtyä tavis-vaatteisiin. :)

Minun äiti on ollut meillä lomalla/kylässä muutaman päivän. Saapa nähdä käykö tälläkin kertaa niin, että kun äiti lähtee kotiin, niin samana iltana vauva alkaa syntymään. Niin kävi Annia odottaessa. :) Nyt olisi kyllä hyvä hetki syntyä, kun tämän päivän sovittu tapaaminen tuli hoidettua, jumppapallo haettua kotiin, neuvolasta tuli saga-näytteen neg. vastaus ja muutenkin kaikki kohdillaan.. :) Ei vaan taida olla Unski samaa mieltä.

"Arvauskisa"

Ihan huvikseni ajattelin laittaa pienen arvauskisan pystyyn.. Aiheena (yllätys yllätys) oma masu eli halukkaat saa arvata Unnan

1. syntymäpäivä (tai raskausviikko, esim. 39+1) ja kellonaika
2. sukupuoli
3. synnytyksen kesto

Noin niinku "pohjatiedoksi" voin vielä laittaa tähän, että
- Heidi syntyi rv 38+5 klo 19.22, kesto 14h 30min
- Anni syntyi rv 39+3 klo 7.16 ja synnytyksen kesto oli silloin 6h 5min

Nyt tänään pe 20.8. on rv 38+5. Vointi ok. Supistellut on muutaman päivän ajan harvakseltaan pitkin päivää ja parina viime yönä olen herännyt supistukseen. Muuten rauhallista masurintamalla. :D

Tämä on siis ihan leikkimielinen arvaus"kisa". On nimittäin tässä itsellä alkanut olemaan päivä päivältä enemmän ja enemmän mielessä synnytys ja Unnan tuleva syntymä ajankohta, joten on ihan hauska katsoa mitä muut arvelee ja kuka osuu oikeaan. :D

Ensimmäiseen kohtaan (rv/päivä ja kellonaika) lähimmäksi arvannut saa pienen kirjepostiyllätyksen, kunhan ollaan sitten kotiuduttu rauhassa vauvan kanssa. :)

Cake Lingerie´s

Jo aikaa sitten minuun otti yhteyttä Iris Honrade Cake Lingerie´s:sistä. Heillä oli haussa suomalaisia äitejä mainoskampanjaa varten ja lupasin laittaa siitä infoa myös tänne. Nyt vasta sain aikaiseksi alkaa siihen puuhaan ja huomasinkin, että hakuaika onkin jo mennyt umpeen. Noh...

Tässä nyt vielä silti se linkki jos jotain kiinnostaa ihan muuten vain. :)

PS. Bebesissä on jo tilattavissa niitä ihania alusvaatteita.

*****************

Ai niin... Facebookissa on hiljattain perustettu uusi sivu, jossa on mm. mielenkiintoisia linkkejä raskaana oleville ja muille synnytys ym. asioista kiinnostuneille. Se löytyy nimellä "Synnytysvalmennus".

Unnan odotus osa 19

Kesäloman viimeiseltä reissulta kotiuduttiin eilen ja nyt sitten oleillaan täällä kotimaisemissa ja odotellaan h-hetkeä. :) Vammala aukeaa vasta maanantaina, joten ainakin sinne asti voisi minun puolesta olla hiljaiseloa synnyttämään lähtemisen suhteen. ;)

Unna on kovin alhaalla jo.. lääkärikin sanoi vikassa lääkärineuvolassa, että pää siellä tuntuu jo. Unskin nyrkkeilyt sattuu välillä ihan hirveästi, varsinkin jos supistaa samaan aikaan. Supisteluja on ollut vaihtelevasti. Toivottavasti vadelmanlehtitee ja sunnuntaina alkavat vyöhyketerapia kikat saisi Unnan innostumaan ja syntymään jo ensi viikolla. :D Heh... toiveajattelua. ;) Ei sillä, että olisi kiire päästä masusta ja raskaana olemisen tilasta eroon, vaan käytännön syistä se olisi hyvä ajankohta. ;) Vaikka enpä minä noita käytännönjuttuja ole stressannut, kyllä nekin sitten hoituu päättääpä syntyä koska vain. Eniten tietysti toivon, että lastenhoito järjestyy jotta mies pääsee mukaan ja että jompi kumpi doulista pääsee synnytykseen mukaan.


Nyt on siis viikkoja 37+4 (jos muistan oikein). Välilihan öljyäminen on jäänyt tasan kahteen kertaan (täytyy nyt ryhdistäytyä sen suhteen) ja vadelmanlehtiteen juomisessa oli parin päivän tauko. Ihan ei siis ole kaikki suunnitelmat pitäneet. :) Viime päivinä huomio on mennyt enemmän turvotuksen ehkäisyyn ja pienentämiseen... Lähinnä on huvittanut nuo pulleat varpaat ja juhlakengistä "ulos kasvaneet" kintut. :)

No juu. Eipä kai tämän kummempaa tällä kertaa. :)

Kiukkuisena...

Ystäväni synnytyskokemuksesta kiukustuneena haluan muistuttaa KAIKKIA SYNNYTTÄMÄÄN MENEVIÄ:

SYNNYTYKSEN AIKANA SAA (JA KANNATTAA) SYÖDÄ!!!!

Vaikka kävisikin niin, että joutuisi lopulta sektioon, niin TUTKITUSTI siitä ei ole haittaa jos on syönyt aiemmin. WHO (Maailman terveys järjestö) sanoo myös, että ei ole perusteltua pitää synnyttäjää nälässä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että asia on ollut tiedossa jo ties kuinka pitkään ja silti synnyttäjiä pidetään nälässä. Niinkuin ystäväni sanoi: "Eihän kukaan juokse maratoniakaan syömättä kahteen vuorokauteen!". Kyseessä ei siis ollut se etteikö äiti olisi halunnut ruokaa, vaan se että pyynnöistä huolimatta hän sai parin vuorokauden aikana vain yhden jugurtin.

Muistakaahan siis pitää itsestänne ja vauvastanne huolta ja SYÖKÄÄ synnytyksen aikana!

Ajatuksia synnytyskokemuksista..

Ystäväni sai viime yönä toisen lapsensa. Viestissä luki mm. että "Vauva voi hyvin ja on vierihoidossa. Äidissä riittää taas paranneltavaa.". Enempää en tapahtumista/tunnelmista vielä tiedä. Ennenkuin vastasin ystävälleni jouduin hetken aikaa miettimään mitä viestiin onnittelujen lisäksi laittaisin. Päädyin toivottamaan voimia toipumiseen jne.

Hiukan kyllä tuli kurja olo.. tai oikeastaan aika paljonkin.. ystäväni puolesta. Toivoin niin kovasti, että tämä toinen synnytys olisi sujunut hienosti ja ollut voimaannuttava, toisin kuin se ensimmäinen. Enhän tietystikään tiedä vaikka tämä olisikin ollut hyvä kokemus, vaikka "paranneltavaa" jäikin. Tuli myös vähän syyllinen olo... olisinko voinut ystävänä tukea ja "valmentaa" rakasta ystävääni vielä enemmän tai eri tavalla... jakaa tietoani enemmän tjms.? Olisko se tai joku muu asia jonka olisin voinut tehdä, auttanut ystävääni synnytyksessä?

Jäin miettimään (ylipäätään) myös sitä, että miten lohduttaa ystävää, jolla on ollut huono tai traumaattinen synnytys jos itsellä on ollut helppoja ja/tai todella hienoja kokemuksia? Synnytyspelkoryhmiä ohjatessa monet kertoivat saamistaan kommenteista, kun he olivat kertoneet omista synnytyksistään ja siitä millainen kokemus siitä jäi. Useinkaan saadut kommentit EIVÄT olleet niitä lohduttavia tai voisiko sanoa "korjaavia"/eheyttäviä - päinvastoin.

En tiedä... ehkäpä sitä näin itsekin raskaana ollessa ja synnytykseen valmistautuvana suhtautuu omien ystävien ja vähän vieraidenkin ;) synnytyksiin jotenkin suojelevammin ja eläytyvämmin kuin ei-raskaana ollessa. Koska itsellä ei ole kokemusta synnytyksestä jossa minua alistettaisiin tai jätettäisiin noteeraamatta, tai joka olisi traumaattinen, niin en tietysti voi kuin kuvitella miltä sellaisen synnytyskokemuksen saaneet tuntevat. Jo pelkkä asian ja tunteiden kuvitteleminenkin tuntuu pahalta ja saa aikaan voimakkaan tunteen suojella erityisesti rakkaita ystäviäni siltä. Toki muitakin tulevia synnyttäjiä...

Tuosta suojelu-tunteesta tuli mieleen puolisot. Kuinka heillä voikaan olla avuton olo synnytyksessä, varsinkin jos kaikki menee totaalisesti pieleen. Kuinka raastavaa voi olla seurata oman rakkaansa kärsimystä synnytyksen aikana tai sen jälkeen. (Kärsimyksellä tarkoitan tässä täysin hoitamatta jäänyttä kipua ja/tai esim. jonkun ihmisen aiheuttamaa henkistä kärsimystä.)

Synnyttävää naista pitää suojella, rakastaa ja pitää hyvänä!

Unnan odotus osa 18

Rv 36+0 tänään ja ensimmäinen vadelmanlehti teekupillinen on juotu! :)


Meidän makuuhuoneen vaatekaappiin tuli alkuviikosta Unskille pieni hoito-/vaipanvaihtosyvennys. Enää puuttuu itse hoitoalusta, jonka ajattelin tehdä itse.

Harsoja, kestovaippajuttuja ja kestoliivinsuojia (ym.) on tuossa roikkuvassa lokerikossa.
Unskin vaatteita kahdessa ylimmässä lankakorissa...

Vointikuulumisia sen verran, että kohtu harjottelee ahkerasti ja valkovuodon määrä on lisääntynyt huimasti tähän astiseen. Monet ovat luulleet, että minun laskettuaika on jo nyt tai jopa jo mennyt, kun maha on niin alhaalla. Unnan liikkeet tuntuu usein tosi kipeiltä, varsinkin kun muksii tuonne alas.

Henkisestä puolesta sen verran, että odotan jo innolla synnytystä, vaikka toivon että saataisiin lomailla vielä tällä porukalla pari viikkoa. ;) Nyt kun on ollut vähän viileämpää, eikä niin hirveää hellettä koko ajan niin on ollut parempi mieli kun on vähän jaksanut tehdäkin jotain. :) Pari päivää sitten oli pieni rakkauden tunnustusten-tankkaus fiilis. Ilmeisesti lähestyvä synnytys sai miettimään parisuhde- ja perhejuttuja niin, että entäs jos jäänkin sitten kolmen lapsen kanssa yksin. Mistään sellaisesta ei ole pelkoa ja meidän parisuhde voi todella hyvin, mutta tulipahan nyt tässäkin raskaudessa juteltua ne asiat läpi. ;)

Vammala taas uhattuna...

"Synnytystoiminnan jatkuminen Vammalassa turvattava!

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esittämässä terveydenhuoltolain uudistuksessa alle tuhannen vuotuisen synnytyksen yksiköt lakkautettaisiin. Se merkitsisi Vammalan aluesairaalan synnytystoiminnan loppua.

Pienessä sairaalassa voidaan kuunnella synnytäjän toiveita ja Vammalan synnytysyksikkö on mm. saanut WHO:n arvostetun vauvamyönteisyyssertifikaatin. Sairaalaan tullaan synnyttämään oman alueen ulkopuoleltakin, sillä on positiivinen maine ja se tunnetaan imetys - ja vauvamyönteisyydestään.

Olen nuorena naisena, pienten lasten äitinä ja potentiaalisena synnyttäjänä seurannut huolestuneena, miten suomessa tehdään kestämätöntä synnytyspolitiikkaa. Me adressin allekirjoittaneet vetoamme päättäjiin, etteivät tekisi terveydenhuoltolakiin uudistuksia, jotka heikentävät äitien ja vauvojen asemaa."

Teksti on Adressit.comista ja Vammalaa koskevan adressin voi käydä allekirjoittamassa täällä!

Unnan odotus osa 17

Tänään on sitten rv 35+0 ja äitiysloma alkaa! :)

Viikon päästä alkaa synnytykseen valmistautuminen... Tai no. Onhan sitä ollut tässä pitkin matkaa jo useiden kuukausien ajan, mutta nyt se alkaa konkreettisesti:
mm.
- vadelmanlehtiteen juomista
- välilihan öljyämistä ja hieromista

ja sitten rv 38 alkaen
- vyöhyketerapiat (muutama juttu, joita teen itselleni)

Miehellä alkoi nyt neljän viikon loma. Ihanaa. Nyt saan levätä enemmän ja kerätä voimia tulevaa synnytystä ja alkusyksyä varten. :) Ensi viikolla ajateltiin laittaa ainakin pinnasänky ja äitiyspakkauslaatikko-punkka valmiiksi ym. (Pinnasänky tuleekin tarpeeseen... saadaan meidän sängyn päiväpeitto sinne jemmaan... nyt kun se pyörii lattialla yöt. ;) Heh.)

Sairaalakassinkin ajattelin laittaa kohta puoliin lähtökuntoon. Quasha-lastatkin on pitkin olohuonetta jne.. niin olisi ehkä viisasta hyvissä ajoin laittaa ne kassiin jemmaan, ettei h-hetkellä tarvitse niitä alkaa etsimään. :)

Orgasmic birth -kirjasta vielä sen verran, että... Niinkuin olettaa saattaa niin kirjassa puhutaan paljon myös raskaana olemiseen ja synnytykseen liittyvistä seksuaalisista puolista/asioista. Osa jutuista ovat olleet minulle tuttuja ennestään, mutta on siellä paljon uuttakin. Kaiken kaikkiaan on todella mielenkiintoista ja yllättävääkin, että kuinka paljon samaa on rakastelemisessa ja synnyttämisessä. Kirjaa lukiessa on todellakin alkanut harmittamaan se kun usein ajatellaan synnytys toimenpiteenä, vain yhtenä osana lapsen saamista joka on vain kärsittävä, tapahtumana jossa omien tuntemusten kuuntelemisen ja omaan kroppaan luottamisen sijaan vastuu ja kaikki muu annetaan muille henkilöille.

Odotan kovasti Unnan syntymää. Uskon, että se tulee olemaan kaikessa järisyttävyydessä ja voimakkuudessaan hieno kokemus. Vaikka orgasmisista synnytyksistä olenkin nyt lukenut, niin en silti oleta tai tavoittele omassa synnytyksessäni orgasmin saamista. Tai ajattele, että olen onnistunut täydellisesti jos vielä kaiken lisäksi saan orgasmin synnyttäessä. Alkaa ihan naurattaa koko ajatus. Toki jos sellainen on tullakseen niin tuskinpa estelen. ;) Heh. Enemmänkin toivon, että minulla olisi rakastettu ja turvallinen olo synnytyksen aikana.

Ompa jännää.. :) Itsekin jo mielenkiinnolla odotan, että millaisen synnytyskertomuksen saan kirjoittaa / millaisen kokemuksen jakaa muiden kanssa. :)

Unnan odotus osa 16

Helteet on vieneet minusta kaikki mehut. Nyt kun pahimmat hellepäivät on ohi ja olo on jo melkein elävien kirjoissa olevalla, niin on ollut monta kremppaa ja vaivaa tilalle. Eli ihan pikaiset masukuulumiset tälläkin kertaa. (Olen pitkän tauon jälkeen alkanut lukemaan taas synnytyskirjoja ja yhdestä tekisi mieli kirjoittaa tänne, mutta nyt en kyllä pysty.)

Välillä on selkäkipeä ja nyt jo kolmatta päivää särkee päätä. Eilen oli ihan hirmuiset paineen tunteet ja sen takia seisominen/kävely oli kamalaa. Nukkuminen on ollut huonoa näillä helteillä ja ihan muutenkin vaan, vaikka olenkin välillä nukkunut väljemmillä vesillä eli sohvalla. Väsymys on aivan valtava. Neuvolassa terkka ehdotti rautaa. Anopilta sain vajaan purkin, mutta en vielä kertaakaan ole muistanut ottaa sitä (kun ei kannata ottaaa samaan aikaan maitotuotteiden kanssa). Olen vähän kahden vaiheilla tuon lisäraudan kanssa.. hemoglobiinin lasku on normaalia ja gurujen mukaan sitä ei tarvitsisi lääkitä (ainakaan näin pienellä pudotuksella kuin minulla), mutta toisaalta...


Tänään on tullut pitkän tauon jälkeen kipeitä supistuksia. Pari tuli sohvalla löhötessä ja Heidin kanssa elokuvaa katsoessa. Harjotussupistuksiakin on tullut taas tässä muutaman päivän aikana jonkun verran. Nyt on viikkoja 34+1 (piti taas tarkistaa laskurista, kun en niistä ole muuten perillä :)). Vielä siis saisi olla supistelematta kipeästi. ;) Magnesiumia ajattelin alkaa syömään sillon mahataudin loppumainingeissa, mutta se sitten jäi kun supistelutkin loppui. Juomisesta ja syömisestä olen koittanut pitää huolta, ettei ainakaan sen takia supistelisi.

Olen muuten huomannut, että tosiaan loppuraskaus on meneillään... Ajatukset ja muut on kääntyneet täysin kotiin ja masuun päin. Erityisesti juuri tuo koti ja oma perhe on nyt se mitä kaipaa ja haluaa. On ihanaa kun miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma ja saadaan olla ainakin 4 viikkoa putkeen koko perhe yhdessä! Laitetaan vähän kotia valmiiksi Unskia varten ja pikkasen muutenkin, kun muuton jäljiltä on mm. kaikki taulut, koukut, ym. laittamatta. Rauhassa ja rennosti... niin kuin on tarkoitus viettää koko loma. :)

Yhtenä iltana sohvalla maatessani ja mahaa katsoessani tajusin yht`äkkiä, että "onpas muuten ihana masu minulla" ja että "kylläpä raskaana oleminen on erityisen hienoa". :) Kyllähän sitä on tullut katsottua muutenkin, kun Unna myllää ja maha menee puolelta toiselle milloin pepun tai raajojen voimasta, mutta nyt se jotenkin tuli mieleen erityisen kirkkaana ja hienona. :) Siunattu tila. Se kuvaa kyllä niin loistavasti raskaana olevaa. Vaikka minullakin on ollut enemmän ja vähemmän vaivoja, niin silti ei ole missään vaiheessa tullut sellaista oloa tai ajatusta, että ei haluaisi olla raskaana, kaduttaisi koko homma tai että kumpa se syntyisi jo niin pääsisi vaivoista.

Eilen illalla kirjoittelin synnytysvihkon viittä vaille valmiiksi. Enää tarvitsisi käydä Arnica ja tuoksuöljy ostoksilla, niin sitten olisi synnytystä silmällä pitäen tärkeimmät valmiina. :)

Siinä kai päällimmäiset tällä erää. Taidan mennä hetkeksi vielä lepäämään ennenkuin lähdetään ulos tyttöjen kanssa. Hyviä vointeja kaikille kanssamahailijoille! :)

Unnan odotus osa 15

Huh hellettä! Raskaana oleminen helteillä ja välillä vatsataudissa ollessa, ei ole ollut mitään herkkua ihan koko ajan. Voin myös kertoa, että ylivilli ja (vatsataudin takia) levoton masuvauva ei ole mikään ihastuttava yhdistelmä kamalan mahataudin kanssa. :) Onneksi vatsataudista on selvitty ja taudin aikana olleet kipeät supistuksetkin jäi pois samalla kun tervehdyin.


Viikkoja on nyt muistaakseni 32+3 ja huomenna neuvola. Nyt niitä on 2vkon välein ja kohta joka viikko. Loppua kohti siis mennään. Neuvolakortin välissä on synnytystoivelistakin ja kohta yksi voimalause kortti, jonka tein ajatuksia kasaamaan. Siinä on toisella puolella kuva raskaana olevasta naisesta (värivedos yhden graaffikon taulusta) ja toisella puolella muutama minulle tärkeä lause 9 tärkeää kuukautta -kirjasta.

Vauvavalmisteluja on tehty sen verran, että vaatteet, harsot ja kestovaipat on pesty. Tytöt halusi ostaa vauvalle tutin, joten sellainenkin on odottamassa (vaikka ei sitä tod.näk. käytetä, niinkun ei kummallakaan tytölläkään vauvana). Kuunvaihteessa ajateltiin koota sänky valmiiksi (saa taas kerätä kaikkea rojua ja vaatetta sinne, kun ei vauva siellä kuitenkaan nuku ;)), ja laittaa loput systeemit vauvaa odottamaan.

Synnytystä odotan positiivisin mielin. Yksi asia mitä olen viime aikoina miettinyt on se, että ensimmäistä kertaa olen menossa synnyttämään ilman, että tiedän millaista sairaalassa on. Vammala on nimittäin remontoitu Annin syntymän jälkeen eikä olla käyty siellä tutustumassa. En usko, että edes mennään.. (En tiedä olisiko edes enää mahdollista, kun se menee kohta kesäsulkuun.) Huomaan kyllä, että kun ei tiedä miltä siellä nyt näyttää jne. niin se hiukan vaikuttaa synnytykseen valmistautumiseen ja mielikuvien luomiseen. Jos olisin ensisynnyttäjä, niin se vaikuttaisi huomattavasti enemmän! Se toisi varmasti lisää jännitystä ja ehkä jonkin verran turvatonta oloa. Uskon myös, että kotoa siirryttäessä sairaalaan vaikuttaisi ympäristön vaihto paljon enemmän kun ei ole aiemmin nähnyt millaiseen paikkaan "joutuu".

Jaaha. Muistinpa juuri, että jalkapallo peli alkaa tv:stä... ja että minulla on Fazerin sinistä käsilaukussa... (En normaalisti syö suklaata, mutta nyt loppuraskaudesta se on ollut vastustamatonta.) Taidanpa siis siirtyä sohvalle lataamaan akkuja oikein antaumuksella, kun tytötkin on mummulassa yökylässä. :)

Synnytysnukke

Ystäväni vinkkasi minulle tällaisista Childbirth education dolls:eista. Niitä on ostettavissa valmiina tai sitten voi ostaa niiden kaavoja. Aivan huippuja!

Kuva on lainattu täältä.

Linkkejä joista voi katsoa nukeista lisää:
Childbirth education doll
Childbirth education doll - KAAVAT

PS. Blogilistalla on uusi ihana imetysaiheinen blogi: Rintamalla. Suosittelen. :)

Unnan odotus osa 14

Tänään on rv 30+3 (kai) ja huomenna neuvola. Vointi on ollut aika vaihteleva ja jopa muutama kipeä supistuskin ollut viime viikonloppuna. Tänään liitokset suuttui siitä kun jouduin kantamaan esikoista pihalta kotiin, kotoo autoon ja parkkikselta ensiapuun... nyt on siis tosi kipeää olo. Toivottavasti tokenee viikonlopun aikana, kun haluaisin jäädä mökille vielä tyttöjen kanssa alkuviikoksi.

Unski on edelleen kova riehumaan mahassa. Kipeää tekee, mutta ei haittaa. =) Kovasti jo on alkanut tulla sellainen olo, että kumpa pääsisi jo näkemään vauvan. Toki toivon, että pysyy masussa täysille viikoille asti. On vain alkanut sen synnytysodotuksen tilalle tulla ennemminkin vauvanodotusta. Muistelin tuossa viikko pari sitten, että Annia odottaessa alkoi suht samoilla viikoilla hirmuinen eläinkuume ja olen ajatellut sen olleen enemmänkin hoivaamisvietin voimistumista, eikä niinkään sitä että oikeasti haluaisin jonkun lemmikin (kun en oikeasti edes halua). :)

Synnytys on alkanut pikkuisen välillä jännittämään. Lähinnä se käy mielessä, että jos se onkin jotenkin niin paljon kipeämpää kuin aikaisemmissa, etten kestä sitä millään. Tai että synnytyksessä tuleekin jotain sellaista jolle ei itse voi mitään.. esim. vauva laskeutuessaan painaisi johonkin hermoon niin, että omilla vippaskonsteilla ei ole mitään vaikutusta. Pääosin mieli on kuitenkin rauhallinen ja odottava. Uskon, että se menee ihan hyvin vaikka kipeetä tekeekin.

Yhtenä päivänä mietin, että "voi että kun olis joku keskusteluilta tai tapaaminen jossa pääsisi muiden synnytykseen valmistautuvien kanssa jakamaan ajatuksia". Ihan siis vaikka vapaamuotoista keskustelua omista ajatuksista ja peloista yhdessä muiden kanssa vertaistukihengessä. Mietin jo, että pitäisikö taas hypätä puikkoihin ja järjestää itse sellainen, mutta en ole jaksanut. Miehelle olen jutellut aina välillä, mutta eihän se ihan samoille linjoille pääse niin hyvin kuin toinen masunkasvattaja pääsisi. :D

Kovasti on jo tehnyt mieli alkaa laittelemaan Unnalle vaatteita ym. tavaroita valmiiksi. Olen kuitenkin koittanut lykätä sitä lähemmäs elokuuta, kun tuntuu että olen aina ollut niin hätäinen tuollaisissa asioissa. :) Nyt on kyllä sekin jarruttelemassa, että ei ole vielä Unskin vaatteille ja kestovaipoille lipastoa, johon ne voisi sitten laittaa.

Taidan lähteä pikku hiljaa sänkyä kohti ja kokeilemaan josko (toivottavasti) hyvin nukuttu yö auttaisi liitoskipuihin niin, että pääsen likkojen kanssa kohtuullisesti juhannusruokaostoksille lähi-Prismaan. On nimittäin ollut huonosti nukuttuja öitä jo jonkin aikaa, kun miehen, meidän sänkyyn kulkevien tyttöjen ja koko ajan isonevan mahan kanssa minulle ei jää hirmuisesti tilaa ja asennonvaihtaminenkin on aina yhden sortin suoritus. Jos plussana on vielä kipeät liitokset, jommankumman tytön pissat sängyssä, raivoava esikoinen, kipeä selkä ja/tai kuuma yö, niin univelka-kasa on valmis. :) Päiväunet ovat olleet tarpeen viime aikoina, vaikka niihinkin on ollut aika niukasti mahdollisuuksia. Hyvää harjoitusta tulevaa varten siis... Olisipa muuten luksusta hyvin yönsä nukkuva vauva... ;)

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Ja onnea synnytyksiin niille, jotka pääsevät juhannusvauva-puuhiin.