Nettikaupat..

Tuonne sivupalkin "Sivut"-osioon olen lisännyt uuden sivun: Nettikauppoja. Lisään niitä sinne kunhan ehdin istahtaa hetkeksi seuraavan kerran. :)

Birth-ease:sta tekisi mieli tilata vähän kaikenlaista... ;)

Unnan odotus osa 12

Esikoinen odottaa jo kovasti Unskin syntymää. Heidi sanoi, että mieheni serkku "voi sitten tervehtiä Unnaa... sitten kesän jälkeen!". :) Unna on aina menossa mukana jo nyt. Eilenkin Heidi oli sitä mieltä, että Unna tykkäisi jos menisin Heidin kanssa uimaan. :) Minä en kyllä olisi tykännyt uimaan menosta, enkä mennyt, kun vesi oli vielä niin jäätävää.

Heidin ottama "masukuva"

Haluaisin mökkeillä tyttöjen kanssa koko kesän miehen suvun mökillä saaressa. Saa nähdä kuinka pitkälle elo-syyskuun vaihteeseen uskallan/uskalletaan siellä olla. Tosin miehen loma on kyllä melkein elokuun loppuun asti, että siinä mielessä on hyvä tilanne, mutta kyllä minä tänään mietin "mitä jos"-tilannetta. Kävin siis mielessäni sen, että jos synnytys alkaisikin hurjaa vauhtia ja olisinkin tyttöjen kanssa kolmisin mökillä ilman moottorivenettä. Oli ihan jännä ajatussarja... ;) Se oli kyllä melkein kuin jostain "mieletön mökkisynnytys"-ohjelmasta (hyvällä tavalla...tai minun mielestä hyvällä tavalla.. ihan moni ei taida haaveilla saalaa avustamattomasta mökkisynnytyksestä luonnonkeskellä saaressa ;) ). Eli ei ihan realistinen. Heh.

Olen kyllä entistä vakuuttuneempi siitä kuinka tärkeitä etukäteis mielikuvat on liittyen raskaana olemiseen, synnytykseen ja äitiyteen. Minun mielestä sillä on suuri merkitys, että miten sinun ympärillä olevat läheiset ystävät ja sukulaiset kokevat nuo asiat. Tyypillisin malli on tietysti äidiltä saatu (tai jos ei ole äitiä, niin totta kai sekin vaikuttaa). On kuitenkin lohdullista, että vaikka olisikin hyvää vauhtia "aivopesty" kauhusynnytysten ja rankan äitiyden tarinoilla ja kommenteilla, niin ne on mahdollista korvata voimaannuttavammilla ajatuksilla. Joko ihan itse positiivisempia mielikuvia harjoittamalla säännöllisesti tai vaikka hypnoosivalmennuksessa. Jos oman paikkakunnan lähellä ei ole hypnoosia tarjolla, niin cd:itä on kyllä. (Ks. cd:t/dvd:t sivu reunapalkista)

Meidän muutto sen kun lähenee. On kivaa kun sitten muuton jälkeen voi pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan Unskin vaatteiden pesua ym. Toisaalta koitan pitkittää vauvan tavaroiden laittamista, koska muuten alan odottamaan entistä enemmän vauvan syntymää, enkä millään malttaisi odottaa. Toisaalta taas tekee mieli laittaa ne aika pian valmiiksi, varsinkin kun toiveena on mahdollisimman paljon mökillä oloa kesän aikana. Miehen lomakin on tosiaan juuri siinä ennen LA:ta ja olisi tarkoitus olla reissussa ja mökillä oikeastaan koko se aika, niin olisi kiva kun kotona olisi vauvalla jutut odottamassa koska sitten päättääkään syntyä. :)

Ensi viikolla on lääkärineuvola ja sokerirasituskoe. Jälkimmäinen vähän taas jännittää. On tullut hirmu himoja esim. banaanijugurttiin ja suklaaseen... Joten hiphei. Hienoa koittaa rajoittaa sokerin ym. määrää, kun tekee mieli Fazerin sinistä niin pirusti!!! :)

Uusi blogi!

Uusin blogini VOIMAANNUTTAVAT SYNNYTYSKOKEMUKSET löytyy TÄÄLTÄ!

Toistaiseksi siellä on vasta vain Annin synnytyskertomus, mutta toivon että pian siellä olisi monta muutakin tarinaa, jotka loisivat uskoa tuleviin synnyttäjiin mahdollisuudesta itsekin saada hyvä tai ihanan voimaannuttava synnytyskokemus!

Ruuhkia.... ja lisää ruuhkia?

Kätilöliitto on ottanut kantaa pienempien synnytysyksiköiden lakkautus puuhailuihin. Kätilöliiton mielestä synnytyssairaaloiden vähentäminen 23:sta 19:sta lisää mm. käynnistettyjen synnytysten määrää.

Olen Kätilöliiton kanssa samaa mieltä siinä, että pieniä yksiköitä ei saa lopettaa! Jo nyt monissa isoissa sairaaloissa pullistellaan synnyttäjistä ja hoidetaan heitä liukuhihnalla. Tays on tuossa minun naapurissa, joten kuulen sieltä eniten uutisia. Viimeisempänä verenpainetta nostaneena kuulin, että synnytyssalien RUUHKA osoittautuikin usean kätilön joukkokahvitteluksi kaikessa rauhassa. Pari tuntia siitä oli sitten se OIKEA RUUHKA... ja miksi. Syy oli se, että synnyttäjien oksitosiini tiputuksia oli lisätty todella tiuhaan ja aivan uskomattomia määriä kerralla, joka aiheutti lopulta sen, että moni synnyttäjä olikin sitten yhtä aikaa ponnistusvaiheessa.

Toinen asia oli se, että saleilla oli ollut kiire ja synnyttäjille oli laitettu pinnejä vauvojen päihin, jotta kiireiset kätilöt voivat seurata synnytyksen etenemistä kanslian monitorilta.

Lisäksi useiden synnyttäjien vatsasta painetaan kun he ponnistaa. Niin ei saa tehdä ja Suomi & Kreikka ovat Euroopan ainoat maat joissa se on enää kätilöillä tapana! Vatsasta painaminen aiheuttaa äidille kipeän/aran vatsan ja moninkertaisen riskin kohturepeämään.

Voi, että minua suututtaa! Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen asti, että on henkilökunnalla oikeasti kiire, eivät ehdi olemaan läsnä synnyttäjän luona olemassa tukena ja apuna kivun hallinnassa. Sitä en hyväksy ollenkaan, että monissa sairaaloissa jo itse kulttuuri on sellainen, ettei ole tapana olla synnyttäjän luona muuta kuin niiden tarpeellisten toimenpiteiden ajan. En myöskään hyväksy sitä, että kiireeseen vedoten (oli se sitten tosi tai ei) puututaan synnytykseen toimenpitein joita ei voi enää perua.

Aktiivinen synnytys ry suomensi ja julkaisi hiljattain ÄitiLapsi- synnytysohjelman ja siellä sanotaan muun muassa näin:

Askel 6: Vältä tai minimoi mahdollisesti haitallisia toimenpiteitä ja hoitokäytäntöjä, joiden käytölle ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. Tällaisia käytäntöjä ovat
- ihokarvojen ajelu
- peräruiske
- kalvojen irroittelu
- kalvojen puhkaisu
- lääkkeellinen käynnistäminen
- synnytyksen edistäminen
- toistuvat sisätutkimukset
- syömisen ja juomisen kieltäminen
- äidin pitäminen sängyssä
- suonensisäinen nesteytys
- jatkuva CTG
- farmakologinen kivunlievitys
- katetrointi
- selällään/litomiassa makuuttaminen
- hoitajan johtama ponnistaminen
- funduksesta painaminen
- episiotomia
- imukupin/pihtien käyttäminen ulosautossa
- sektio
- vastasyntyneen imeminen
- välitön napanuoran katkaisu
- äidin ja lapsen erottaminen

Muistakaa, että SUURIN OSA synnytyksistä on täysin normaaleja!!! Joista siis nuo yllä mainitut asiat pitäisi olla minimoitu kokonaan pois.

Jos palaan vielä siihen oksitosiini-pommitukseen, jota moni synnyttäjä saa (ainakin tuossa naapuritalossa), niin se tarkoittaa sitä, että silloin äiti on tipassa, usein supistukset kovenevat rysäyksellä niin, että se menee yli sietokyvyn jolloin tarvitsee lääkitystä. Yleensä se on sitten puudutus ja se taas tarkoittaa sitä että kalvot pitää puhkaista ellei jo ole puhkaistu, vauva on jatkuvassa CTG:ssä (käyrällä), oksitosiinia joudutaan lisäämään, ponnistusvaiheessa kätilö usein johtaa sitä ja saattaavat tosiaan painaa mahasta. Ja koska synnyttäjä on todennäköisesti puudutettu hänelle tehdään herkemmin episiotomia, joka lisää repeämisen riskiä, ja mahdollisesti joudutaan tarttumaan imukuppiin. Yksi toimenpide voi siis johtaa oikeaan lumipallo efektiin, jota ei sitten enää pysäytetäkään. Toki tuokin oli hieman kärjistetty, mutta ei siinä mielessä, että tuo on tosiasia TODELLA MONELLE synnyttäjälle juuri nyt tälläkin hetkellä.

Jo pelkkä pinnin laittaminen vauvan päähän lisää toimenpiteitä mm. niin, että jos lapsivedet ei ole aiemmin menneet, niin kalvot pitää puhkaista ja se voi yksinään aiheuttaa saman suuntaisen lumipallon kuin edellä.

Missä on se luonnollisuus ja lempeys, joka pitäisi automaattisesti kuulua jokaiseen synnytykseen?? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi tms., vaan esim. sitä, että kätilöiden pitäisi tukea synnytyksen luonnollista kulkua ja kehon luontaista toimintaa synnytyksen aikana.

Synnytykset ovat nykyään monissa sairaaloissa niin liukuhihnalla hoidettuja, teknisiä ja toimenpidekeskeisiä, että synnytyskulttuurista on pian täysin hukkumassa syntymän kauneus, synnytystapahtuman luonnollisuus ja ainutkertaisuus. Synnyttäjiä ei kannusteta etsimään omaa luontaista tapaa synnyttää tai edes uskoa omaan kykyyn synnyttää. Aina vain kerrotaan ne kauhutarinat ja huonot kokemukset ja keskitytään tekniikkaan ja lääketieteellisiin juttuihin. Syntymä on kokemuksena ja tapahtumana erittäin tärkeä niin pienelle vauvalle kuin hänen perheelleen, ja se vaikuttaa todella paljon esim. äiti-lapsi suhteen muodostumiseen.

Lempeästä syntymästä vielä sen verran, että doulakollegani sanoi minusta hyvin: "täytyy muistaa, että vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi lempeä äidille".

Synnytyskulttuurin muuttamiseksi me jokainen voidaan tehdä jotain muutakin kuin purnata asiaa itsekseen. Tässä pari esimerkkiä:
- kerro ystävillesi (erityisesti raskaana oleville) myös niistä synnytyksesi hyvistä ja voimaannuttavista asioista
- anna palautetta synnytyssairaalaasi!!
- liity Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi

Jääkää te parantamaan viikonlopun ajaksi synnytyskulttuuria tahoillanne ja sunnuntaina viettämään ÄITIENPÄIVÄÄ! Minä lähden Helsinkiin lisäkouluttautumaan doulan työhön. :)

Unnan odotus osa 11

Nyt on sitten se vaihe raskaudessa, että tekee mieli hankkia pikkumurulle kaikkea ihanaa valmiiksi! Juuri mitään ei kylläkään tarvita, kun tyttöjen jäljiltä on jo kaikki perusjutut olemassa. Jotain pientä kuitenkin on tullut ostettua, kuten esim.

Nalle Nöttösiä huutiksesta
(ei liene vaikeaa arvata mikä valkoinen pallero kuvaan on tullut mukaan ;) )

Ronja & Roope kestoliivinsuojia, jotka on ihan huippuja!

Vielä haluaisin ostaa Ruskovillan silkkimyssyn ja Weledan tai muun vastaavan jotain ihanaa hoitoöljyä/-voidetta. Itselleni ostoslistalla on Bebesistä tätä ja Me&Mamasta tällainen.

Olin tiistaina pitämässä Napiksella synnytys teemailtaa, jonka aiheena oli Lempeä syntymä kotona ja sairaalassa. Olen miettinyt välillä ihan vakavastikin kotona synnyttämistä, mutta toistaiseksi sen takia kun ihana Vammala on vielä käytettävissä ja muuton takia rahatilanne tavallista tiukempi, olen päätynyt sairaalasynnytykseen. Tänään kuitenkin tuli radiossa uutisissa, että Tehyn ylityölakon takia Vammalan synnyttäjät ohjataan Taysiin. Eipä ole käynyt mielessä, että omankin lasketunajan tienoilla voisi olla joku vastaava/yllättävä este Vammalaan menolle. (Toki raskauteen liittyvät syyt/esteet ovat olleet mielessä.) Nooh... Jospa ei juuri silloin mitään tuollaista estettä olisi.

Tänään mietin, että jos jostain syystä joutuisinkin suunniteltuun sektioon, niin millaisista toiveista neuvottelisin sairaalassa, jotta syntymä olisi Unnalle mahdollisimman lempeä. Äkkiseltään tuli mieleen:
- valojen himmennys ennen kuin vauva otetaan mahasta
- hiljaisuus ja rauhallisuus salissa syntymä hetkellä
- poski poskea vasten ennen kuin menee ihokontaktiin isänsä kanssa
- ensi-imetys ihokontaktissa heti kun mahdollista
Toivon kyllä kovasti, ettei tarvitsisi sektioon mennä.

Vauvoja

Amazing births & Beyond:n facebook sivulta satuin huomaamaan tällaisen linkin uudesta vauva-elokuvasta.

Kuva on lainattu focusfeatures.com sivustolta.

Kävin katsomassa sieltä etusivulta sen trailerin ja voi vehnä. Liikutus ja hirmu hoivaamisviettihän siinä tuli kun se pieni lapsi alkoi itkemään.. :) Elokuva on varmasti todella mielenkiintoinen ja haluaisin kovasti nähdä sen.

Tunnustus

Sain Epalta tällaisen tunnustuksen. Kiitos! :) Tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin seitsemälle blogille. Haluaisin antaa tunnustuksen synnytysteemaisille blogeille, jotka eivät kuitenkaan ole pelkästään jonkun yksittäisen ihmisen raskauspäivitystä... joten... haluaisin antaa tunnustuksen kaikille tämän blogin blogilistalla oleville blogeille (pois lukien oman kotisynnytys blogini :) ).

Surullista...

Ylen nettisivuilla uutisoitiin eilen saksalaisista naisvangeista, jotka joutuvat mm. synnyttämään käsiraudoilla kahlittuna ja heidän vastasyntyneet vauvat viedään pois ennen kuin ehtivät häntä edes näkemään. Uutinen oli tyrmistyttävää luettavaa nykypäivän Euroopasta. Se on luettavissa täällä.

Ajattelin illalla, että näen koko yön hirmu painajaisia, joissa minäkin joudun synnyttämään sänkyyn kahlittuna enkä näkisi vauvaani kuin ehkä vasta kuukauden päästä. Jo ajatus siitä alkoi ahdistaa, mutta en onneksi nähnyt moisia painajaisia.

Toivon todella, että saksassa asia on nostettu tapetille ja vaadittu pikaisia toimenpiteitä moisen kohtelun muuttamiseksi.

Unnan odotus osa 10

Tänään oli Unskin toinen rakenneultra, jossa katottiin, että kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, eikä ole jäänyt laahaamaan. Hienosti oli murusella asiat masussa. Painoa oli tullut kahdessa viikossa yli 100g ja muutenkin oli kehittynyt hienosti. Siellä se pikkuinen piti kättään poskella ja välillä silmässä. ;) Pissatkin ruiskautti juuri sopivasti anturin ollessa haarovälin suunnalla. :D Sinne se Unna jäi maiskuttelemaan lapsivettään... :)

Viikkoja on nyt siis 22+2.

Kamala paineentunne on helpottanut huomattavasti. Olen tainnut keksiä mikä siihen auttoi. Se kun ilmeisesti johtui kolmannen raskauden myötä löystyneistä kohdunkannattimista ym., niin olen nyt sitten keskittynyt pitämään "korsetin kasassa". Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että varsinkin seistessä ja kävellessä olen keskittynyt pitämään lantionpohjanlihaksia tiukkana, enkä ole antanut mahan ym. römpsähtää ihan miten vaan niinkuin ennen. :) Minusta tuo on auttanut hyvin siihen paineentunteeseen.

Kävin viime viikolla ystäväni kanssa vesijuoksemassa. Ei ollut ihan paras mahdollinen liikuntamuoto tähän väliin. Liitokset eivät oikein tykänneet siitä juoksemisesta ja juoksuvyötä sai olla koko ajan säätämässä ja etsimässä sille sopivaa paikkaa. Ensi kerralla taidan pitäytyä ihan tavallisessa uimisessa ja varautua armottomaan painovoimaan vedestä noustessa. Viime kerralla se (ja samalla maha) jysähti oikein totaalisesti ja kävely pesutiloihin oli myös sen näköistä.

Olen koittanut miettiä synnytystoivelistaa. Jotain jo kirjottelinkin miehelle ja doulille, mutta pitäisi miettiä taas joku kerta lisää. Täytyisi nimittäin tavata doulien kanssa vielä tässä ennen kesää (on toukokuun aikana) ja sitten vielä ennen synnytystä eli elokuun puolella joskus.

Tulipa muuten viime äitiysjoogassa siinä joogatessa todella vahvasti sellainen olo, että haluaisinkin synnyttää kotona. Mietin, että pitäisi soittaa kotilolle ja kysyä miten hän on varattu. Muistaakseni on varattuna juuri silloin, mutta jos ei oliskaan niin....... Koskaan aiemmin kotisynnytys ei ole houkutellut näin paljon. En tiedä sitten, että mitä mies olisi siitä mieltä ja voi olla, että itsekin päätyisin ajatuksissani edelleen sinne Vammalaan. Minä mietin vain sitä, että kun viimeksikin minulla oli niin hyvä meininki päällä täällä kotona, eikä sairaalaan lähtö tullut edes mieleen, niin olisi toisaalta harmi häiritä sitä keskittymistä tällä kertaa. Viime synnytyksessä ollut doulani sanoi kyllä, että minun synnytys oli niin lähellä kotisynnytystä kuin sairaalasynnytys voi vain olla. Itse tunnen samoin, vaikka en olekaan koskaan kotona synnyttänyt. Tosin eipä me siellä sairaalassa ehditty olla kuin se noin tunti ennen kuin Anni syntyi.

Kävin eilen ostamassa Omega-3:sta ja tänään ostin valmiiksi kaappiin odottamaan vadelmanlehtiteetä. Vielä pitäisi ostaa arnicaa synnytykseen ja koko perheelle Probiootti plussaa, kun se loppui jo vähän aikaa sitten. En ole tottunut "ottamaan purkista", joten nämä purkkilisät vaatii totuttelua. Probiootteja ja d-vitamiinia ollaan syöty ennenkin, mutta niidenkin kanssa meinasin unohdella. Ai niin.. ja vauvallekin pitäisi ostaa sitten kesällä valmiiksi jotain probioottia, että voi aloittaa sen heti kotiuduttua.


Jaahas. Pitäisi mennä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä uuteen päivään likkojen kanssa, jotka ovat molemmat nyt kipeänä. Jospa tämä yö menisi ainakin siinä suhteessa paremmin, että jos täytyy herätä passaamaan pipiläisiä, niin liitoskivut ei olisi niin kipeitä kuin viime yönä.

Vatsasta maailmaan

Katsoin eilen ensimmäistä kertaa kokonaan Vatsasta maailmaan -ohjelman ja ilahduin valtavasti! (Olen katsonut pieniä pätkiä pari kertaa aiemmin.) Kerrankin on raskaana olemiseen ja synnyttämiseen liittyvä ohjelma, joka ei ole sitä tyypillistä "synnyttäminen on vaarallista ja siihen tarvitaan kaikki mahdollinen teknologia mukaan, vaikka oikeasti siihen ei olisi perusteita" ja "tässä tämä synnyttäjä nyt sitten makaa ja koittaa selviytyä.." meininkiä.

Ohjelma tulee Neloselta ja Liv:ltä. Täältä löytyy tarkemmin. Nelosen Ruutu.fi:stä voi jaksoja katsoa jälkikäteen vielä uudelleen! Itse katsoin sen 24.4. tulleen jakson, jossa yhtenä aiheena oli alatiesynnytys sektion jälkeen.

Asiaa isolla A:lla

Sain ystävältäni vinkin artikkelista, jossa on "Asiaa isolla A:lla". Hän oli oikeassa... kirjoitus on loistava! Kannattaa siis käydä lukemassa Tulvan kolumni: Synnyttäjän kaventunut valinnanvapaus.

Pieni pätkä Malla Rautaparran ko. kolumnista:
"KÄSITYSTÄ NORMAALISTA synnytyksestä tulisi laajentaa niin, että ymmärrettäisiin myös synnytyshormonien merkitys synnytyksen etenemiselle ja kivun lievitykseen. Synnyttäjä kääntyy sisäänpäin, transsinomaiseen tilaan. Transsi ei ole mystiikkaa, vaan konkreettinen muutos: aivojen kuorikerroksen toiminta vähenee ja aivojen syvemmät osat aktivoituvat ja erittävät tärkeitä synnytystä edistäviä ja kipua lievittäviä hormoneja, oksitosiinia ja endorfiineja.

Jotta näin tapahtuisi, synnyttäjä tarvitsee paljon muutakin kuin lääkkeettömyyttä. Hän tarvitsee kunnioitusta, hiljaisuutta ja rauhaa. Hän tarvitsee humanistista hoitoideologiaa, jossa uskotaan naisen kykyyn synnyttää lapsi omin voimin, ilolla ja omassa rytmissään."

Vauvakutsut ja Äitiyden juhla

Minulla on jo piiiiiiiitkään ollut mielessä, että olisi kiva kirjoittaa vauvakutsuista jotain. Olen sen välillä unohtanutkin, mutta nyt kun juttelin kaverini kanssa ja se tuli puheeksi, niin ajattelin tarttua toimeen. :)
Minusta vauvakutsut on todella kiva idea. En tosin tykkää siitä amerikka-tyylisestä lahjoja pursuilevasta tyylistä, vaan "vähemmän on enemmän" tyylisestä tavasta pitää vauvakutsut, joissa keskitytään enemmän henkiseen puoleen kuin kaikkeen krääsään ja hömppään. :) Toki ihania ne kaikki on, mutta rajansa kaikella. ;)

Siskoni ja ystäväni pitivät minulle vauvakutsut kun odotin Heidiä. Ne oli oikein kivat ja siellä oli syötävää ja juotavaa, vähän ohjelmaa, minulle tärkeitä ihmisiä ja oli siellä niitä lahjojakin. :) Siitä on tosiaan aikaa jo nelisen vuotta... Sen jälkeen on hirmuisesti tehnyt mieli päästä pitämään jollekin sellaiset. :)

Tavallisesti vauvakutsuihin liittyy aihetta koskevat ohjelmanumerot ja tässä muutama esimerkki:
- masun ympärysmitan arvuuttelu
- vauvalle nimiehdotuksia
- vaipan vaihto kilpailu
- vauvan syntymäpäivän ja sukupuolen arvaus (toki voittajaa ei saada heti selville ;))
- sananselitys peli raskauteen, synnytykseen ja vauvaan liittyen
ja sitten ne minun tyylisemmät:
- tehdään tulevalle äidille koru (jokainen vieras on ostanut etukäteen helmen, joka omasta mielestä sopii odottajan tyyliin/makuun, ja kutsuilla se tehdään yhdessä valmiiksi kaulakoruksi)
- masukipsin tekeminen yhdessä (vierasjoukon täytyy tosin olla sellainen, jossa äidin on luonteva olla puolialasti hetken aikaa)
- hemmoteluhoitoja odottajalle
- jokainen vieras kirjoittaa tsemppi-/voimalauseen odottajalle tulevaa varten ja ne kootaan yhteen vihkoon tms.


Vauvakutsut on toki parhaimmillaan päähenkilön eli odottajan näköiset ja sellaiset joissa hän viihtyy. Jokainen tykkää vähän erilaisista jutuista, mutta pääasia minusta lienee, että niistä jää hyvä ja voimaantunut olo, jonka kanssa on kiva jäädä odottelemaan h-hetkeä eli vauvan syntymää.

Äkkiä googlatessa löytyi esim. tällaiset linkit:

- 2plussan babyshower
- Juhlitaan.net - vauvakutsut
- Iltalehden artikkeli vauvakutsuista

****

Nyt tuleekin sitten se osuus mistä itse pidän eniten, nimittäin Äitiyden juhla. Minusta se on paljon tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin nuo vauvakutsut. Malla Rautaparran uudessa kirjassa Malla kirjoittaa ihan kuin minun suustani... synnyttänyttä naista pitäisi juhlia!


Vauva kun on syntynyt saa hän kaiken huomion ja kasa päin lahjoja, tuore isä viettää varpajaisia ja mitä tapahtuu juuri elämänsä yhden suurimman kokemuksen kokeneelle äidille... Ei mitään! Juuri synnyttänyt nainen jää usein paitsioon kaikesta huomiosta ja juhlasta. Suomalaisessa kulttuurissa nykypäivänä ei tunnuta annettava kovin suurta painoa sille mahtavalle ja upealle työlle, jonka nainen on tehnyt synnyttäessään. Ennen vanhaan Suomessa ja joissain maissa vielä nykyään synnyttäjä sai levätä rauhassa ja olla muiden palveltavana. Eipä Suomessa tänä päivänä. Heti se on vain hypättävä takaisin kotihommien pariin jne.

Minusta olisi todella upeaa, että synnyttäneelle naiselle pidettäisiin aina pienet juhlat. Ihan vaikka pienen ystäväporukan kesken ennalta sovittuna ajankohtana vaikkapa pari viikkoa synnytyksestä. (Toisaalta... jos ajankohdan sopisi puolison kanssa, niin äidin ei tulisi stressattua etukäteen siivoamisen ym. kanssa. ;)) Ystävät toisivat syötävää ja juotavaa, passaisivat äitiä ja olisivat hetken aikaa juhlistamassa upeaa suoritusta. Juhlat voisivat olla ihan vaikka 1-2h mittaiset ja tosiaan niin, että ystävät toisivat tullessaan tykötarpeet ja siivoisivat mennessään, jotta niistä ei olisi vaivaa äidille. Vieraat voisivat tuoda mukaan ruokaa niinkin, että sitä voisi laittaa pakkaseen. Vähän niin kuin ennen vanhaan tuotiin rotinoita.

Herkuttelun lisäksi annettaisiin vaikka hartia tai jalkahierontaa ja kuunneltaisiin äidin kokemuksia synnytyksestä, imetyksestä, ym. Tärkeää on se, että äiti saa rauhassa kertoa kokemuksensa ja jakaa tunteensa, eikä ystävät arvostele tai kommentoi sitä vähättelevästi. Ajatuksena olisi, että äiti saisi onnistumisen tunteita, oli synnytys ollut millainen tahansa. "Hyvälle suoritukselle" voisi antaa jonkun muiston lahjaksi. Esim. joku kaunis iso helmi kaulanauhassa tai vaikka joku muu juuri hänelle toivottavasti mieluinen esine johon voisi liittää symbolisen merkityksen liittyen synnytykseen.

Minulla on äitiyden juhlaa miettiessä mielessä lähinnä sellainen ajatus, että se olisi lämminhenkinen ystävien piipahdus synnyttäneen äidin luona, josta tosiaan jää iloinen ja hyvä mieli äidille joka kokee tulleensa arvostetuksi ja huomatuksi hienon työn ansioista. Se, että on kantanut pientä lasta sydämensä alla 9kk ja synnyttänyt hänet tavalla tai toisella - on suuri ja hieno asia, joka mullistaa naisen maailman kerta toisensa jälkeen ja jota on erittäin hyvä syy juhlia!

Tärkeä julkaisu suomennettu!!!! :)

Käykäähän lukemassa tämä!

Se on siis juuri julkaistu Aktiivinen synnytys ry:n suomennos kansainvälisestä ÄitiLapsi-synnytyksen ohjelmasta. Siellä on paljon tärkeää asiaa niin alan ammattilaisille kuin KAIKILLE synnytykseen valmistautuville PERHEILLE!