Sairaanhoitaja -lehdessä 2/2012 julkaistiin Best Practice Sheet - JBI-suositus, jonka otsikointi oli: Imetykseen liittyvän rinnanpään kivun ja/tai imettämisen aiheuttaman trauman hoitoon on mahdollisuus vaikuttaa hoitajajohtoisella imetysohjauksella. Suosituksessa sanottiin, että raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen imetysasennon ja tarttumistekniikan ohjaus vähentää nänni/rintakipua. Lämminvesihaudetta suositeltiin kivun/trauman (=rikkinäinen rinnanpää) hoitamiseksi. Suositus julkaistaan kokonaisuudessaan osoitteessa: www.hotus.fi
Ystäväni lähetti minulle linkin tekstiin, jossa Michel Odent kertoi mitä synnyttäjä synnyttäessään tarvitsee. "Keep it simple" - otsikoitu tekstin ja Michelin viesti oli yksinkertaisesti se, että äiti tarvitsee synnytysympäristöltä intimiteettiä ja yksityisyyttä! Michelin mielestä syntyvän vauvan vanhempien lisäksi paikalla olisi hyvä olla vain kokeneita naisia (kätilö, doula, muu naistukihenkilö), jotka osaavat olla hiljaa.
Pitkästä aikaa kävin lukemassa Aksyn sivuilla oman synnytysammattilaisille suunnatun tekstini aktiivisesta synnyttämisestä. Ajattelin linkittää sen tänne. :) Eli Mitä on aktiivinen synnytys?
Avaudun kuin kukka! Olen kirjoittanut aiemminkin (moneen otteeseen) siitä, että perheiden kannattaa rohkeasti jo raskausaikana tsempata itseään siihen ajatukseen, että jos menevät sairaalaan synnyttämään, niin he ovat siellä ASIAKKAITA eikä potilaita. Samaa ajatusta toivon myös kätilöiden ja lääkäreiden itselleen muistuttavan. Synnyttäjällä/perheellä on täysi oikeus esittää omia ajatuksiaan ja toiveitaan esim. synnytystoivelistan/-suunnitelman muodossa. Synnyttäjälähtöistä työtä tekevä kätilö näkee toivelistan tuomat edut ja pyrkii aktiivisesti toteuttamaan niitä. Toivelistassahan on juuri sille naiselle/perheelle merkityksellisiä ja tärkeitä asioita, joita tavallisesti on mietitty pitkään ja hartaasti.
On ollut ihana kuulla kertomuksia synnytyksistä, joissa kätilö on kunnioittanut äidin toiveita ja pyrkinyt toiminnallaan edistämään toiveiden toteutumista ja kannustanut äitiä niiden saavuttamiseksi vaikka äidiltä olisi ollut voimat ja tahto jo loppumaisillaan. Jälkikäteen monet äidit ovat olleet hurjan kiitollisia kätilölleen, joka on muistuttanut (jopa aika napakastikin) hänen raskausaikana kirjoittamista toiveistaan.
Perheille haluaisin vielä sen sanoa, että vaikka sairaala on vieraspaikka ja olette siellä vain käymässä, niin se paikka on silti JUURI TEITÄ ja teidän tarpeita VARTEN. En nyt tarkoita mitään tiukkoja vaatimuksia ruoan tai vaikka verhojen värin suhteen, vaan sitä henkisempää puolta. Se millaista tukea saatte, miten teitä kohdellaan, millainen tunne kohtaamisista jää, jne. Toki ruuasta on mainittava sen verran, että synnytyksen aikana SAA SYÖDÄ ja JUODA, ja on tärkeääkin monesta syystä. Usein sairaaloissa onkin välipalatarpeita varattuna synnyttäjille. Eri asia on, että tarjotaanko niitä.
Tänä kauniina pakkaspäivänä toivon, että mahdollisimman monet tulevat äidit ja isät löytävät itsestään voimaa ja varmuutta uskoa syntymän fysiologiseen luonnollisuuteen, ja luottamusta itseensä (ja puolisot naisiinsa) synnyttäjänä. Oksitosiinin ja kosketuksen positiivista merkitystä synnytyksen edistymisen kannalta ei saa aliarvioida, aivan kuten ei oman psyyken merkitystäkään. Pelko, jännitys ja ahdistus voivat olla merkittäviä esteitä synnytyksen edistymiselle.
"Synnytyksen kulkuun vaikuttavat monet asiat, kuten huolellinen valmistautuminen, synnytysympäristö, paikalla olevat ihmiset ja heidän mielentilansa, hoitohenkilökunnan toimintatavat, asennot synnytyksen aikana, lääkkeiden ja toimenpiteiden käyttö ym. ym. Se, miten synnytys milloinkin etenee, on kaikkien näiden ja monien muiden asioiden yhtälö."
- Päivi Laukkanen, childbirth educator -
- Päivi Laukkanen, childbirth educator -
Minä koen että sain hyvän synnytyskokemuksen juurisiitä kun toiveita kuunneltiin. Vaikka lapsivedenmenosta oli kulunut aikaa ja suositusten mukaan synnytystä tulisi alkaa käynnistämään sekä lääkäri että kätilö suhtautuivat toiveisiini hyvin. Aloitettiin käynnistellyt vyöhyketerapialla. Vasta kun se ei tuottanut tulosta, puhkaistiin kalvot. Synnytyksen edistämiseksi käytettiin akupunktiota ja vasta ihan lopuksi laitettiin oksitosiinitippa kun synnytys ei millään meinannut edetä. Ja vaikka siis tippaa ja kalvojen puhkaisua käytettiin (mitä en olisi halunnut) oli kokemus hyvä koska niitä yritettiin välttää "viimeiseen" asti.
VastaaPoistaOlen juuri lukenut Sheila Kitzingerin kirjaa Birth crisis. Siinä käsitellään traumaattisia synnytyksiä ja synnytyspelkoja. Jälleen kerran kirjallisuudesta tuli vahvistusta juuri sille, että peruslähtökohta pitäisi olla kehon oman toiminnan tukemisessa ja siinä, että puuttumisissa ja toimenpiteissä edetään lievästä vahvempaan.
VastaaPoistaEsim. kalvojen puhkaisu muuttaa synnytyksen luonteen aktiivisesti hoidetuksi synnytykseksi, mm. koska
1) kalvojen puhkaisu luo aikapaineen synnytyksen kestolle
2) todennäköisyys läääkkeelliselle kivunlievitykselle kasvaa, koska usein kalvojen puhkaisun jälkeen tuleva voimakkaampi kipu ja tiheämmät supistukset voivat yllättää synnyttäjän täysin. Lääkkeellisen kivunlievityksen kautta myös muita toimenpiteitä tulee kuvioihin.
Sheilan kirjassa sanottiin myös (tutkimuksiin viitaten), että suuressa osassa traumaattisia synnytyksiä on ollut kyseessä käynnistetty synnytys.